
Mitä on suzanikirjonta? Saumat, pistot ja museoiden esimerkit
Katso, miten suzanin kuvio piirrettiin ja kirjottiin erillisille kangaskaistaleille. Vertaa Buharan ja Nuratan museotekstiilien pohjaa, pistoja ja sommittelua.
Häätekstiili, jolla voitiin sisustaa huone
\nClevelandin taidemuseo johtaa nimen sanasta suzan, joka tarkoittaa persiaksi ja tadžikiksi neulaa. Sana viittaa kirjontaperinteeseen, jossa tehtiin monenkokoisia tekstiilejä eri käyttötarkoituksiin. Suuri kangas saattoi peittää vuoteen, riippua seinällä tai jakaa huoneen. Metropolitan Museum of Art eli Met kuvailee, miten Nuratan häissä ripustetuilla kankailla somistettiin sisätiloja ja rajattiin vieraille omia alueita. Kirjottu kangas saattoi siis muodostaa tilapäisen seinämän juhlan ajaksi tai koristaa huoneen kiinteää seinää.
\nMuseoiden dokumentoimissa yhteyksissä suzanit kuuluivat myös morsiamen kodin varusteisiin. Shakhrisyabziin liitetystä tekstiilistä kertova Clevelandin kuvaus mainitsee äidit ja tyttäret, jotka kirjosivat kankaita ja asettivat niitä esille erityisissä tilaisuuksissa. L. Carmel ja M. Niyazova kuvaavat Unescon Keski-Aasian sivilisaatioiden historiassa suuria ja pieniä kodin tekstiilejä sekä kankaita, joihin käärittiin tavaroita tai joilla peitettiin seinäsyvennyksiä. Luettelon nimike ”seinätekstiili” tai ”verho tai päiväpeite” kertoo, mihin käyttöesineiden ryhmään museo liittää kappaleen. Tietty huone, omistaja tai tilaisuus pitäisi tunnistaa juuri kyseisen esineen historiaa koskevista tiedoista.
\nEsimerkiksi sana ”seinätekstiili” auttaa kuvittelemaan kankaan pystyasentoon. Häitä kuvaava lähde puolestaan kertoo tilanteesta, jossa kankailla rajattiin tilaa. Kun näitä tietoja lukee rinnakkain, on mahdollista erottaa museon esineelle antama nimike laajemmasta kuvauksesta, joka koskee tekstiilien käyttöä. Sama lukutapa auttaa myöhemmin erottamaan materiaalitiedot yleisestä työvaiheiden kuvauksesta.
\nMiksi kuvio voi siirtyä saumassa
\nLaaja sommitelma voitiin valmistella kiinnittämällä kapeita kangaskaistaleita väliaikaisesti yhteen siinä järjestyksessä, jossa ne olisivat valmiissa työssä. Taitava sukulainen tai ammattilainen piirsi kuvion yhteen liitettyjen kaistaleiden yli. Metin kuvauksessa ammatikseen kuvioita piirtävää naista kutsutaan nimellä kalamkesh. Kaistaleet voitiin sen jälkeen erottaa toisistaan, jotta perheen naiset voisivat kirjoa eri osat. Kun osat ommeltiin uudelleen yhteen, sommitelma asettui yhdelle pinnalle. Viivan kulku tai langan väri voi muuttua hieman kahden valmiin kaistaleen rajalla.
\nClevelandin taidemuseon seinätekstiilissä 1940.602 on säilynyt jälkiä tästä työstä. Museo ajoittaa sen vuosiin 1850–1899 ja pitää mahdollisina alkuperäpaikkoina Buharaa tai Shahr-i Sabzia. Viisi puuvillakaistaletta liitettiin löyhästi yhteen kuvion piirtämistä varten. Mustan piirustusmusteen jälkiä näkyy yhä. Museo luetteloi silkkikirjonnan ja tambuuritekniikalla tehdyn ketjupiston sekä kuvaa, miten kotitalouden työ voitiin jakaa ja valmiit osat yhdistää. Romanian kansallisen taidemuseon 1800-luvun suzanissa 93207 / 942 on neljä yhteen ommeltua puuvillakappaletta ja silkkikirjonta. Kangas on 194 cm pitkä ja 146 cm leveä. Museo liittää sen tyylin perusteella Buharaan.
