Mikä on hadith? Näin luet tekstin, välitysketjun ja viitteen

Hadith on välitetty kertomus. Islamin tutkimuksessa sana tarkoittaa usein kertomusta siitä, mitä profeetta Muhammad sanoi, teki tai hyväksyi. Tavallinen merkintä kertoo, kuka välitti kertomuksen, ja mitä hän välitti. Välittäjien ketjua kutsutaan nimellä isnad ja varsinaista sisältöä nimellä matn. Sunni- ja šiialaiset kokoelmat säilyttävät erilaisia kertomusten ryhmiä. Tärkeissä šiialaisissa kokoelmissa on myös opetuksia, jotka luetaan imaamien nimiin.

Valitse ensimmäisellä lukukerralla yksi kertomus ja etsi se kokoelmasta. Opetus teoista ja aikomuksista on heti Sahih al-Bukharin alussa ja myöhemmin uudelleen samassa teoksessa. Kahdella kohdalla on yhteinen pääajatus. Välitysreitti, esimerkin sanamuoto ja viitenumerot tarjoavat konkreettisia vertailukohtia.

Hadithin, sunnan ja Koraanin suhde

Koraani on islamin pyhä kirjoitus, jonka muslimit vastaanottavat ilmoituksena. Viitteessä ilmoitetaan suura ja jae. Esimerkiksi Koraanin jae 33:21 esittää Jumalan lähettilään uskovien esikuvana. Hadithin viitteessä ilmoitetaan kokoelma ja kertomuksen paikka kokoelmassa. Viittaustavat erottuvat myös silloin, kun molemmat tekstit ovat samalla sivulla tai samassa saarnassa. Mushaf voi tarkoittaa Koraanin fyysistä kappaletta. Mushafia ja sen lehtiä käsittelevä opas selittää tämän eron.

Sunna viittaa yleensä profeetan esimerkilliseen elämäntapaan tai käytäntöön. Encyclopaedia Iranican johdanto haditheihin kertoo, että kertomukset ovat keskeinen lähde, kun tuota esimerkkiä tutkitaan. Asiantuntijat voivat käyttää sanoja osittain päällekkäisesti. Aloita kahdesta kysymyksestä. Mitä tämä kertomus esittää Muhammadin sanoneen tai tehneen? Miten tietty oppinut perinne on tulkinnut esimerkin? Asiayhteys voi auttaa päättelemään, onko kuvattu teko ymmärretty yksittäisen tilanteen ohjeeksi vai yleisemmäksi käytännöksi.

Jos muistiinpanossa on sekä koraanin jae että hadith, merkitse kummankin viitteen tyyppi. Jakeeseen 33:21 pääsee suuran ja jakeen numeroilla. Tekoja ja aikomuksia koskeva kertomus on löydettävä nimetystä kokoelmasta. Jos lause tiivistää kummankin lähteen sisältöä, kirjaa, mikä osa perustuu mihinkin lähteeseen. Näin lukija voi palata kumpaankin tekstiin samoilla tiedoilla.

Etsi isnad ja matn aikomuksia koskevasta kertomuksesta

Avaa Ilmoituksen kirjasta Sahih al-Bukharin kohta 1. Arabian tekstissä ketju alkaa al-Humaydistä. Seuraavaksi mainitaan Sufyan, Yahya ibn Said, Muhammad ibn Ibrahim ja Alqama ibn Waqqas ennen Umar ibn al-Khattabia. Kertomuksen mukaan Umar kuuli Muhammadin opettavan, että tekojen arvo liittyy aikomuksiin. Esimerkkinä on muutto maallisen tavoitteen tai avioliiton vuoksi. Tässä kertomuksen sisältö on esitetty omin sanoin. Linkistä voi lukea koko tekstin.

