Erota kuufalainen kirjoitus, naskh, thuluth ja nasta’liq

Kuufalainen kirjoitus, naskh, thuluth ja nasta’liq ovat erilaisia arabialaisiin kirjaimiin perustuvia kalligrafian perinteitä. Kulmikkaat muodot ja pitkät vaakasuorat vedot auttavat vertaamaan monia kuufalaisiksi luetteloituja teoksia. Pienempi naskh ja suurempi thuluth voivat esiintyä samalla sivulla. Nasta’liq liittyy erityisesti persialaiseen runouteen sekä kaarevien, kallistuvien sanaryhmien rytmiin. Nämä ovat vertailun lähtökohtia. Tietyn teoksen kuvaamiseen tarvitaan myös ajoitus, tekstin kieli, sivun rakenne ja kokoelman luettelotiedot. Kultainen kirjain, vino tekstirivi tai koristeellinen kehys ei yksin tunnista kirjoitustyyliä.

Erota kirjoitustyyli, tekstin kieli ja sisältö

Arabialainen kalligrafia voi tarkoittaa kirjoitusperinnettä ilman, että sanat ovat arabiaa. Ero on tärkeä etenkin nasta’liqia tarkasteltaessa. Smithsonian sijoittaa sen kehityksen 1300-luvun Iraniin ja historian persialaiseen kirjalliseen kulttuuriin. Jos persiankielinen runo nimetään arabiankieliseksi tuttujen kirjainten perusteella, tekstin kieli määritellään väärin jo ennen kirjoitustyylin tutkimista. Käytä kokoelman ilmoittamaa kieltä. Jos luettelo ei tunnista sitä, jätä kieli avoimeksi sen sijaan, että päätteleisit sen kuvan koristeellisuudesta tai kirjainten tuttuudesta.

Sisältö tarvitsee oman kuvauksensa. V&A:n katsaus kalligrafiaan käsittelee Koraanin kirjoituksen rinnalla runoutta, hallitsijoiden ylistystä ja mietelauseita. Uskonnolliselta vaikuttava esillepano ei siis ole sanojen käännös. Etsi kokoelman julkaisema transkriptio tai sisällön kuvaus ennen tietyn sitaatin nimeämistä. Yhdellä esineellä voi olla siunaus reunassa, otsikko pääkentän yläpuolella ja allekirjoitus kulmassa. Näiden osien ei tarvitse muodostaa yhtä yhtenäistä tekstiä, eikä niiden tehtävä välttämättä ole sama.

Artikkelimme Akbarin persiankielisestä Hamzanamasta ja säilyneistä kuvitetuista lehdistä näyttää, miksi kieli, kertomus ja esineen rakenne on erotettava toisistaan. Paperilla oleva persiankielinen teksti ja puuvillakankaalle tehty maalaus kuuluvat kerrokselliseen lehteen. Materiaalikuvaus auttaa erottamaan osat. Se ei osoita, että kaikissa lehdissä olisi sama kirjoitustyyli, eikä se määritä toisen, samankaltaisesti koristellun käsikirjoituksen kieltä.

Kirjaa esinenumero ja se alue, jota tutkit. Keskikentän teksti on täsmällisempi kohde kuin yksi yhteinen nimitys päätekstille, otsikoille, marginaaleille ja myöhemmille merkinnöille. Lisää kieli ja kirjoitustyylit, jotka luettelo mainitsee juuri tälle alueelle. Näin toinen lukija voi löytää saman kohdan samasta kuvasta ja tarkistaa vertailun. Irrallinen rajaus ilman teoksen tunnistetietoja vaikeuttaa tarkistamista, vaikka kirjaimet olisi kuvattu huolellisesti.

Tarkastele kuufalaista kirjoitusta Sinisen Koraanin tietyllä lehdellä

Kuufalainen kirjoitus sisältää vaihtelua. Metin opetuskaaviot erottavat tavallisia muotoja, kasviaiheilla koristeltuja muotoja sekä solmukohtia tai punoksia muistuttavia muunnelmia. Kulmikas rakenne ja pitkät vaakasuorat vedot ovat parempi lähtökohta kuin sääntö, jonka mukaan jokaisen kirjaimen pitäisi olla neliömäinen. Koristelu voi muuttaa kirjaimen ulkonäköä. Se ei muuta jokaista koristeltua kirjoitusta toiseksi kieleksi. Vertaa kirjainten rakennetta ja välejä ennen kuin yksittäinen näyttävä yksityiskohta määrää koko tekstikentän kuvauksen.

