Mikä on zarf? Osmanien ajan kahvikupin pidike

Zarf on pienen korvattoman kahvikupin ulompi pidike. Osmanien aikana keramiikasta tai lasista valmistettu kuppi, jota kutsuttiin usein nimellä fincan, voitiin kahvia tarjottaessa asettaa erilliseen pidikkeeseen. Pidikkeestä sai otteen sormilla. Osa pidikkeistä oli yksinkertaisia, kupin muotoisia messinkiesineitä. Toisissa oli emalilla ja jalokivillä koristeltu kultakehys.

Museokuvan kaksi reunusta voivat kuulua kahdelle sisäkkäiselle esineelle. Kahvi kaadetaan sisempään kuppiin. Ulompi pidike tukee kuppia ja tarjoaa pinnan, josta sen voi nostaa. Osa museoluetteloista näyttää kupin ja pidikkeen yhdessä. Toisissa luetteloidaan yksin säilynyt pidike.

Miten kuppi asettuu pidikkeeseen

Sivusta katsottuna monen zarfin runko on ontto, ylhäältä leveä ja jalkaa kohti kapeneva. Kupin alaosa nojaa sisäseinään. Ayman M. Edris tarkasteli seitsemää messinkipidikettä Al-Ashmuneinin varastokokoelmasta Mallawissa Egyptissä. Hänen piirroksessaan kupin alaosa asettuu pidikkeen sisään ja osa kupin kyljestä koskettaa sisäseinää. Se, kuinka paljon kuppia näkyy metallireunan yläpuolella, riippuu kummankin osan mitoista ja muodosta. Ayman M. Edris, tutkimus messinkisistä kahvikupin pidikkeistä, Shedet 4

Metropolitan Museum of Art säilyttää 1800-luvun kuppia ja pidikettä, joiden alkuperäksi on merkitty Turkki. Maalatun ja lasitetun posliinikupin 89.2.2162a korkeus on 3,5 cm ja halkaisija 5,6 cm. Hopeapidikkeen 89.2.2162b korkeus on 4,1 cm ja halkaisija 5,4 cm. Siinä on koristeaukkoja, kaiverruksia ja upotuksia. Kupin ilmoitettu halkaisija on pidikkeen halkaisijaa suurempi. Luettelossa on kummankin esineen kokonaismitat. Sovitusta voi hahmottaa vertaamalla kupin kapeampaa alaosaa pidikkeen aukkoon ja sisäseiniin. Luettelo ei ilmoita erillistä halkaisijaa kohdasta, jossa kuppi koskettaa pidikettä. Metropolitan Museum of Art, kuppi ja pidike, 89.2.2162a, b

Tunnusten a- ja b-kirjaimet kertovat, mihin osaan kukin korkeus kuuluu. Koska kuppi painuu osittain pidikkeen sisään, kahden korkeuden summa ei kerro yhdistelmän korkeutta. Sen määrittämiseen tarvitaan erillinen mittaus osien ollessa sisäkkäin tai tieto siitä, kuinka syvälle kuppi asettuu. Sivukuvassa voi etsiä kohtaa, jossa hopea päättyy ja posliinia näkyy metallireunan yläpuolella. Myös kaksi samanlevyistä kuppia voi poiketa toisistaan alaosan muodon perusteella.

Mihin pidikettä tarvittiin kuumaa kahvia tarjottaessa

British Museumin Life in a cup -näyttelyoppaassa kerrotaan, kuinka kaksi posliinikuppia asetettiin sisäkkäin sormien suojaamiseksi. Oppaassa kuvataan myös pienten metallipidikkeiden yleistymistä 1700-luvulla. Ulompaan osaan tarttumalla kupin saattoi nostaa koskematta ohueen seinämään, joka oli suoraan kosketuksissa kuuman kahvin kanssa. Pöydällä jalka kannatteli kumpaakin osaa. Säilyneet esineet näyttävät, millaisesta pinnasta juoja saattoi tarttua kiinni. Luetteloissa ei ole mittauksia siitä, kuinka lämmin pinta oli kahvin kaatamisen jälkeen. British Museum, Life in a cup, kahvin valmistus ja tarjoilu

