Mitä mashq tarkoittaa? Osmanien kalligrafian harjoituslehtien lukeminen

Mashq, turkiksi usein meşk, tarkoittaa kalligrafian harjoittelua. Osmanien ajan harjoituslehdellä kirjoittaja saattoi toistaa kirjaimia, niiden liitoksia tai ilmauksia. Pisteillä ja viivoilla voitiin näyttää mittasuhteita. Joistakin harjoituksista tuli huolellisesti sommiteltuja töitä, joissa oli koristelua ja signeeraus ja jotka liitettiin albumeihin. Paperin jäljet näyttävät harjoittelun. Museon merkintä voi tunnistaa kirjoittajan, erottaa myöhemmän kiinnityksen ja kertoa, miten yksittäistä esinettä käytettiin.

Sakıp Sabancı -museon teokset näyttävät eroja. Ahmed Karahisarîn toistamat sanonnat ovat kultakehyksen ympäröimällä lehdellä. Abdurrahman Hilmin mittasuhdeharjoitus käyttää pisteitä ja viivoja. Mir Mustafa Celaleddinin diplomissa opettajien hyväksynnät antavat hänelle luvan signeerata tietyillä kirjoitustyyleillä tehtyjä töitä.

Mistä harjoittelu näkyy lehdellä

Etsi muoto tai kirjainryhmä, joka esiintyy useammin kuin kerran. Seuraa toistuvaa jaksoa pitkin lehteä. Kiinnitä huomiota vetojen väleihin, kirjainten liitoskohtaan ja sanan ympärillä muuttuvaan tilaan. Toisto voi täyttää rivin tai suuren osan sivusta. Mittasuhdeharjoituksessa kirjaimen vieressä oleva merkki voi osoittaa mitan. Vieraan merkinnän tehtävä voi selvitä museon tulkinnasta. Sijainnin ja asiayhteyden mukaan piste voi kuulua kirjaimeen tai toimia mittamerkkinä.

Museon näyttely Scribbled Exercises, Practice Pages kokoaa osmanikalligrafien töitä usealta vuosisadalta. Kuvaukset yhdistävät harjoitukset kirjainmuotojen oppimiseen, käden taidon ylläpitoon ja muotojen kokeiluun. Kalligrafi kirjoittaa ruokokynän eli qalamin leikatulla reunalla. Toisto tekee vetojen erot näkyviksi paperilla. Arabialaisen kalligrafian kirjoitustyylien opas auttaa ymmärtämään luetteloissa käytettyjä nimiä. Sakıp Sabancı -museo, näyttely Scribbled Exercises, Practice Pages

Valitse lähikuvasta yksi kirjainryhmä ja etsi sama kohta kokonaiskuvasta. Jossain kahden vedon väli voi olla leveämpi, toisaalla kirjaimet ovat lähempänä toisiaan. Erot voi merkitä muistiin ennen sanojen lukemista. Jos luettelossa tulkitaan jokin merkki tai tunnistetaan toistettu ilmaus, näkyvä havainto voidaan yhdistää museon tulkintaan. Kokonaiskuva kertoo lisäksi, jatkuuko sama toisto rivin lopussa vai usealla rivillä.

Ahmed Karahisarîn toistot ja kultakehys

Sakıp Sabancı -museo tunnistaa 190-0456-AK:n Ahmed Karahisarîn vapaaksi harjoitukseksi 1500-luvulta. Lehti on 35 × 26,3 senttimetriä. Luettelossa mainitaan musta muste ja liimauksella käsitelty paperi, johon muste imeytyy vähemmän. Se kuvaa toistettuja kirjallisia sanontoja ja sananlaskuja. Ohuen kultakehyksen sisällä on pieniä kultaisia ruusuja kirjainten ja sanojen välissä. Loppumerkintä eli kolofoni tunnistaa työn harjoitukseksi. Toisto ja huolellisesti sijoitettu koristelu näkyvät samalla lehdellä. Sakıp Sabancı -museo, Karahisarîn harjoitus, 190-0456-AK

Vertaa koko lehden kuvaa lähikuvaan. Kokonaiskuva näyttää kehyksen ja kirjoituskentän muodon. Yksityiskohta paljastaa yksittäiset toistot ja kultakoristeiden täyttämät välit. Luettelo auttaa tunnistamaan toistetun sisällön ja lukemaan kolofonin. Kuvauksessa voi kertoa, että kyse on harjoituksesta, ja osoittaa samalla, miten huolellisesti se on sommiteltu.

