Mikä on fetsi eli tarbuš? Muoto, historia ja museoesimerkit
Fetsin tunnistaa tasaisesta laesta, huovasta ja tupsusta. Museoesimerkit näyttävät, miten osmanien sotilaslakit ja paikallisiin asuihin kuuluneet päähineet erosivat.
Laki, tupsu ja nimi
Sivulta tavallinen fetsi muistuttaa matalaa lieriötä, jonka seinä kapenee hieman. Ylhäältä laki näyttää tasaiselta levyltä. Alareuna rajaa aukon, josta päähine asetetaan päähän. Koska ulkonevaa lieriä ei ole, ääriviivan määräävät seinän kaltevuus ja laen muoto. Tupsu liikkuu, vaikka päähineen runko on muotoiltu pitämään muotonsa.
Englanninkielisissä luetteloissa esiintyy nimi fez. Tarboosh ja tarbush ovat arabiankielisessä ympäristössä esiintyvän nimen englanninkielisiä kirjoitusasuja. British Museum käyttää samasta Palestiinasta peräisin olevasta lakista sekä nimeä fez että muotoa tarbush. Turkin sana on fes. Hülya Tezcan yhdistää TDV:n islamin tietosanakirjassa länsimaisen nimen Marokon Fezin kaupunkiin, jonka nimi kirjoitetaan myös Fès. Yhteys selittää luetteloissa esiintyvää nimeä. Jokaisella esineellä on omat valmistusta ja hankintaa koskevat tietonsa.
Samalla nimellä myytyjen tai esillä olevien lakkien mittasuhteet voivat erota toisistaan. Matala runko peittyy helpommin, jos sen ympärillä on kangasta. Korkean lakin sivu on näkyvämpi. Myös kapenemisen suunta voi vaihdella. Tezcanin kuvaama ensimmäinen sotilasmalli oli noin 20–25 senttimetriä korkea ja leveni hieman kohti lakea. Kuvia vertailtaessa kannattaa katsoa sekä päähän tulevan aukon että laen leveyttä. Nämä kaksi mittaa kertovat sivun muodosta enemmän kuin yleinen kuvaus lieriöstä.
Huopa muotoillaan ja tupsu kiinnitetään
Tezcan kuvaa osmaniaikaista työmenetelmää, jossa villasta valmistettiin ensin pussia muistuttava aihio. Märkähuovutus ja myöhempi käsittely tiivistivät ja kutistivat materiaalia. Värjäyksen jälkeen aihiota käsiteltiin uudelleen vedellä. Tezcanin kuvaamassa työssä se kutistui tässä vaiheessa lisää ja sai lakin muodon. Tuulettamista ja pinnan valmistelua seurasi työ muotilla. Valmistaja muotoili päähineen muotin päälle ja viimeisteli pinnan. Muotti määräsi valmiin lakin mittasuhteet. Varhaisen korkean mallin sisällä voitiin käyttää tukea, ja Tezcan mainitsee pahvin. Punainen villarunko, piiloon jäävä tuki ja silkkitupsu palvelivat eri tarkoituksia. Niiden työvaiheetkin erosivat.
Sama lähde kertoo käsityöläisistä, jotka palauttivat käytössä muotonsa menettäneitä lakkeja muottiin. Aluksi muodot tehtiin puusta. Myöhemmin muun muassa İzmirissä ja Istanbulissa käytettiin lämmitettyjä messinkimuotteja. Numeroiduissa muoteissa oli valinnanvaraa sekä koon että profiilin suhteen. Tezcan mainitsee kokojen ja muotojen numeroinnin nollasta kuuteentoista. Matalampi tai pystympi profiili saattoi siten syntyä tarkoituksellisesta valinnasta. Muotti auttoi antamaan lakille muodon sekä uutena että silloin, kun sen profiilia piti käytön jälkeen korjata.
