Kolme andalusialaista norsunluurasiaa Louvressa ja Metropolitan Museumissa

Al-Mughiralle valmistettu norsunluurasia kuuluu Louvren kokoelmaan numerolla OA 4068. Sen säilyneessä kannessa mainitaan hänen nimensä ja islamilaisen kalenterin vuosi 357; museo ajoittaa esineen vuoteen 968. Metropolitan Museum of Artin kokoelmissa on kaksi muuta andalusialaista rasiaa, joiden numerot ovat 30.95.175 ja 1970.324.5. Niiden alkuperäiset kannet ovat kadonneet. Kaikki kolme esinettä valaisevat 900-luvun hovikulttuuria, mutta Louvren kannen tekstiä ei saa esittää kahden New Yorkissa säilytettävän rasian omana piirtokirjoituksena.

Kansikuva on tekoälyn avulla tehty itsenäinen historiallinen rekonstruktio. Se ei ole valokuva säilyneestä rasiasta, dokumentoidusta työpajasta eikä tietystä arkeologisesta kohteesta.

Mitä pyksis tarkoittaa museon esinekuvauksessa?

Pyksis tarkoittaa pientä rasiaa, joka on usein lieriömäinen ja johon kuului alun perin kansi. Termi kuvaa ennen kaikkea muotoa. Se ei kerro, mitä juuri tietyn säilyneen rasian sisältä on löydetty. Andalusialaisista norsunluuesineistä puhuttaessa sana auttaa tunnistamaan esinetyypin. Samalla se voi peittää yksittäisten esineiden erot, jos esinenumero jätetään pois. Materiaali ja lieriömäinen ulkomuoto ovat vasta vertailun lähtökohta, eivät todiste siitä, että kaksi museokuvaa esittävät samaa rasiaa.

Metropolitan Museumin pienemmän rasian luettelokortti yhdistää tämän esinetyypin eliitin henkilökohtaiseen käyttöön ja mainitsee arvokkaat tuoksuaineet sekä kosmetiikan. The Met Cloistersin esinekortti puhuu koruista ja kosmetiikasta. Nämä ovat esinetyyppiä koskevia käyttötulkintoja. Ne eivät ole raportteja siitä, että kaikkien kolmen käsiteltävän rasian sisältä olisi löytynyt juuri tällaisia esineitä. Ilmaus ”saatettiin käyttää säilytykseen” on eri asia kuin ”sisältä löydettiin”.

Kannen säilyminen vaikuttaa siihen, mitä voidaan tietää. Louvren OA 4068:n kannessa on luettavissa oleva teksti. Metropolitan Museumin kahden esineen alkuperäiset kannet puuttuvat. Samankaltaisten rasioiden perusteella kadonneen kannen muotoa voi arvioida, mutta siitä ei voi lukea nimeä tai vuosilukua. Kolmen rasian samankaltainen muoto ei yhdistä niiden erillisiä todistusaineistoja yhdeksi esineeksi. Säilynyt teksti ja kadonnutta osaa koskeva oletus on pidettävä erillään.

Miksi Córdoba ja Madinat al-Zahra ovat tärkeitä?

Córdoba oli al-Andalusin umaijadien vallan keskus. Abd al-Rahman III julistautui kalifiksi vuonna 929. Lähelle Córdobaa rakennettiin 900-luvun puolivälissä palatsikaupunki Madinat al-Zahra. Metropolitan Museumin katsaus Espanjan umaijadien taiteeseen asettaa veistetyt norsunluuesineet laajempaan hovin tilausten ympäristöön. UNESCOn kohdekuvaus kertoo Madinat al-Zahran teistä, vesijärjestelmistä, rakennuksista ja koristeista. Kannettava rasia ja kokonainen kaupunki ovat erimittaisia lähteitä, mutta molemmat auttavat ymmärtämään kalifikunnan aineellista kulttuuria.

