Mikä on lauh? Puiset kirjoitustaulut Koraanin opetuksessa

Lauh (lawh) tarkoittaa taulua tai levyä. Koraanin opetuksessa sillä voidaan tarkoittaa puista pintaa, jolle kirjoitettiin oppitunnilla. Katkelma voitiin kirjoittaa musteella, opiskella ja pestä sitten pois, jotta samalle pinnalle voitiin kirjoittaa seuraava. British Museumissa on 1800-luvun taulu, jossa on näkyvää kirjoitusta ja jälkiä aikaisemmasta pois pyyhitystä katkelmasta. Esineestä voi nähdä, miten usean käyttökerran jälkiä voi jäädä yhteen puukappaleeseen.

Osa kokoelmista käyttää paikallisia nimiä. Allen Memorial Art Museum kutsuu hausojen taulua nimellä allo ja yhdistää nimen arabian sanaan al-lawh. Nahalla päällystetty kädensija ja kaareva alareuna kertovat, miksi pinnan kirjoituksen ohella kannattaa katsoa myös taulun muotoa. Allen Memorial Art Museum, Allo, 2002.2.

Miten taulua käytettiin oppitunnilla uudelleen?

Metropolitan Museum of Art kuvaa opetusta, jossa opettaja kirjoitti katkelmia ruokokynällä ja musteella, jonka pystyi myöhemmin pesemään pois. Arabian kirjainten opettelu ja tekstin lausuminen kuuluivat museon kuvaamaan opetukseen. Järjestys saattoi vaihdella oppilaan mukaan. Museo kertoo varhaisesta opetuksesta, joka saattoi alkaa jo viisivuotiaana. Sen kuvauksessa mainitaan ensimmäinen suura Al-Fatiha sekä se, että osa oppilaista aloitti kirjaimista. Tämä on museon antamaa yleistä opetustaustaa. Luettelosta ei käy ilmi tietyn tätä taulua käyttäneen oppilaan ikä tai oppituntien järjestys.

Taulu tarjoaa oppilaalle tekstikatkelman, jota voi katsoa useaan kertaan. Tunnilla voi tarkastella kirjaimia, lukea ääneen tai toistaa katkelmaa. Museon sivulla on kaksi kuvaa taulusta ja kuvaus sen opetusyhteydestä. Kaikkia sitä käsitelleitä tai sille kirjoittaneita henkilöitä ei nimetä. Kuvissa näkyvä kirjoitus ja opetusta koskeva selostus ovat eri tietoja, ja kumpaakin voi käyttää omaan tarkoitukseensa. The Met, Koraanin kirjoitustaulu 2025.579.

Välineet ja oppimisen tehtävät antavat erilaisia vihjeitä. Ruokokynän eli qalamin kärjellä kirjoitetaan, muste jättää merkin puuhun ja taulu tarjoaa pinnan. Kirjoitus voi olla osa suuraa eli Koraanin lukua. Oppitunti voi painottua kirjoittamiseen, lukemiseen tai lausumiseen. Pelkkä taulu kertoo harvoin, mikä tehtävä vei eniten aikaa. Opas ulkoa opetteluun ja lausumiseen kuvaa kahta toimintaa, jotka voidaan liittää tällaiseen oppimisvälineeseen.

Valokuva tallentaa kirjoituksen ulkoasun kuvaushetkellä. Käytössä kiertäneestä pinnasta se voi näyttää viimeksi säilyneen tilan. Jos kuvassa näkyy haalea viiva, tarkastele myös puunsyitä, taulun muotoa ja valaistusta. Ne kaikki vaikuttavat siihen, mitä kuvasta erottuu. Museon dokumentoitu tulkinta tai kuvaus auttaa tunnistamaan jäljen. Kirjoitusvälineen ja jäljen yhteys on oma kysymyksensä. Jos kuva näyttää vain taulun pinnan, yksittäisen kynän muotoa tai leikkausta ei yleensä voi tunnistaa siitä. Kynästä ja taulusta voidaan kuvata erikseen se, minkä lähde osoittaa.

Mitä British Museumin taulun pois pyyhitty teksti kertoo?

