Mikä on shamsa? Käsikirjoitusten aurinkoruusukkeet ja omistuskirjoitukset

Shamsa on maalattu ruusuke, jollaisia näkyy käsikirjoitusten ja albumien lehdillä. Kuvio säteilee usein pyöreästä keskuksesta kuin aurinko. Sen sisällä voi olla omistuskirjoitus, nimi, tekstikatkelma, muotokuva tai pelkkää koristelua. Sana kuvaa muotoa, joka voi palvella eri tehtäviä. Tietyn kirjan ruusukkeen käyttötarkoitusta voi arvioida sen sijainnin ja mahdollisen kirjoituksen perusteella.

Miten shamsan tunnistaa käsikirjoituksesta?

Nimi liittyy arabian sanaan shams, joka merkitsee aurinkoa. Etsi ensin keskipiste ja tarkastele kuvioiden asettelua sen ympärillä. Terälehtiä muistuttavat muodot, kaaret, säteittäiset viivat ja maalatut lehtiaiheet voivat toistua saman pisteen ympärillä. Kehys voi koostua useasta nauhasta. Kirjoitus voi sijaita keskellä tai kulkea ulkokehää pitkin. Molempien kohtien tarkastelu auttaa havaitsemaan, onko piirroksessa myös tekstiä. Chester Beattyn kirjasto selittää sanan kahdella toisiaan vastapäätä olevalla ruusukkeella Ruzbihanin Koraanin alussa. Chester Beattyn opas Ruzbihanin Koraaniin.

Britannian kuninkaallisen kokoelman moguliajan «Padshahnaman» avausruusuke havainnollistaa geometrisen mallin valmistelua. Sen luettelotunnus on RCIN 1005025.b. Luettelo ajoittaa ensimmäisen lehden kääntöpuolen noin vuoteen 1657. Paperilla kuvataan olevan kevyitä uurrosviivoja ja harpin kärjen jättämiä reikiä. Maalatut kukka-aiheet noudattavat geometrista rakennetta. Luettelossa mainittuihin väreihin ja materiaaleihin kuuluvat lapislatsuli ja metallinen kulta. Jäljet kertovat tämän nimenomaisen kuvion laatimisesta. Maalatun kentän mitat ovat 46,1 × 28,6 senttimetriä ja koko lehden mitat 58,0 × 36,4 senttimetriä. Mittojen avulla voi päätellä, kuinka laajalle maalaus ulottuu paperilla, vaikka käytössä olisi vain rajattu valokuva. Luettelo erottaa toisistaan myös ruskealle paperille tehdyn kuvan ja sen ympärille asetetut kultamaalilla koristellut marginaalit. Kuvaan sisältyy mustalla musteella tehty kirjoitus, kun taas marginaalissa on musta sinettijälki. Siksi kuvan ja sitä ympäröivän lehden mitat auttavat hahmottamaan myös näiden yksityiskohtien sijainnin. Royal Collection Trust, «Padshahnaman» avausruusuke.

Ruusuke voi avata niteen tai sen sisällä olevan teoksen

«Padshahnaman» alkuun kuuluu kaksi vastakkaisille sivuille sijoitettua shamsaa. Niitä seuraa koristeltu aukeama, jolla ovat Timurin ja Shah Jahanin muotokuvat. Se koostuu toisen lehden kääntöpuolesta ja kolmannen etupuolesta, 2v ja 3r. Luettelosta käy ilmi kahden kuvaryhmän järjestys. Ensin tulevat ruusukkeet, sitten vastakkaisille sivuille sijoitetut muotokuvat. Kuvasta, jossa näkyy vain osa lehdestä 1v, voi tarkastella koristelun yksityiskohtia. Koko niteen luettelotiedot ja muotokuva-aukeaman kuvaus puolestaan kertovat, mitä katsoja näki seuraavaksi. Royal Collection Trust, käsikirjoitus RCIN 1005025 ja muotokuva-aukeama.