\nJos varsi näyttää katkeavan, etsi ensin sauma pohjakankaasta. Mikäli lehden kaksi puolikasta osuvat eri korkeuksille juuri sauman kohdalla, kannattaa tarkastella kaistaleiden liitosta. Clevelandin suzani 2016.89 on dokumentoitu esimerkki. Se kirjottiin todennäköisesti Shakhrisyabzissa vuosina 1800–1850. Katalogi mainitsee kuusi palttinasidoksista puuvillakaistaletta. Museo tulkitsee saumoissa näkyvät kuvion siirtymät merkeiksi siitä, että kaistaleet kirjottiin erikseen ja ommeltiin sen jälkeen takaisin yhteen.
\nYksittäinen kuvan rajaus voi näyttää lehden ääriviivan ja jättää sauman huomaamatta. Katso ensin kokonaiskuvasta, mihin sauma sijoittuu. Palaa sitten lähikuvaan ja tarkista, näkyykö sama kohta siellä. Juuri näiden kahden näkymän yhdistäminen tekee Clevelandin kuusikaistaleisen kappaleen luettelokuvauksesta helpommin seurattavan.
\nPohjakankaan ja kirjontalangan erottaminen
\nPohja on kudottu kangas, joka kannattelee kuviota. Kirjontalanka kulkee sen läpi tai on kiinnitetty sen pinnalle. Carmel ja Niyazova kuvaavat palttinasidoksista puuvillaa tavallisena pohjakankaana 1700-luvun lopun ja 1800-luvun esimerkeissä. Myös pellavaa mainitaan. Tutkijoiden tarkastelemissa esineissä silkki oli tavallinen kirjontalanka, ja joissakin käytettiin puuvillaa tai villaa. Ilmaus ”silkkiä puuvillalle” kertoo kahdesta materiaalista ja niiden tehtävistä samassa esineessä. Artikkeli kiswan materiaaleista ja kirjonnasta näyttää, kuinka kirjottuja nauhoja lisätään kudottuun verhoon toisessa tekstiiliperinteessä.
\nPistojen nimet auttavat hahmottamaan kuvion toteutusta. Ketjupisto muodostaa toisiinsa liittyvien lenkkien rivin. Royal School of Needlework kertoo, että tambuurikirjonnassa käytetään hienoa koukkua kireälle pingotetulla kankaalla ja että ketjupisto on tekniikan tavallisin pisto. Pintaan kiinnitetyssä lankakirjonnassa eli couching-tekniikassa pienet pistot pitävät kankaalle asetetun langan paikallaan. Cleveland mainitsee esineen 2016.89 täyttöpistoina kanda xajol -piston ja paikoin bosma-piston. Ääriviivoissa on ilmoq-pistoa. Nimet kuvaavat pistojen tehtäviä kyseisessä kirjonnassa.
\nTerälehden lähikuvasta voi nähdä täytön ja sitä rajaavan viivan. Koko kankaan kuvasta voi katsoa, sijaitseeko terälehti kukkivassa oksassa, medaljongissa vai reunuksessa. Kahden kuvan vertailu auttaa ymmärtämään, miksi yhdestä esineestä mainitaan useita pistoja. Met tunnistaa Nuratan 1800-luvun alun seinätekstiilissä neljä tekniikkaa samalla puuvillapohjalla. Ne ovat pinnalle asetetun langan kiinnityspisto, ketjupisto, laakapisto ja napinläpipisto.
\nYhden pienen yksityiskohdan voi kuvata kahdella tavalla. ”Kukan reuna erottuu selvästi” on havainto kuvasta. ”Reunassa on ilmoq-pistoa” on tekniikkaa koskeva tieto, jonka Cleveland antaa 2016.89:n kuvauksessa. Kuvasta tehty huomio auttaa paikantamaan kohdan, johon luettelon selitys liittyy. Kummastakin kannattaa merkitä, koskeeko se ääriviivaa vai sen sisäpuolta. Samassa terälehdessä nämä alueet voivat näyttää hyvin erilaisilta.