Jos kuvateksti keskittyy ruusuihin, katso ensin niiden paikkaa suhteessa yksittäisiin kirjaimiin. Katso sitten kokonaiskuvasta, miten ruusut asettuvat kehyksen sisäpuolelle. Kummankin sijainnin voi kuvata kuvan perusteella. Sen sijaan tiedot paperin käsittelystä ja loppumerkinnän sanomasta löytyvät esinetietueesta. Kun mukaan liitetään esinenumero, lukija pystyy tarkistamaan sekä materiaalitiedon että kuvassa näkyvän koristeen samasta paikasta.

Abdurrahman Hilmin mittasuhdeharjoitus

Museo käyttää lehdestä 190-0522-ARE nimeä ölçülü talim meşki. Se ajoittaa työn 1700-luvun jälkipuoliskolle ja ilmoittaa kooksi 18,5 × 26 senttimetriä. Pisteet ja viivat auttavat näyttämään kirjainten koon, muodon ja liitokset. Pieniä kukkia ja lehtiä on osassa kirjoituksen välejä. Museon mukaan työ oli todennäköisesti opetusesimerkki. Kolofonissa Hilmin opettajaksi nimetään Eğrikapısta kotoisin oleva Mehmed Rasim Efendi. Museo kertoo, että Hilmi myös opetti. Sakıp Sabancı -museo, mittasuhdeharjoitus 190-0522-ARE

Kun vertaat Hilmin lehteä Karahisarîn työhön, katso ensin, mitä kummastakin on dokumentoitu. Toinen merkintä kertoo toistetuista sanonnoista, signeerauksesta ja kultaruusuista. Toinen kertoo mittamerkeistä ja opettajasta, joka mainitaan kolofonissa. Molempia voi tarkastella harjoituksina. Tulkinta tietyn työn opetuskäytöstä tarvitsee tuekseen tietoa juuri siitä esineestä.

Hilmin lehden kuvatekstissä voidaan ensin osoittaa, minkä kirjainten lähellä pisteet ja viivat näkyvät. Sen jälkeen voi kertoa, mitä mittasuhdetta niiden avulla selitetään museon mukaan. Kukkien ja lehtien paikat kuuluvat kuvaukseen koristeista. Opettajan nimi luetaan loppumerkinnästä. Näin samalle sivulle mahtuvat eri tiedot, ja lukija tietää, mitkä niistä löytyvät kuvasta ja mitkä luettelon selityksestä.

Valokuvissa Karahisarîn ja Hilmin lehdet voivat näkyä näytöllä yhtä suurina. Luettelon mitat kertovat, että ne ovat eri kokoisia. Kun vertaat rivien ja merkkien sijoittelua, tarkista ensin, missä mittakaavassa kukin kuva on esitetty. Sen jälkeen voit tarkastella kummankin sivun sisäisiä suhteita, kuten kirjoituskentän ja marginaalin välistä rajaa.

Miten harjoituslehdet liitettiin albumiin

Museon Kalligrafia-albumi 120-0243-SH on kooltaan 30 × 21,7 senttimetriä ja sisältää Şeyh Hamdullahin teoksia. Tietue erottaa kalligrafiset sommitelmat kıt’a ja harjoitukset meşk, jotka on koottu murakka-albumiin. Reunoilla käytetyt väripaperit ja marmoroidut paperit, sivujen koristelu ja sidonta ajoitetaan 1700-luvulle. Albumissa on vuonna 1520 kuolleen kalligrafin kirjoitusta sekä myöhempää työtä sivujen ja sidoksen parissa. Sakıp Sabancı -museo, albumi 120-0243-SH

Kun kuvailet albumisivua, katso ensin kirjoituskenttää ja sitten sitä ympäröivää paperia ja sidosta. Yksi ajoitus voi koskea vain yhtä osaa. Artikkeli käsikirjoitustyöpajoista kertoo kirjan valmistuksen eri töistä. Shamsa-ruusukkeiden opas näyttää toisesta aiheesta, miksi koristellun kohdan sijainnilla on merkitystä. Harjoituslehti voi saada albumissa uuden kehyksen kauan kirjoittamisen jälkeen.