Historiallinen tausta ei silti osoita, että kaikki kolme rasiaa olisi valmistanut yksi nimeltä tunnettu käsityöläinen. Louvre liittää OA 4068:n alkuperän Madinat al-Zahraan. Metropolitan Museum merkitsee 1970.324.5:n valmistuspaikaksi Córdoban, mutta 30.95.175:n kohdalla paikkatieto on yleisempi: Espanja. Luettelomerkinnät eivät siis ole yhtä tarkkoja. Yhteisiä piirteitä ei pidä muuttaa kertomukseksi yhdestä dokumentoidusta työpajasta, samasta tilaajasta tai samasta lahjojen sarjasta ilman erillistä näyttöä.

Palatsikaupunki auttaa hahmottamaan hovin resursseja. Rakennukset, seinäkoristelu ja pienet ylellisyysesineet kuuluivat samaan poliittiseen ympäristöön, mutta niiden tehtävät poikkesivat toisistaan. UNESCO kuvaa kaupungin säilyneitä jäännöksiä. Museoluettelot kuvaavat yksittäisiä siirrettäviä esineitä. Jos jollekin rasialle ehdotetaan tarkempaa työpajaa, ehdotuksen perusteet on arvioitava sen omien tunnusmerkkien ja lähteiden avulla. Yhteinen vuosisata ei ratkaise yksittäisen esineen valmistuspaikkaa.

Mitä Louvren al-Mughiran rasia todella kertoo?

Louvre luetteloi esineen numerolla OA 4068 ja nimeää sen al-Mughiran nimellä varustetuksi pyksikseksi. Museon julkaisema piirtokirjoituksen lukutapa mainitsee al-Mughiran, ”uskovien johtajan” pojan, sekä islamilaisen vuoden 357. Teksti kulkee säilyneen kannen alareunassa. Luettelossa esineen vuosiluvuksi annetaan 968, ja kalenterimuunnoksen yhteydessä näkyy myös väli 967–968. Näitä museon esittämiä muotoiluja kannattaa käyttää täsmällisesti sen sijaan, että kalenterien välinen ero katoaisi huomaamatta.

Louvre ilmoittaa esineen korkeudeksi 18 senttimetriä ja halkaisijaksi 11,8 senttimetriä. Materiaali on norsunluuta, jota on veistetty ja kaiverrettu. Esinenumero, säilynyt kansi ja siinä mainittu nimi muodostavat tarkistettavan yhdistelmän. Niiden avulla OA 4068 voidaan erottaa muista andalusialaisista rasioista. Pelkkä kuva koristeellisesta lieriöstä ei riitä tunnistukseen, sillä rajaus voi jättää esinetiedot pois ja erikokoiset rasiat voidaan näyttää samalla leveydellä.

Teksti on vahva todiste siitä, kenelle rasia oli omistettu ja milloin se tehtiin, mutta se ei selitä automaattisesti jokaista rasian kylkeen veistettyä hahmoa. Nimen perusteella ei voi päätellä rasian alkuperäistä sisältöä tai kaikkien myöhempien omistajien käyttöä. Myös nykyisestä esilläolosta on puhuttava täsmällisesti: lainanäyttely tai näyttelypaikka voi muuttua, vaikka esine pysyy saman museon kokoelmassa. Valmistuspaikka, kokoelmaan kuuluminen ja tämänhetkinen näyttelypaikka ovat eri tietoja.

Miten Metin pienempi rasia eroaa Louvren esineestä?

Metropolitan Museumin luettelonumero 30.95.175 kuuluu esineelle nimeltä ”Cylindrical Box (Pyxis)”. Museo ajoittaa sen väljästi 900-luvulle ja merkitsee alkuperäalueeksi Espanjan. Rasia on 6,7 senttimetriä korkea ja halkaisijaltaan 8,3 senttimetriä. Nämä eivät ole Louvren al-Mughiran rasian mitat: sen korkeus on museon mukaan 18 senttimetriä. Norsunluu ja lieriömäisyys eivät poista tätä selkeää kokoeroa.