Laessa olevan kiinnityksenkin toteutus vaihteli. Tezcanin varhaisessa osmanimallissa tummansininen tai musta silkkitupsu oli kiinni keskellä olevassa ulokkeessa. Pitkät siniset silkkilangat saattoivat levitä ja vaatia kampaamista. Vuodelta 1845 mainitun määräyksen mukaan sotilaiden lakkeihin kuului kierretty tupsu ja laelle ohut messinkikiekko. Tezcanin mukaan langat levitettiin laelle, minkä jälkeen ferahîksi kutsuttu kiekko asetettiin päälle ja ommeltiin kiinni. Tezcan kertoo myös, että kiekko säilyi sotilaiden lakeissa tupsutyypin muututtua. Sen tehtäväksi jäi auttaa lakin lakea pitämään muotonsa. Kun vertaa eri aikoina tehtyjä päähineitä, kiekon tehtävä selviää katsomalla sekä tupsun kiinnitystä että sitä, miten lakin runko on tuettu.
Mitä Mahmud II:n aikana muuttui?
Sulttaani Mahmud II:n aikana osmanihallinto otti fetsin vuonna 1829 käyttöön uudelle Asâkir-i Mansûre-i Muhammediyye -armeijalle. Päätös seurasi janitsaarijoukkojen lakkauttamista vuonna 1826 ja liittyi laajempiin osmanien armeijan ja hallinnon muutoksiin. Historioitsija İsmail Hakkı Uzunçarşılı julkaisi arkistoraportin ja sulttaanin kirjallisen vastauksen. Ne kertovat kokouksesta, jossa viranomaiset tarkastelivat mallikappaleita. Raportin mukaan aiempi sotilaspäähine kului nopeasti auringossa, sateessa ja kosteudessa. Aiempi päähine esiintyy asiakirjojen yhteydessä nimellä şobara. Kokouksessa käsiteltiin kestävyyttä, kustannuksia, fetsin käyttöä muualla ja ehdotettua tupsun pituutta.
Päätös koski nimettyä joukkoa. Julkaistun asiakirjan mukaan sulttaani hyväksyi valinnan ja pyysi valmistelemaan päähineet jaettaviksi. Artikkeli kertoo myös Feshanen työpajan perustamisesta Istanbuliin vuonna 1830 ja hatuntekijöiden tuomisesta Tunisista. Päätös ja työpaja kuuluvat samaan hankinnan historiaan. Valittuun päähineeseen tarvittiin valmiita lakkeja ja käsityöläisiä, jotka osasivat muotoilla niitä. Yksi Uzunçarşılın lainaamista kronikkakatkelmista kertoo 50 000 päähineen tilauksesta Tunisista. Kronikan tiedot koskevat tilausta, työpajan tiedot taas yritystä valmistaa lakkeja Istanbulissa. Tezcan kertoo tuonnin jatkuneen, vaikka lakkeja tuotettiin osmanien työpajoissa. Päähineen turkinkielinen nimi ja sen valmistuspaikka saattoivat siis viitata eri paikkoihin.
Osmanifetsien muoto muuttui edelleen. Tezcan mainitsee Abdülmecidiin yhdistetyn pienemmän, Abdülaziziin yhdistetyn leveämmän sekä Abdülhamid II:een yhdistetyn pystymmän mallin. Hänen artikkelissaan yksi kuva esittää Topkapın palatsimuseon Abdülmecidin fetsiä, jonka luettelonumero on 13/2149. Toisessa kuvassa on museon puinen muotti, numero 24/1818. Valmiin päähineen ja muotin kuvat antavat mahdollisuuden tarkastella työn tulosta ja välinettä erikseen. Erot auttavat vertailemaan myös hyvin dokumentoituja muotokuvia. Säilyneiden esineiden tiedot ovat eri tavoin varmoja. Osmaniasiakirjojen hallitsijamonogrammeista voi lukea toisen esimerkin siitä, miten esineet liittyvät hallitsijaan ja hallintoon.
Kaksi palestiinalaista päähinettä eri yhteyksissä
British Museumin As1966,01.236 on historiallisesta Palestiinasta peräisin oleva maaseudun miehen fetsi 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta. Runko on viininpunaista huopaa ja tupsu sinistä silkkiä. Korkeus ilman tupsua on 15 senttimetriä ja halkaisija 19 senttimetriä. Museon luettelossa kerrotaan, että fetsiä saattoi käyttää sellaisenaan tai kietoa sen ympärille kangasturbaanin. Kiedottu kangas vaikutti siihen, kuinka paljon huopapinnasta näkyi.
