Näin leikatuista laatoista syntyy geometrinen zellij-mosaiikki

Zellij on mosaiikki, jossa lasitetusta keramiikasta tehdyt erilliset palat kootaan suuremmaksi geometriseksi sommitelmaksi. Palat ja saumat muodostavat tähtiä ja lomittuvia nauhoja, ja sommitelma sovitetaan arkkitehtoniseen tilaan. Fezin, Alhambran ja museoiden teosten ajoitus auttaa erottamaan toisistaan alkuperäisen materiaalin, nykyisen käsityön ja myöhemmän restauroinnin.

Tekniikka liittyy erityisesti Marokkoon ja läntisen islamilaisen maailman arkkitehtuuriperinteisiin. Museoiden julkaisuissa esiintyvät myös kirjoitusasut zillij ja zilij. Espanjalaisissa kuvauksissa käytetään sanaa alicatado Granadan Alhambran vastaavista leikattujen laattojen töistä. Nimettyjen teosten vertaaminen on hyödyllisempää kuin kaikkien tähtikuvioisten pintojen pitäminen saman tekniikan tuloksina. Nykyinen marokkolainen toteutus, keskiaikainen nasridien paneeli ja myöhempi kipsijäljitelmä voivat muistuttaa toisiaan, vaikka niiden materiaalit ja historia eroavat.

Lasitetusta laatasta koottuun mosaiikkiin

Alhambran kuvaus Sala de la Barcan seinäverhouksesta kertoo keraamisista paloista, jotka on leikattu neliönmuotoisista lasitetuista laatoista. Värillinen, lasimainen pinta peittää savesta valmistettua runkoa. Leikkaaminen tuottaa sommitelmaan tarvittavat muodot, ja näiden muotojen kokoaminen synnyttää suuremman kuvion. Pieni pala, sen lasitettu etupinta ja valmis paneeli ovat siis kolme eri asiaa, joita voi tarkastella.

Kokoamista voi hahmottaa paperiharjoituksella. Valitse tähdenmuotoinen keskusta, leikkaa sen ympärille sopivat monikulmiot ja aseta ne yhteen niin, etteivät reunat mene päällekkäin. Tee sitten yhdestä monikulmiosta hieman leveämpi. Sen naapurien on siirryttävä, tai väliin jää aukko, joka voi vaikuttaa seuraavaankin tähteen. Harjoitus osoittaa, miksi yhdistävien palojen tarkka yhteensopivuus on yhtä tärkeää kuin näkyvimmän aiheen piirtäminen. Se havainnollistaa kokoamisen ongelmaa, mutta ei rekonstruoi keskiaikaisen työpajan dokumentoitua työmenetelmää.

Maalattu geometrinen laatta rakentuu toisin: yhdellä keraamisella alustalla voi olla useita värillisiä muotoja. Leikatuista laatoista kootussa mosaiikissa osa piirroksesta syntyy erillisten palojen rajoista. Aloita siksi todellisista saumoista. Kiertävätkö ne pieniä värillisiä muotoja, vai kantaako ehjä neliölaatta etupinnallaan useita muotoja? Pinnan kuvio ja keramiikan rakenne kannattaa kuvata erikseen.

Erottelu auttaa myös pitämään mosaiikin laajan käsitteen erillään tietystä paikallisesta tekniikasta. Khirbat al-Mafjarin arkkitehtonisia mosaiikkeja käsittelevä artikkelimme tarkastelee toisenlaista ympäristöä ja materiaalihistoriaa. Sana mosaiikki kertoo osista kokoamisesta; se ei yksin tunnista marokkolaista lasitettujen laattojen työtä.

Sala de la Barcan sommitelman lukeminen

Alhambra liittää Sala de la Barcan seinän alaosan laattaverhouksen Muhammad V:n Comares-palatsissa teettämiin töihin noin vuodelta 1369. Kuvauksessa valkoiset nauhat muodostavat kahdeksankulmioita, joiden sisällä on mustia tai sinisiä kahdeksansakaraisia tähtiä. Tähtiä ympäröi neljä mustaa ja neljä vihreää palaa. Värit ja määrät koskevat juuri tätä sommitelmaa, eivät kaikkien zellij-töiden pakollista värivalikoimaa.

Lue kuviota kahdessa vaiheessa. Seuraa ensin valkoisia nauhoja ja etsi niiden rajaamat kahdeksankulmaiset kentät. Tarkastele sitten kunkin kentän sisällä olevia värillisiä paloja. Nauha jäsentää pintaa, kun taas tähti muodostaa keskustan. Pelkkä tähden sakaroiden laskeminen sivuuttaa ympäröivien palojen tehtävän ja vierekkäisten yksiköiden yhteiset liitokset. Täydellinen kuvaus tarvitsee sekä tunnistettavan aiheen että verkoston, joka yhdistää sen seuraavaan.