Konkreettinen esimerkki on Metin Sinisen Koraanin lehti, esinenumero 2004.88. Museo ajoittaa sen 800-luvun jälkipuoliskolta 900-luvun puoliväliin. Materiaaleiksi ilmoitetaan kulta ja hopea indigolla värjätyllä pergamentilla. Alkuperäksi ehdotetaan Tunisiaa, mahdollisesti Qairawania. Sana mahdollisesti kuuluu paikkatietoon ja on säilytettävä, jos tieto siirretään kuvatekstiin. Myöskään ajoitusväliä ei saa muuttaa yhdeksi varmaksi valmistusvuodeksi. Materiaalista annettu tieto ja maantieteellistä alkuperää koskeva ehdotus eivät ole yhtä täsmällisiä väitteitä.

Museo selittää myös lehden lukemisen vaikeutta: kirjaimia mukautettiin rivien pituuden tasaamiseksi, ja kirjaimet toisistaan erottavia merkkejä jätettiin pois. Tarkoituksellinen visuaalinen järjestys ei siis tee sanoista itsestään selviä. Kulta sinisellä pohjalla kuvaa materiaalia ja väriä, ei tekstin merkitystä. Puuttuvat tai nykykirjoituksesta poikkeavat merkit eivät myöskään yksin riitä ajoittamiseen. Lue luettelon selitys yhdessä säilyneen kirjoituksen kanssa.

Katso kokonaista riviä. Missä vaakavetoa on pidennetty, ja miten vierekkäiset kirjaimet jakavat käytettävissä olevan leveyden? Pidä materiaalikuvaus erillään ehdotetusta alkuperäpaikasta. Sama huolellisuus koskee tekstiä muilla esineillä. Artikkelimme kolmesta andalusialaisesta norsunluurasiasta ja niiden piirtokirjoituksista erottaa säilyneen kannen nimi- ja vuosimerkinnän rasioista, joiden alkuperäiset kannet puuttuvat. Yhden esineen teksti ei täydennä toisen kadonneita tietoja. Esinenumero ja todella säilynyt piirtokirjoitus on pidettävä yhdessä myös silloin, kun rasioiden ulkomuodot muistuttavat toisiaan.

Vinoneliön muotoiset pisteet mittaavat valitun mallin mittasuhteita

Metin arabialaista kirjoitusta ja kalligrafiaa käsittelevässä opetusjulkaisussa kirjaimen mittasuhteita kuvataan tietyllä määrällä vinoneliön muotoisia pisteitä. Piste tarkoittaa kynän jättämää vinoneliön kaltaista jälkeä. Julkaisu nimeää kuusi mittasuhteisiin perustuvaa kirjoitustyyliä: naskh, thuluth, muhaqqaq, rayhani, tawqi‘ ja riqa‘. Nimet antavat täsmällisemmän vertailukehyksen kuin kaiken pyöristetyn kirjoituksen kutsuminen naskhiksi. Vertailu on sidottava siihen kirjoitustyyliin ja malliin, jota todella tutkitaan.

Piste on tässä mittayksikkö. Sitä ei pidä sekoittaa kirjoitettuihin pisteisiin, jotka erottavat kirjaimia toisistaan, eikä vokaalimerkkeihin. Mittaamista selittävä kaavio ei tarkoita, että valmiissa sanassa olisi näkyvä rivi apupisteitä jokaisen vedon vieressä. Mittayksiköllä, kirjaimet erottavilla pisteillä ja vokaalimerkeillä on eri tehtävät. Jos ne sekoitetaan, mittasuhteita koskeva selitys voi muuttua tekstin virheelliseksi kuvaukseksi.

Keskeistä on osien välinen suhde. Esimerkkiä voi suurentaa ja samalla säilyttää sen mittasuhteet. Jos vain korkeutta venytetään, korkeuden ja leveyden suhde muuttuu. Käytä vertailussa yhtenäistä mittakaavaa ja tutki kirjain myös kokonaisen sivun osana. Tiukasti rajatun valokuvan korkea kirjain voi näyttää hallitsevammalta kuin sama kirjain kaikkien rivien joukossa. Rajaus ja suurennus vaikuttavat havaintoon, mutta ne eivät ole historiallisen kirjoitusmuodon ominaisuuksia.

