Mitä Bismillah tarkoittaa? Basmala ja ilmauksen käyttö

Bismillah tarkoittaa ”Jumalan nimeen”. Muslimit käyttävät ilmausta toiminnan alussa, esimerkiksi ennen syömistä, liittääkseen tekemisensä Jumalaan. Pidempi muoto, Bismillahir Rahmanir Rahim, lisää kaksi Jumalan nimeä, jotka liittyvät armoon. Basmala on tämän sanamuodon nimitys. Se ei ole erillinen tervehdys tai lisälause, joka pitäisi sanoa Bismillahin perään.

Ilmaus tulee vastaan Koraanin lukemisessa, tavallisessa puheessa ja historiallisissa piirtokirjoituksissa. Nämä yhteydet tarvitsevat kuitenkin erilaiset selitykset. Sanojen ymmärtäminen ei yksin ratkaise rituaalisen rukouksen lausumiskysymyksiä. Tekstin tunnistaminen keramiikasta tai kankaasta puolestaan edellyttää juuri kyseisen esineen luotettavaa lukutapaa, ei vain yleistä mielikuvaa arabialaisesta kirjoituksesta.

Mitä Bismillah tarkoittaa arabiaksi?

Lyhyt arabialainen muoto on بسم الله. Helppolukuinen latinalainen kirjoitusasu on bismillah. Osittelu bi-ismi Allah auttaa erottamaan sen osat. Alun bi ilmaisee suhteen, joka voidaan kääntää tässä yhteydessä esimerkiksi ”nimeen”. Ism tarkoittaa nimeä, ja Allah on arabian Jumalaa tarkoittava sana.

Kyse on aloittavasta Jumalan puoleen kääntymisestä eikä puhujan koko toiminnan kuvauksesta. TDV:n islamin tietosanakirjan besmele-artikkeli selittää, että alkamisen, lukemisen tai syömisen kaltainen toiminta ymmärretään tilanteesta. Kirjan avaava ihminen ei siis tarvitse kirjan nimeä itse ilmaukseen, jotta sanojen yhteys tekemiseen olisi ymmärrettävä.

Cambridge Dictionary kuvaa ilmauksen käyttöä ennen päivittäisiä toimia ja rukouksia. Tämä kertoo tunnistettavasta puhetavasta. Se ei vahvista, että jokainen muslimi sanoisi sanat kuuluvasti ennen jokaista tehtävää. Hiljainen lausuminen, ääneen puhuminen ja sivulle kirjoitettu teksti ovat saman sanamuodon erilaisia esiintymistapoja.

Oppijan kannattaa erottaa merkitys luvatusta vaikutuksesta. Ilmaus suuntaa toimintaa Jumalaan. Käännökseen ei pidä lisätä lupausta tehtävän onnistumisesta, onnettomuuden mahdottomuudesta tai vaikeuden välittömästä katoamisesta. Nämä väitteet eivät seuraa itse sanoista. Merkityksen selitys pysyy täsmällisenä, kun siihen ei liitetä perustelemattomia seurauksia.

Koko basmala ja kaksi armoon liittyvää nimeä

Pidempi arabialainen muoto on بسم الله الرحمن الرحيم. Se kirjoitetaan usein Bismillahir Rahmanir Rahim, mutta välilyönnit, yhdysmerkit ja pitkien vokaalien merkit vaihtelevat translitterointijärjestelmän mukaan. Koraanin kohdassa 1:1 näkyvä Mustafa Khattabin englanninkielinen käännös käyttää Jumalan nimen ohella kahta myötätuntoa ja armollisuutta kuvaavaa ilmausta.

Ar-Rahman ja Ar-Rahim liittyvät kumpikin Jumalan armoon. Kääntäjät valitsevat niille erilaisia vastineita, eikä yksi adjektiivipari toista kaikkia teologisia ja kieliopillisia keskusteluja. TDV käsittelee nimiä arabialaisten muotojen sekä armon laajuuden tai jatkuvuuden näkökulmasta ja tuo esiin tulkintaeroja. Lyhyen selityksen on hyvä säilyttää yhteinen viittaus armoon ratkaisematta kaikkea yhdellä vastineella.

Basmala, toisinaan basmalah, on ilmauksen nimi. Turkissa käytetään muotoa besmele. Bismillah voi tarkoittaa alkusanoja ja keskustelussa myös koko pidempää sanamuotoa. Museoluettelo voi siksi sanoa esineessä olevan basmalan, vaikka sen käyttämä latinalainen kirjoitusasu poikkeaisi kielioppaan tavasta.

