Mitä šaria tarkoittaa? Šaria, fiqh ja valtion laki

Šaria tarkoittaa islamilaista ohjausta elämään. Se käsittää muun muassa Jumalan palvonnan, eettisen toiminnan ja suhteet muihin ihmisiin. Fiqh on oikeusoppineiden työtä, jossa ohjausta tulkitaan ja siitä johdetaan käytännön kannanottoja. Kun valtio säätää lain, perustuslaki, säädös tai tuomio auttaa selvittämään, mitä valtio tunnustaa ja miten sitä sovelletaan. Englannin ilmausta Sharia law käytetään kaikista kolmesta. Puhuja ja asiakirja voivat siksi muuttaa koko virkkeen merkitystä.

Esimerkiksi zakat voi olla muslimille uskonnollinen velvollisuus. Oikeusoppineelta voidaan kysyä, mikä omaisuus otetaan huomioon. Joissakin oikeusjärjestyksissä asiaan voi liittyä julkinen elin, jolla on keräämistä tai jakamista koskevia sääntöjä. Teko, oikeusoppineen kanta ja julkinen elin vastaavat eri kysymyksiin. Kun luet väitteen islamilaisesta oikeudesta, aloita tunnistamalla, mihin kysymykseen sillä yritetään vastata.

Mitä šaria tarkoittaa arkikielellä?

Arabiankielistä sanaa selitetään usein tienä tai polkuna. Uskonnollisessa käytössä se viittaa Jumalalta tulevaksi ymmärrettyyn ohjaukseen. Laaja merkitys selittää, miksi siihen voivat kuulua niin palvontaan liittyvät ohjeet kuin kaupankäynti ja perintöasiat. Koraanin jae 4:135 kehottaa uskovia puolustamaan oikeudenmukaisuutta silloinkin, kun se käy vastoin omaa etua tai lähisukulaisen etua. Jae ilmaisee velvollisuuden. Todisteita, menettelyä ja toimielimiä koskeviin kysymyksiin tarvitaan muita aineistoja.

Uskonnollinen harjoitus antaa yksinkertaisen esimerkin. Islamin viiteen pilariin kuuluvat määrämuotoinen rukous ja paasto. Ramadanin paasto kuuluu uskonnolliseen kuvaukseen uskovan elämästä. Oikeusoppineet pohtivat, miten tietyt olosuhteet vaikuttavat paastoamiseen. Kalenterista vastaava elin voi ilmoittaa päivämäärän. Oikeusoppinut voi selittää poikkeusta. Perhe voi noudattaa paastoa. Kaikki puhuvat ramadanista, mutta puheenaiheiden tarkoitus vaihtelee.

Jotkin lähteet käyttävät šariaa suppeasti ilmoitettuina normeina. Toiset sisällyttävät sanaan niitä käsittelevän oikeusopin. Punaisen Ristin kansainvälisen komitean johdanto islamilaiseen oikeuteen erottaa ilmoitetun ohjauksen oikeusoppineiden johtamista säännöistä. Wael B. Hallaqin tutkimus islamilaisen oikeuden historiasta ja muutoksesta antaa taustan sille, miksi šarian sijoittaminen suoraan nykyaikaisen valtion oikeudellisiin luokkiin voi häivyttää historiaa.

Jos tekstissä kerrotaan ramadanin käytännöstä, tarkista, mitä siinä todella kuvataan. Paaston uskonnollista asemaa koskeva perustelu vastaa eri kysymykseen kuin tieto kalenterin päivästä. Myös oikeusoppineen selitys poikkeuksesta koskee tiettyä tilannetta. Kun merkitset muistiin, kenen tieto on kyseessä ja mihin se viittaa, voit kertoa asiasta ilman että eri tehtävät sekoittuvat.

Jakeesta 4:135 voi tehdä muistiinpanon, jossa on erikseen jakeessa ilmaistu velvollisuus ja se kysymys, johon etsit vastausta. Jakeen maininta omasta edusta ja sukulaisista kuuluu ensimmäiseen kohtaan. Jos etsit tietoa siitä, millaista näyttöä tietyssä menettelyssä käsitellään, merkitse jälkimmäiseen kohtaan tarvittavan asiakirjan nimi, antaja ja ajankohta. Silloin lähteiden tehtävät näkyvät myös silloin, kun ne esiintyvät samassa tekstissä.