Shamsa voi osoittaa myös niteeseen sisältyvän yksittäisen teoksen alun. Walters Art Museum kuvaa tunnuksella W.624.42A koristeltua sivua Amir Khusraw Dihlaviin «Khamsasta». Mogulikäsikirjoitus on ajoitettu vuosiin 1597–1598 ja sijoitettu luettelossa Lahoreen. Ruusuke avaa «Khusraw ja Shirin» -runon, joka on kokoelman viidestä runosta toinen. Kuvio on koristeltu kullalla ja lapislatsulilla. Museo pitää kuvakoristelua Husayn Naqqashin työnä ja nimeää tekstin jäljentäjäksi Muhammad Husayn Zarrin Qalamin. Ruusukkeen sijainti kokoelmassa ja yhteys runoon osoittavat, mitä se avaa. Käsikirjoitustyöpajojen opas kertoo, miten jäljentäjän ja koristelijan tehtävät voitiin merkitä erikseen. Walters Art Museum, W.624.42A.

Omistuskirjoitus voi nimetä kirjaston, jolle kirja oli tarkoitettu

Kirjoitus saattaa täsmentää muuta kuin henkilön nimen. Christie’sin luettelon kohde 73 on persialaisen runouden antologia, jonka päiväys on 17. kesäkuuta 1418. Avausruusukkeen omistuskirjoitus osoittaa kirjan timuridiprinssi Ibrahim Sultanin kirjastolle. Luettelon mukaan teosten nimiä on kehyksessä. Saman sivun keskusta ja reuna antavat siis kahdenlaista tietoa. Ruusukkeen keskiosa osoittaa, mihin kirjastoon nide oli tarkoitettu. Kehyksen otsikot auttavat tunnistamaan kirjallista sisältöä. Runoutta on jäljennetty sekä varsinaiseen tekstikenttään että marginaaleihin. Otsikot viittaavat useisiin samaan niteeseen koottuihin teoksiin. Christie’sin luettelotiedot vuoden 1418 antologiasta.

Morgan Library & Museumin eläinkirja «Manafiʿ-i hayavan» tunnetaan tunnuksella MS M.500. Toisen lehden etupuolen kuvatieto tunnistaa medaljongissa olevan nimen mesenaatin nimeksi, Shams al-Din ibn Ziya al-Din al-Zushki. Nämä kaksi luettelotietoa auttavat erottamaan tukijan nimen kirjastolle osoitetusta omistuksesta. Kuvatekstissä on hyvä käyttää kuvauksessa vahvistettua suhdetta. Käsikirjoituksen tekijöistä saadaan eri tietoa sen mukaan, sanotaanko nimeä hankkeen tukijan vai jäljentäjän nimeksi. Kirjaston nimi taas kertoo, mihin kirja oli tarkoitus luovuttaa. Morgan Library & Museum, MS M.500, lehti 2r.

Kirjastoille osoitettuja omistuskirjoituksia esiintyy myös muunlaisissa koristeissa. British Library kuvaa käsikirjoituksen Or 9454 toisen lehden etupuolella olevan mamelukkityylisen aloitussivun, jossa on omistus al-Sayyid Fakhrin lahjoituksella tukemalle kirjastolle. Lehden 88 etupuolella olevan kolofonin perusteella jäljennös valmistui 29. maaliskuuta 1379. Luettelo kuvailee erikseen muualla niteessä olevia lahjoitusmerkintöjä. Omistuskirjoituksen sijainti on tunnistettavissa tekstin ja lehtitiedon avulla. Tätä käsikirjoitusta verrattaessa vuoden 1418 antologiaan voidaan käyttää kirjaston omaa yleisempää nimitystä koristellulle aloitussivulle. British Library, Or 9454.

Hallitsijan nimi tai muotokuva on saatettu lisätä myöhemmin

Metropolitan Museum of Artin mukaan «Shah Jahanin albumista» peräisin olevan lehden etupuolella on ruusuke, jossa lukevat mogulikeisari Aurangzebin nimi ja arvonimet. Museo ajoittaa etupuolen noin vuoteen 1658 ja kääntöpuolen noin vuosiin 1630–1640. Ruusuke on museon mukaan lisätty myöhemmin kokoelmaan, joka koottiin Jahangirille ja Shah Jahanille. Kuvatekstissä voidaan ilmoittaa kuvassa näkyvän puolen ajoitus. Jos esillä ovat molemmat puolet, kummankin ajoituksen voi liittää omaan kuvaansa. Näin näkyviin jäävät eri työvaiheiden jäljet samalla lehdellä. The Met, Aurangzebin ruusuke 55.121.10.40.