New Yorkin pienemmän rasian alkuperäinen kansi on kadonnut. Museo arvioi vastaavien esimerkkien perusteella, että kansi on todennäköisesti ollut kupolimainen. Kyse on kadonneen osan muodosta tehdystä päätelmästä, ei luettavissa olevasta piirtokirjoituksesta. Vaikka kannessa olisi aikoinaan ollut nimi tai vuosiluku, niitä ei nyt voi tarkistaa tästä esineestä. Louvren vuosi 968 ja al-Mughiran nimi eivät siten kuulu 30.95.175:n omiin dokumentoituihin tietoihin.

Harhaanjohtava linkkiteksti voi kutsua 30.95.175:n luettelokorttia nimellä ”Pyxis of al-Mughira”. Linkki avaa tällöin oikean museosivun, mutta näkyvä nimike lupaa eri esineen. Esineen tunnistamisessa on vertailtava esinenumeroa, museota, säilyneitä osia, mittoja ja ajoituksen perustaa. Metin kortti auttaa ymmärtämään pienemmän rasian muotoa. Se ei vahvista Louvren erillisen rasian kannessa olevaa tekstiä.

Mitä tiedetään The Met Cloistersin toisesta rasiasta?

Toinen New Yorkissa säilytettävä esine on 1970.324.5 The Met Cloistersin kokoelmassa. Katalogi sijoittaa valmistuksen Córdobaan Andalusiassa ja ajoittaa rasian noin vuosiin 950–975. Ilmoitetut kokonaismitat ovat 11,7 × 10,5 senttimetriä. Tämä on kolmas erillinen museoesine, ei pienemmän 30.95.175:n uusi mittaus tai Louvren OA 4068:n vaihtoehtoinen luettelomerkintä. Sama materiaali ei tarkoita samaa esinenumeroa.

Myös tämän rasian alkuperäinen kansi on kadonnut. Museo arvelee, että samanlaisten esineiden tapaan siinä on saattanut olla omistajan nimi ja vuosiluku. Sana ”saattanut” on olennainen: juuri tämän rasian kannessa mahdollisesti ollut teksti ei ole säilynyt. Siksi arvioitua väliä 950–975 ei voi korvata Louvren esineeseen kirjoitetulla tarkalla vuodella 968. Muutos antaisi lukijalle virheellisen vaikutelman, että kadonnut kansi olisi löydetty ja luettu.

Museo tunnistaa rasian kyljessä lintuja, leijonia ja gaselleja tiheän viiniköynnöskoristelun keskellä. Luetteloteksti vertaa kuvioita myös myöhempään eurooppalaiseen romaaniseen norsunluuveistoon ja käsikirjoitusten koristeluun. Muotojen vertailu ei osoita, että jokin tunnistettu myöhempi taiteilija olisi nähnyt juuri tämän esineen. Kuvallisten aiheiden laajempaa vaihtelua käsittelee artikkelimme ihmisistä ja eläimistä islamilaisen taiteen museokokoelmissa. Vertailussa aika, paikka ja käyttötarkoitus on pidettävä näkyvissä.

Miten kolmea ajoitusta ja kokoa voi verrata?

Ensimmäinen vaihe on kirjata kolme esinenumeroa: Louvre OA 4068, Metropolitan Museum 30.95.175 ja The Met Cloisters 1970.324.5. Sen jälkeen tarkistetaan, mitä kustakin on säilynyt. OA 4068:ssa on kansi ja siinä islamilainen vuosi 357. Numero 30.95.175 kuuluu pienemmälle nimettömälle rasialle, jonka alkuperäinen kansi puuttuu. Numero 1970.324.5 kuuluu toiseen kannettomaan esineeseen, jonka kyljen koristelusta museo antaa yksityiskohtaisen kuvauksen. ”Andalusialainen norsunluurasia” on esinetyyppi, ei yhden teoksen yksilöllinen nimi.