British Museumin 2011,6037.1 on 1800-luvun länsiafrikkalainen taulu. Se on suorakulmainen ja ylhäältä pyöristetty, 32 senttimetriä korkea ja 13 senttimetriä leveä. Museon mukaan molemmilla puolilla on arabialaista kirjoitusta sudanilaisessa maghrebilaisessa tyylissä. Toisella puolella tunnistetaan suura Quraysh, Koraanin 106. luku. Museon mukaan taululla on myös suuran Al-Ma’un, 107. luvun, pois pyyhkimisen jälkiä. Numerot ilmaisevat lukujen paikan Koraanissa. Niistä ei voi päätellä tietyn oppilaan opiskelujärjestystä. British Museum, kirjoitustaulu 2011,6037.1.

Pois pyyhityn tekstin jälki antaa tietoa puun muodon ohella. Samannäköinen sileä puupinta voisi muistuttaa kirjoitustaulua. Tässä esineessä on sekä nykyisin näkyvää mustetta että aikaisempaa kirjoitusta, jonka museo on tunnistanut jäljistä. Kuvateksti voi kertoa luettavan luvun, aikaisemman jäljistä tunnistetun tekstin ja puun muodon. Jos kuva on epätarkka, museon seloste tarjoaa perustellun tavan tunnistaa näkyvät merkit.

Valmistuspaikaksi ilmoitetaan Länsi-Afrikka ja löytö- tai hankintapaikaksi Lontoon Portobellon markkinat. Museo sai taulun Irving Finkelin lahjoituksena vuonna 2011. Näyttelyhistoria mainitsee arabialaista kirjoitusta käsitelleen näyttelyn Malesian Islamic Arts Museumissa vuonna 2004. Vuoden 2012 merkintä koskee esillepanoa British Museumin Addis Galleryn Koraani-vitriinissä. Tiedot kuvaavat, missä yhteydessä taulu tuolloin esiteltiin, ja ne on päivätty erikseen. Valmistus, hankinta ja esillepano ovat tietoja eri tapahtumista. Luettelon tekniikkakenttä kertoo puun veistämisestä. Musteella kirjoitetut sanat kuuluvat puolestaan kirjoitusta koskevaan merkintään. Tietueeseen liittyy neljä kuvaa, joista voi tarkastella esineen muotoa. British Museum, valmistus- ja hankintatiedot.

Kaksi Maliin yhdistettyä taulua

The Metin 2025.579 on puinen ja siinä on mustetta, se ajoitetaan noin vuoteen 1900 ja se yhdistetään Maliin. Korkeudeksi ilmoitetaan 43,8 ja leveydeksi 21 senttimetriä. Inventaarionumero auttaa museota löytämään esineen kokoelmastaan. Luettelossa on erillinen tieto siitä, että se ostettiin vuonna 2025. Kun kuvatekstissä näkyvät molemmat tiedot, lukija voi etsiä esineen numerolla ja ajoittaa sen valmistuksen erikseen. The Met, esinetiedot 2025.579.

Smithsonianin National Museum of African Art luetteloi toisen taulun, 2002-6-1, Malin kohdalle ja ajoittaa sen 1900-luvun puoliväliin. Materiaalit ovat puu ja muste. Mitat ovat 42,8 × 14,5 × 2 senttimetriä. Korkeusero on senttimetri, ja Smithsonianin taulu on 6,5 senttimetriä kapeampi. Kolmas mitta on syvyys. The Met ilmoittaa korkeuden ja leveyden. Smithsonian nimeää tekijän tuntemattomaksi ja lahjoittajaksi Lee Clarkin. Verkkoluettelon esinetyypiksi on merkitty kirjat ja käsikirjoitukset. Materiaalit ja esineen nimi selviävät omista kentistään. Vertailussa voi merkitä kunkin inventaarionumeron sen mittojen viereen. Ajankohta, muoto ja alueellinen yhteys tarkistetaan sitten kummankin museon omasta tietueesta. Smithsonian, Koraanin kirjoitustaulu 2002-6-1.

Mitä kädensija, reikä tai kaareva reuna kertoo?

