Mikä on qalamdan? Persialaiset kynäkotelot museoissa
Qalamdan on persialainen kotelo ruokokynille. Museoiden messinki- ja lakkakotelot näyttävät, miten kynät, musteastia ja muut välineet mahtuivat mukaan.
Qalamdan, myös qalamdān, on persialainen kotelo ruokokynille. Ruokokyniä käytetään kirjoittamiseen ja kalligrafiaan. Rakenteen mukaan samassa kotelossa voi olla tilaa musteastialle, kynän kärjen leikkaamiseen käytettävälle veitselle tai muille välineille. Museoissa on sekä upotuksin koristeltuja messinkirasioita, joissa on saranoitu kansi, että lakattuja koteloita, joiden kaukalo vedetään esiin toisesta päästä.
Avaamistapa kertoo, mihin välineet on asetettu. Syvä lokero voi pitää musteen erillään kynistä. Pitkät varret mahtuvat kapeaan kaukaloon, vaikka kotelo on vain muutaman senttimetrin levyinen. Kansi, sivut ja kaukalo tarjosivat myös pintoja maalauksille, metalliupotuksille ja kirjoituksille. Samasta esineestä otetut kuvat eri asennoissa näyttävät, mikä osa koristeista jää näkyviin myös silloin, kun välineet ovat kotelossa.
Mitä qalamdanissa säilytettiin?
Ruokokynän eli qalamin leikattu kärki siirtää musteen paperille. Kärjen voi leikata uudelleen pienellä veitsellä, ja ruoko tuetaan leikkaamisen ajaksi pientä alustaa vasten. McGill-yliopiston kirjoitusta ja kalligrafiaa käsittelevä näyttely esittelee kotelon näiden välineiden rinnalla. Näyttelyoppaassa kerrotaan myös musteastiasta, jonka suulle asetettiin pieni silkki- tai villatuppo. Tuppo rajoitti kynän kärkeen tarttuvan musteen määrää. Kirjoittajan oli seurattava sekä kärjen muotoa että sitä, kuinka paljon mustetta kynä otti mukaansa. McGill-yliopisto, kirjoitusvälineet, vitriini 3b
Välineiden tehtäviä voi tarkastella työjärjestyksen mukaan. Veitsi ja alusta tulevat käyttöön, kun kärki valmistellaan. Mustetta otetaan astiasta itse kirjoittamisen aikana. Kotelon tehtävä on pitää välineet yhdessä, kun ne pannaan talteen tai otetaan mukaan. Ruokokynän kärjen leikkaamista käsittelevä opas näyttää, millainen paperia vasten painettava kärki on. Islamilaisten käsikirjoitusten musteopas kertoo, millaista mustetta kirjoittaja saattoi käyttää.
Avoimesta kotelosta näkee, mille tarvikkeille tekijä varasi oman paikan. Yhdysvaltain Metropolitan Museum of Artissa eli Metissä on 1500-luvun alun hopeaupotuksin koristeltu messinkikotelo, jota pidetään iranilaisena. Sisällä on paikat ruokokynälle, musteastialle ja hiekkaa sisältävälle astialle. Museo mainitsee säilyneiden osien joukossa myös pienen lusikan. Pitkään lokeroon mahtuu kynän varsi. Toisen muotoiset syvennykset osoittavat, miten tekijä käytti tilaa eri kokoisille astioille ja välineille. Met, kirjoituksin koristeltu kynäkotelo, 1975.350.1a–c
Miten metallirasiat pitivät kynät ja musteen erillään?
