Mitä mushaf tarkoittaa? Koraanin kirja, lehdet ja niteet
Mushaf tarkoittaa Koraanin fyysistä kirjallista kappaletta. Opi erottamaan sivu, lehti, kaksoislehti ja nide sekä lukemaan käsikirjoitusten ajoituksia.
Mushaf on Koraanin fyysinen kirjallinen kappale, erityisesti kirjaksi kootut sivut. Koraani nimeää pyhän tekstin ja sen lukemisen; mushaf suuntaa huomion tekstiä kantavaan aineelliseen kappaleeseen. Erottelu auttaa vertaamaan painettua kirjaa, käsin kirjoitettua nidettä, säilynyttä lehteä ja käsikirjoituksen digitaalista kuvaa. Nämä eivät ole saman aineellisen yksikön eri nimiä.
Sama teksti voi esiintyä monissa fyysisissä kappaleissa. Niiden koko, materiaalit, kirjoitustyyli, koristelu ja sivun asettelu voivat erota. Erojen ymmärtäminen ei vaadi tulkitsemaan jokaista ulkoasun muutosta Koraanin sanojen muutokseksi. Tekstin viite ja kirjan esinetieto vastaavat eri kysymyksiin. Molemmat voivat olla tarpeellisia, kun tarkastellaan historiallista käsikirjoitusta tai valitaan opiskeluun sopivaa painosta.
Mushaf ja Koraani kuvaavat toisiinsa liittyviä asioita eri tasoilla
TDV:n islamin tietosanakirjan mushaf-artikkeli määrittelee kirjan yhteen koottujen kirjoitettujen sivujen kautta. Monikko on masahif. Arkikielessä fyysistä kirjaa voidaan kutsua yksinkertaisesti Koraaniksi. Mushaf antaa täsmällisemmän käsitteen, kun keskustelun kohteena on itse esine. Tämän oppaan tarkoituksena on auttaa tunnistamaan tuo näkökulma, ei korjata jokaista tavallista puhujaa.
Smithsonianin The Art of the Qur’an -näyttelyn esittely liittää Koraanin nimityksen lukemiseen tai lausumiseen. Aiheella on siksi sekä suullinen että aineellinen historia. Uskovat eivät kohtaa pyhää tekstiä vain kirjoitettuna niteenä. Silti yksittäisellä kirjalla voi olla oma valmistuksen, omistamisen ja käytön historiansa. Yhteinen teksti ei poista kappaleiden yksilöllisiä vaiheita.
Kuvittele kahden painetun kappaleen vertailu. Toisessa on suuri teksti ja väljä asettelu, toinen on pieni matkapainos. Molempien kutsuminen masahifiksi ei tarkoita sivunumeroiden, rivinvaihtojen tai fyysisten mittojen olevan samat. Tekstikohdan tunnistamiseen tarvittava viite eroaa mittatiedosta, jolla kirjaa kuvataan. Painoksen vaihtuminen voi siksi muuttaa sivunumeroa siirtämättä itse jaetta toiseen lukuun.
Tässä artikkelissa mushaf tarkoittaa aineellista kappaletta ja Koraani tekstiä tai pyhää kirjaa silloin, kun erottelulla on merkitystä. Tavallisen puheen ei väitetä aina säilyttävän samaa teknistä eroa. Tavoitteena on tehdä luettelomerkinnöistä ja lukuohjeista helpommin ymmärrettäviä. Kun tiedät, puhutaanko sanoista vai esineestä, myös seuraava tarkistettava tieto selviää helpommin.
Lehti, sivu, kaksoislehti ja nide ovat eri yksiköitä
Sivu on lehden yksi puoli. Lehdessä on siis tavallisesti kaksi sivua. Bifolio eli kaksoislehti on taitettu arkki, joka muodostaa kaksi lehteä ja neljä sivua. Nide on sidottu fyysinen yksikkö. Se voi sisältää kokonaisen tekstin, vain osan siitä tai myöhemmin yhteen koottua aineistoa. Pelkkä niteiden määrä ei siis kerro säilyneen Koraanin tekstin laajuutta.