Miten fiqh etenee kysymyksestä käytännön ratkaisuun?

Fiqh käännetään usein islamilaiseksi oikeusopiksi. Käytäntöä koskevassa kysymyksessä lähdetään tavallisesti asiaan liittyvistä teksteistä, kuten Koraanista ja sunnasta. Sunnalla tarkoitetaan profeetta Muhammadin välitettyä normatiivista esimerkkiä. Oikeusoppineet tutkivat, miten tekstejä sovelletaan, mitä olosuhteita ne koskevat ja mitä muuta hyväksyttyä näyttöä asiaan liittyy. Tämän päättelyn lähteitä ja menetelmiä tutkitaan usul al-fiqhissä, oikeusopin perusteissa.

Joissakin sunnalaisissa menetelmissä yksimielisyys ja analogia tunnustetaan oikeudellisen päättelyn lähteiksi tai välineiksi. Analogiassa kysytään, esiintyykö tunnetun ratkaisun merkityksellinen peruste myös toisessa tapauksessa. Oikeusoppineet voivat olla eri mieltä perusteesta, kertomuksen luotettavuudesta tai poikkeuksen soveltumisesta. Punaisen Ristin katsaus esittelee menetelmiä tiettyjen perinteiden yhteydessä. Toisen perinteen käyttämä päättely tai yksittäisen oppineen lopputulos selviää sitä koskevasta lähteestä.

Esimerkiksi hyväntekeväisyydessä zakatin ja sadaqan ero on lähtökohta. Oikeusopilliset yksityiskohdat voivat koskea sitä, minkälainen omaisuus lasketaan mukaan tai kuuluuko saaja määriteltyyn ryhmään. Ihmiset voivat tunnustaa saman yleisen velvollisuuden ja noudattaa eri käytännön vastauksia. Kun teksti siirtyy velvollisuudesta laskentaan, tarkista, mistä tarkemmat tiedot ovat peräisin.

Katso ratkaisua lukiessasi myös kysymystä, johon vastaus annettiin. Jos kysymys nimeää yhden omaisuuden lajin, vastauksen perustelut voivat liittyä juuri sen ominaisuuksiin. Toisessa tapauksessa sama peruste voi soveltua, mutta se pitää selvittää. Jos kerrot lausunnosta toiselle lukijalle, mainitse, mitä alun perin kysyttiin ja millaisista tosiseikoista vastaus lähti.

Oikeudellista päättelyä voi seurata kysymällä, onko tekstissä mukana myös perustelu. Yhdessä vastauksessa saattaa olla viittaus Koraaniin tai sunnaan ja selitys siitä, miten kohta liittyy tapaukseen. Toisessa vastauksessa paino voi olla siinä, soveltuuko tietty poikkeus. Lähdettä lukiessa kannattaa pitää selitys näkyvissä, jotta lopputulos ei irtoa niistä olosuhteista, joita oikeusoppinut käsitteli.

Miksi islamilaiset oikeuskoulukunnat voivat vastata eri tavoin?

Madhhab tarkoittaa oikeuskoulukuntaa, jolla on teksteihin, päättelyyn ja opetukseen liittyvä perinne. Neljä tunnettua sunnalaista koulukuntaa ovat hanafilainen, malikilainen, šafi’ilainen ja hanbalilainen. Ja’farilainen ja zaidilainen koulukunta ovat esimerkkejä šiialaisesta oikeusopista. Ibadilaisella oikeusopilla on oma perinteensä. Koulukuntaan kuuluu useiden sukupolvien työ. Myöhemmät oppineet selittävät, miten aiempia periaatteita sovelletaan, ja koulukunta voi säilyttää samasta asiasta useita näkemyksiä.

Ammanin sanoman konferenssin suositukset kertovat kahdeksan oikeuskoulukunnan seuraajien tunnustamisesta vuonna 2005 ja huolesta, että ratkaisuja annetaan ilman asianmukaista pätevyyttä. Lausunto tallentaa sen, mitä osallistujat kannattivat. Historiallinen esimerkki rinnakkaisuudesta on Bagdadin Mustansiriya-madrasa, jossa kaikilla neljällä sunnalaisella koulukunnalla oli paikkansa. Esimerkit ovat eri aikakausilta. Molemmat osoittavat, miksi koulukunnan nimen mainitseminen auttaa ymmärtämään yksittäistä kantaa.