British Museumin messinkirasia on tehty Mosulissa vuosien 1230 ja 1250 välillä. Se on 37 cm pitkä. Kynät olivat pitkulaisessa lokerossa. Pienemmissä astioissa toisessa päässä oli mustetta, ylimääräisen musteen imevää hiekkaa ja lankoja ruokokynien puhdistamiseen. Kannen nostaminen paljastaa pitkän lokeron ja pienet astiat samalla kertaa. Luettelon mukaan esineen korkeus on kiinni 7,5 cm ja auki 14 cm. Molemmat mitat koskevat samaa rasiaa eri asennoissa. Valokuvaan voi siis verrata sitä mittaa, jonka kohdalla kansi on samassa asennossa. British Museum, Mosulin kynäkotelo, 1884,0704.85
Australialaisen Powerhouse-museon 1800-luvun lopun iranilainen messinkikotelo on järjestetty toisella tavalla. Pitkän kotelon toinen pää on pyöreä, ja sen kylkeen on kiinnitetty musteastia. Astiassa on oma pieni saranoitu kansi, jonka muoto muistuttaa kampasimpukan kuorta. Pitkän lokeron avaamalla saa kynät esiin. Pienen kannen alta voi ottaa mustetta. Erilliset aukot kertovat osien tehtävistä, vaikka kotelo olisi tyhjennetty. Powerhouse-kokoelma, messinkinen kynäkotelo ja musteastia, H7668
Mosulin ja Powerhousen esineiden välillä on useita vuosisatoja. Molemmat ovat messinkiä. Mosulin kotelossa musteastia on muiden tarvikkeiden kanssa rungon sisällä. Myöhemmässä iranilaisessa esineessä muste on omassa astiassaan, joka on kiinnitetty kynäkotelon ulkopuolelle. Päädystä otetusta kuvasta voi nähdä liitoskohdan selvemmin kuin suoraan ylhäältä otetusta kuvasta. Yläkuva näyttää puolestaan, kuinka pitkän tilan kirjoittaja sai kynilleen ja kuinka paljon päädyssä oli tilaa pienemmille tarvikkeille.
Miten lakatun kotelon kaukalo vedetään esiin?
Khalilin kokoelmien mukaan lakattu kotelomalli, jossa on pyöristetyt päät ja ulos vedettävä kaukalo, kehittyi Iranissa 1600-luvulla. Jäykkä ulkokuori ympäröi sisäosaa, joka liukuu ulos toisesta päästä. Suljettuna kaukalon pääty seuraa ulkokuoren ääriviivaa. Kun kaukaloa vetää, sen pituudelta paljastuu kirjoitusvälineitä. Kokoelmaan kuuluu myös Pietarissa valmistettu kullattu hopeakotelo. Se osoittaa, että samaa muotoa voitiin käyttää toisella alueella ja toteuttaa eri materiaalista. Khalilin kokoelmat, kynäkotelo RUS 720 ja iranilaisen muodon kuvaus
Lakka on monissa koteloissa pinnan viimeistely. Luettelo voi nimetä erikseen rungon materiaalin ja lakan alle jäävän koristelun. Metin Teheranissa 1800-luvun lopulla tehty esimerkki on 22,5 cm pitkä. Sen luettelossa mainitaan kartonki, peittävä vesiväri ja lakan alla oleva lehtikulta sekä kultaus ja messinki. Tiedoista saa kuvan paperipohjaisesta maalatusta rungosta, koristeiden päälle levitetystä pintakerroksesta ja valmiissa esineessä olevasta metallista. Materiaalirivin lukeminen auttaa ymmärtämään, miksi lakkatyöksi luokitellussa esineessä voi silti olla metallia. Met, Teheranin qalamdan, 67.206.4a, b
Muotoillusta paperimassasta tehdyssä rasiassa voi olla myös ylöspäin nostettava kansi. Khalilin kokoelmien noin vuoteen 1700 ajoitettu kotelo on maalattu, vernissattu ja vuorattu nahalla. Nykyään kannen voi nostaa irti. Alun perin se oli kiinni saranalla. Luettelon mukaan valmistuspaikka on Intia tai Iran. Kuvauksessa tuodaan esiin Deccanin maalaustaiteen piirteitä ja yhtäläisyyksiä iranilaiseen lakkatyöhön. Kannen rakennetta voi kuvata täsmällisesti, vaikka luettelo jättää avoimeksi kaksi mahdollista valmistuspaikkaa. Khalilin kokoelmat, kynäkotelo LAQ 133