Birminghamin yliopiston käsikirjoituksen kysymyssivu antaa selkeän esimerkin: MINGANA Islamic Arabic 1572a sisältää kaksi lehteä eli yhden kaksoislehden ja neljä sivua. Sivut sisältävät osia luvuista 18, 19 ja 20. Kyse on säilyneestä katkelmasta, vaikka siitä käytetään nimitystä Birminghamin Koraani. Nimi ei muuta neljää sivua kokonaiseksi fyysiseksi Koraaniksi.
| Käsite | Mitä lasketaan? | Mitä luku ei osoita? |
|---|---|---|
| Sivu | Lehden yksi puoli | Koko lukua tai täydellistä tekstiä |
| Lehti eli folio | Fyysinen lehti, jolla on kaksi puolta | Kokonaista nidettä |
| Kaksoislehti eli bifolio | Kaksi toisiinsa liittyvää lehteä, yhteensä neljä sivua | Ehjää täydellistä käsikirjoitusta |
| Nide | Sidottu fyysinen yksikkö | Sitä, onko koko teksti mukana |
Erottelu ehkäisee tavallisia kuvatekstivirheitä. Kahta vastakkaista sivua näyttävä kuva ei automaattisesti näytä kahta erillistä lehteä. Luettelon mainitsemaa foliota ei myöskään saa muuttaa uutiseksi kokonaisen kirjan löytymisestä. Selvitä ensin fyysinen yksikkö ja vasta sitten sen säilyttämä tekstikohta. Näin määrä ja sisältö pysyvät samassa kuvauksessa ymmärrettävinä.
Koraani voidaan tehdä yhdeksi niteeksi tai usean osan sarjaksi
Yleinen jako 30 osaan, ajza, tukee lukemista kuukauden aikana. Juz tarkoittaa tekstin osuutta. Se ei määrää jokaista fyysistä kappaletta painettavaksi 30 erillisenä kirjana. Yhdessä sidotussa kappaleessa voidaan merkitä osien rajat, ja historiallinen sarja voi jakaa osuuksia eri niteisiin. Tekstin jako ja kirjojen fyysinen määrä ovat siis eri tiedot.
Smithsonianin Ink and Gold -näyttelysivu tunnistaa osia 30-osaisesta Koraanista, jonka Ali al-Husayni kopioi Mosulissa marraskuussa 1310, islamilaisen ajanlaskun rajab-kuussa 710. Esimerkki liittyy Turkin ja islamin taiteen museon tietueeseen TIEM 540. Se on dokumentoitu tietty sarja, ei todiste kaikkien aikakauden kappaleiden samanlaisesta muodosta.
Lukutehtävässä selvitä, tarkoittaako ohje lukua, numeroitua osuutta vai tietyn painoksen sivua. Jos opettaja antaa tehtäväksi juzin, eri formaatin sivunumeron kopioiminen voi viedä väärään kohtaan. Jakeesta puhuttaessa säilytä luvun ja jakeen viite sekä mahdollinen painoskohtainen sivunumero. Näin tehtävä voidaan tarkistaa myös kirjasta, jonka rivimäärä ja asettelu ovat erilaiset.
Merkit, selittävät symbolit ja sivuasettelu voivat vaihdella painosten ja perinteiden välillä. Lue painoksen merkkiavain sen sijaan, että tulkitsisit jokaisen värillisen merkin uudeksi sanaksi. Aloitusformulan ja sen numeroinnin erillistä kysymystä käsittelee Bismillahin ja koko basmalan selitys. Samannäköinen painatusratkaisu ei itsessään kerro jokaisen merkinnän tehtävää.
Sininen Koraani näyttää materiaalien vaikutuksen sivuun
Metin Sinisen Koraanin lehti 2004.88 on tehty kullalla ja hopealla indigolla värjätylle pergamentille. Museo ajoittaa sen 800-luvun jälkipuoliskolta 900-luvun puoliväliin ja nimeää valmistusmaaksi Tunisian, mahdollisesti Qairawanin. Tiettyä kaupunkia koskeva epävarmuus kuuluu edelleen kertomukseen. Materiaalin loistavuus ei poista ajoituksen tai paikan varausta.
Luettelo kuvaa ylellistä moniniteistä käsikirjoitusta ja piirteitä, jotka vaikeuttavat tottumattoman lukijan työtä. Kirjaimia on muotoiltu rivien pituuden tasaamiseksi, eikä mukana ole samoja kirjainten erottamista auttavia merkkejä kuin monissa oppijalle tutuissa painoksissa. Sivua ei siksi voi lukea olettaen kaikkien nykyisen oppimispainoksen visuaalisten apujen olevan käytössä. Kirjoitustyyli vaikuttaa lukukokemukseen.
Voimakas väri kertoo yhden käsikirjoituksen aineellisesta suunnittelusta. Se ei määritä mushafin pakollista ulkoasua. Toisissa kappaleissa käytetään erilaisia kirjoitusalustoja, tyylejä ja koristeita. Digitaalinen kuvakin muuttaa kohtaamista: sivua voi suurentaa näytöllä, mutta näyttö ei toista alkuperäisen mittakaavaa, painoa tai pintaa. Tarkka kuva auttaa tutkimaan tiettyjä piirteitä korvaamatta kaikkia esineen ominaisuuksia.
