Mihin muslimit uskovat? Islamin kuusi uskonkohtaa

Muslimit uskovat yhteen Jumalaan ja tunnustavat Muhammadin hänen lähettilääkseen. Yleinen sunnalainen selitys uskosta eli imanista luettelee kuusi uskonkohtaa. Niitä ovat usko Jumalaan, enkeleihin, ilmoitettuihin kirjoituksiin, lähettiläisiin, viimeiseen päivään ja Jumalan määräykseen. Luettelo on Sahih Muslimin hadithissa 8a, jota kutsutaan usein Gabrielin hadithiksi. Useat aiheet mainitaan yhdessä myös Koraanin jakeessa 4:136.

Kertomuksessa vieras kysyy Muhammadilta erikseen islamista, uskosta ja erinomaisuudesta Jumalan palvonnassa. Lopussa Muhammad kertoo, että vieras oli Gabriel. Vastaus uskosta antaa kuusi kohtaa. Vastaus islamista luettelee käytännöt, jotka tunnetaan islamin viitenä pilarina. Näin käy ilmi, miksi islamin esittelyissä voi olla kaksi luetteloa. Ne kuuluvat kertomuksessa eri kysymyksiin.

Kun jaetta 4:136 lukee hadithin rinnalla, jae kokoaa viisi aihetta yhteen. Hadith mainitsee Jumalan määräyksen nimenomaisesti vastauksessa uskosta. Kuuden kohdan luettelo tiivistää tämän vastauksen. Alla mainitut Koraanin jakeet valaisevat yksittäisiä aiheita omissa yhteyksissään. Niitä ei ole kirjoitettu samaksi luetteloksi kuin hadithin vastaus.

Usko yhteen Jumalaan on lähtökohta

Allah on arabian sana Jumalalle. Tawhid tarkoittaa oppia Jumalan ykseydestä. Koraanin 112. suura al-Ikhlas kuvaa Jumalaa ainoana ja vertaansa vailla olevana. Islamissa palvonta kohdistuu Jumalaan. Šahadan eli uskontunnustuksen kaksi osaa tunnustavat, että vain Jumala on palvonnan arvoinen ja että Muhammad on hänen lähettiläänsä.

Nämä lausumat yhdistävät uskon Jumalaan siihen, miten ihmiset saavat johdatusta. Uskontunnustus kutsuu Muhammadia lähettilääksi. Hänen tehtävänään on välittää hänelle uskottu ilmoitus. Lyhyessä käännöksessä voi lukea ensin lausuman Jumalasta ja sitten lausuman Muhammadin roolista. Näin kumpikin osa säilyttää merkityksensä saman tunnustuksen sisällä.

Jumalan ykseys näkyy myös arkisissa ilmauksissa. Artikkeli bismillah-ilmauksen merkityksestä ja käytöstä kertoo, miten Jumalan nimi mainitaan, kun jotakin aloitetaan. Arkisessa tilanteessa lausuttu lyhyt ilmaus voi kertoa uskosta. Käyttötilanne auttaa ymmärtämään ilmaisua, ja oppi auttaa ymmärtämään, mihin se viittaa.

Vertailua voi kokeilla lukemalla al-Ikhlasin ja uskontunnustuksen rinnakkain. Suura kuvaa Jumalan ykseyttä. Tunnustuksessa samaan uskoon liittyy palvonta ja lähettilään asema. Kun lainaa tai selittää vain yhtä osaa, lähde auttaa lukijaa löytämään kokonaisuuden. Hän voi silloin tarkistaa, mikä ilmaus kuuluu suuraan ja mikä uskontunnustukseen.

Tunnustuksen lukemisessa auttaa, jos kirjaa kaksi väitettä omin sanoin. Ensimmäinen kuvaa sitä, kenelle palvonta kuuluu. Toinen kertoo, kenet tunnustetaan Jumalan lähettilääksi. Kun samat nimet esiintyvät myöhemmin jakeessa tai hadithissa, vertaa, kumpi asia on kyseisessä kohdassa esillä. Arkinen bismillah on puolestaan esimerkki Jumalan nimen lausumisesta tietyn teon yhteydessä. Se voidaan selittää ilman, että sen käyttäjälle annetaan koko uskontunnustusta koskeva väite.