Edrisin tutkimissa messinkiesineissä jalan alaosa on sen yläosaa leveämpi. Hän liittää tämän muodon pidikkeen vakauteen ja kuvailee myös, miten osa kupista jää pidikkeen reunan yläpuolelle. Tarkastelemalla runkoa ja jalkaa yhdessä voi hahmottaa, mistä yhdistelmää nostettiin ja miten se laskettiin pöydälle. Kahville kokoontumisen paikkoja käsittelee artikkeli osmanien kahviloista ja julkisesta elämästä. Edris, Al-Ashmuneinin pidikkeiden rakenne ja käyttö

Pidikkeen käyttötapaa voi lukea kuvista kahdessa vaiheessa. Tyhjästä pidikkeestä näkee, mihin kuppi tukeutui. Kun osat ovat sisäkkäin, kuvasta voi etsiä metallipinnan, johon käsi ulottui. Alhaalta otettu kuva puolestaan kertoo, miten jalka kosketti pöytää. Nämä havainnot kertovat muodosta ja otteesta. Pintojen lämpötila vaatisi oman mittauksensa.

Miten messinki- ja hopeapidikkeet muotoiltiin

Al-Ashmuneinin messinkiesimerkeissä on jalka, runko ja lyhyt niitä yhdistävä osa. Yhden pidikkeen pohjakuvassa näkyy matala syvennys keskellä jalkaa. Edris näyttää myös kohopisteistä muodostuvia koristevöitä jalan reunassa. Sivulta erottuvat lähes kartiomainen runko ja sen alla oleva lyhyt jalka. Koristelu seuraa pintoja, jotka samalla kannattelevat kuppia ja mahdollistavat yhdistelmän laskemisen tasaiselle alustalle. Edris, messinkipidikkeiden piirrokset ja valokuvat

Hopeapidikkeen kohdalla Metropolitan Museum of Art erottaa toisistaan koristeaukot, kaiverrukset ja upotukset. Koristeaukot ulottuvat seinän läpi. Kaiverrus jättää pintaan viivoja tai muita jälkiä. Upotuksessa toinen materiaali asetetaan sille tehtyyn syvennykseen. Samassa esineessä voi näkyä useita näistä tekniikoista. Tyhjän pidikkeen sisäkuvasta voi katsoa, miten aukot ja koristelu sijoittuvat kuppia tukevaan seinään nähden. Artikkeli islamilaisen kaupungin toreista ja työpajoista antaa taustaa käsityötuotteiden ja niiden valmistustaidon liikkumiselle. Metropolitan Museum of Art, hopeapidikkeen luettelotiedot

Kuppi ja pidike saattoivat kulkea eri reittejä

British Museumin näyttelyoppaassa Egyptiin yhdistetty messinkinen zarf Af.373 on lueteltu rinnakkain Kiinassa valmistetun ja Egyptistä hankitun kupin Af.3495 kanssa. Molemmat ajoitetaan vuosiin 1800–1860. Oppaassa on myös violetti Meissen-kuppi, joka valmistettiin Saksassa vuosina 1800–1900 osmanien markkinoille. Merkinnät osoittavat, että valmistus- ja hankintapaikka saattoivat olla eri paikkoja ja kahvikuppeja voitiin tuoda kaukaa. Henry Christy lahjoitti sekä egyptiläisen pidikkeen että Kiinassa tehdyn kupin, ja niillä on erilliset luettelonumerot. Vanhan käyttöparin osoittamiseen tarvittaisiin tieto, joka yhdistäisi juuri nämä kaksi esinettä toisiinsa. British Museum, näyttelyopas, jossa kuvataan kuppeja ja pidikkeitä

Kuppeja yhdistetään myös osmanien valtapiirissä toimineisiin työpajoihin. Louvressa on numerolla MAO 936/824 luetteloitu Kütahyasta peräisin oleva 1700-luvun kahvikupin katkelma. Materiaali on runsaasti piidioksidia sisältävää keramiikkaa, joka on maalattu läpinäkyvän lasitteen alle. Suurin ilmoitettu leveys kuuluu säilyneelle palalle. Pidikkeeseen sopivuutta voisi arvioida, jos koko kupin mitat olisivat tiedossa. Luettelo antaa kuitenkin tiedon keraamisen osan alkuperästä. Artikkeli Jemenin Mokhan satamasta ja kahvikaupasta seuraa niiden papujen matkaa, joista tällaisiin kuppeihin voitiin valmistaa kahvia. Louvre, Kütahyan kahvikupin katkelma, MAO 936/824