Kirjainmuotojen vertailussa arabialaisen kalligrafian tyylien opas erottaa tuttuja nimityksiä toisistaan. Tyylin tunnistaminen auttaa kuvaamaan sivua. Pelkkä tyylin nimi ei todista täsmällistä valmistusvuotta tai -paikkaa. Ne on tarkistettava erikseen luettelosta, ajoitusmenetelmästä ja muusta kyseiseen käsikirjoitukseen liittyvästä näytöstä.
Mitä Birminghamin käsikirjoituksen ajoitus todella mittaa?
Birminghamin yliopiston esittely ilmoittaa pergamentin radiohiiliajoitukseksi vuodet 568–645 ajanlaskun alun jälkeen 95,4 prosentin todennäköisyydellä. Kirjoitustyyliksi se tunnistaa hijazin ja kuvaa lehtiä varhaisimpien säilyneiden Koraanin katkelmien joukossa. Aikaväliä ei pidä lyhentää yhdeksi väitetyksi tarkaksi vuodeksi. Katkelman ikä ja säilyneen tekstin laajuus ovat edelleen eri tiedot.
Yliopiston tutkimus- ja konservointiselostus tekee eron erityisen selväksi: radiohiilitulos koskee eläimen kuolemaa, jonka nahasta pergamentti tehtiin. Se ei mittaa suoraan hetkeä, jolloin kirjuri levitti musteen. Musteen ikää ei ole testattu kyseisellä menettelyllä. Materiaalin ajoitus ei saa muuttua kuvatekstissä täsmälliseksi kopiointipäiväksi tai musteen tutkimustulokseksi.
Lähde voi siis tukea kirjoitusalustan aikaväliä antamatta tarkkaa kirjoituspäivää, nimettyä kirjuria tai koko omistushistoriaa. Niihin tarvittaisiin lisää näyttöä. Myöskään katkelman ikä ei todista sen säilyttävän kokonaisen alkuperäisen niteen kaikkia osia. Kuvauksessa on hyvä sanoa samassa lauseessa sekä tutkittu aine että siitä tehty johtopäätös, jotta ajoituksen kohde ei katoa.
Esimerkki näyttää, kuinka käsikirjoitus-sana kattaa monta kysymystä. On fyysinen alusta, kirjoitettu teksti, sen tehnyt käsi ja esineen myöhempi käsittely. Yhden osan ajoittaminen ei automaattisesti ajoita kaikkia muita. Tutkimuksen täsmällisyys ei heikkene, kun nämä erot kerrotaan lukijalle. Päinvastoin hän voi silloin arvioida, mitä tulos todella vahvistaa ja mikä jää avoimeksi.
Sidonta, koristelu ja myöhempi korjaus kuvataan erikseen
Nykyään näkyvä kansi ei automaattisesti ole sivuille alun perin tehty kansi. Käsikirjoitus voidaan sitoa uudelleen suojaamista varten, erottaa lehdiksi tai yhdistää muuhun aineistoon. Birminghamin konservointisivu kuvaa esimerkiksi asiantuntijatyössä toteutettua islamilaistyylistä suojaavaa sidosta. Nykyaikainen suojaustoimi ei tee varhaisesta pergamentista nykyaikaista. Samassa esineessä voi olla eri-ikäisiä osia eri tehtävissä.
Samasta syystä myöhemmän kannen ulkonäkö ei yksin ajoita tekstiosaa. Luettelo voi antaa eri kaudet kirjoitukselle, kuvittamiselle ja sidonnalle. Säilytä erot sen sijaan, että yhdistäisit ne yhdeksi väitteeksi koko esineen syntymisestä samalla hetkellä. Jos kuvassa näkyy vain kansi, älä päättele sen perusteella sisäsivujen materiaalia, käsialaa tai täydellisyyttä.
Omistusmerkinnät ja lahjoitus- tai säätiömerkinnät vastaavat vielä toisiin kysymyksiin. Ne voivat tunnistaa myöhemmän vaiheen nimeämättä alkuperäistä tekijää. Käsikirjoitusten alkuperä- ja omistustietojen opas käsittelee kolofoneja, waqf-merkintöjä ja kokoelmatietueita yksityiskohtaisemmin. Mushaf kuvaa aineellisen kappaleen lajia; provenienssi kuvaa tietyn esimerkin kulkemaa reittiä. Kumpaakaan käsitettä ei tarvitse käyttää toisen korvikkeena.