Usko enkeleihin sisältää Gabrielin tehtävän

Enkelit kuuluvat islamilaisessa uskossa näkymättömään. Koraanin jae 2:285 mainitsee samassa kohdassa uskon Jumalaan, enkeleihin, kirjoituksiin ja lähettiläisiin. Jae 2:97 nimeää Gabrielin eli Jibrilin ja kuvaa, miten hän tuo ilmoituksen Muhammadille Jumalan tahdosta. Gabrielin hadithissa hän myös esiintyy vieraana, joka kysyy islamista ja uskosta.

Tekstit kuvaavat eri tilanteita. Toinen koskee ilmoituksen välittämistä. Toinen kertoo keskustelusta, joka opettaa paikalla olevia ihmisiä. Kummassakin enkeli toimii Jumalan tahdon mukaisesti. Kun Gabrielin tehtävä kuvataan, lähteestä näkee, liittyykö kyseinen tehtävä ilmoituksen tuomiseen vai kertomuksen kysymyksiin. Näin merkitystä ei tarvitse arvata kuvituksesta tai yhdestä käännössanasta.

Jakeesta voi myös seurata, miten ilmoitus, enkeli ja lähettiläs liittyvät toisiinsa. Ilmoitus on se, mikä tuodaan. Gabriel on enkeli, joka tuo sen, ja Muhammad on ihminen, joka ottaa sen vastaan ja välittää sen muille. Tämän esimerkin avulla kolme erillistä uskonkohtaa voi tunnistaa yhdessä kertomuksessa ilman että niiden tehtävät sekoittuvat.

Ilmoitettuihin kirjoituksiin kuuluvat Koraani ja aiemmat ilmoitukset

Muslimit ottavat Koraanin vastaan Muhammadille annettuna ilmoituksena. Tämä uskonkohta koskee myös aiemmin ilmoitettuja kirjoituksia. Koraanin jae 3:3 mainitsee Muhammadille annetun ilmoituksen sekä aiemman Tooran ja evankeliumin. Jae 5:46 liittää evankeliumin Jeesukseen ja mainitsee sitä edeltäneen Tooran. Nämä ovat Koraanin oman kertomuksen viittauksia aikaisempaan ilmoitukseen.

Juutalaiset ja kristityt yhteisöt kuvaavat omia kaanoneitaan oman tekstihistoriansa ja perinteensä pohjalta. Islamilainen uskonkohta käsittelee sitä, mitä Jumalan uskotaan antaneen profeetoille, myös tekstiä, jota muslimit lausuvat Koraanina. Jos kaksi käännöstä käyttää kirjasta eri nimeä, suuran ja jakeen numero osoittavat, missä yhteydessä nimi mainitaan.

Kirjoitetun kappaleen avulla voi tutkia, miten tekstiä luettiin ja välitettiin. Opas Koraanin käsikirjoitusten koristeluun ja lukumerkkeihin kuvaa, miten sivu voi auttaa lukijaa löytämään paikkansa. Suura ja jae ohjaavat samaan kohtaan eri kappaleissa ja käännöksissä, vaikka sivun asettelu tai kääntäjän sanavalinta muuttuu.

Jos haluat selittää evankeliumin yhteyttä Jeesukseen, jakeesta 5:46 löydät suoran viittauksen. Jos haluat näyttää, missä Toora ja evankeliumi mainitaan yhdessä Muhammadille annetun ilmoituksen kanssa, avaa jae 3:3. Kun kummankin jakeen numero säilyy muistiinpanossa, lukija voi nähdä, mistä kirjan nimi ja henkilöä koskeva tieto on saatu.

Käsikirjoituksen vertailussa voi myös katsoa, onko sivulla selviä lukumerkkejä tai erillisiä osia. Niistä voi kertoa, kun aiheena on se, miten ihminen löysi kohdan fyysisessä kirjassa. Kun aiheena on ilmoitus, ilmoita samassa yhteydessä suura ja jae. Näin lukija voi verrata saman kohdan eri käännöksiä ja erottaa tekstin sisällön siitä, miten yksi kappale on koristeltu.