Cleveland Museum of Artin keisarillisen albumin lehti näyttää, miten myös kuvion keskusta saattoi muuttua. Museo kuvaa esinettä 2013.331 albumin päätöslehdeksi. Koristelu ajoitetaan vuosiin 1640–1655, alkuperäinen muotokuva noin vuosiin 1640–1650 ja muutos vuoden 1658 jälkeiseen aikaan. Museon rekonstruktion mukaan shamsassa oli alun perin kuvioimaton kultakiekko. Aurangzebin muotokuva lisättiin todennäköisesti sen jälkeen, kun hän nousi valtaistuimelle. Nykyisessä keskiosassa on muotokuva. Ympäröivällä kuvioinnilla on oma valmistushistoriansa. Näiden kahden albumitiedon perusteella hallitsijan tunnistaminen on vasta ajoituksen ensimmäinen vaihe. Lehden ajoittamiseen tarvitaan myös tietoa pinnoista ja myöhemmistä lisäyksistä. Cleveland, albumin päätösruusuke 2013.331.

Keskustassa voi olla Koraanin jae tai tyhjää tilaa

Chester Beattyn kirjasto tunnistaa 1500-luvun puolivälissä Širazissa tehdyn Ruzbihanin Koraanin kahdessa avausruusukkeessa valkoisella kirjoitetun Koraanin jakeen 17:88. Teksti on osa kirjan sisältämää pyhää kirjoitusta. Kuvauksessa voi ilmoittaa jakeen ja sen sijainnin kahdella vastakkaisella lehdellä. Koko aukeaman kuva näyttää ruusukkeiden keskinäisen yhteyden. Yhden lehden kuvasta taas voi nähdä tarkemmin sen puolen kirjoituksen ja maalauksen. Opas Koraanin käsikirjoituskoristeluun ja lukemista ohjaaviin merkkeihin kertoo muista tavoista jäsentää tekstiä koristelun avulla. Chester Beatty, CBL Is 1558, kuva sivulla 49.

Smithsonianin National Museum of Asian Artissa on safavidikauden Koraanin lehti, joka havainnollistaa lehden kahden puolen antamaa tietoa kirjan järjestyksestä. Museo ajoittaa lehden F1932.67 vuoteen 1598. Sen etupuoli on aukeaman vasemmalla puolella. Siinä on shamsa, johon sisältyy jae 17:88. Kääntöpuoli kuuluu eri koristeltuun aukeamaan ja sisältää tekstiä al-Fatiha-suurasta. Yhden luettelotunnuksen kautta voi siis tarkastella kahta eri kohtaa kirjassa. Luettelossa mainitaan erikseen rekisteröidyn lehden lisäksi sen emokäsikirjoituksen tunnus F1932.65. Näillä tiedoilla koriste voidaan sijoittaa kirjan järjestykseen tarkemmin kuin keskustan lähikuvasta. Smithsonian, Koraanin lehti F1932.67.

Vertailukohdaksi käy Ferdowsin «Shahnamasta» peräisin oleva lehti Cleveland Museum of Artissa. Se valmistettiin Širazissa noin vuonna 1444. Museon mukaan 1945.169.a on koristellun alkuaukeaman oikean lehden etupuoli. Keskusta on tyhjä. Luettelossa arvellaan, että kohta saattoi olla tarkoitettu nimelle tai muotokuvalle. Kyse on yhdestä mahdollisesta vapaan tilan käyttötavasta. Säilyneessä keskustassa ei näy kirjoitusta tai hahmoa, josta voisi tunnistaa henkilön. Lehden paikka koristellulla alkuaukeamalla on kirjattu erikseen. Cleveland, «Shahnaman» shamsa 1945.169.a.

Mitä irrallisesta lehdestä näkyy?

