Mitä khatam kari on? Näin tehdään persialaista intarsiaa

Mitä khatam kari on? Näin tehdään persialaista intarsiaa

Muslim Post Editorial Desk@muslimpost
0

Katso, kuinka kolmionmuotoisista sauvoista syntyy ohuita kuviolevyjä. Vertaile museoiden rasioita, kehystä, jousiluuttua ja rumpua.

Khatam kari on persialainen intarsiatekniikka, jossa erivärisistä ja eri materiaaleista valmistetut pikkupalat muodostavat geometrisen kuvion esineen pinnalle. Kolmioita käyttävässä muunnelmassa käsityöläinen kokoaa pitkät, poikkileikkaukseltaan kolmionmuotoiset sauvat nipuksi. Poikittainen leikkaus paljastaa kuvion. Toistuvilla leikkauksilla saadaan ohuita levyjä, joissa sama kuvio näkyy ja jotka voidaan sovittaa puupinnalle. Valmiin rasian pienet kolmiot ovat leikkauksessa näkyviin tulleita sauvojen poikkipintoja.

Museoesineistä voi nähdä, miten sama menetelmä sopii erimuotoisille pinnoille. Rasialla on leveä kansi ja kapeat sivut. Kehyksessä kuvio kiertää keskellä olevaa kuvaa. Soittimessa sitä voi olla kaarevan kopan osissa. Museon tiedot kertovat myös, miten valokuvan havaintoja voi tulkita. Kuvassa näkyvää kolmiota voi kuvata vaaleaksi. Sen materiaalin tunnistamiseen tarvitaan juuri kyseisen esineen tiedot.

Miten kolmionmuotoisista sauvoista syntyy kuvio

Kuvittele katsovasi lyhyen kolmioprisman päätyä suoraan edestä. Näet kolmion. Pane muutama prisma vierekkäin ja katso päätyjä uudelleen. Kolmioiden ääriviivat ja värit muodostavat nyt suuremman kuvion. Se jatkuu nipun pituussuunnassa niin kauan kuin sauvat pysyvät samoissa kohdissa toisiinsa nähden. Nipun päädyn ja ohuen pintalevyn välinen yhteys auttaa ymmärtämään, miten kuvio syntyy. Maailman uskontojen museo kertoo, miten käsityöläiset asettelevat erottuvat palat, puristavat ja liimaavat ne yhteen sekä yhdistävät pienet niput monimutkaisemmiksi kuvioiksi. Maailman uskontojen museo, näyttely ja khatam karin valmistustavan kuvaus

Etsi yksi kuvio ja tarkkaile, mitkä muodot saavat sen toistumaan. Näyttely antaa yhdeksi esimerkiksi kuusisakaraisen tähden kuusikulmion sisällä. Valmiissa kuviossa tähden kolmiot saattavat erottua paremmin kuin viereisten tähtien väliin jäävät muodot. Katso myös väliin jääviä osia. Niistä näkee, miten sama kuvio täyttää reunakaistan tai laajemman pinnan. Kun tunnistat pienet osat, voit lukea tähtimonikulmioista ja toistuvista geometrisista kuvioista kertovasta artikkelista, miten suurempaa rakennetta voi seurata.

Khatamissa käytetään useampaa kuin yhtä poikkileikkausta. Ahmadali Asadi ja Aylin Omidvar erottavat Iranin käsityötä koskevassa tutkimuksessaan kolmioihin perustuvan muunnelman ja neliöihin perustuvan muunnelman. Ensimmäisen pienin yksikkö on kolmio ja jälkimmäisen neliö. Tässä artikkelissa käsitellään erityisesti kolmioihin perustuvaa tekniikkaa. Jos kuvassa on pelkkä suuri tähti, pienimmän osan muotoa voi olla hankala erottaa. Yhden sakaran lähikuva auttaa näkemään, miten monta pientä palaa liittyy siinä toisiinsa. Asadi ja Omidvar, tutkimus khatamin valmistuksesta Iranissa