Käytä kokoelman nimettyjä kaavioita vertailuun. Älä anna tuntemattomalle historialliselle käsialalle yhtä yleispätevää pistemäärää, jonka oletat pätevän kaikkiin malleihin. Kaaviot selittävät, miten järjestelmällisiä mittasuhteita voidaan kuvata. Ne eivät yksin vahvista allekirjoittamattoman esineen aitoutta tai ikää eivätkä korvaa opettajan tekemää oppilastyön korjausta. Hyödyllinen havainto nimeää vertailumallin ja suhteet, jotka kuvasta voi todella tarkistaa.

Naskh ja kookkaampi kirjoitus voivat jäsentää samaa sivua

Metin kalligrafiaa, runoutta ja profeettaa koskevia perimätietoja sisältävä albumi, 1982.120.3, mahdollistaa vertailun yhden esineen sisällä. Luettelo nimeää kalligrafiksi Shaikh Hamdullah ibn Mustafa Deden ja ajoittaa teoksen noin vuoteen 1500. Valmistuspaikaksi ilmoitetaan Turkki, todennäköisesti Istanbul. Useita pieniä naskh-rivejä kehystää yksi tai kaksi kookkaampaa riviä thuluthia tai muhaqqaqia. Kirjoitusnäytteet on kiinnitetty marmoroidulle paperille. Materiaalin nimitys koskee koristeltua paperipintaa ja kuuluu sivun rakenteen kuvaukseen.

Tässä voi verrata kahta kirjoituskokoa kokoamatta niitä toisistaan riippumattomista kuvakaappauksista. Tutki ensin toistuvia pieniä rivejä ja sitten niitä ympäröivää suurempaa kirjoitusta. Rakenne näyttää, miten useat kalligrafiset järjestelmät voivat luoda yhdelle sivulle selvän hierarkian. Luettelon ilmaus thuluth tai muhaqqaq on tärkeä säilyttää. Pelkkä koko ei ratkaise, kumpaan tyyliin kookkaampi rivi kuuluu. Nimeäminen ei saa olla varmempaa kuin dokumentoitu vertailu antaa myöten.

Yana van Dyken tutkimus albumin marmoroidusta paperista kuvaa suuria vaakasuoria otsikoita ja pienempää naskhia, joka on sijoitettu vaakasuoraan tai vinosti. Vino rivi ei siis riitä nasta’liqin tunnistamiseen. Tutki ensin kirjainten muodot ja vasta sitten rivin sijoitussuunta. Koristeelliset paperikaistaleet ja marmoroidut reunat kuuluvat sivun kokoamiseen. Ne vaikuttavat kokonaisvaikutelmaan ilman, että ne olisivat kirjainten ominaisuuksia.

Myöhempi vertailuesine on Library of Congressin hilye, 2019714648. Luettelossa mainitaan Dihya Salim al-Fahim, Istanbulin Galata-palatsi sekä islamilaisen kalenterin vuosi 1130, joka vastaa vuotta 1718. Siinä tunnistetaan thuluth ja naskh profeetta Muhammadia kuvaavassa tekstiteoksessa, joka on kiinnitetty puulevylle, jossa on taitettavat sivuosat. Esineestä voi verrata kirjoitustyyliä, tekstin tehtävää ja fyysistä muotoa. Kuvaus on sanallinen; teosta ei pidä nimetä maalatuksi muotokuvaksi. Vuosi koskee juuri tätä esinettä eikä kaikkia rakenteeltaan samankaltaisia hilye-teoksia.

Nasta’liqin rytmi kuuluu persialaisen kirjallisuuden yhteyteen

Smithsonianin mestareita ja oppilaita käsittelevä aineisto kuvaa nasta’liqia kaarien, lyhyiden pystyvetojen sekä kirjainten ja niiden sijoittelun suhteiden kautta. Yhteys persialaiseen runouteen on historiallinen tausta. Se ei tarkoita, että jokainen kallistuva rivi olisi runo. Aineistossa myös kirjoitustyylin keksimisen yhdistäminen Mir Ali Tabriziin esitetään perinteisenä tai väitettynä. Tämä rajaus on säilytettävä, kun historiaa kerrotaan uudelleen.

Ajoitettu esimerkki on Sa‘din Gulistan, jonka Sultan Ali Mashhadi on allekirjoittanut, Freer F1998.5, lehdet 44v–45r. Museo sijoittaa tämän käsikirjoituksen Heratiin ja ajoittaa sen vuoteen 1468, joka vastaa islamilaisen kalenterin vuotta 873. Kuvauksessa huomioidaan jyrkemmin peruslinjan yläpuolelle nousevat sanat sekä vedon leveyden vaihtelu. Nämä ovat konkreettisia vertailukohteita tietyillä lehdillä. Ne kertovat enemmän kuin yleinen vaikutelma siitä, että kirjoitus leijuu.