Värin rakenteellinen tehtävä näkyy selvemmin, kun kuvittelet kaikki palat samanvärisiksi. Osa rajoista säilyy luettavana saumojen ansiosta, mutta valkoisten nauhojen kulkua on vaikeampi seurata. Väri voi ryhmitellä erillisiä paloja yhdeksi näennäiseksi viivaksi tai erottaa keskustan sen ympäristöstä. Tämä on havainto kuvatun sommitelman lukemisesta, ei todiste valkoisen, vihreän, mustan tai sinisen yleispätevästä symbolisesta merkityksestä.

Kahdeksankulmio, kahdeksansakarainen tähti ja kahdeksan ympäröivää palaa ovat eri laskettavia asioita. Pidä ääriviiva, keskiaihe ja sitä ympäröivät palat erillään, kun vertaat valokuvia. Samankaltaiset lukumäärät voivat tarkoittaa kuvion eri tasoja.

Toistuvan kuvion sovittaminen tiettyyn seinään

Toisto ei ratkaise koko arkkitehtonista tehtävää. Paneelilla on leveys, korkeus, reunat ja viereiset pinnat. Alhambran kuvaus Dar al-Árusan paneelista, Cerro del Solin palatsista säilyneestä osasta, korostaa mallin ja sen mittasuhteiden valintaa tiettyyn arkkitehtoniseen tilaan. Kehyksen ja kuvioalueen on toimittava yhdessä.

Kokeile yksinkertaista sommitteluharjoitusta: sijoita suorakulmioon kolme samankokoista yksikköä, joiden keskellä on tähti. Levennä suorakulmiota hieman muuttamatta yksiköitä. Nyt on päätettävä, levennätkö kehystä, muutatko yksiköiden välejä vai muutatko niiden mittakaavaa. Jokainen ratkaisu vaikuttaa keskustan ja reunan suhteeseen. Harjoitus havainnollistaa museon kuvauksessa käsiteltyä sovittamisen ongelmaa; se ei osoita, minkä vaihtoehdon kadonneen paneelin tekijä todella valitsi.

Huhtikuussa 2011 julkaistu Mexuar-paneelin kuvaus antaa täsmällisemmän geometrisen esimerkin. Se tunnistaa neliöistä ja kahdeksankulmioista muodostuvan rakenteen, joka syntyy asettamalla vino neliöruudukko toisen neliöruudukon päälle. Keskikentässä yhdistyvät kahdeksan- ja kuusitoistasakaraiset sommitelmat, kun taas kapeammissa nauhoissa kulkevat lomittuvat värilliset nauhat. Museo kuvaa keraamiset osat leikatuiksi tai muoteilla valmistetuiksi paloiksi, joissa on yksivärinen lasite.

Viimeinen tieto rajaa valmistusta koskevia yleistyksiä. Museon mainintaa muoteilla valmistetuista paloista ei pidä korvata väitteellä, että kaikki osat leikattiin samalla menetelmällä. Toistuvien yksiköiden geometriaa käsittelee erillinen oppaamme ympyröistä, ruudukoista ja toistuvista tähdistä. Tässä kysymys on siitä, miten sommitelma saa aineellisen muodon ja täyttää sille varatun pinnan.

Fez ja arkkitehtonisen käsityön jatkuvuus

Fez tarjoaa käsityölle arkkitehtonisen ympäristön, mutta ei yhteistä ajoitusta kaikille siellä säilyneille laatoille. UNESCO:n Fezin medinaa koskeva kuvaus sijoittaa kaupungin merkittävän marinidiajan kehityksen 1200- ja 1300-luvuille sekä nostaa esiin arkkitehtonisen tiedon ja koristekäsityöammattien säilymisen. Medina otettiin maailmanperintöluetteloon 1981. Merkintä koskee historiallista kaupunkia, eikä sitä tule esittää zellij-käsityön erillisenä UNESCO-merkintänä.

Huhtikuun 2017 kirjoituksessa Metin tutkija Courtney A. Stewart kuvaa noin 1350 rakennettua Bou Inanian madrasaa, jossa yhdistyvät monivärinen zellij, kaiverrettu stukko ja setripuinen koristelu. Hän mainitsee myös laattamosaiikin jatkumisen Casablancan Hassan II:n moskeijassa, joka valmistui 1993. Rakennukset konkretisoivat eron jatkuvan muotokielen ja yksittäisen toteutuksen iän välillä.