Allen Memorial Art Museumin hausojen allo 2002.2 yhdistetään Nigeriaan ja ajoitetaan 1930- tai 1940-luvulle. Kokonaismitat ovat 47,9 × 19,7 × 1,3 senttimetriä. Materiaaleihin kuuluvat puu, muste, naulat ja nahka. Museon mukaan nahalla päällystetty kädensija helpotti otetta ja toimi koristeena. Kaareva alareuna auttoi tukemaan taulun mukavasti vyötäröä tai jalkaa vasten kirjoittamisen aikana. Nämä tulkinnat koskevat juuri tätä taulua.

Museo kuvailee kulmikasta kirjoitusta tummanruskealla musteella ja tunnistaa sen osaksi 74. suuraa Al-Muddaththir. Käyttötapaa verrataan tauluun, johon liidulla kirjoitetun tekstin voi pyyhkiä. Vertaus auttaa ymmärtämään pinnan toistuvaa käyttöä. Alkuperäisessä esineessä kirjoituksen materiaaliksi ilmoitetaan muste. Hankintatiedoissa on museon osto vuodelta 2002 ja sitä ennen Charles Jones African Art Wilmingtonissa. Hausat ja Nigeria mainitaan tekijää koskevassa kentässä. Allen Memorial Art Museum, allon esinetiedot ja näyttelyteksti.

Penn Museum ilmoittaa 1800-luvun taulun 29-201-704 provenienssiksi Marokon. Puutaulu on 42 senttimetriä korkea ja 33,5 senttimetriä leveä. Luettelo kuvaa yläosan keskikohdan lähellä olevaa reikää, jonka läpi voitiin pujottaa naru ripustamista varten. Museo tunnistaa myös arabiankielisen rukouksen pinnalla. Koraanin opetukseen liitetyssä esineessä voi siis säilyä rukous yhdellä puolella. Kirjoituksen kuvaus voidaan liittää esinenumeroon ja museon dokumentoituun tunnistukseen. Penn Museum, kirjoitustaulu 29-201-704.

Vertailussa voi etsiä ensin sen kohdan, jonka kumpikin museo mainitsee. Oberlinissa olevan taulun nahka peittää kädensijan. Penn Museumin taulun reikä on ripustamista varten. Ominaisuudet kertovat siitä, miten taulua saatettiin pitää tai säilyttää. Penn Museumin taulu on 13,8 senttimetriä Oberlinin esinettä leveämpi. Saman kokoisena näytetyt kuvat voivat peittää eron. Luettelon mitat auttavat vertaamaan leveyttä ja korkeutta erikseen. Suhteita voi verrata myös jakamalla korkeuden leveydellä. British Museumin taulun korkeus jaettuna leveydellä on 32 jaettuna 13:lla eli noin 2,46. Penn Museumin taululla vastaava luku on 42 jaettuna 33,5:llä eli noin 1,25. Näillä kahdella esineellä on siis selvästi erilaiset mittasuhteet. Lasku perustuu luettelossa ilmoitettuihin koko taulun mittoihin. Rajattu valokuva voi näyttää vain osan puupinnasta. Jos toisen taulun reuna tai kädensija jää kuvan ulkopuolelle, aloita kuvaus näkyvästä osasta.

Kuinka epävarma provenienssi näkyy luettelossa?

Louvre luetteloi AFI 1765:n veistetystä puusta ja musteesta tehdyksi Koraanin kirjoitustauluksi. Enimmäiskorkeus on 47,3 senttimetriä ja enimmäisleveys 23,5 senttimetriä. Paksuus on 1,1 senttimetriä. Lisäksi luettelossa ilmoitetaan 2,5 senttimetriä, jonka taulu vie syvyyssuunnassa muodonmuutoksen vuoksi. Provenienssikohdassa mainitaan Maghreb ja Saharan eteläpuolinen Afrikka. Kummankin perässä on kysymysmerkki. Tietueessa on kaksi kuvaa ja alkuperä on avoin. Louvre, Koraanin kirjoitustaulu AFI 1765.