Nimet ja kuvaukset siitä, miten kukin kertoo saaneensa tiedon, muodostavat isnadin. Opetus ja esimerkki muodostavat matnin. Kokoajan lähteestä Umariin luettaessa edetään laitoksen esittämässä järjestyksessä. Umarista kokoajaan luettaessa nähdään reitti, jota kertomus merkinnän mukaan kulki ajassa. Englanninkielinen käännös nostaa esiin Umarin ja opetuksen. Arabiankielinen teksti näyttää myös ketjun muut nimet. Jos käännös alkaa vain yhden profeetan seuralaisen nimestä, tarkista muut lenkit arabiankielisestä tekstistä tai laajemmasta laitoksesta.

Tässä kohdassa myös Umar kertoo, keneltä hän kuuli sanat. Se on vielä välitystä koskeva tieto. Sitä seuraa opetus aikomuksista. Harjoituksessa voi kirjoittaa ensin muistiin henkilön, joka kertoo kuulleensa sanat, ja sitten henkilön, jonka opetuksesta on kyse. Kahden nimen erottaminen auttaa palaamaan käännöksestä oikeaan kohtaan arabian tekstissä.

Vertaa kahta kohtaa ennen lainaamista

Sahih al-Bukharin kohta 54 sisältää toisen version Uskon kirjassa. Ketjun aloittavat Abd Allah ibn Maslama ja Malik. Kaksi reittiä kohtaa Yahya ibn Saidissa, minkä jälkeen molemmat kulkevat Muhammad ibn Ibrahimin, Alqaman ja Umarin kautta. Toisessa versiossa muutto Jumalan ja hänen lähettiläänsä vuoksi mainitaan ennen maallisia syitä. Ensimmäinen kohta esittää maallisen esimerkin ja jättää sitä edeltävän lauseen pois. Kun pidät jokaisen sanamuodon oman viitteensä vieressä, ero näkyy selvästi.

Sahih Muslimin kohdassa 1907a on myös lause muuttamisesta Jumalan ja hänen lähettiläänsä vuoksi. Sivusto ilmoittaa samalle kohdalle viitteen Kirja 33, hadith 222 ja vanhan englanninkielisen viitteen Kirja 20, hadith 4692. Kaikki kolme johtavat samaan merkintään. Toisen kokoelman samankaltainen teksti antaa vertailuaineistoa. Tässä sekä Muslimin 1907a että al-Bukharin 54 kulkevat Malikin kautta. Nimien ja sanamuotojen avulla voi selvittää reittien suhdetta tarkemmin kuin pelkillä kokoelmien nimillä.

Kolme kohtaa voi merkitä rinnakkain. Kirjaa jokaisesta kaksi ensimmäistä välittäjää ja ensimmäinen toisen reitin kanssa yhteinen nimi. Lisää tieto siitä, onko muuttaminen Jumalan ja hänen lähettiläänsä vuoksi mainittu. Kun palaat asiaan myöhemmin, näet sekä lainatun sanamuodon että sen sijainnin laitoksessa. Samasta muistiinpanosta käy ilmi myös se, missä välitysketjut kohtaavat.

Mitä hadithin luokitus arvioi?

Tavallisessa sunnalaisessa terminologiassa sahih tarkoittaa luotettavaa tai pätevää, hasan hyvää ja daif heikkoa. Ibn al-Salahia ja termiä hasan koskeva tutkimus seuraa yhden luokan käytön ja määritelmän muuttumista. Arvio voi tarkastella ketjun katkeamattomuutta, välittäjien luotettavuutta ja tarkkuutta sekä vertailussa paljastuvia poikkeamia tai piileviä puutteita. Luokitus ilmaisee oppineen arvion kertomuksesta tai sen välitysreitistä. Kriteerit ja niiden soveltaminen voivat vaihdella oppineen, teoksen ja perinteen mukaan. Heikoksi luokittelu osoittaa näytön rajat käytetyillä perusteilla. Sen toteaminen, että kertomus on sepitetty, edellyttää erillistä näyttöä.

Sahih Muslimin johdannossa kokoaja käsittelee kertomusten käyttöä ja ehtoja, joilla tietyt välitystavat voidaan hyväksyä. I-Wen Sun tutkimus al-Juzjanin tavasta arvioida välittäjiä selvittää yhden kriitikon tapaa arvioida ihmisiä ja heidän kertomaansa. Jonathan A. C. Brownin tutkimus sanamuodon kritiikistä tarkastelee keskusteluja siitä, mitä sisällöstä voi päätellä. Ketjun nimien tunnistaminen on ensimmäinen askel arvioinnin ymmärtämisessä.