Pidempi translitterointi näyttää joskus tiiviiltä, koska sanat liittyvät ääntämyksessä yhteen. Ar-Rahmanin ar kuvastaa määräisen artikkelin ääntymistä kyseisen konsonantin edellä. Arabian äänteitä opiskellessa kannattaa kuunnella osaavaa lukijaa tai opettajaa. Latinalaiset kirjaimet auttavat lukemista, mutta ne eivät yksin muodosta täydellistä ääntämisjärjestelmää.

Missä kohdissa Koraania sanamuoto esiintyy?

Moni kohtaa basmalan ensin Al-Fatihan alussa. Tutussa painetussa järjestyksessä se edeltää myös muita lukuja, paitsi yhdeksättä lukua At-Tawbahia. Tanzil-projektin Bismillah-huomautus selittää sekä tämän järjestelyn että sen tekstissä käytetyt numerointikäytännöt. Luvun alkuun painettu sanamuoto ja erikseen numeroitu jae eivät ole sama asia.

Erillinen esiintymä on Koraanin kohdassa 27:30. Koraanin kertomuksessa Saban kuningatar kuvaa Salomon kirjettä, jonka alussa on koko ilmaus. Tässä se kuuluu jakeen kertomukseen eikä ole vain ennen lukua asetettu aloitusrivi. Erottelu auttaa ymmärtämään, miksi sama sanamuoto voidaan laskea tai paikantaa eri yhteyksissä eri tavoin.

Painoksia verrattaessa basmala voi näkyä Al-Fatihan ensimmäisenä jakeena samalla, kun muiden lukujen aloitusmuodoilla ei ole omaa jaenumeroa. Tanzil kuvaa tavallista Medinan mushafin järjestelyä ja toteaa oppineiden erojen tuottaneen erilaisia numerointitapoja. Erillisen numeron puuttuminen ei yksin osoita painovirhettä tai sanojen unohtumista.

Kun opiskelet Bismillahia yhdessä aamun duan tai muistamisen tekstin kanssa, säilytä kunkin tekstin oma viite. Jos Koraanin numerointitavat eroavat, vertaa varsinaista arabiaa ennen päätelmää tekstien erimielisyydestä. Kohdan paikantaminen, perimätiedon rukouspyynnön oppiminen ja tietyn koulukunnan rukousopetus ovat eri tehtäviä.

Bismillah ennen syömistä ja muuta toimintaa

Konkreettinen ruokailutilanne löytyy kertomuksesta Sahih al-Bukhari 5376. Umar ibn Abi Salama muistelee olleensa lapsena profeetta Muhammadin hoidossa ja liikuttaneensa kättään ympäri yhteistä ruoka-astiaa. Kertomus yhdistää Jumalan nimen mainitsemisen oikealla kädellä syömiseen ja lähellä olevasta osasta ottamiseen.

Tilanne on tärkeä osa kertomusta. Ohjaus tapahtuu aterialla ja liittyy sekä ruoan että muiden ruokailijoiden huomioon ottamiseen. Jos kertomus typistetään irralliseksi äänteeksi, sen arkinen yhteys katoaa. Toisaalta näkyvää sanamuotoa ei pidä laajentaa keksityksi pitkäksi lainaukseksi tai sellaiseksi kaavaksi, jota kertomuksen teksti ei esitä.

Arkisessa keskustelussa isäntä voi sanoa Bismillah juuri ennen aterian alkua tai lukija aloittaessaan lukemisen. Nämä ovat selittäviä esimerkkejä tunnistettavista tilanteista, eivät raportteja tietyn perheen käytännöstä. Ilmausta ei tarvitse lisätä keskustelun jokaiseen lauseeseen. Se ei myöskään korvaa käytännön kysymyksen esittämistä isännälle.

Aterialle saapuva vieras voi kuunnella isännän sanoja ja toimia kohteliaasti. Ilmaus ei korvaa ainesosan tarkistamista, allergian huomioon ottamista tai kysymystä annoksen sopivuudesta jonkun ruokavalioon. Ne koskevat tarjottua ruokaa ja tarvitsevat edelleen tavalliset vastaukset. Uskonnollisen ilmauksen tunteminen ei tee puuttuvista ruokatiedoista tarpeettomia.

Miten Bismillah eroaa muista tutuista ilmauksista?

Bismillah aloittaa toiminnan Jumalaan viitaten. Inshallah liittyy tulevaan suunnitelmaan tai toiveeseen, ja alhamdulillah ilmaisee ylistystä tai kiitosta. Sanat voivat esiintyä lähekkäin olematta vaihdettavissa keskenään. Ihminen saattaa käyttää inshallahia puhuessaan toivotusta vierailusta, aloittaa aterian Bismillahilla ja ilmaista myöhemmin kiitosta alhamdulillahilla.