Vertaa materiaaleja ennen kuin vertaat tähtiä. Laatoitettu seinän alaosa, kaiverrettu kipsipinta ja puinen katto voivat kaikki sisältää kuvioituja koristeita, mutta ne valmistetaan ja niitä ylläpidetään eri tavoin. Koko sisäpihan valokuva voi yhdistää kerrokset yhdeksi koristeelliseksi vaikutelmaksi. Kerrosten rajojen tarkastelu palauttaa näkyviin keraamisten palojen kokoamisen, kipsin kaivertamisen ja puutyön erot.

Jatkuvuus ei tarkoita, että jokainen myöhempi tekijä toisti kaikki aikaisemmat työvaiheet muuttumattomina. Nimetyt rakennukset osoittavat samankaltaisia muotoja ja materiaaleja eri aikakausina. Rakennuksen ajoittaminen, säilyneen paneelin ajoittaminen ja korjauksen tunnistaminen ovat edelleen erillisiä kysymyksiä.

Mitä Metin vuoden 2011 marokkolainen sisäpiha näyttää

Patti Cadby Birch Moroccan Court on dokumentoitu nykyteos, joka tekee nämä kerrokset näkyviksi. Metin opetusjulkaisu, osa 3, nimeää sen paikan päällä vuonna 2011 toteuttaneiksi tekijöiksi Najin perheen ja Fezistä lähtöisin olevan Arabesque, Inc.:n. Seinien alaosassa on värillistä leikattua laattatyötä, sen yläpuolella kaiverrettua stukkoa ja ylimmässä vyöhykkeessä kaiverrettua puuta. Toteutukseen kuuluu myös kokoelmaan hankittuja nasridien marmoripylväitä, jotka on ajoitettu noin vuosiin 1350–1400.

Sisäpiha yhdistää siis nykyistä käsityötä vanhempiin esineisiin. Sen laattatyötä ei pidä nimetä keskiaikaiseksi huoneeksi, joka olisi siirretty kokonaisena Marokosta tai Granadasta. Nykyteokseksi nimeäminen ei myöskään tee käsityöprosessista kuvitteellista: museo kertoo tekijät, rakennusvuoden ja materiaalit. Luotettava kuvaus voi tunnistaa sekä historialliset esikuvat että vastavalmistetun arkkitehtonisen ympäristön.

Julia Rooneyn huhtikuussa 2015 julkaisemassa galleriakuvauksessa sisäpihan tastir-kuvio käyttää 70:tä erilaista muototyyppiä, jotka leikataan yksittäin ja kootaan kahdeksan- ja kuusitoistasakaraisiksi tähdiksi. Seitsemänkymmentä tarkoittaa tässä toteutuksessa käytettyjä tyyppejä. Se ei ole jokaisen paneelin palamäärä eikä kaikkia zellij-töitä koskeva kaava.

Esimerkki osoittaa, miksi kokonainen paneeli voi vaatia paljon muutakin kuin yhden tähtimallin. Keskustat, yhdistävät palat ja reunat muodostavat yhdessä kuvioalueen. Kun monimutkaisuutta kuvataan, on kerrottava, mitä on laskettu: tähden sakaroita, toistuvia keskustoja, yksittäisiä paloja vai erilaisia palatyyppejä. Näiden luokkien sekoittaminen tuottaa vaikuttavia lukuja ilman selvää kuvausta teoksesta.

Samankaltaiset tähdet voivat kuulua eri materiaaliperinteisiin

Leikatusta keramiikasta koottu mosaiikki ei rajoitu läntiseen islamilaiseen maailmaan. Art Institute of Chicagon kaksitoistasakarainen tähti, kokoelmanumero 1925.40, on ajoitettu 1400-luvun loppuun ja liitetty Iraniin tai Keski-Aasiaan. Museon tietue kuvaa lasitettuja fritware-laattoja, jotka on leikattu ja koottu uudelleen mosaiikiksi. Tietue toteaa myös, että muut samalta ajalta säilyneet tähtilaatat poltettiin usein yksittäisinä kappaleina.

Vertailu erottaa valmiin esineen ääriviivan sen valmistustavasta. Tähdenmuotoinen esine voi olla yksi keraaminen kappale tai pienemmistä paloista koottu kokonaisuus. Toisaalta koottu mosaiikki voi sisältää tähden, joka on vain osa paljon suurempaa suorakulmaista kenttää. Ulompi siluetti ei yksin ratkaise materiaalin rakennetta.