Jos laitos antaa luokituksen, kirjaa, kenen arvio se on ja missä se esiintyy. Kokoajan otsikko, nykyisen toimittajan huomautus ja henkilön sanomiksi merkityt sanat ovat eri lähteistä. Jos samankaltaisten käännösten arviot eroavat, vertaa ensin viitteitä ja ketjuja. Saatat lukea eri versioita. Jos versiot ovat samat, voit merkitä arvioijien nimet ja perustelut niiltä osin kuin lähteet kertovat ne.

Muistiinpanossa kannattaa varata yksi rivi arvioidulle kertomukselle ja sen reitille. Toiselle riville voi merkitä arvion antajan ja hänen perustelunsa, jos ne on ilmoitettu. Jos huomautus koskee vain yhtä välittäjää, kirjaa hänen nimensä. Tarkka kohdistus auttaa pitämään yhden reitin arvion erillään toisen reitin arviosta silloin, kun itse tekstit ovat lähellä toisiaan.

Arvio voi näkyä sivustolla samassa näkymässä kuin käännös, vaikka arvio ja käännös ovat syntyneet eri aikaan. Tarkista, onko arvio osa teoksen nimeä, toimittajan lisäys vai yksittäisen tutkijan huomautus. Jos käännös nimeää vain yhden välittäjän, vertaa myös alkuperäistä tekstiä. Vasta sitten on helpompi selvittää, kuvaavatko kaksi hakutulosta samaa reittiä.

Miksi kokoelma ja oppinut perinne ovat tärkeitä?

Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim ovat merkittäviä sunnalaisia kokoelmia. Al-Kulayni kokosi Al-Kafin, joka on tärkeä kaksitoistašiialainen kokoelma. Princetonin yliopiston kirjaston tietue al-Kafin käsikirjoituksesta tunnistaa ensimmäisen ja kolmannen niteen ja kuvaa teologiaa ja oikeusoppia käsittelevän teoksen. Kokoelman nimi kertoo, mistä kertomusta etsitään. Varsinainen merkintä kertoo tarkemmin, kenen sanoiksi tai teoiksi ne ilmoitetaan.

Varhaisia šiialaisia hadithlähteitä koskevassa tutkimuksessaan Kumail Rajani käsittelee imaamien al-Baqirin ja al-Sadiqin nimiin luettujen välitysten merkitystä. Tapaustutkimuksessa hän vertaa joukkoa al-Kafin kertomuksia ismaililaisen teoksen aineistoon ja tutkii sitä kautta varhaisempia kirjallisia lähteitä. Rajattujen tekstiryhmien vertailu palvelee historiallista kysymystä. Perinteinen arvio yhdestä kertomuksesta pitää hakea lähteestä, joka arvioi juuri kyseistä kertomusta.

Erota kertomuksen aika käsikirjoituksen ajoituksesta

British Libraryn luettelotietue EAP1216/3/1/1 kuvaa Sahih al-Bukharin paperinidettä Djerban kirjastohankkeessa. Se ilmoittaa niteeksi kuudennen, kirjaa 228 paperilehteä ja ajoittaa kappaleen 1700- tai 1800-luvulle. Tiedot kuvaavat kyseistä nidettä. Niteeseen on tutustuttava, jotta tiedetään, sisältääkö se tietyn kohdan. Digitaalisten tiedostojen määrä, lehtien määrä ja hadithin numero painetussa laitoksessa ovat myös eri tietoja.

Princetonin al-Kafin tietue ajoittaa käsikirjoituksen vuoteen 1667. Nimeke on sen mukaan kolmannen niteen loppumerkinnässä lehdellä 339a. Kolofoni on usein käsikirjoituksen loppupuolelle sijoittuva merkintä. Siinä voi olla teoksen nimi tai kopioinnin aika. Kolofoneja ja omistusmerkintöjä käsittelevä opas kertoo, millaisia päätelmiä eri merkinnät tukevat. Kopion ajoitus auttaa sijoittamaan esineen lukemisen ja kopioinnin historiaan. Kokoelman syntyä tai kertomuksen alkuperää koskevaan kysymykseen tarvitaan tietoa varhaisemmista vaiheista.