Oletetaan, että kaksi vastausta käyttää samaa jaetta. Yksi soveltaa tapaukseen yleistä sääntöä ja toinen pitää sitä poikkeuksena. Selvitä ensin, mitä tosiseikkoja kumpikin vastaus edellyttää. Tunnista sitten koulukunta tai laitos ja seuraa, miten se käyttää jaetta. Näin voit selittää, mistä ero johtuu ja mitä osaa tekstistä kummassakin tulkinnassa painotetaan.

Myös saman koulukunnan nimellä julkaistuja tekstejä kannattaa lukea niiden omissa yhteyksissä. Yksi asiakirja voi kuvata menetelmää ja toinen vastata tietyn henkilön kysymykseen. Kun mainitset tekstin lajin ja laatijan, lukija voi arvioida, kertooko kohta koulukunnan yleisestä opetuksesta vai yhdestä perustellusta kannasta.

Fatwa, tuomio ja laki palvelevat eri tehtäviä

Fatwa on pätevän tahon uskonnollinen lausunto vastauksena kysymykseen. Egyptin Dar al-Ifta erottaa fatwojen antamista käsittelevässä kuvauksessaan lausunnon antamisen tuomarin ratkaisusta. Se selittää, ettei lausunto itsessään saa sitovaa voimaa antamisesta, ja käsittelee erikseen tilanteita, joissa ratkaisu voi sitoa henkilöä. Kun selvität asiakirjan vaikutusta, katso laitosta, kysymystä ja oikeudellisia järjestelyjä, joihin asiakirja liittyy.

Tuomio on toimivaltaisen tuomioistuimen ratkaisu asiassa. Laki on lainsäädäntömenettelyssä hyväksytty teksti. Molemmissa voidaan käyttää uskonnollisia käsitteitä, ja niiden oikeusvaikutus tulee järjestelmästä, jossa niitä sovelletaan. Viranomainen voi kysyä uskonnollisen tahon kantaa, ja lehti voi kutsua kumpaakin auktoriteetiksi. Kun kysymys koskee oikeusvaikutusta, selvitä, kuka antoi sovellettavan asiakirjan ja minkälainen ratkaisu tehtiin.

Historiallisen säätiöomaisuuden asiakirjat havainnollistavat eroa. Waqfiyya eli omaisuuden osoittamista koskeva perustamisasiakirja kertoo, miten tietty omaisuus ja sen tuotot osoitettiin tarkoitukseen. Oikeusopillinen teksti voi selittää waqfin rakenteen. Asiakirja puolestaan voi nimetä omaisuuden tai edunsaajan. Tiedot koskevat kyseistä säätiöjärjestelyä. Toisesta perustajasta tai nykyisen rekisterin menettelystä tarvitaan asiaan kuuluvat asiakirjat.

Voit ajatella esimerkiksi rakennusta, jonka tuloille on osoitettu hyväntekeväisyyteen liittyvä käyttötarkoitus. Jos haluat tietää, mikä rakennus mainitaan ja kenelle tuloja osoitettiin, etsi perustamisasiakirja. Jos kysymys koskee rakennuksen omistuksen kirjaamista tänään, selvitä asianomainen rekisteri ja sen säännöt. Näin samaa omaisuutta voidaan kuvata useasta lähteestä, joilla on eri tehtävä.

Jos uutinen kertoo viranomaisen kuulleen uskonnollista asiantuntijaa, ota erikseen selvää, mikä teksti annettiin lopulta. Lausunnossa voidaan perustella käsitystä uskonnollisista ohjeista. Päätösasiakirjassa voidaan nimetä viranomainen, päätöksen aihe ja oikeudellinen peruste. Sama käsite voi olla kummassakin, mutta dokumenteista näkee, mikä oli pyydetty neuvo ja mikä oli asiassa annettu ratkaisu.