\nBuharaan liitetty pellavapohjainen peite
\nMetropolitan Museum of Artin 21.114.3 on 1800-luvun alun peite, joka liitetään Buharaan nykyisessä Uzbekistanissa. Peite on 161,9 cm korkea ja 241,3 cm leveä. Materiaaliksi ilmoitetaan silkkikirjonta pellavakankaalle. Yleisessä työvaiheiden kuvauksessa museo mainitsee myös kotona kehrätystä puuvillasta kudotut kaistaleet. Materiaalikentästä selviää tämän peitteen pohjakuidun laji. Työvaiheiden selostus taas kertoo, miten laaja kuvio voitiin suunnitella usealle kaistaleelle.
\nSuuret ruusukkeet ja palmetit täyttävät reunuksen, kun taas varsien ja köynnösten viivat ovat sisäkentässä ohuempia. Museo nostaa työskentelytavan kuvauksessa esiin ketjupiston. Mittakaavaero on helpoin nähdä seuraamalla ensin reunan suuria muotoja ja sitten sisäkentän ohuita haaroja. Artikkeli lehdistä, kaartuvista versoista ja toistuvista kasviaiheista antaa lisää esimerkkejä siitä, miten oksien ja lehtien yhteyksiä voi tarkastella silloinkin, kun yksittäisiä kukkia on vaikea tunnistaa.
\nNurataan liitetyn seinätekstiilin keskellä on medaljonki
\nMetin 07.72 on myös 1800-luvun alusta, ja museo liittää sen Nurataan. Se on 217,2 cm korkea ja 170,2 cm leveä. Materiaalina on silkkikirjonta puuvillalle. Museo kuvailee keskellä olevaa medaljonkia, jota ympäröivät melko pehmeän väriset kukkivat pensaat ja oksat. Sisäkentän kukka-aiheissa se näkee yhtäläisyyksiä mogulivaltakunnan tekstiileihin. Havainto koskee kuvioita. Luettelossa seinätekstiili liitetään Nurataan.
\nMetin kaksi kangasta ohjaavat katsetta eri kohtiin. Buharaan liitetty peite on leveämpi kuin korkea, ja suurimmat aiheet painottuvat reunaan. Nurataan liitetty seinätekstiili on korkeampi kuin leveä ja suuntaa katseen kukkien ympäröimään keskikohtaan. Silkkilangan alla on toisessa pellavaa ja toisessa puuvillaa. Luetteloiden mitoista laskettuna peitteen leveys on 79,4 cm sen korkeutta suurempi ja seinätekstiilin korkeus 47 cm sen leveyttä suurempi. Suuntaa ja mittoja voi lukea yhdessä kuvioiden paikan ja pohjan kanssa. Kaftaanien ja abaya-asujen museoesimerkkien vertailu tarkastelee vastaavasti kankaita ja rakennetta kunkin vaatteen omien tietojen perusteella.
\nMitä alueellisesta tyylistä voi päätellä?
\nClevelandin verho tai päiväpeite 1916.1311 osoittaa, miten kuvio voi muistuttaa eri paikan töitä kuin luettelossa mainitaan alkuperäksi. Museo luetteloi 1800-luvun alun kankaan nykyisin Ura Tubesta Tadžikistanista peräisin olevaksi. Pohja on palttinasidoksista puuvillaa ja kirjonta silkkiä. Keskellä oleva viuhkanmuotoinen kukkakimppu, kulmien toistuvat aiheet ja leveä reunus muistuttavat museon mukaan Buharan töille ominaisia piirteitä. Paikkakentästä selviää luetteloon merkitty alkuperä. Kuvaus kertoo, mihin tyylivertailu perustuu.
\nCleveland jättää seinätekstiilille 1940.602 kaksi mahdollista alkuperää. Kukkivat kasvit ja kukat ovat lehdistä muodostuvassa vinoneliöverkossa. Kun seuraa kukkia kentän poikki, näkyy sekä geometrinen rakenne että kasvien sijoittelu. Artikkeli ruudukoista, symmetriasta ja toistuvista muodoista islamilaisessa taiteessa tarjoaa sanoja tämän asettelun kuvaukseen. Tekstiili, jonka geometrinen rakenne erottuu selvästi, voidaan luetteloida kukkakirjonnaksi. Carmel ja Niyazova huomauttavat, että yhdessä kirjonnassa saattaa näkyä useiden valmistuskeskusten piirteitä. Romanian museon luettelo kertoo myös, miten tyyli vaikutti sen kappaleen yhdistämiseen Buharaan.
