Islamilaiset käsikirjoitusmusteet: hiili, rautagallus, punainen ja kulta
Miten mustat, punaiset ja metalliset kirjoitusmateriaalit valmistettiin ja tunnistettiin sekä miten mustekemia vaikuttaa konservointiin.
Islamilaiset käsikirjoitukset sisältävät usein hiilimustetta, rautagallusmustetta, sekoitemusteita, väripigmenttejä ja kultaa jopa samalla sivulla. Historialliset reseptit osoittavat mahdollisia valmistustapoja, mutta ne eivät riitä materiaalien varmaan tunnistamiseen. Konservaattorit käyttävät nykyään mikroskopiaa, röntgenfluoresenssia ja muita rikkomattomia menetelmiä.
Kansikuva on alkuperäinen tekoälyavusteinen historiallinen rekonstruktio, ei valokuva tietystä monumentista, työpajasta tai esineestä.
Materiaali, rakenne ja käyttö
Hiilimuste koostuu sideaineeseen sekoitetusta noesta, mikä tekee siitä vakaan ja syvänmustan päätekstin kirjoitusaineen. Rautagallusmuste puolestaan valmistetaan tanniinipitoisista aineista ja rautasuoloista. Se voi tietyissä olosuhteissa haurastuttaa paperia, mutta vauriot itsessään eivät suoraan paljasta musteen tarkkaa koostumusta.
Näin se tunnistetaan oikein
Yleinen harhaluulo on, että pelkkä värisävy tai historiallinen resepti määrittäisi musteen kemiallisen koostumuksen. Punainen teksti voi perustua useisiin eri pigmentteihin, ja kultaa käytettiin sekä lehtenä että jauheena. Vastuullinen tulkinta vaatii fysikaalis-kemiallista analyysiä pelkän silmämääräisen tarkastelun sijaan.
Lähteet
- Heritage Science: Materials and Techniques of Islamic Manuscripts — multianalytical study of Islamic manuscript materials.
- University of Birmingham: Qur’an Manuscript FAQ — identified brown and red writing materials.
- University of Chicago Library: Iron Gall Ink — degradation and conservation evidence.