Tämän albumin kuvatekstissä 1700-luku voidaan mainita reunapaperin, koristeiden ja sidonnan kohdalla. Hamdullahin nimi liittyy kirjoitukseen. Sivun kuvasta voidaan tarkastella rajaa kirjoituksen ja reunapaperin välissä. Kansikuvasta puolestaan näkee sidoksen. Molempia kuvia katsomalla lukija ymmärtää, mihin albumin osiin eri ajoitukset liittyvät ja miten eri työvaiheet yhdistyvät samassa kirjassa.

Miten diplomi kirjaa luvan signeerata

Museo tunnistaa 110-0597:n Mir Mustafa Celaleddinin icazetname-diplomiksi. Se ajoittuu islamilaisen ajanlaskun vuoteen 1270 eli vuosiin 1853–1854. Lehden koko on 27 × 36,5 senttimetriä. Oppilaan kalligrafia on kirjoitettu sülüs- ja nesih-tyyleillä, jotka ovat thuluthin ja naskhin turkinkieliset nimet. Alempana kahdessa soikeassa kehyksessä ovat Manisan Ali Rızan ja Abdullah Zühdîn hyväksynnät rıka-tyylillä. Luettelon mukaan niiden perusteella oppilas sai signeerata kahdella käyttämällään tyylillä kirjoitettuja töitä. Tekstin sisältö ja paikka osoittavat tämän lehden tehtävän. Sakıp Sabancı -museo, Mir Mustafa Celaleddinin diplomi, 110-0597

Kolofoni voi nimetä sen, kuka kirjoitti lehden. Opettajan hyväksyntä diplomissa voi kirjata luvan. Kun selvität tekstin lajia, tarkista, kenet museo nimeää, mitä allekirjoitettiin ja missä merkintä sijaitsee sivulla. Käsikirjoitusten alkuperää ja kolofoneja käsittelevä opas antaa muita esimerkkejä siitä, miten nimi tai merkintä dokumentoi henkilön tehtävän.

Sadberk Hanım -museon osmanikalligrafian katsaus kuvaa icazetnamea diplomina, joka annettiin taitonsa osoittaneelle oppilaalle. Se esittelee myös murakkan erillisistä töistä koottuna albumina. Paperin muotoa ja asiakirjan tehtävää voi tarkastella erikseen. Albumi kokoaa ja säilyttää teoksia. Celaleddinin diplomissa on hyväksyntämerkintöjä. Kun kaksi opettajaa ja kaksi kirjoitustyyliä nimetään, luvan laajuus käy ilmi. Sadberk Hanım -museo, Harmony of Line and Color

Diplomin valokuvassa voi etsiä ensin oppilaan kirjoituksen ja sitten sen alapuolelta kaksi soikeaa kehystä. Kehysten paikka näyttää, mihin museon kuvaus hyväksynnöistä viittaa. Kuvateksti voi nimetä hyväksyntöjen kirjoitustyylin ja lisäksi ne tyylit, joissa oppilas sai signeerata töitä. Näin eri kirjoitusalueiden tehtävät näkyvät kuvassa, ja luvan sisältö voidaan esittää luettelon mukaisesti.

Myöhäisempiä harjoituksia ja lehtiä muista kokoelmista

Sakıp Sabancı -museossa on myös Hasan Rızan vapaa harjoitus 190-0580-HR. Se on islamilaisen ajanlaskun vuodelta 1298 eli vuosilta 1880–1881 ja kooltaan 23,5 × 34 senttimetriä. Tarkan ajoituksen ansiosta sitä voi verrata Karahisarîn varhaisempaan työhön osmanien ajan lopun esimerkkinä. Metropolitan Museum of Artin julkaisema vuoden 1998 näyttelyluettelo esittelee harjoitukset osana laajempaa kalligrafia-albumien, käsikirjoitusten ja paneelien kokoelmaa. Sakıp Sabancı -museo, Hasan Rızan harjoitus 190-0580-HR ja Metropolitan Museum of Art, Letters in Gold