Museon As2000,08.60 kuuluu toiseen asuun. Se on 1800-luvun Palestiinasta peräisin oleva pojan juhlapäähine, joka on liitetty ympärileikkausjuhlaan. Siinä on punainen huoparunko, musta tupsu ja edessä leimatuista kolikonmuotoisista metallisista koristeista koostuva hapsureunus. Koristeluun kuuluu myös puuvillalankaa ja kullatulla langalla kiedottuja osia. Korkeus on 11 senttimetriä ilman mustaa tupsua ja halkaisija 18 senttimetriä.
Lakkien halkaisija eroaa vain senttimetrin, kun taas korkeusero on neljä senttimetriä. Pojan päähineessä näkyvin lisäys on etuosan koristelu. Runko tunnistuu edelleen tarbušiksi. Riippuva koriste ja museon tiedot liittävät tämän kappaleen tiettyyn tilaisuuteen. Mitat ja koristelu erottavat esineet tarkemmin kuin niiden samansukuinen väri. Korkeuksien vertailussa auttaa se, että museon molemmissa mittatiedoissa tupsu jää mitan ulkopuolelle.
Museon tiedot erottavat valmistusajan, hankinnan ja näyttelyt toisistaan. As1966,01.236 ostettiin Church Missionary Societylta vuonna 1966. Esine oli myöhemmin Lontoossa Museum of Mankindin palestiinalaista pukeutumista käsittelevässä näyttelyssä vuosina 1989–1991. Pojan lakki As2000,08.60 puolestaan kirjattiin lahjoitukseksi vuonna 2000. Molempien lakkien valmistus ajoitetaan ennen näitä tapahtumia. Hankintavuosi auttaa seuraamaan sitä, milloin lakki tuli kokoelmaan, ja luettelon erillinen ajoitus kertoo arvioidun valmistusajan.
Myös materiaalitiedot auttavat lukemaan kuvausta. Ensimmäisen lakin tiedoissa mainitaan villa ja silkki. Pojan lakin kohdalla museo luettelee villan, puuvillan, kullan ja metallin. Etuosan rahakkeet kuvataan koristeen osiksi. Siksi lähikuvassa kannattaa etsiä rahakkeiden kiinnitystä ja niiden vieressä olevia lankoja. Kokokuva näyttää lakin ääriviivan, lähikuva taas auttaa erottamaan pinnan ja siihen kiinnitetyn koristelun.
Päähineitä, huiveja ja paikallisia asuja
Penn Museum luetteloi punaisen huopafetsin ja kirjaillun huivin numerolla 29-165-7. Tietue yhdistää esineen Turkkiin ja sijoittaa sen väljään kauteen, jota museo kutsuu moderniksi ajaksi. Huivi on osa esineen kuvausta. Mahdollisen lahjoittajan nimi ja vuotta 1929 edeltävä hankintatieto kertovat kokoelman historiasta. Tarkan valmistusvuoden selvittämiseen ne antavat vain vähän tietoa. British Museumin maininta fetsin ympärille kiedotusta kankaasta näyttää toisen tavan, jolla mukana oleva tekstiili vaikutti päähineen näkyvään muotoon.
Kyproksen Centre of Visual Arts and Research kuvaa kohteen cst_00803 1800-luvun kyproksenturkkilaiseksi fetsiksi, joka on punaista huopaa ja jossa on musta tupsu. Tekijää ja valmistuspaikkaa ei nimetä. Kulttuurinen kuvaus sijoittaa päähineen tiettyyn pukeutumisen perinteeseen, ja valmistuskaupunki jää avoimeksi.
Kreikan juutalaismuseon 1900-luvun fetsi on tummanpunaista samettia, ja siinä on tupsu sekä keltaisella kirjailtu sana ”Pasha”. Museo sijoittaa esineen sefardi- ja romaniottiaineistoon liitettyjen pukujen ja asusteiden luetteloon. Esimerkissä tuttu nimi esiintyy eri materiaalin ja kokoelman yhteydessä. Kirjonta on luetteloitu lakin piirteenä, eikä valmistajaa nimetä. Kaftanien ja abajojen vertailu tarkastelee samalla tavoin leikkausta, vaatekerroksia ja materiaaleja, jotta alueilla käytettyjen nimien merkitys selviäisi.