Usko profeettoihin sijoittaa Muhammadin pitempään perinteeseen

Muslimit tunnustavat aiemmat profeetat, kuten Abrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen. Koraanin jakeen 21:25 mukaan aiemmat lähettiläät saivat tehtävän kutsua ihmisiä palvomaan Jumalaa. Jae 33:40 kutsuu Muhammadia Jumalan lähettilääksi ja profeettojen sinetiksi. Tämä kohta on peruste islamin yleiselle käsitykselle Muhammadista viimeisenä profeettana.

Raamatun nimet tunteva lukija voi lähteä Abrahamista, Mooseksesta ja Jeesuksesta. Islam sijoittaa heidät omaan kertomukseensa profeetoista. Kirjoitukset ja lähettiläät luetellaan erikseen. Kirjoitukset viittaavat siihen, mitä annettiin, ja lähettiläät niihin, joiden tehtävä oli välittää se. Gabrielin toiminta ilmoituksen tuovana enkelinä on eri rooli kuin ihmisprofeettojen tehtävä.

Viimeinen päivä liittyy ylösnousemukseen ja vastuuseen

Viimeinen päivä viittaa ylösnousemukseen ja Jumalan tuomioon. Siihen sisältyy usko, että ihmiset vastaavat Jumalalle elämästään. Koraanin jakeissa 99:7–8 pienimmätkin hyvät ja pahat teot tulevat näkyviin. Pienen painon kuva tekee vastuusta konkreettista viittaamalla tekoihin, jotka ihminen muuten saattaa sivuuttaa arjessa.

Gabrielin hadithissa usko viimeiseen päivään ja kysymys siitä, milloin hetki tulee, käsitellään erikseen. Ensimmäinen kuuluu uskonkohtiin. Toiseen vastaus ei anna päivämäärää. Ero auttaa, kun joku väittää laskeneensa ylösnousemuksen ajan. Kertomuksessa on opetusta uskosta ja vastuusta, mutta kysymys ajankohdasta jää vaille päivämäärää.

Käännöksissä voi esiintyä viimeinen päivä, tuomiopäivä tai ylösnousemuksen päivä. Ylösnousemus korostaa paluuta elämään kuoleman jälkeen. Tuomio korostaa vastuuta teoista. Suuran 99 lyhyt kohta käyttää esimerkkinä tekojen painoa. Kun lainaat sitä, voit mainita, että se havainnollistaa vastuuta, ja etsiä muut päivään liittyvät yksityiskohdat niihin keskittyvistä lähteistä.

Jos lähteessä puhutaan tuomiosta, voi tarkistaa, kuvaako se vastuun ajatusta vai kertooko se tapahtumien ajasta. Jakeet 99:7–8 puhuvat hyvin pienten tekojen näkymisestä. Gabrielin kertomus kysyy erikseen, milloin hetki tulee. Pienen teon kuvaa voi siis käyttää vastuun esimerkkinä ilman että siihen lisätään väitettä ajankohdasta. Säilytä viitteessä jae tai hadithin numero, jotta ero on helppo tarkistaa.

Jumalan määräys tuo esiin myös ihmisen vastuun

Qadar käännetään usein Jumalan määräykseksi tai mitaksi. Gabrielin kertomuksessa se koskee hyvää ja pahaa. Koraanin jae 54:49 käyttää mittaan tai määräykseen liittyvää sanaa luomisen yhteydessä. Jae 76:3 puhuu ihmiselle näytetystä tiestä ja erilaisista vastauksista siihen. Kohtien avulla voi nähdä, miksi Jumalan määräyksen yhteydessä tarkastellaan myös ihmisen vastuuta.

Islamilaiset teologit ovat selittäneet Jumalan tiedon, tahdon ja ihmisen toiminnan suhdetta useilla tavoilla. Uskonkohtien luettelo nimeää asian, jonka tarkempi käsittely kuuluu näihin selityksiin. Arkikielessä inshallah eli ”jos Jumala suo” on pieni esimerkki. Ihminen voi laatia suunnitelman ja silti tunnustaa, ettei hän yksin määrää lopputulosta.

Selitystä lukiessa voi erottaa, mitä hadithissa sanotaan suoraan ja mitä teologi kertoo sen merkityksestä. Arkinen ilmaus voi selventää, miten tulevaisuudesta puhutaan. Se ei yksin kuvaa eri oppineiden kaikkia vastauksia. Kun selityksen nimi ja lähde kulkevat mukana, on mahdollista verrata eri perusteluja ilman että yksi niistä esitetään koko perinteen kantana.