Metropolitan Museum of Artin iranilainen albumilehti 2016.536, jonka teki Asadullah Shirazi, on erillinen vertailukohde. Museo käyttää siitä nimitystä siyah mashq ja ajoittaa sen islamilaisen ajanlaskun vuoteen 1258 eli vuosiin 1842–1843. Merkintä selittää, miten toistosta tuli joidenkin sommiteltujen harjoituslehtien piirre ja miten tällaisia lehtiä voitiin kiinnittää albumiin. Materiaalia ja kiinnitystapaa verrattaessa on syytä säilyttää lehden iranilainen alkuperätieto ja museon käyttämä nimitys. Metropolitan Museum of Art, kalligrafiaharjoituksen sisältävä albumilehti, 2016.536

Koristeelliset reunat voivat kehystää muutakin kalligrafiaa. Aga Khan Museum luetteloi AKM254:n nasta‘liq-kalligrafian lehdeksi, jonka reunus on marmoroitu sinisellä ja kullalla. Vertaa sen kirjoituskenttää ja reunaa vastaaviin osiin Şeyh Hamdullahin albumissa. Teoksen nimi ja kuvaus kertovat, sisältääkö kenttä harjoituksen, sommitelman vai muuta kirjoitusta. Reunojen samankaltaiset materiaalit antavat perustan esillepanon vertailuun. Aga Khan Museum, nasta‘liq-kalligrafian lehti, AKM254

Valitse vertailuun yksi lähtökohta kustakin esineestä. Rızan lehden tarkka ajoitus antaa vertailukohdan Karahisarîn varhaisemmalle työlle. Shirazin kohdalla toistoa ja albumiin kiinnittämistä voi tarkastella iranilaisena esimerkkinä. AKM254:n sininen ja kultainen reunus sopii vertailuun, jossa huomio on kirjoituskentän kehystämisessä. Kunkin esineen numero kertoo lukijalle, mihin luettelotietoon havainto liittyy.

Miten harjoituslehdelle kirjoitetaan kuvateksti

Merkitse esinenumero, kirjoittaja tai museon esittämä alkuperä sekä ajoitus. Kuvaile sitten näkyvä piirre, kuten toistetut sanat, mittamerkit, myöhempi reunus tai erillisessä kentässä oleva hyväksyntä. Käytä museon kuvausta, jos se selittää kirjoituksen sisällön. Kerro albumilehdestä, mikä ajoitus kuuluu kirjoitukselle ja mikä kiinnitykselle tai sidokselle. Lyhyt kuvateksti voi erottaa harjoittelun, esillepanon ja opetuksen merkit antamalla jokaisesta väitteestä yhden yksityiskohdan. Kun kuvia on useita, näytä koko sivu yhden lähikuvan rinnalla, jotta kirjoitusrivien, kehyksen ja huomautusten suhteet näkyvät.

Esimerkiksi Hilmin lehdestä kuvatekstiin voi poimia pisteiden paikan ja museon selityksen mittasuhteista. Celaleddinin diplomista voi poimia kehysten sijainnin ja niiden sisältämien hyväksyntöjen tehtävän. Molemmissa tapauksissa kuvateksti alkaa valokuvan yksityiskohdasta. Sen jälkeen se kertoo, mitä luettelosta voi päätellä. Jos täsmällisestä käyttötavasta esitetään vain arvio, myös kuvateksti voi ilmaista tämän.

Museoiden luettelotiedot ja näyttelyluettelo

• Sakıp Sabancı -museo, Scribbled Exercises, Practice Pages kertoo näyttelyn osmanikalligrafeista ja harjoitusmuodoista.
• Karahisarî, 190-0456-AK dokumentoi sanonnat, kolofonin ja kultaisen koristelun.
• Abdurrahman Hilmi, 190-0522-ARE dokumentoi mittamerkit ja nimeää kalligrafin opettajan.
• Şeyh Hamdullahin albumi, 120-0243-SH kuvaa harjoitukset, sommitelmat ja myöhemmät asetteluun ja sidontaan liittyvät työt.
• Mir Mustafa Celaleddin, 110-0597 tunnistaa hyväksyntäkehykset ja kirjoitustyylit, joita lupa koskee.
• Hasan Rıza, 190-0580-HR antaa myöhäisen osmaniharjoituksen ajoituksen ja mitat.
• Metropolitan Museum of Art, Letters in Gold esittelee Sabancı-kokoelman osmanikalligrafiaa.
• Metropolitan Museum of Art, 2016.536 dokumentoi iranilaisen albumilehden erilliseksi vertailukohteeksi.