Louvren ilmoittamaa 18 senttimetrin korkeutta ja 11,8 senttimetrin halkaisijaa ei voi vaihtaa Metin pienemmän rasian 6,7 senttimetrin korkeuteen ja 8,3 senttimetrin halkaisijaan. Cloistersin esineen kokonaismitoiksi annetaan 11,7 × 10,5 senttimetriä. Valokuvien rajaus ja suurennus voivat tehdä hyvin erikokoisista esineistä näennäisesti samanlaisia. Lisäksi puuttuva kansi muuttaa siluettia. Todellisia kokoja on siksi luettava museokorteista, ei kuvapisteiden määrästä.

Ajoitusten todisteet ovat erilaisia. Vuosi 357 esiintyy OA 4068:n säilyneessä tekstissä. Merkintä ”900-luku” on 30.95.175:lle annettu laaja luokitus. ”Noin 950–975” on 1970.324.5:n arvioitu jakso. Epätasainen tarkkuus ei tee kahdesta New Yorkin esineestä vähemmän arvokkaita. Se osoittaa, kuinka paljon kannen katoaminen rajoittaa varmoja päätelmiä. Sanat ”noin” ja ”todennäköisesti” ovat tässä täsmällisen tiedon osia, eivät turhaa varovaisuutta.

Mitä norsunluu ja veistetyt kuviot paljastavat?

Norsunluu antoi veistäjälle pienen kaarevan pinnan, johon voitiin tehdä tarkkaa reliefiä. Lieriön koristeet paljastuvat katsojalle vähitellen, kun rasiaa käännetään. Louvre merkitsee OA 4068:n tekniikoiksi veistämisen ja kaivertamisen. Met Cloisters kuvaa 1970.324.5:n eläin- ja kasviaiheita. Nämä ovat tarkistettavia havaintoja materiaalista ja näkyvästä koristelusta. Niistä ei kuitenkaan voi päätellä jokaisen tekijän nimeä, kaikkia työvaiheita tai samanlaista metallisaranaa jokaiseen esineeseen.

Victoria and Albert Museum esittelee toisen pyksiksen Madinat al-Zahrasta ja ajoittaa sen noin vuosiin 969–970. Se on erillinen vertailukohde, ei uusi nimi millekään kolmesta tarkasteltavasta rasiasta. Esine osoittaa, ettei Louvren kuuluisa työ ollut aikakautensa ainoa norsunluinen pyksis. Se ei yksin kerro kaikkien rasioiden omistajista, norsunluun tarkasta kuljetusreitistä eikä siitä, missä tilanteessa kukin esine mahdollisesti annettiin lahjaksi.

Kasviköynnöksiä voi verrata arabeskia ja kasviaiheista koristelua selittävään artikkeliimme. Vertailu auttaa hahmottamaan pintakuvion rakennetta. Se ei luo sanakirjaa, jossa jokainen lintu, gaselli tai lehti merkitsisi aina samaa poliittista asiaa. Kun kuvasta esitetään historiallinen tulkinta, sen on perustuttava kyseisen esineen ajoitukseen, näkyviin piirteisiin ja muihin asiaan liittyviin lähteisiin.

Onko eläinkuvilla yksi poliittinen merkitys?

Al-Mughiran rasian nimi ja vuosi voidaan lukea, mutta monien kuva-aiheiden tulkinnasta keskustellaan edelleen. Cloistersin eri rasiassa museo tunnistaa linnut, leijonat ja gasellit, mutta kadonneesta kannesta ei saada lisätekstiä. Huolellinen tulkinta aloittaa näkyvien hahmojen tunnistamisesta ja esittää vasta sen jälkeen perustellut suhteet hoviin, dynastiaan tai muihin teoksiin. Jos suoraa selittävää tekstiä ei ole, poliittinen merkitys on tutkimukseen perustuva tulkinta, ei jokaisen kuvan viereen kaiverrettu selitys.