British Museum kuvailee myös pieniä lasitettuja kuppeja, joita kutsuttiin nimellä haysi. Jemeniläisessä keramiikkakeskuksessa Haysissa niitä valmistettiin paljon jo 1500-luvun puolivälissä. Nimeä käytettiin muissakin paikoissa tehdyistä kupeista. Oppaan erillinen esimerkki on korvallinen kuppi As1967,03.40, joka valmistettiin Haysissa 1950- tai 1960-luvulla. Tässä luettelotiedossa Hays on tietyn esineen valmistuspaikka. Nimen haysi käyttö oli laajempaa. Jos museokyltissä on paikannimi, kannattaa katsoa, viittaako se kupin tai pidikkeen valmistuspaikkaan vai esinetyyppiin. British Museum, Life in a cup, haysi-kahvikupit

Paikannimien eri tehtävät näkyvät, kun luettelomerkintöjä vertaa esine kerrallaan. Af.3495:n kohdalla Kiina on valmistuspaikka ja Egypti hankintapaikka. Violetin Meissen-kupin kohdalla Saksa kertoo, missä kuppi tehtiin, ja osmanien markkinat kertovat, mihin se oli tarkoitettu myytäväksi. Hays on As1967,03.40:n valmistuspaikka. Jos kupin vieressä on pidike, kupin paikannimet eivät sellaisenaan kuvaa pidikkeen historiaa.

Genevessä valmistetut emalikoristeiset pidikkeet

Khalili Collections luetteloi numerolla SW 180 kolme Genevessä 1800-luvun puolivälissä valmistettua zarfia. Ryhmän materiaaleissa mainitaan kullattu ja maalattu opaalilasi, emaloitu kulta ja pienet helmet. Kuvauksen mukaan kultasepät saattoivat kiinnittää metallikehykseen emalilaattoja, osia, joissa on koristeaukkoja, tai jalokiviä. Kokoelma esittelee tällaiset esineet vientikaupan yhteydessä. Samassa kyltissä voi siksi lukea osmanien kahviesineen nimi ja sveitsiläinen valmistuspaikka. Khalili Collections, kolme zarfia, SW 180

Toinen geneveläinen zarf Museum Collectionissa on 5,7 cm korkea. Luettelon mukaan se tehtiin Turkin markkinoille 1800-luvun ensimmäisen kolmanneksen aikana. Kultarungossa on koristeaukkoja ja soikeita kenttiä, joissa näkyy soittimia värillisellä emalipohjalla. Pidikkeen muotoon tehty punainen nahkakotelo on vuorattu kankaalla. Kotelo suljetaan pidikkeen ympärille säilytystä varten. Kahvia tarjottaessa kuppi asetetaan kultaisen pidikkeen sisään. Museum Collection, Geneven zarf ja sen muotoon tehty kotelo, MC1178

Geneve on näiden kahden luettelotiedon yhteinen valmistuspaikka. SW 180 viittaa kolmeen esineeseen ja niitä koskevaan yhteiseen materiaaliluetteloon. MC1178 puolestaan viittaa yhteen soittimin koristeltuun esineeseen, jolle ilmoitetaan oma korkeus ja erillinen säilytyskotelo. Jos kuvassa näkyy punainen kotelo, kuvan osia voi verrata luettelomerkintään ja katsoa, minkä esineen muotoa kotelo noudattaa.