Inshallahia, mashallahia ja alhamdulillahia käsittelevä oppaamme selittää näitä keskustelun eroja tarkemmin. Kaikkien nimittäminen muslimitervehdyksiksi peittää puhujan toiminnan. Tervehdys kohdistuu toiseen ihmiseen. Aloittava Jumalan puoleen kääntyminen voidaan lausua myös ilman kuulijaa, joten sen tehtävää ei pidä päätellä pelkästä arabian kielestä.

Myös rukous-sanan kanssa tarvitaan tarkkuutta. Tavallinen Jumalaan viittaava ilmaus, henkilökohtainen pyyntö ja määrämuotoinen rituaalinen rukous ovat toisiinsa liittyviä uskonnollisia toimintoja, mutta niiden sanamuodot ja säännöt eroavat. Duan ja salahin ero auttaa huomaamaan, mitä yhteisen käännössanan alle voi kätkeytyä.

Bismillahin oppiminen ei myöskään opeta adhanin tai iqaman sanoja. Adhania ja iqamaa käsittelevä opas selittää nämä kutsut omassa järjestyksessään. Käytä ilmausta lähteen kuvaamassa tilanteessa sen sijaan, että yhdistäisit tuttuja arabialaisia sanoja itse laadituksi uudeksi rituaalitekstiksi.

Kangas ja keramiikka näyttävät historiallisia käyttötapoja

Metropolitan Museum of Artin tiraz-kangasfragmentti 31.106.56b on ajoitettu suunnilleen vuosiin 991–1031 ja liitetty varauksella Irakiin. Pellavaan on kirjailtu silkkiä. Museon lukutavan mukaan teksti alkaa Jumalaan vetoamisella, jatkuu ylistyksellä ja siunauksilla sekä nimeää kalifi al-Qadirin. Tietue yhdistää kankaan hallitsijoihin ja hovilahjoihin liittyvään kirjoitettujen tekstiilien perinteeseen.

Esimerkki liittää sanat tiettyyn materiaaliin ja sosiaaliseen käyttöön. Se ei osoita jokaisen kirjoitetun kankaan olleen kuninkaallinen lahja eikä jokaisen Bismillahin kantaneen samaa poliittista viestiä. Likimääräinen ajoitus ja varauksellinen alkuperän määritys kuuluvat kuvaukseen. Varmuusasteen poistaminen ei tee tekstistä sujuvampaa tietoa vaan heikentää sen täsmällisyyttä.

Toinen ympäristö löytyy Walters Art Museumin mihrab-laatasta 48.1310. Museo ajoittaa keramiikan vuosiin 1276–1277 ja paikantaa valmistuksen Iraniin, Kashaniin. Ulompi kirjoitus alkaa kyseisellä ilmauksella ja jatkuu Koraanin kohtaan 17:78. Toinen vyö sisältää luvun 112. Frittimassa, lasitteenalainen maalaus ja hohtolasite muodostavat sanoille toisenlaisen aineellisen ympäristön kuin kirjailtu pellava.

Myös laatan syvennystä muistuttavaa muotoa on tulkittava varoen. Walters tarkastelee tällaisten laattojen muistamiseen liittyviä käyttömahdollisuuksia pyhäköissä, mausoleumeissa ja hautausympäristöissä. Pientä mihrabin muotoista esinettä ei voi suoraan nimittää toimivaksi moskeijan rukoussyvennykseksi. Muoto, kirjoitus, materiaali ja mahdollinen käyttötarkoitus ovat erillisiä tiedon osia.

Ilmauksen lukeminen, kirjoittaminen ja lainaaminen

Tavallisessa selittävässä tekstissä esittele arabia kerran, anna helppolukuinen translitterointi ja kerro, tarkoitatko lyhyttä vai koko sanamuotoa. Säilytä lainauksessa puhujan vakiintunut kirjoitustapa, ellei selvästi merkitty toimituksellinen korjaus ole tarpeen. Vaihto muodosta Bismillah muotoon Bismillāh osoittaa yleensä translitterointityylin vaihtumista, ei uutta ilmausta.

Historiallisesta esineestä puhuttaessa käytä kokoelman omaa tekstin lukutapaa ja esinenumeroa. Kaartelevat arabialaiset kirjaimet eivät riitä tekstin tunnistamiseen ulkonäön perusteella. Museon tietue voi vahvistaa esitetyn kohdan, kun yleiskuva ei voi täydentää puuttuvia kirjaimia tai todistaa kirjoitusta aidoksi. Epäselvässä kuvassa epävarmuus kuuluu kuvaukseen.