Chicagon teoksessa on kukkia ja kiertyviä kasviaiheita turkoosina ja koboltinsinisenä. Geometrinen rakenne ja kasvikoristelu voivat siis toimia saman teoksen eri tasoilla. Arabeskin lehtiä ja kiertyviä kasviaiheita käsittelevä artikkelimme tarkastelee jälkimmäistä muotokieltä. Myös yleinen väite kaiken islamilaisen taiteen kuvattomuudesta vaatii rajauksia, kuten ihmisiä ja eläimiä esittävät museoesimerkkimme osoittavat.

Chicagon tietue ehdottaa mosaiikin mahdollisiksi alkuperäisiksi ympäristöiksi saarnatuolia, suurta salia tai madrasaa. Vaihtoehdot jäävät mahdollisuuksiksi. Tähden muoto tai materiaali ei todista tiettyä alkuperäistä rakennusta, ja teoksen nimittäminen marokkolaiseksi zellijiksi sivuuttaisi museon alueellisen määrityksen.

Kun laattamainen pinta on historiallinen restaurointi

Restauroinnin jälkeen ulkonäkö voi johtaa erityisen helposti harhaan. Pilar de Hoyos Alonson, Isabel Sánchez Marquésin ja Fernando Guerra-Libreron vuonna 2021 julkaistu tutkimus Cuadernos de la Alhambrassa tarkastelee Sala de los Reyesin seinän alaosan verhousta. Rafael Contreras korvasi vaurioitunutta laatoitusta 1858–59 kipsijäljennöksillä, jotka imitoivat alkuperäistä lasitettua keramiikkakoristelua. Jatkuva kosteus vahingoitti edelleen myös korvaavia osia.

Kirjoittajat käsittelevät vuosien 2011–12 konservointityötä sekä säilyneessä alkuperäismateriaalissa että 1800-luvun jäljennöksissä. Myöhemmistä kerroksista oli itsestään tullut osa salin historiaa. Tapaus osoittaa, miksi näennäisesti yhtenäinen geometrinen pinta voi sisältää useita materiaaleja ja eri aikoina tehtyjä muutoksia.

Vierailijalle hyödyllinen kysymys on, mitkä osat ovat alkuperäistä keramiikkaa, mitkä myöhempiä lisäyksiä ja mitä konservointiasiakirjat osoittavat. Yhtenevä kuvio ei todista samaa materiaalia. Valokuva ei myöskään yksin tunnista vaurioitumisen syytä tai perustele hoitotoimenpidettä. Ulkonäön samankaltaisuus ja rakennuksen kosteusongelmat ovat eri kysymyksiä; artikkeli ei ole korjausohje.

Kansikuva on tekoälyavusteinen käsityön rekonstruktio, ei valokuva tietystä historiallisesta työpajasta, monumentista tai säilyneestä paneelista. Käytä nimettyjen teosten tarkasteluun linkitettyjä museoiden ja konservoinnin tietueita. Niiden ajoitukset ja materiaalikuvaukset antavat vahvemman vertailupohjan kuin kuvituksen ulkonäkö yksin.

Lähteet

• Alhambra, Sala de la Barcan laattaverhous — leikatut lasitetut palat ja Muhammad V:een noin vuonna 1369 liittyvä sommitelma.
• Alhambra, Mexuar-paneeli — huhtikuun 2011 kuvaus palojen valmistuksesta, päällekkäisistä ruudukoista ja lomittuvista kuvioista.
• Alhambra, Dar al-Árusan paneeli — moduulit, mittasuhteet ja sommitelman sovittaminen arkkitehtoniseen tilaan.
• UNESCO:n maailmanperintökeskus, Fezin medina — kaupungin historia, vuoden 1981 luettelomerkintä ja arkkitehtonisen käsityön jatkuvuus.
• The Met, matka Marokkoon — huhtikuun 2017 kirjoitus, jossa verrataan Bou Inaniaa ja Hassan II:n moskeijaa.
• The Met, geometrinen suunnittelu islamilaisessa taiteessa, osa 3 — marokkolaisen sisäpihan materiaalit, tekijät, vuoden 2011 rakentaminen ja vanhemmat pylväät.
• The Met, gallerian rakenne — huhtikuun 2015 kuvaus sisäpihan 70 muototyypistä ja tähtisommitelmista.
• Art Institute of Chicago, kaksitoistasakarainen tähti — kokoelmanumero 1925.40, leikattu fritware-mosaiikki sekä alueellisen määrityksen ja alkuperäisen käytön rajaukset.
• Cuadernos de la Alhambra 50, Sala de los Reyesin seinäverhouksen restaurointi — vuoden 2021 tutkimus keramiikkajäänteistä, 1800-luvun kipsijäljennöksistä ja konservoinnista.