Katso sanaryhmää ennen pitkän loppuvedon eristämistä. Miten tiiviit muodot asettuvat pitkien viereen, ja missä rivi tihenee tai avautuu? Missä vedon leveys muuttuu? Kysymykset seuraavat museon painottamaa rytmiä ja osien suhteita. Ne eivät ole mekaaninen koe, joka tekisi jokaisesta samannäköisestä rajauksesta saman mestarin työn. Samankaltaisuus voi perustella vertailun. Tietyn kalligrafin nimeäminen toisen esineen tekijäksi tarvitsee sitä esinettä koskevia todisteita.

Smithsonianin persialaista kalligrafiaa käsittelevä näyttely tarjoaa albumilehden S1986.30 kautta toisen tärkeän vertailun. Sultan Ali Mashhadin kirjoitus ajoitetaan siinä noin vuosiin 1510–15. Muhammad Sadiqin ja Muhammad Qasimin tekemiksi arvioidut maalaukset ajoitetaan noin vuoteen 1590. Kirjoitus ja maalaukset tarvitsevat siksi erilliset ajoitukset. Arvioitua tekijyyttä ei saa muuttaa varauksettomaksi tiedoksi tekijöistä. Huolellisesti viimeistelty albumilehti voi olla koottu ajan kuluessa, eikä kehys yksin ajoita sen sisälle kiinnitettyä kirjoitusta.

Kynä, kirjoitusalusta ja opetus tuottavat erilaista tietoa

Smithsonianin mestareita ja oppilaita käsittelevä aineisto kertoo kyniksi valituista ruo’oista ja kärjistä, jotka leikattiin erilaisia vetoja varten. Se käsittelee myös Sultan Ali Mashhadin vuoden 1514 teosta The Path of Writing materiaalien valmistelua koskevana lähteenä. Tiedot näyttävät, miksi historiallinen kirjoitusperinne on enemmän kuin digitaalisen fontin nimi. Kalligrafi käyttää leikattua välinettä, mustetta, pintaa ja opittua mallia. Tämä antaa materiaalihistoriallista taustaa, mutta ei valmista valmistusohjetta jokaiselle säilyneelle sivulle.

Pieni pakattu kuva voi peittää hienoja liittymiä ja pieniä merkkejä. Avaa kokoelman suurempi kuva ennen kuin tulkitset ohuen kohdan tarkoitukselliseksi tyylipiirteeksi. Katso myös ympäröiviä vetoja ja arvioi, näkyykö yksityiskohta riittävän tarkasti. Jos kuvan tarkkuus ei riitä, epävarmuus pitää säilyttää. Epäselvää liittymää ei saa muuttaa varmaksi tyylin tunnistukseksi. Sama esine voi näyttää erilaiselta pienessä esikatselussa ja suuressa digitaalisessa toisinnossa.

Erota myös kirjoitusalusta tekstiä ympäröivästä koristelusta. Sinisen Koraanin lehti on luetteloitu pergamentiksi, kun taas Hamdullahin näytteet on kiinnitetty marmoroidulle paperille. Kiiltävä pinta ei yksin paljasta tiettyä käsittelyä tai sen ainesosia. Oppaamme geometrisista kuvioista ja historiallisista museoesineistä erottaa ääriviivan, sisäisen koristelun ja kokonaisrakenteen. Erottelu auttaa kuvaamaan kehystä antamatta sen määrätä kirjoitustyyliä tai tekstin sisältöä.

Oppimisesta on myös asiakirjatietoa. Oppilaan kopioima malliteksti ja opettajan myöntämä lupa ovat erilaisia todisteita. Artikkelimme ijazasta ja opettajan antaman valtuutuksen laajuudesta kysyy, kuka antoi kenelle luvan mihinkin toimintaan, millä perusteella ja milloin. Sanamuoto voi rajata sen, mitä hyväksyttiin. Tunnistettava kirjoitustyyli ei yksin vahvista nimeämättömän henkilön koulutusta eikä rekonstruoi tuntematonta opettajaketjua. Kirjoitusnäyte ja lupa on tutkittava erikseen silloinkin, kun ne kuuluvat samaan asiakirjaan.