Esimerkki sulttaanin kokoelmasta

Louvren OA 8032 on 1800-luvulla tehty kultainen zarf, jossa on matala jalka. Se on 5 cm korkea ja halkaisijaltaan 5,2 cm. Luettelon mukaan smaragdeilla koristellut kiertyvät rivit vuorottelevat ruusuhiotuilla timanteilla koristeltujen kiertyvien rivien kanssa. Niiden yläpuolella on timanteista tehtyjä kukka-aiheita. Koristelun alta erottuvat kuppia tukeva runko ja jalka. Esine näyttää, kuinka paljon yksityiskohtia pienen pidikkeen pinnalle voitiin sijoittaa. Louvre, smaragdeilla ja timanteilla koristeltu zarf, OA 8032

Sama luettelo seuraa esineen matkaa sulttaani Abdülhamid II:n kokoelmasta hänen jalokiviensä myyntiin Pariisissa vuonna 1911, sieltä Georges Heinen kokoelmaan ja vuonna 1929 testamenttilahjoituksena museoon. Nämä vuosiluvut kuuluvat esineen omistushistoriaan. Valmistusajaksi on merkitty 1800-luku. Luettelo nimeää aiempia omistajia ja dokumentoi myynnin. Tekijää ei nimetä. Louvre, OA 8032:n omistushistoria

OA 8032:n luettelossa valmistusaika ja omistustiedot ovat eri kohdissa. Pariisin myynti kertoo, missä esine oli vuonna 1911. Testamenttilahjoitus taas kertoo, miten se päätyi museoon. Kun halutaan verrata kultapidikettä Geneven esineisiin, valmistusaika on etsittävä erikseen. Muodon vertailuun voi käyttää sivukuvaa ja ilmoitettuja mittoja.

Mitä kahviesineitä esittelevässä näyttelyssä voi katsoa

Etsi ensin kupin suun tuntumasta kohta, jossa keramiikka tai lasi kohtaa metallin. Katso sitten sivukuvaa. Jos kuppi kohoaa lyhyen jalallisen rungon yläpuolelle ja rungossa näkyy koristeaukkoja, kuppi voi olla erillisessä pidikkeessä. Tyhjän pidikkeen sisäkuva voi näyttää paikan, johon kupin alaosa tukeutui. Tarkista kummankin osan luettelonumero ennen kuin arvioit mittoja kuvasta. Kootun parin korkeus ja yhden osan korkeus ovat eri mittauksia.

Historiallinen kuva voi osoittaa, missä pidike oli suhteessa kannuun, tarjottimeen ja muihin kahvin tarjoiluvälineisiin. Edrisin julkaisemassa 1800-luvun kuvassa kuppi on esitetty sekä pidikkeen sisällä että siitä erillään. Kahden asettelun vertailu helpottaa ulomman osan tunnistamista. Artikkeli kuvitetuista osmanikronikoista ja seremonioista antaa esimerkkejä esineiden sijainnin ja ryhmittelyn lukemisesta historiallisissa kuvissa. Museon esinekohtaisesta merkinnästä löytyvät myös materiaali ja dokumentoitu historia. Edris, kuva 1, historiallinen kuva kahvitarjoilusta

Myös yhä elävää perinnettä on kuvattu. Unescon hallitustenvälinen komitea merkitsi turkkilaisen kahvikulttuurin ja -perinteen vuonna 2013 ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön edustavaan luetteloon. Päätös kuvaa kahvin tarjoamista pienissä kupeissa veden kera sekä kokoontumista juoman äärelle. Merkintä koskee tätä tapaa. Yksittäisen pidikkeen materiaali, ajoitus ja tunnetut omistajat löytyvät esimerkiksi Louvren tai Metropolitan Museum of Artin esineluettelosta. Unesco, päätös 8.COM 8.28

Museoiden luettelot ja zarfeja käsittelevä tutkimus

• Metropolitan Museum of Art, kuppi ja pidike ilmoittaa posliinikupin ja hopeapidikkeen materiaalit ja mitat erikseen.
• Ayman M. Edris, messinkiset kahvikupin pidikkeet vertailee seitsemän Egyptissä säilytettävän esineen rakennetta.
• British Museum, Life in a cup kuvailee kuppeja, pidikkeitä ja niiden esillepanoa kahvin valmistusta ja tarjoilua käsittelevässä osassa.
• Khalili Collections, kolme zarfia kertoo Geneven ryhmän materiaaleista ja vientikaupan yhteydestä.
• Museum Collection, soittimin koristeltu zarf dokumentoi emalin, valmistuspaikan ja säilytyskotelon.
• Louvre, zarf OA 8032 kertoo mitat, materiaalit ja omistushistorian.