Kaksi virallista asiakirjaa näyttää lainkäyttöalueen merkityksen

Egyptin vuoden 2014 perustuslain 2 artiklan mukaan islamilaisen šarian periaatteet ovat lainsäädännön pääasiallinen lähde. Määräys kuuluu tietyn maan perustuslakiin ja kertoo periaatteiden asemasta lainsäädäntöjärjestyksessä. Yksittäisen kiistan ratkaisemiseksi pitää lisäksi löytää asiaa koskeva laki, tuomio tai muu virallinen päätös. Perustuslain sanamuoto antaa tiedon periaatteiden asemasta. Tapauksen lopputulokseen tarvitaan sitä koskeva aineisto.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen tilaama vuoden 2018 riippumaton selvitys tarkasteli šaria-neuvostoja Englannissa ja Walesissa, erityisesti niiden työtä uskonnollisten avioliittojen ja avioerojen parissa. Selvityksen mukaan neuvostoilla ei ollut siviilioikeudellista lainkäyttövaltaa näillä alueilla. Raportti kuvasi joidenkin neuvostojen toimintaa ja antoi suosituksia. Aihe, alue ja julkaisuajankohta rajaavat selvityksen. Muita uskonnollisia elimiä tai nykyisen avioliiton pätevyyttä koskevaan kysymykseen on etsittävä sitä käsittelevät lähteet.

Egyptin asiakirja on perustuslain määräys. Englannin ja Walesin asiakirja on selvitys yhteisöjen neuvostoista. Molemmissa käytetään sanaa šaria. Katso kummankin julkaisuvuotta, aluetta ja aihetta ennen vertailua. Näiden tietojen avulla voit nähdä, mitä asiayhteydestä jäi pois, kun jokin virke nostettiin otsikkoon tai sosiaaliseen mediaan.

Jos käytät kumpaakin asiakirjaa samassa kirjoituksessa, nimeä ne niiden tehtävän mukaan. Egyptiä käsitellessäsi mainitse artikla, jotta lukija voi tarkistaa sanamuodon. Englannin ja Walesin kohdalla mainitse raportin vuosi ja mitä elimiä tarkasteltiin. Eri asiakirjoissa sanalla voi olla yhteinen uskonnollinen tausta, vaikka niiden perusteella vastataan eri kysymyksiin.

Näin tunnistat merkityksen lähteestä

Aloita nimetystä lähteestä. Koraanin kohdassa katso aihetta ja lähistön jakeita. Koulukunnan oppaassa tai fatwassa tunnista kirjoittaja tai laitos ja kysymys, johon teksti vastaa. Laista tai tuomiosta etsi lainkäyttöalue, päivämäärä ja antaja. Harvard Law Schoolin SHARIAsource-portaali kokoaa islamilaisen oikeuden lähteitä vertailuun. Jokaisella asiakirjalla on oma ajankohtansa ja yhteytensä.

Sama tapa auttaa, jos otsikko kertoo jonkin olevan šarian mukaan sallittua. Väite voi tarkoittaa, että tietty oppinut hyväksyy asian, yhteisö noudattaa käytäntöä tai valtio on antanut säännön. Tarkka lähde osoittaa, mille väitteelle on tukea. Jos otsikko kuvaa vain yhtä ratkaisua, mainitse laatija, päivä ja asiayhteys ennen kuin vertaat sitä toisen koulukunnan tai maan ratkaisuun.

Voit harjoitella merkitsemällä yhden lainauksen viereen asiakirjan tyypin, laatijan ja päivämäärän. Perustuslaista tarvitaan myös artikla, raportista tutkimuksen kohde ja lausunnosta sen taustalla ollut kysymys. Kun nämä tiedot ovat mukana, seuraava lukija voi löytää saman kohdan ja tarkistaa, onko sitä käytetty oman asiayhteytensä mukaisesti.

Alkuperäistekstejä ja muuta luettavaa

• Koraanin jae 4:135 käsittelee velvollisuutta puolustaa oikeudenmukaisuutta.
• Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, Islamilainen oikeus ja kansainvälinen humanitaarinen oikeus erottaa johdannossa šarian, fiqhin ja oikeusopilliset menetelmät.
• Wael B. Hallaq, Islamilaisen oikeuden historia ja muutos antaa käsitteille historiallisen taustan.
• Ammanin sanoman konferenssin suositukset dokumentoivat koulukuntien moninaisuuden tunnustamisen.
• Dar al-Ifta fatwojen antamisesta kuvaa lausunnon alaa ja antamismenettelyä.
• Egyptin vuoden 2014 perustuslain 2 artikla antaa määräyksen sanamuodon.
• Riippumaton selvitys šaria-neuvostoista Englannissa ja Walesissa antaa vuoden 2018 raportin ja sen rajauksen.
• Harvard Law School, SHARIAsource tarjoaa aineistoa vertailevaan tutkimukseen.