Miten nipusta tulee ohut pintakerros

Sauvoihin nähden kohtisuora leikkaus antaa levyn, jossa värit ja muodot ovat samassa järjestyksessä kuin nipun päädyssä. Seuraava leikkaus voi antaa toisen levyn, jossa on sama kuvio. Alla oleva rakenne antaa esineelle muodon, ja levyt muodostavat koristellun pinnan. Maailman uskontojen museo kuvaa levyjen kiinnittämistä ennen lakkausta. Se mainitsee, että levyä voidaan pehmittää, jotta se asettuu kaarevalle pinnalle. Asadi ja Omidvar kuvaavat, kuinka nippu puristetaan ja leikataan suikaleiksi. Suikaleiden taakse lisätään ohut puukerros vahvistamaan niitä ennen kiinnitystä. Maailman uskontojen museo, valmistus ja pintakäsittely ja Asadi ja Omidvar, kuvat 13–15

Rasian kantta katsoessa voi seurata laajaa tähtikenttää aina reunakaistaan asti. Kaistassa saattaa toistua pienempi kuvio tai kuvion suunta voi muuttua. Kulma tarjoaa toisen näkymän pinnan jaotteluun. Katso ensin kantta ja sivua erikseen ja vertaa sitten kuvion kokoa ja suuntaa pintojen yhtymäkohdassa. Tarkasta valokuvasta voi nähdä tällaiset muutokset, vaikka levyjen väliset saumat erottuisivat heikosti. Jos katsot sekä koko rasiaa että lähikuvaa, etsi molemmista sama kulma tai rajan kohta. Lähikuvan pieni kuvio on helpompi sijoittaa kokonaisuuteen sen avulla.

Kaukaa katsottuna kuvio voi muistuttaa muuta mosaiikkia. Zellij-laattamosaiikissa näkyvät rajat voivat olla erikseen leikattujen ja paneeliksi sovitettujen lasitettujen keramiikkapalojen reunoja. Tässä kuvatussa khatamissa näkyvät kolmiot ovat ennen leikkausta yhdistettyjen sauvojen poikkileikkauksia. Kummassakin voi tarkastella sitä, missä pienet osat kohtaavat toisensa. Vertailu auttaa huomaamaan, mikä syntyi jo nipussa, mikä muodostui levyt asettelemalla ja missä esineen reuna rajaa kuvion.

Mitä väri voi kertoa materiaalista

Puu, luu ja metalli voivat kaikki olla kuvion osia. Javad Golmohammadi käsittelee tutkimuksessaan eri sävyisten puiden sekä luun, norsunluun, messingin ja hopean käyttöä tekniikan historiassa. Kirjo kuvaa koko käsityöperinnettä. Tietyn esineen luettelossa voi olla paljon lyhyempi lista, jossa lukee vaikkapa puu tai eläimen luu ilman mainintaa lajista. Kuvaile valokuvassa olevaa kolmiota vaaleaksi tai metallinhohtoiseksi, kunnes esineen tiedoista löytyy peruste tunnistaa materiaali. Heijastukset, valaistus ja pintakäsittely voivat muuttaa pienen kohdan ulkonäköä. Golmohammadi, tutkimus iranilaisesta koristeellisesta pintakerroksesta

Lue materiaaliluettelo rinnakkain osien kuvauksen kanssa. Maailman uskontojen museo ilmoittaa Isfahanista peräisin olevan säilytysrasian materiaaleiksi puun, messingin ja eläimen luun. Metropolitan Museum of Art luettelee Shirazin rummulle useita puulajeja sekä luuta, messinkiä ja nahkaa. Rummun kuvauksessa luu, puu ja messinki nimetään mosaiikin materiaaleiksi. Nahka on koko soittimen luettelossa. Ero voi jäädä huomaamatta, jos lukee vain listan. Andalusialaisessa norsunluisessa pyksiksessä veistetty norsunluu muodostaa säiliön ja kantaa kohokuvan. Luettelo ja rakenne auttavat selvittämään, muodostaako materiaali esineen, koristeleeko se osaa vai tekeekö se molemmat. Maailman uskontojen museo, esineiden nimilaput ja Metropolitan Museum of Art, Shirazin tombak