Miten uskonkohdat liittyvät käytäntöön ja muihin perinteisiin?

Uskontunnustus, päivittäinen rukous, zakat, ramadanin paasto ja pyhiinvaellus niille, jotka siihen kykenevät, muodostavat tutun luettelon viidestä pilarista. Kuusi uskonkohtaa nimeää uskon sisältöä. Gabrielin hadithissa kysymykset ovat peräkkäin. Teko voi ilmaista uskoa. Zakat on uskonnollinen velvollisuus, ja usko viimeiseen päivään auttaa ymmärtämään vastuuta, joka voi antaa teolle merkityksen.

Muut muslimiperinteet voivat järjestää opetuksensa eri tavalla. Sayyid Sa‘eed Akhtar Rizvin luennot uskonnon juurista kaksitoistašiialaisessa perinteessä mainitsevat Jumalan ykseyden, Jumalan oikeudenmukaisuuden, profeettojen tehtävän, imamaatin sekä ylösnousemuksen tai tuomion. Kolme aihetta vastaa selvästi sunnalaisen luettelon aiheita: Jumalan ykseys, profeettojen tehtävä ja viimeiseen päivään liittyvä ylösnousemus ja tuomio. Lukumäärästä ei voi päätellä, mitä perinteessä opetetaan kaikista muista aiheista.

Se, miten ihmiset vastaavat kyselyssä, on oma tietolähteensä. Pew Research Centerin vuoden 2012 tutkimus käsitti muslimeja 39 maassa ja alueella. Usko yhteen Jumalaan ja Muhammadiin hänen profeettanaan oli laajalle levinnyt, ja muissa vastauksissa oli vaihtelua. Haastattelut tehtiin vuosina 2008–2012. Tutkimus kertoo niistä vastaajista ja tuosta ajanjaksosta. Koraani, hadith ja luennot kuvaavat opetuksia.

Kun valitset seuraavan lähteen, mieti, millaiseen kysymykseen tarvitset vastauksen. Hadithista löydät itse kuuden kohdan luettelon. Jakeista voit lukea, miten yksittäinen asia liittyy omaan asiayhteyteensä. Rizvin luennoista voit tarkistaa hänen perinteensä käyttämän jaottelun. Kyselyraportista voit tarkistaa, keneltä kysyttiin, milloin kysymys esitettiin ja millaisia vastauksia saatiin.

Kahdessa opetusluettelossa on yhteistä esimerkiksi kysymys Jumalan ykseydestä. Rizvin luennot antavat myös oikeudenmukaisuudelle ja imamaatille omat otsikot. Gabrielin hadithissa taas enkelit ja kirjoitukset mainitaan erikseen. Kumpikin asiakirja kertoo, miten tietty esitys on jäsennelty. Kyselyssä vastaajilta kysytään rajattuja asioita tiettynä aikana. Kun viittaat tuloksiin, mainitse raportin vuosi sekä se, että haastattelut tehtiin eri maissa vuosina 2008–2012.

Jakeita ja lähteitä jatkolukemiseen

• Sahih Muslim 8a, Uskon kirja, sisältää keskustelun uskosta ja käytännöistä.
• Koraanin jae 4:136 mainitsee Jumalan, lähettiläät, kirjoitukset, enkelit ja viimeisen päivän.
• Koraanin suura 112 käsittelee Jumalan ykseyttä.
• Koraanin jae 2:97 kuvaa Gabrielin tehtävää ilmoituksen välittämisessä.
• Koraanin jae 3:3 mainitsee Muhammadille annetun ilmoituksen, Tooran ja evankeliumin.
• Koraanin jae 33:40 kutsuu Muhammadia profeettojen sinetiksi.
• Koraanin jakeet 99:7–8 puhuvat pienimmistäkin teoista.
• Koraanin jae 54:49 käyttää mittaan tai määräykseen liittyvää sanaa.
• Rizvin luennot esittelevät kaksitoistašiialaisen selityksen uskonnon juurista.
• Pew Research Centerin raportti dokumentoi kyselyn ja sen kattavuuden.