Smithsonianin National Museum of Asian Art luetteloi kohteen F1933.3 tuntemattomasta tekstistä irrotetuksi lehdeksi. Se ajoitetaan 1200- tai 1300-luvulle ja sen alkuperäksi merkitään Iran. Etupuolella on yksitoista riviä kirjoitusta yhdessä palstassa. Kääntöpuolella on shamsa, jonka kufilaista kirjoitusta sisältävä nauha jää kahden ulomman koristekehyksen sisään. Museo kertoo myös, että medaljonki on kiinnitetty kermanväriselle paperille. Nykyisten puolten sisältö, kirjoituksen paikka ja kuvion näkyvä rakenne voidaan siis kuvata. Irrallisen lehden alkuperäistä paikkaa kirjassa ei kerrota luettelossa. Museo ilmoittaa nykyisen lehden mitoiksi 33,8 × 24,6 senttimetriä. Etupuolen kermanvärisellä paperilla luettelo kuvaa kultaisia, mustia ja sinisiä rajausviivoja. Nämä ovat etupuolen tekstikenttään liittyviä havaintoja. Kääntöpuolelta kirjataan erikseen medaljongin kehykset sekä paperi, jolle se on kiinnitetty. Smithsonian, irrallinen lehti F1933.3.

Kufilainen nauha osoittaa, miksi myös reuna kannattaa tarkastaa. Museo tunnistaa nauhassa toistuvan sanamuodon. Kirjoituksen olemassaolo voidaan todeta, vaikka lehden alkuperäistä tekstiä ei ole tunnistettu. Kirjoitustyylin nimi kuvaa kirjainten muotoa ja niiden toteutustapaa. Sanojen merkitystä ja yhteyttä muuhun käsikirjoitukseen arvioidaan eri todisteiden avulla. Opas kufilaiseen kirjoitukseen ja muihin kalligrafisiin tyyleihin esittelee eroja kirjainten ulkoasussa.

Kuinka shamsa kuvataan luettelossa tai kuvatekstissä?

Aloita koko lehdestä. Etsi medaljonki ja sen kehykset ja osoita sitten, missä kirjoitus tai muotokuva näkyy. Niteen alussa voi olla useita koristelutapoja. «Padshahnamassa» maalatun kentän mitat ja lehden mitat erottavat maalauksen sitä ympäröivästä paperista. Jos kuva on rajattu, etsi luettelosta koko lehden koko ennen kuin vertaat sitä «Shahnaman» lehteen tai muuhun käsikirjoitukseen. Ilmoita lehden numero ja puoli, jos ne tunnetaan. 1v tarkoittaa ensimmäisen lehden kääntöpuolta ja 2r toisen lehden etupuolta. Sidotun kirjan järjestys tai sen perusteltu digitaalinen rekonstruktio kertoo, mitä on koristeen edellä ja sen jälkeen. Opas Koraanin käsikirjoitusten lehtiin ja rakenteeseen selittää lehden ja sivun eron.

Kun avauskohta on vahvistettu, nimeä nide tai osio, jonka ruusuke avaa. Jos osa lisättiin jälkikäteen, käytä luettelossa annettuja erillisiä ajoituksia sivulle, koristelulle ja lisäykselle. Smithsonianin irtolehdelle sopiva kuvateksti on «Maalattu shamsa irrallisen lehden kääntöpuolella, Smithsonian F1933.3». Jos myöhemmin tunnistetaan alkuperäinen lehtijärjestys tai hankkeen tukija, tiedon voi lisätä lähteineen. Päivätty kolofoni, omistajamerkintä tai samaan käsikirjoitukseen sopiva toinen lehti voi tarjota tietoa, jota pelkkä ruusukkeen muoto ei osoita. Opas käsikirjoitusten provenienssiin ja luettelotietoihin.

Käsikirjoituksia, lehtiä ja kokoelmatietoja

• Royal Collection Trust, avausruusuke RCIN 1005025.b, nide RCIN 1005025 ja avausaukeama, jolla ovat muotokuvat.
• Walters Art Museum, Amir Khusraw Dihlaviin «Khamsan» toisen runon avaus, W.624.42A.
• Christie’s, antologia Ibrahim Sultanin kirjastolle, kohde 73, Morgan Library & Museum, tukijan nimen sisältävä medaljonki, MS M.500, lehti 2r ja British Library, Or 9454:n koristeltu aloitussivu ja omistuskirjoitus.
• The Met, Aurangzebin ruusuke 55.121.10.40 ja Cleveland Museum of Art, päätöslehti 2013.331.
• Chester Beatty, Ruzbihanin Koraani CBL Is 1558, sivu 49, Cleveland Museum of Art, «Shahnaman» lehti 1945.169.a ja Smithsonian, safavidikauden Koraanin lehti F1932.67.
• Smithsonian National Museum of Asian Art, irrallinen lehti F1933.3.