Mitä rasioissa ja kehyksessä voi verrata

Maailman uskontojen museo esittelee säilytysrasian, kynäkotelon ja kehyksen 1900-luvun Isfahanista. Rasian ja kynäkotelon nimilapuissa mainitaan puu, messinki ja eläimen luu. Kehyksen tiedoissa on lisäksi vesiväri. Seuraa kehyksen yhdellä sivulla toistuvaa kuviota ja katso, miten se jatkuu kulmassa. Museon kehykselle antamaa materiaaliluetteloa voi lukea valokuvan rinnalla. Näin voi etsiä kohdan, jossa kuvioitu reunus päättyy ja kuva alkaa. Pitkä esine on nimilapun mukaan kynäkotelo, ja khatam viittaa sen koristeluun. Artikkeli qalamdan-kynäkoteloista ja kirjoitusvälineistä selittää, mitä muoto ja avautumistapa voivat kertoa käytöstä. Maailman uskontojen museo, Isfahanin rasiat ja kehys

San Diegon taidemuseo ajoittaa khatamrasian 1932.25 1800-luvulle ja sijoittaa sen Iraniin, luultavasti Shiraziin. Materiaaliksi on kirjattu puu, jossa on intarsiaa. Nimilappu kiinnittää huomiota myös kuvioinnin yhteydessä olevaan kirjoitukseen. Aloita kannen keskiosasta ja vertaa sitä ympäröiviin kaistoihin ja rasian etusivuun. Näin voit kuvata, missä kirjoitus näkyy kokonaisuudessa. Säilytä kuvatekstissä Shirazin vieressä sana ”luultavasti”. Näyttelyteksti luettelee käsityötekniikan mahdollisia materiaaleja yleisellä tasolla, ja yksittäisen rasian materiaali ilmoitetaan sitä väljemmin. San Diegon taidemuseo, rasia 1932.25 Art of Iran -näyttelyssä

Mistä jousiluutun ja rummun kuviota kannattaa katsoa

Etsi Metropolitan Museum of Artin kamānchen, numero 1998.72, yleiskuvasta tämän jousiluutun pyöreä koppa. Vertaa sitä sitten muihin osiin. Museo ajoittaa soittimen noin vuoteen 1880 ja ilmoittaa paikaksi Teheranin. Kuvauksessa khatam kari -kuvion materiaaliksi mainitaan pieniä puu-, luu- ja messinkipaloja. Koko soittimen luettelo mainitsee puun, metallin, luun ja suolikielet. Kopan lähikuvasta voi tutkia kuviota. Yleiskuvasta näkee, mihin soittimen osiin koristelu sijoittuu. Metropolitan Museum of Art, kamānche 1998.72

Saman museon tombak, numero 89.4.1310, on peräisin Shirazista ja ajoittuu 1800-luvun loppuun. Museo kuvaa luusta, puusta ja messingistä koostuvaa hienoa mosaiikkia, jossa on tähtiä, vinoneliöitä ja kirjoitusta. Etsi vinoneliö ja katso, löytyykö samalta kaistalta muita samanmuotoisia osia. Katso sitten, missä kirjoitus ja muut kuviot ovat rummun muodon muuttuessa. Sekä luutun että rummun koristelu seuraa kaarevaa pintaa. Etukuvassa kapeammalta näyttävä kaista saattaa kääntyä poispäin kamerasta. Tarkista toisesta suunnasta otettu kuva tai lähikuva ennen kuin päätät, muuttuuko kaistan leveys. Metropolitan Museum of Art, tombak 89.4.1310

Kun vertailet soitinten kuvia, merkitse ensin, millä kohdalla runkoa kuvioitu kaista näkyy ja mitä sen vieressä on. Jos sama kaista näkyy myös sivulta, tarkkaile, miten kuvion toistuvat osat asettuvat kaarevalle pinnalle. Kun siirryt luetteloon, tarkista erikseen koko soittimen materiaalit ja sanallinen kuvaus koristelusta. Esimerkiksi rumpukuvassa erottuva vaalea rombi voi kuulua mosaiikkiin, mutta kuva yksin ei kerro, mitä kolmesta mainitusta mosaiikin materiaalista juuri siinä kohdassa käytettiin.