\nSama paikan nimi tarkoittaa näissä tiedoissa eri asioita. Romanian museon kappaleessa Buhara on tyylin pohjalta annettu alkuperäarvio. Clevelandin verhon tai päiväpeitteen kohdalla Buhara on vertailukohta, ja luettelon paikka on Ura Tube. Kun molemmat tiedot kirjataan esinenumeroineen, vastaava kukka-aihe ei johda yhdistämään esineiden alkuperätietoja.
\nMitä kahden suzanin vertailussa kannattaa merkitä muistiin
\nAloita materiaalista, mitoista ja esinenumerosta. Merkitse Buharaan liitetylle peitteelle silkki pellavalla ja 21.114.3:n mitat. Merkitse Nurataan liitetylle seinätekstiilille silkki puuvillalla ja 07.72:n mitat. Kun numerot ovat teknisten tietojen vieressä, palaat oikeaan merkintään helpommin silloinkin, kun monta kuvaa on avoinna rinnakkain. Molemmat esineet sisältävät silkkiä, joten pohjakankaan tunnistaminen edellyttää koko materiaalitiedon lukemista.
\nKuvaile sitten sommittelua sanoin. Ovatko suurimmat kukat reunassa? Näkyykö keskikohta, jonka ympärillä pienemmät muodot ovat? Seuraa yhtä kuviota saumalle ja tarkista, päättyykö lanka tai siirtyykö se toiselle kohdalle viereisessä kaistaleessa. Lähikuvassa saattaa näkyä piirtämisen jälkiä, kuten Clevelandin viiden kaistaleen seinätekstiilissä. Kokonaiskuva auttaa erottamaan, kulkeeko sauma yhden aiheen läpi vai kahden eri kuviorivin välissä. Jos kirjoitat muistiin paikan kuvan reunaan tai keskelle nähden, yksityiskohta on helpompi löytää uudelleen.
\nSäilytä lopuksi luettelon ilmaisema varmuuden taso. ”Liitetään Nurataan”, ”Buhara tai Shahr-i Sabz” ja ”verrataan Buharan töihin” kuvaavat eri havaintoja. Jos museo antaa useita mahdollisia käyttötarkoituksia, kirjaa ne kyseisen esineen kohdalle. Kangas voi kertoa, miten kuvio piirrettiin, kirjottiin ja koottiin, vaikka jäljellä olisi vähän tietoa siitä kodista, jossa kangasta ensimmäisenä käytettiin.
\nJos vertailet useita valokuvia, aloita etsimällä kuvista reunus ja keskikohta. Toisessa kuvassa suuri ruusuke saattaa täyttää rajauksen, vaikka se kuuluu reunukseen. Toisessa kuvassa keskellä oleva medaljonki voi olla suhteessa pienempi ja silti määrätä koko sommittelun. Kun kuvailet muotojen sijainnin suhteessa koko kankaaseen, lyhyt muistiinpano auttaa lukijaa löytämään vertailtavan kohdan, vaikka kuvat olisi rajattu eri tavoin. Tällainen merkintä täydentää mittoja ja luettelon nimeä.
\nMuseoluettelot ja kirjontatekniikan lähteet
\n- \n
- Metropolitan Museum of Art, Buharaan liitetty peite 21.114.3 \n
- Metropolitan Museum of Art, Nurataan liitetty seinätekstiili 07.72 \n
- Clevelandin taidemuseo, viiden kaistaleen seinätekstiili 1940.602 \n
- Clevelandin taidemuseo, kukkaoksin koristeltu suzani 2016.89 \n
- Clevelandin taidemuseo, verho tai päiväpeite 1916.1311 \n
- Romanian kansallinen taidemuseo, suzani 93207 / 942, Museum With No Frontiers \n
- L. Carmel ja M. Niyazova, ”Textile Arts in Transoxania”, suzanikirjontaa käsittelevä osa, Unesco \n
- Royal School of Needlework, StitchBankin kirjontatekniikat \n