Lintuja, kukkia ja silmälasikotelo kynäkotelon sisällä
Metin iranilainen qalamdan 1800-luvun alusta on 23,3 cm pitkä. Paperimassasta tehty runko on maalattu, kullattu ja lakattu. Kuvassa linnut istuvat kukkivien oksien keskellä. Museo kutsuu aihetta nimellä gul-u-bulbul ja kertoo, että sitä käytettiin kynäkoteloiden lisäksi peilikoteloissa ja kirjankansissa. Pelkän maalauksen näyttävän kuvan lisäksi kannattaa katsoa päädystä tai kotelon ollessa auki otettua kuvaa. Siinä lokeron muoto ja avaamistapa auttavat tunnistamaan, millaisesta esineestä on kyse. Met, lintu- ja kukka-aiheinen qalamdan, 67.206.3a, b
Sama kuvio voi yhdistää kaksi eri esinettä. Fathallah Shirazin 1800-luvun puolivälissä tekemässä työssä pieni silmälasikotelo sopii kynäkotelon ulos vedettävään lokeroon. Kummassakin on yhteensopivia kuvioita beigen, kullan ja mustan sävyissä. Met tulkitsee kannen reunoilla olevan kirjoituksen kertovan, että esine tehtiin Qajar-suvun prinssi Kamran Mirzalle. Kirjoitus antaa aiotun vastaanottajan nimen. Avoimesta kotelosta otetussa kuvassa näkyy, mihin silmälasikotelo sijoitettiin. Met, kynäkotelo ja silmälasikotelo, 2018.664a–d
Hovi kannessa ja tarinoita kaukalossa
Aga Khan -museon kiyani-tyyppisessä kotelossa Muhammad Isma’il Isfahani maalasi Qajar-hallitsija Nasir al-Din Šaahin hoveineen keskelle kantta. Vastaanottokuvan viereltä museo tunnistaa tarunomaisia kuninkaita Šahname-eepoksesta eli Kuninkaiden kirjasta. Hovia kuvaava kohtaus on peruste sille, että museo pitää mahdollisena kotelon valmistamista šaahille. Luettelossa tämä vastaanottajan tunnistus on yksi mahdollinen tulkinta. Aga Khan -museo, kiyani-kynäkotelo, AKM643
Kun kaukalo vedetään esiin, näkyviin tulee muita aiheita. Sen ulkopinnoilla on suufilaisia kertomuksia ja henkilöitä. Sisällä on runoilijoiden ja suufilaisuuden henkilöiden muotokuvia. Museo tunnistaa lisäksi omakuvan, jossa maalari käyttää silmälaseja ja pitää kädessään sivellintä. Kansi näyttää ensin hallitsijan vastaanoton. Avaamisen edetessä myös sivujen ja sisäosan kuvat tulevat esille. Luettelon valokuvat mahdollistavat kuvien tarkastelun samassa järjestyksessä, kannesta kaukalon eri pinnoille. Aga Khan -museo, AKM643:n kuvat ja luetteloteksti
Muoto, koko ja rakenne rinnakkain
Museot käyttävät joskus samaa nimeä esineistä, jotka avataan eri tavoin. Luettelonumero auttaa löytämään jokaisen yksittäisen kotelon. Pituus antaa käsityksen koosta. Rakenne puolestaan kertoo, mistä aukkoa ja sisäisiä jakajia voi etsiä. Taulukossa ovat mukana luetteloiden varaukset niissä kohdissa, joissa tekopaikkaa tai aikaa ei ole rajattu yksiselitteisesti.
| Kokoelma ja luettelonumero | Aika ja paikka luettelon mukaan | Pituus | Tarkasteltava yksityiskohta |
|---|---|---|---|
| British Museum 1884,0704.85 | 1230–1250, Mosul | 37 cm | Upotuksin koristeltua messinkiä, pitkä kynälokero ja pienempiä astioita toisessa päässä |
| Met 1975.350.1a–c | 1500-luvun alku, oletettavasti Iran | Kotelo 34,3 cm | Messinkiä ja hopeaupotuksia sekä paikat kynille, musteastialle ja hiekalle |
| Davidin kokoelma 13/1985 | 1600- tai 1700-luku, Turkki | 34,5 cm | Paperimassaa ja nahkaa, kohollaan olevia osittain kullattuja pilvinauhoja ja tilaa kalligrafian välineille |
| Khalilin kokoelmat LAQ 133 | Noin 1700, Intia tai Iran | 30,5 cm | Maalattua paperimassaa, irrotettava kansi, joka oli alun perin saranoitu |