Mitä historialliset lähteet osoittavat

Maailman uskontojen museo yhdistää tekniikan kehityksen safavidien aikana käsityön tukemiseen ja Isfahanin asemaan tuotantokeskuksena. Golmohammadi jäljittää aiempia merkkejä 1300-luvulle ja käsittelee menetelmän käyttöä safavidien aikana sekä sen jatkumista uudempaan aikaan. Asadi ja Omidvar tunnistavat kuusikulmaisen khatamupotuksen ulkopaneelin kehyksessä Koraanin käsikirjoitustelineessä, joka on päivätty hidžran vuoteen 761 eli vuoteen 1360. Metropolitan Museum of Artin mukaan iranilainen teline, numero 10.218, on kaiverrettua, maalattua ja upotuksin koristeltua tiikkiä. Tutkijoiden tunnistus koskee ulkopaneelin kehyksen yksityiskohtaa. Telineen ajoitus antaa historiallisen kiintopisteen. Myöhemmät näyttelyesineet kertovat tekniikan käytöstä vuosisatoja myöhemmin. Maailman uskontojen museo, safavidien aika · Golmohammadi, historiallinen tutkimus · Asadi ja Omidvar, kuva 4 · Metropolitan Museum of Art, käsikirjoitusteline 10.218

Pidä paikkatieto mukana juuri siinä esinekuvauksessa, josta se on peräisin. Teheran on tämän kamānchen paikkatieto. ”Luultavasti Shiraz” kuvaa sitä, miten varma San Diegon museo on rasiansa yhteydestä kaupunkiin. Isfahan mainitaan 1900-luvun kolmen esineen nimilapuissa. Aika ja paikka auttavat vertaamaan eri aikojen ja työpajojen tuotteita. Säilyneet esineet ja tutkimukset kertovat tekniikasta usean vuosisadan ajalta. Tekniikan synnyn tarkat olosuhteet jäävät edelleen avoimiksi.

Näin kuvailet khatamkoristelua valokuvien perusteella

Aloita koko esineen kuvasta ja tunnista, katsotko kantta, sivua, kehyksen reunaa vai rummun runkoa. Siirry sitten lähikuvaan ja seuraa yhtä kolmiota tai muuta pientä osaa. Etsi kuvio, jota se auttaa muodostamaan, ja katso, mihin suuntaan kuvio toistuu. Kun saavut reunaan tai kulmaan, seuraa koristellun alueen ulkorajaa. Näin voit kuvailla kuvion ja sen sovittamisen muotoon, vaikka eri pinnoilla olisi erilainen toisto.

Kirjaa lopuksi esineen nimi, laitos ja luettelonumero, jos se on saatavilla. Merkitse museon ilmoittama ajoitus ja paikka sekä tarkentavat sanat, kuten ”noin” ja ”luultavasti”. Ilmoita materiaalit yhtä tarkasti kuin luettelo ja kerro, mihin kohtaan tietueessa nimenomaan kuvattu yksityiskohta sijoittuu. Merkintä ”intarsiakoristeinen puu, Iran, luultavasti Shiraz, 1800-luku” auttaa tunnistamaan San Diegon rasian. Kirjoitusta voi kuvailla erikseen. Jos lähikuvassa näkyy vaalea tähti, jonka materiaalia nimilappu ei kerro, voit kuvailla sen näkyvän värin ja muodon.

Museotiedot ja tutkimukset khatam karista