Mitä tupsu voi kertoa?
Musta tupsu on tuttu fetsien kuvista. Myös sinisiä tupsuja tunnetaan hyvin. British Museumin maaseutupäähineessä 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta on sininen tupsu. Sellainen on myös Detroit Institute of Artsin punaisessa huopafetsissä, jolla ei ole ajoitusta. Detroitin luettelossa päähine määritellään turkkilaiseksi. Tupsun yhteinen väri antaa vertailulle lähtökohdan, mutta esineiden aikaa ja paikkaa koskevat tiedot ovat erilaisia.
Tupsun asettelu voi saada merkityksen tietyssä kuvauksessa. British Museumin maaseutufetsin rekisteritiedoissa mainitaan paikallinen tapa, joka yhdisti tupsun paikan siviilisäätyyn. Tieto kuuluu kyseisen lakin ja paikallisen pukeutumisen yhteyteen. Toisessa päähineessä tupsun pituus tai asento saattaa johtua sotilaspuvun määräyksestä tai erillisestä koristeesta, kuten pojan päähineen valkoisista puuvillaosista. Alue ja lähteen tyyppi auttavat tulkitsemaan, mitä yksityiskohdat niiden kuvaajille tarkoittivat.
Miten fetsiä voi lukea vanhasta valokuvasta?
Aloita laesta. Kirjaa, onko se tasainen, kuinka korkea näkyvä sivu on ja kapeneeko seinä. Katso sen jälkeen, mihin tupsu on kiinnitetty ja onko alareunan ympärille kiedottu kangasta. Jos kuva on mustavalkoinen, kuvaile päähineen ja tupsun välistä sävyeroa sellaisena kuin se kuvassa näkyy. Värejä voi verrata, kun käytössä on päivätty kuvateksti tai dokumentoitu esine, joka kuuluu vastaavaan asuun.
Tarkastele seuraavaksi muuta asua ja valokuvan syntysyytä. Dokumentoitu univormu, maaseudun muotokuva ja kertomus perhejuhlasta antavat erilaisia tietoja samantyyppisestä päähineestä. Kun vertaat valokuvaa vanhempaan kuvitukseen, selvitä myös kuvan tekoyhteys. Kuvitetut osmanikronikat näyttävät, kuinka taiteilijat ilmaisivat asemaa vaatteilla ja hahmojen sijoittelulla. Historiallisessa kuvassa fetsi voi toimia tällaisena merkkinä ja muistuttaa samalla säilynyttä esinettä. Kuvateksti tai luettelotieto auttaa tunnistamaan henkilön, ajan ja tilanteen. Jos kuvassa näkyy esimerkiksi vain tumma tupsu vaaleampaa lakin runkoa vasten, sävyero voidaan merkitä muistiin ennen kuin materiaalista tai väristä tehdään tarkempi päätelmä. Kuvan ja museoesineen rinnakkainen tarkastelu on hyödyllisintä silloin, kun tiedetään myös, mihin asuun päähine kuului. Kuvaus ”viininpunainen huopafetsi, jossa on sininen silkkitupsu” kertoo dokumentoidut piirteet. Kun paikka, tilaisuus tai käyttäjä on kirjattu, kuvaukseen voi lisätä nämä tiedot.
Museo- ja arkistolähteet
- Hülya Tezcan, TDV:n islamin tietosanakirja, artikkeli Fes
- İsmail Hakkı Uzunçarşılı, arkistoraportti ja sulttaanin vastaus sotilaspäähineistä, Belleten
- British Museum, maaseudun päähine As1966,01.236
- British Museum, juhlapäähine As2000,08.60
- Penn Museum, huopafetsi ja kirjailtu huivi 29-165-7
- Centre of Visual Arts and Research, fetsi cst_00803
- Kreikan juutalaismuseo, kirjailtu samettifetsi
- Detroit Institute of Arts, punainen huopafetsi X1989.3825