Tutki koko esine ennen kirjoitustyylin lopullista nimeämistä

Aloita tunnistetusta teoksesta ja tutkittavasta alueesta. Lisää luettelon ilmoittama tekstin kieli, kirjoitustyylit, materiaali ja ajoitus. Säilytä sanat noin, todennäköisesti ja mahdollisesti niiden väitteiden yhteydessä, joita ne rajaavat. Ehdotettu alkuperäpaikka on eri asia kuin säilyneessä tekstissä mainittu paikka. Useita vuosikymmeniä kattava taidehistoriallinen ajoitus on eri asia kuin kirjoitettu vuosiluku. Täsmällinen kuvaus näyttää sekä tiedon lähteen että sen varmuuden. Näitä eroja ei pidä hukata lyhyeen kuvatekstiinkään.

Kuvaa seuraavaksi vertailua tukeva piirre: Sinisen Koraanin lehden pitkät vaakavedot, Hamdullahin albumin pieni ja suurempi kirjoitus tai ajoitetun Gulistan-käsikirjoituksen sanaryhmät ja vedon leveyden vaihtelu. Kaunis ja runsaasti koristeltu voivat kertoa vaikutelmasta, mutta ne eivät tunnista kirjoitustyyliä. Jos sivulla on useita tyylejä, nimeä niiden alueet yhden koko sivua koskevan nimityksen sijaan. Lisää esinenumero ja lehtiviite, jotta havainto voidaan tarkistaa samasta aineistosta.

Metin katsaus kalligrafiaan koristeena korostaa, että kirjoitus välittää edelleen tekstiä, vaikka sen koristeellisuus olisi näkyvässä asemassa. Viehättävä piirtokirjoitus on luettava luotettavasti ennen sanojen lainaamista tai tulkintaa. Luettelon tunnistama kirjoitustyyli ei käännä tekstikatkelmaa eikä vahvista sen tekijyyttä. Se ei myöskään ratkaise esineen käyttöä koskevaa uskonnollista kysymystä. Anna sisällön tulkinnan perustua tekstiin ja sen dokumentoituun yhteyteen.

Erota lopuksi kalligrafia sen kiinnityksestä ja myöhemmistä lisäyksistä. Allekirjoitus voi olla yhdessä kulmassa ja omistajamerkintä toisessa. Alkuperäisellä kirjoitusnäytteellä ja sen myöhemmin sisältävällä albumilla voi olla eri historia. Tutki todellisia teoksia kokoelmien kuvien ja esinenumeroiden avulla. Tämän oppaan kansikuva on yleinen kuvitus, ei mainittujen käsikirjoitusten näköisjäljennös eikä niiden kirjoitustyylien tunnistustaulu. Kuvan merkkejä ei pidä käyttää säkeen jäljentämiseen tai historiallisen kirjoitusnäytteen aitouden vahvistamiseen.

Lähteet

• The Met, Arabic Script and the Art of Calligraphy, Unit 2 — vinoneliön muotoiset mittapisteet, kuusi suhteutettua kirjoitustyyliä ja kuufalaisen kirjoituksen muunnelmat.
• The Met, Sinisen Koraanin lehti 2004.88 — ajoitusväli, pergamentti, metallit ja alkuperäpaikkaa koskeva varaus.
• The Met, Hamdullahin albumi 1982.120.3 — pieni naskh ja suurempi thuluth tai muhaqqaq sekä marmoroitu paperi.
• The Met, The Art of Marbled Paper — Yana van Dyken vuoden 2015 analyysi sivurakenteesta ja kootuista paperikehyksistä.
• Library of Congress, hilye 2019714648 — nimi, ajoitus 1130/1718, kirjoitustyylit ja puulevy taitettavine sivuosineen.
• Smithsonian, Nasta’liq: The Genius of Persian Calligraphy — persialainen kirjallinen yhteys sekä S1986.30:n kirjoituksen ja maalausten erilliset ajoitukset.
• Smithsonian, Sultan Ali Mashhadi — Gulistan F1998.5 vuodelta 1468/873 sekä sanaryhmät ja vedon leveydet.
• Smithsonian, Masters & Pupils — nasta’liqin piirteet, keksijää koskeva varaus, ruokokynät ja materiaalien valmistelu.
• V&A, Calligraphy in Islamic Art — uskonnolliset ja maalliset tekstit sekä materiaalit ja koristelu.
• The Met, Calligraphy in Islamic Art — kirjoitus tekstin välittäjänä ja koristeena.