Valitse lukutehtävään sopiva kappale
Aloita tehtävästä, älä koristeellisimmasta kannesta. Oppija voi tarvita selkeää kirjasinta, opettajansa käyttämää lukuperinnettä ja painoksen merkit selittävää avainta. Tutkija voi tarvita täydellisen luettelotietueen ja kuvat lehden molemmilta puolilta. Käännöksen lukijan on erotettava arabialainen teksti kääntäjän tulkinnasta ja lisätystä selityksestä. Nämä tarpeet eivät ole sama kirjan valintaperuste.
Säilytä viitteet käytetyn kappaleen yhteydessä. Pelkkä sivunumero voi muuttua epäselväksi, kun muistiinpano jaetaan eri painosta käyttävälle. Luvun, jakeen ja asiaankuuluvan painostiedon sisältävä merkintä on helpompi tarkistaa. Tämä on käytännön opiskeluvihje, ei julistus yhden sidontatyylin tai kaupallisen formaatin uskonnollisesta paremmuudesta. Toimiva kirja riippuu siitä, mitä sillä yritetään tehdä.
Kirjoitetun sivun tutkiminen ja rukouspyynnön opettelu ovat myös eri tehtäviä. Aamun duan opas pitää välitetyn sanamuodon, lukuavun ja merkityksen erillään. Sama huolellisuus auttaa, kun painettu kappale asettaa käännöksen, translitteroinnin tai selityksen arabian viereen. Vierekkäinen asettelu ei tee kaikista riveistä samaa tekstilajia.
Mushaf on siis tuttu lukemisen esine ja historiallisissa kokoelmissa yksilöllinen aineellinen tietolähde. Kuvaa sen sisältö, fyysinen järjestys ja osat, jotka todella on ajoitettu. Se antaa hyödyllisempää tietoa kuin aitouden arvioiminen väristä, ikäväitteestä tai sarjan kirjojen määrästä. Yksinkertainen mutta tarkka kuvaus auttaa sekä uutta lukijaa että esineen historiasta kiinnostunutta.
Toimituksen ehdotus kahden painoksen vertailuun
Jos jaat lukutehtävän kahden eri kirjan käyttäjälle, kirjoita ensin luvun ja jakeen viite. Lisää vasta sitten oman painoksesi sivunumero ja painoksen nimi. Pyydä toista paikantamaan sama teksti omasta kappaleestaan. Eri sivunumero ei yksin osoita eri kohtaa tai virhettä, jos kirjasinkoko, rivimäärä ja sivun asettelu poikkeavat. Vertailu tekee tekstiviitteen ja kirjan ulkoasun eron konkreettiseksi.
Museokuvan kohdalla voit tehdä toisenlaisen muistiinpanon. Merkitse esinenumero, säilyneiden lehtien määrä, kuvassa näkyvä puoli ja luettelon tunnistama tekstikohta. Jos yhtä tietoa ei kerrota, jätä se avoimeksi. Kaksi näkyvää sivua ei riitä koko niteen laajuuden laskemiseen. Myöskään tallennetun kuvatiedoston nimi ei korvaa museon tunnistetta, sillä kuva voi kiertää verkossa ilman alkuperäistä selitystä.
Pidä vielä ajoitus erillisessä kentässä ja nimeä, mitä siinä on tutkittu: pergamenttia, käsialaa vai myöhempää sidosta. Birminghamin tapaisessa esimerkissä tämä estää radiohiiliväliä muuttumasta kirjoituspäiväksi. Opiskelumuistion ei tarvitse ratkaista puuttuvaa historiallista kysymystä. Sen tehtävänä on näyttää, mikä perustuu lähteeseen, mikä omaan havaintoon ja mihin tarvitaan lisää tietoa. Tämä on toimituksellinen tutkimustapa, ei uusi uskonnollinen vaatimus.
Kun myöhemmin tiivistät tiedot kuvatekstiksi, vertaa sitä vielä tietueeseen. Säilytä mahdollinen-sana paikan yhteydessä ja likimääräinen aikaväli siellä, missä lähde niitä käyttää. Tarkista myös, ettet nimennyt katkelmaa täydelliseksi kirjaksi. Lukija saa lyhyestäkin tekstistä oikean käsityksen, kun aineellisen yksikön, sisällön ja ajoituksen rajat pysyvät mukana. Pitkä luettelo näyttäviä vuosilukuja ei korvaa näitä perustietoja.