Kun luet digikuvaa, tunnista käsikirjoitus säilytystunnuksella ja etsi kohta lehden numerolla. Arabialaisten käsikirjoitusten kirjoitustyylien opas auttaa tunnistamaan kirjoituksen piirteitä. Toinen käsikirjoituksiin jäävä todiste on ijaza eli lupa välittää teosta. Siinä voidaan mainita teos, opettaja ja vastaanottaja. Lupa kuvaa teoksen välittämistä tietyssä vaiheessa. Hadithin isnad koskee yhden kertomuksen reittiä. Jos samassa käsikirjoituksessa on molemmat, merkitse erikseen, mitä tekstiä ja keitä henkilöitä kumpikin koskee.

Princetonin loppumerkintään viitatessa anna tunnus sekä kolmas nide ja lehti 339a. Kuvien katseluohjelmassa saattaa näkyä toinen numero, joka kertoo tiedoston järjestyksen. Lehden numero kertoo merkinnän paikan käsikirjoituksessa. Hadithin numero taas on etsittävä siitä laitoksesta, johon viitataan. Näiden tietojen pitäminen erillään helpottaa työskentelyä silloin, kun sekä kuvaa että painettua tekstiä tarvitaan.

Kirjoita viite, jonka lukija pystyy tarkistamaan

Aloita kokoelmasta sekä laitoksesta tai sivustosta. Merkitse kirja tai luku, kertomuksen numero ja siihen kuuluvat kirjaimet ja merkit. Jos numeroita on useita, pidä mukana niiden selitteet. Sivusto voi näyttää vanhan englanninkielisen numeroinnin uudemman vierellä. Viite Sahih al-Bukhari 54, Uskon kirja, Kirja 2, hadith 47, auttaa tunnistamaan kohdan, vaikka lukijan laitos käyttäisi samassa kirjassa vanhaa englanninkielistä numeroa 52.

Ilmoita julkaistun käännöksen kääntäjä, jos lähde nimeää hänet. Merkitse omin sanoin tehty tiivistelmä parafraasiksi. Lue valitun lauseen ympäriltä etenkin, jos se on nostettu yksin kirjoitukseen. Aikomuksia koskevassa kertomuksessa muuttoesimerkki näyttää, että samalla ulkoisella teolla voi olla eri motiiveja. Esimerkin viite kertoo, mitä opetusta lyhyt lause tiivistää.

Avaa ensin al-Bukharin kohdat 1 ja 54 rinnakkain. Merkitse ketjun nimet, muuttamista koskevat sanat ja numeroiden selitteet. Löydät yhteisen reitin, sanamuotojen eron sekä tavan palata kuhunkin kohtaan. Samoja vaiheita voi käyttää muiden hadithien lukemiseen.

Hakua helpottaa kokoelman nimen kirjoittaminen numeron eteen. Pelkkä 54 voi tarkoittaa eri laitoksissa eri kohtia. Vastaavasti 1907a:n lopussa oleva kirjain kuuluu sivuston viitteeseen. Kun talletat nimen, numeron ja linkin samaan muistiinpanoon, löydät reitin takaisin myös vanhaa viitettä käyttävän lainauksen kautta.

Kertomusten ja käsikirjoitusten lähteet

• Sahih al-Bukhari 1 ja Sahih al-Bukhari 54 antavat sanamuodot, ketjut ja viitteet.
• Sahih Muslim 1907a on rinnakkainen kertomus ja kokoajan johdanto käsittelee välitystä.
• Koraani 33:21 antaa jakeen viitteen ja Encyclopaedia Iranican johdanto selittää kertomusten ja sunnan suhdetta.
• Djerban Sahih al-Bukharin niteen luettelotietue ja Princetonin al-Kafin tietue kuvaavat kahta myöhempää kopiota.