Pidä myös uskonnolliset väitteet näytön rajoissa. Arkikäännös selittää merkityksen, Koraanin kohdat osoittavat esiintymiä ja kertomus antaa tietyn ruokailuopetuksen esimerkin. Pakolliseen lausumiseen, ääneen tai hiljaa rukoilemiseen ja koulukuntien eroihin tarvitaan oma pätevä käsittely. Kieliselityksestä ei tarvitse tehdä kaikkia tilanteita koskevaa ratkaisua.

Lyhyt lukuharjoitus: mitä kuvateksti todella kertoo?

Seuraava on toimituksen ehdottama opiskelutapa, ei uusi uskonnollinen sääntö. Ota yhden museoesineen tietue ja kirjoita erikseen neljä tietoa: esinenumero, materiaali, ajoituksen tarkkuus ja tunnistettu teksti. Merkitse jokaisen kohdalle, onko tieto varma, arvio vai tulkintamahdollisuus. Näin kuvatekstiä voi lyhentää kadottamatta sen tärkeimpiä rajoja.

Vertaa sitten lyhennelmää alkuperäiseen. Jos alkuperäinen sanoo ”noin” tai esittää mahdollisen käyttötarkoituksen, pidä sama varaus mukana. Jos kuvassa näkyy vain osa kirjoituksesta, älä päättele koko lausetta omasta muistista. Erota lukemasi kirjaimet museon tunnistamasta tekstistä. Näin lähde ja oma havainto pysyvät keskustelussa tunnistettavina.

Kieliharjoituksessa voit kirjoittaa samalle kortille lyhyen arabian, koko arabian ja kummankin selityksen. Lisää huomautus siitä, että basmala nimeää sanamuodon. Kortti auttaa erottamaan nimen ja varsinaiset sanat toisistaan; se ei määrää toistomäärää, rukoushetkeä tai lausumisen tapaa. Kuuntelukysymykset on edelleen hyvä käydä läpi osaavan opettajan kanssa.

Kun käytät korttia selittäessäsi ilmausta toiselle, aloita hänen kysymyksestään. Jos kysymys koskee merkitystä, vastaa merkityksestä. Jos se koskee museoesinettä, ota esille kyseisen kokoelman tietue. Jos kysymys koskee rukouksen velvollisuuksia, tunnista sen tarvitsevan erillistä uskonnollista ohjausta. Sama tuttu ilmaus voi herättää erilaisia kysymyksiä ilman, että yksi vastaus ratkaisee ne kaikki.

Harjoitusta voi kokeilla myös ilman kuvaa: kirjoita lyhyt selitys tilanteesta, jossa lukija aloittaa kirjan, ja toinen tilanteesta, jossa museo kuvaa kankaaseen kirjailtua tekstiä. Tarkista, ettet kutsunut ensimmäistä tervehdykseksi tai toista elävän puhujan lausumaksi. Näin sanamuodon yhteinen merkitys säilyy, mutta sen tehtävä kummassakin tilanteessa käy ilmi. Oppimiskortin ei tarvitse sisältää lausuntoa uskonnollisesta velvollisuudesta, jos kysymys on vain kielen ymmärtämisestä.

Jos lähteen käännös on englanniksi, kerro lisäksi, että suomenkielinen selityksesi kuvaa sen merkitystä eikä ole saman kääntäjän julkaisema suomennos. Kääntäjän nimeä ei pidä siirtää omalle parafraasille. Tämä pieni lähdehuomautus auttaa lukijaa löytämään täsmällisen sanamuodon ja arvioimaan, mistä tulkinta on peräisin.

Lähteet

• Cambridge Dictionary: Bismillah, merkitys ja arkikäyttö.
• Cambridge Dictionary: basmala, pidemmän sanamuodon nimitys.
• TDV:n islamin tietosanakirja: Besmele, käsitteet, kielioppi ja tulkintayhteys.
• Koraani 1:1 ja 27:30, aloitusmuoto ja Salomon kirje Koraanin kertomuksessa.
• Tanzil: huomautus Bismillahista, lukujen alut ja jaenumerointi.
• Sahih al-Bukhari 5376, aterialla annettu opetus.
• Met: tiraz-kangasfragmentti 31.106.56b, materiaalit, alkuperäarvio, ajoitus ja kirjoitus.
• Walters Art Museum: mihrab-laatta 48.1310, keramiikan yhteys ja tunnistetut Koraanin kohdat.