Esine löytyy islamilaisen taiteen osastolta. Luettelo nimeää sen uskonnolliseksi esineeksi ja kirjoitetuksi asiakirjaksi. Historiatiedoissa valtio mainitaan omistajana ja Louvre esineestä vastaavana laitoksena. Nämä tiedot kuuluvat eri kenttiin kuin mahdolliset alkuperäalueet. Vertailussa kannattaa käyttää kunkin lähteen sanoja. The Met yhdistää yhden taulun Maliin. Penn Museumin provenienssikentässä on Marokko. Louvren kahdella alueella on kysymysmerkit. Museo, arvioitu valmistuspaikka, löytö- tai hankintapaikka ja paikka, jossa oppilas käytti taulua, ovat erilaisia tietoja. Epävarman paikan voi jättää avoimeksi.

Miten kirjoitustaulu eroaa käsikirjoituksen lehdestä?

Taulussa ja käsikirjoituksessa voi säilyä arabialaista kirjoitusta. Niiden muoto kertoo, miten kirjoitusta on voitu käyttää. Taulu on yksi puupinta, jota voi pidellä, kääntää ja valmistella uudelleen. Mushaf on Koraanin kirjoitettu kappale. Sen sivuja ja jaksoja voi lukea kirjan osina. Irralliselta käsikirjoituksen lehdeltä voi etsiä viivauksia, sivunumeroa tai tekstin järjestystä. Puutaululla kannattaa tarkastella reunan muotoa, molempien puolten kirjoitusta ja mahdollisia jälkiä uudesta käytöstä.

Ero on tärkeä kuvatekstissä. Jos kuvassa on yksi puoli, kuvaile sitä. Jos museo näyttää molemmat, vertaa reunoja ja rivien sijoittelua. Valokuva kertoo, mitä pinnalla on säilynyt. Tämän artikkelin aloituskuva esittää pyöreäpäistä kirjoitustaulua ja ruokokynää havainnollisena kuvana. Museoesineen kirjoitusta ja yksityiskohtia kuvatessa voidaan käyttää sen omalla inventaarionumerolla merkittyjä kuvia. Luvun tunnistaminen tai osaksi poistetun kirjoituksen lukeminen perustuu dokumentoituun jäljennökseen tai museon tekemään tulkintaan.

Mitä kirjata puisesta kirjoitustaulusta?

Aloita esinenumerosta, materiaalista ja mitoista. Etsi museon mainitsema kädensija, reikä tai kaareva kohta. Tarkista, tunnistetaanko kirjoitusta yhdeltä vai kahdelta puolelta ja erotetaanko näkyvä rivi haaleasta jäljestä. Kirjaa valmistusaika erillään inventaarionumerosta ja säilytä provenienssikentän kysymysmerkit. Näin lyhyt kuvaus voi kertoa valmistuksesta, mahdollisesta käytöstä ja nykyisin näkyvistä piirteistä. Jos käytät useaa kuvaa, sijoita esinenumero kunkin kuvan yhteyteen, jotta samaa puolta ja sen tietoja voi katsoa rinnakkain. Säilytä numeron kirjoitusasu. British Museumin 2011,6037.1 sisältää pilkun ja pisteen, ja Smithsonianin 2002-6-1 käyttää yhdysmerkkejä. Näiden merkkien avulla tunnus vastaa luettelossa olevaa tunnusta. Lukujen numerot voi kirjoittaa erikseen kuvaukseen, jos museo on tunnistanut ne.

Museoluettelot vertailua varten

• British Museum, 2011,6037.1 kertoo mitat, alueen, kirjoitustyylin ja pois pyyhityn kirjoituksen jäljet.
• The Met, 2025.579 antaa esinetiedot ja kuvaa taulujen uudelleenkäyttöä opetuksessa.
• Smithsonian, 2002-6-1 kertoo toisen Maliin yhdistetyn taulun materiaalit, ajoituksen ja mitat.
• Allen Memorial Art Museum, 2002.2 selittää nimen allo sekä kädensijan ja alareunan muodon.
• Penn Museum, 29-201-704 kertoo mitat, ripustusreiän ja arabiankielisen rukouksen.
• Louvre, AFI 1765 kertoo paksuuden, muodonmuutoksen ja alkuperän epävarmuuden.