| Met 2018.664a–d | 1800-luvun puoliväli, Iran | 22 cm | Lakattu kotelo, jossa on samalla kuviolla koristeltu silmälasikotelo |
Iranilaiseksi arvioitu messinkikotelo on 34,3 cm pitkä ja osmanien kotelo 34,5 cm pitkä. Luettelossa ilmoitettujen pituuksien ero on 2 mm. Materiaalit ja koristelutavat ovat erilaiset. Davidin kokoelma rinnastaa osmanien kotelon kohollaan olevat pilvinauhat saman ajan kirjansidoksissa esiintyviin koristeluihin. Messinkikotelossa kalligrafia ja kasviaiheet on työstetty metalliin. Vertailu auttaa huomaamaan kaksi ominaisuutta erikseen. Molempien muoto antaa pitkille kynille tilaa. Pintojen työstö taas kertoo tekijöiden erilaisista työtavoista. Davidin kokoelma, osmanien kalamdan, 13/1985
Jos museon kuvissa on vain suljettu kotelo, taulukon avulla voi valita vertailuun kaksi erilaista näkymää. Mosulin esineen avoin kuva kertoo, miten saman kannen alta pääsi käsiksi sekä pitkiin kyniin että päädyn pieniin astioihin. Silmälasikotelon sisältävässä Metin esineessä huomio kannattaa kiinnittää päätyyn ja siihen, kuinka pitkälle sisäosa vedetään ulos. Molemmissa ulkopinta voi näyttää pitkältä ja kapealta. Käyttö selviää, kun vertaa sitä, mikä osa liikkuu ja mitä se paljastaa. Jos taas kuvassa näkyy vain irrotettava kansi, LAQ 133:n tiedot auttavat kysymään, kuuluiko siihen alun perin sarana.
Mitä kirjoitukset ja myöhemmät muutokset kertovat?
Metin 1500-luvun alun koteloon on kirjoitettu kaivertaja Hasan Ramadan Shahin nimi. Muissa kirjoituksissa on rukouksia ja hyviä toivotuksia, jotka museo lukee erillään tekijän nimestä. Jos esineluettelossa on monta nimeä, kannattaa tarkistaa, missä tehtävässä kukin esiintyy tekstissä. Nimi voi kuulua tekijälle, kaivertajalle, aiotulle vastaanottajalle tai rukouksessa mainitulle henkilölle. Myös kirjoitustyyli antaa vihjeen. Kotelossa on näkyvä thuluth-kirjoitus, jota esitellään arabialaisen kalligrafian kirjoitustyylejä käsittelevässä oppaassa. Met, Hasan Ramadan Shahin kynäkotelo
Tiukasti paikalleen sopiva musteastia voi olla myöhempi lisäys. Met kuvaa 1300-luvulla tehtyä messinkikoteloa, jonka ulkopinta oli muokattu uudelleen 1400-luvun puoliväliin mennessä. Sisällä olevat pienet pyöreät lintukuviot säilyttävät jälkiä varhaisesta koristelusta. Musteastia ja sitä ympäröivä sisäosa lisättiin vielä myöhemmin. Samassa esineessä näkyvät siten rungon valmistus, ulkopinnan muuttaminen ja sisäosan täydentäminen. Islamilaisten käsikirjoitusten alkuperän jäljittämistä käsittelevä opas näyttää, miten samantapainen erottelu ajoituksen ja omistajuuden jälkien välillä auttaa tulkitsemaan käsikirjoituksia. Met, kirjoituksin koristeltu kynäkotelo, 91.1.536
Museoluettelot ja kirjoitusvälineiden lähteet
- McGill-yliopisto, kirjoitusvälineet kertoo, kuinka ruokokynä, pieni veitsi, leikkausalusta ja musteastia kuuluvat kirjoittajan välineisiin.
- British Museum, Mosulin kynäkotelo ilmoittaa avoimen ja suljetun kotelon mitat sekä kuvaa kynälokeron vieressä olevia pieniä astioita.
- Powerhouse-kokoelma, messinkinen kynäkotelo ja musteastia esittelee myöhemmän iranilaisen esineen, jossa musteastialla on erillinen simpukanmuotoinen kansi.
- Met, Teheranin qalamdan kuvaa lakatun kotelon rungon, maalauksen ja muut materiaalit.
- Aga Khan -museo, kiyani-kynäkotelo näyttää ulos vedettävän kaukalon eri suunnista ja selittää pintojen aiheet.
- Khalilin kokoelmat, kynäkotelo LAQ 133 kuvaa irrotettavan kannen, alkuperäisen saranan ja kaksi mahdollista valmistuspaikkaa.