Maallisissa hovin esineissä esiintyvät eläimet osoittavat myös, miksi väite ”islamilainen taide ei koskaan esittänyt eläviä olentoja” on liian yleinen. Pienen ylellisyysesineen tehtävä poikkesi rukoustilan tehtävästä. Vertailua tarjoaa Khirbat al-Mafjarin mosaiikkeja käsittelevä artikkeli. Mosaiikit tehtiin eri alueella, eri aikana ja eri materiaalista. Yhteinen eläinaihe ei osoita samaa tekijää. Vertailu on hyödyllinen vain, jos erot pysyvät yhtä selvinä kuin samankaltaisuudet.

Samoin Samarran veistettyä stukkokoristelua käsittelevä artikkeli auttaa tutkimaan toistoa ja abstraktiota toisessa materiaalissa. Metropolitan Museum käsittelee Córdoban hovin laajempia taiteellisia yhteyksiä abbasidien keskuksiin. Yhteydet eivät kuitenkaan todista, että jokaisen andalusialaisen rasian tekijä kopioi jonkin tietyn Samarran seinän. Täsmälliseen vaikutusreittiin tarvittaisiin enemmän ajoitusta ja liikkumista koskevaa näyttöä.

Mitkä kysymykset jäävät avoimiksi?

Emme tiedä varmasti, oliko Metropolitan Museumin kahdessa kadonneessa kannessa nimiä tai vuosilukuja. Pelkästä muodosta ei myöskään voi tunnistaa jokaisen rasian alkuperäistä sisältöä. Louvren rasia tarjoaa harvinaisen yhdistelmän säilynyttä nimeä ja ajoitusta. Senkään teksti ei silti selitä kaikkia eläinhahmoja eikä rakenna täydellistä luetteloa myöhemmistä omistajista. Yhden esineen historian aukkoa ei voi täyttää tunnetumman esineen tiedoilla.

Jos kuvan nimi on ”al-Mughiran pyksis”, neljä tarkistusta auttaa: näkyykö esinenumero OA 4068, mainitaanko tekstillinen kansi, täsmäävätkö mitat ja kuuluuko esine Louvren kokoelmaan? Jos numero on 30.95.175 tai 1970.324.5, lähteeksi kuuluu kyseisen Metin esineen oma kortti. Näin kolme säilynyttä rasiaa pysyvät erillisinä myös silloin, kun kadonneet osat ja tuntematon alkuperäinen sisältö jättävät osan kysymyksistä ratkaisematta.

Lähteet

• Louvre, ”Pyxide au nom d'al-Mughira”, OA 4068 — ensisijainen museokortti, joka dokumentoi piirtokirjoituksen, vuoden 357/968, materiaalin, mitat ja Madinat al-Zahran alkuperätiedon.
• Metropolitan Museum, ”Cylindrical Box (Pyxis)”, 30.95.175 — pienemmän nimettömän rasian ensisijainen esinekortti, jossa ovat laaja ajoitus ja mitat.
• Metropolitan Museum, ”Pyxis”, 1970.324.5 — Cloistersin esineen ensisijainen kortti, jossa ovat Córdoban valmistuspaikka, arvioitu ajanjakso ja koristeaiheet.
• Metropolitan Museum, ”The Art of the Umayyad Period in Spain” — hovikulttuurin ja ylellisyysesineiden historiallinen tausta, ei yksittäisen rasian omistustodistus.
• UNESCOn maailmanperintökeskus, Madinat al-Zahra — institutionaalinen kuvaus 900-luvun palatsikaupungista ja sen arkeologisista jäännöksistä.
• Victoria and Albert Museum, ”Islamic Middle East” — toinen noin vuosiin 969–970 ajoitettu Madinat al-Zahran pyksis erillisenä vertailukohteena.
• Smarthistory, ”Pyxis of al-Mughira” — Louvren esineen kuva-aiheiden tulkinta, joka erotetaan säilyneen piirtokirjoituksen sisällöstä.