Näin historiallinen qiblaosoitin käytti kompassia ja aurinkokelloa

Historiallinen qiblaosoitin yhdisti maantieteellisiä tietoja ja suuntautumisen vertailukohdan samaan kannettavaan laitteeseen. Qibla on suunta kohti Mekan Kaabaa, jota kohti muslimit kääntyvät rukoillessaan. Monessa säilyneessä laitteessa kompassineula antoi pohjois–eteläsuuntaisen vertailulinjan. Kaupunkien nimet, kaiverretut viivat tai taulukot antoivat tietoja suunnasta eri paikoista. Joissakin laitteissa oli lisäksi aurinkokello, joka osoitti ajan varjon avulla.

Osat erottaa helpommin kysymällä, mitä tietoa kukin antaa. Neula kuuluu kompassiin. Paikannimet voivat kuulua taulukkoon, kaavioon tai alueellisiin lohkoihin. Varjon heittävä osa eli gnomon kuuluu aurinkokelloon. Oxfordin tieteenhistorian museon rukousnäyttely esittelee rinnakkain useita ratkaisuja, muun muassa taulukoilla varustettuja messinkilaitteita ja lakatun puisen esimerkin. Moskeija-arkkitehtuurin opas kertoo, miten sama suunta ilmenee rakennuksessa qiblaseinänä ja mihrabina.

Mitä kompassineula osoittaa

Neula antaa laitteelle vertailusuunnan. Etsi sen kääntymiskohta, pieni syvennys tai kammio sekä ilmansuuntien merkinnät. Neula ja merkinnät kuuluvat samaan lukemaan. Kohteen suunta selviää laitteeseen liitetyistä maantieteellisistä tiedoista. Kun rasiassa on sekä magneettinen neula että kaiverrettu viiva, osilla voi olla eri tehtävät. Neula osoittaa laitteen asennon. Viiva voi ilmaista tiettyyn paikkaan liittyvää suuntaa tai kuulua erilliseen asteikkoon.

Oxfordin qiblaosoitin 53791 on ajoitettu 1700-luvulle, ja luettelossa sitä pidetään mahdollisesti persialaisena. Kompassin yläpuolella olevassa levyssä on ilmansuuntien nimet ja astemerkintöjä. Pohjaan kaiverretut viivat osoittavat etelän ja sellaisiin paikkoihin kuin Medina liitettyjä suuntia. Pinnat voi helposti sekoittaa valokuvassa. Rasian sisään katsova kuva auttaa paikantamaan viivat. Levyn lähikuva näyttää astemerkinnät. Kun katsot kuvia luettelon rinnalla, voit selvittää, mihin kukin merkintä kuuluu.

Vertailusuunnan ja kohteeseen johtavan suunnan ero näkyy myös nykyaikaisen puhelimen kompassin vianmäärityksessä. Vanhoissa laitteissa eroa voi tarkastella esineen osien avulla. Neula, maantieteellinen taulukko ja aurinkokellon asteikko voivat sijaita yhden pienen rasian eri pinnoilla.

Jos lähikuvassa erottuu hyvin levy, jossa on asteita, merkitse ensin, että kyseessä on kompassin yläpuolinen pinta. Tarkista sitten toisesta kuvasta, missä pohjan viiva sijaitsee, ja lue siitä kertova kohta esinetiedoista. Näin näet, milloin luettelo puhuu asteista ja milloin yksittäiseen paikkaan liittyvästä suunnasta, vaikka samassa valokuvassa ei näkyisi kumpaakin pintaa.

Kun kirjoitat kuvalle kuvatekstin, voit kuvata ensin, mikä osa on varmasti tunnistettavissa. Esimerkiksi kompassin yläpuolisen levyn astemerkinnät voi nimetä sellaisiksi, vaikka kuvan rajaus peittää rasian pohjan. Jos haluat mainita Medinan, merkitse luettelotieto pohjan viivojen yhteyteen. Tämä auttaa kuvaamaan myös sellaista laitetta, josta on esillä vain yksi kuvakulma ja jonka kaikki tekstit eivät näy.

Miten paikannimet ja tiedot mahtuivat pieneen rasiaan

Joissakin laitteissa on paikannimiluettelo, joka sisältää lukuarvoja tai suuntatietoja. Royal Museums Greenwichin messinkisessä AST0443-osoittimessa on saranoitu kansi ja rasiaan upotettu kompassi. Katalogissa kerrotaan, että rasian ympärille on kaiverrettu 151 paikkaa ja kohtia pituusasteelle, leveysasteelle sekä muille suuntaan liittyville arvoille. Kompassin syvennyksessä on lasikansi. Sinistetyn teräsneulan pohjoispäässä on avoin rengas. Kompassia kiertävä asteikko käyttää abjad-järjestelmää, jossa kirjaimet saavat lukuarvoja.

Kun vertailet luettelotietoja, katso, missä luettelo jatkuu. Suoraan edestä otettu kuva voi näyttää kompassin ja muutaman kirjoituksen. Sivulla tai kannessa voi olla lisää merkintöjä. Etsi ensin sarana ja tarkista, mitkä pinnat näkyvät. Silloin ymmärrät, miten näin paljon tietoa mahtui vain 75 millimetriä leveään messinkirasiaan. Greenwich ajoittaa esineen 1700-luvulle ja ilmoittaa tekijän tuntemattomaksi.

Paikat voivat esiintyä myös lohkoissa. Yhdessä lohkossa voi olla useita nimiä, jolloin kyseessä on alueellinen ryhmä. Toisenlaisessa luettelossa jokaiselle paikalle voidaan antaa oma arvo. Tämä ero on tärkeä British Museumin ja Greenwichin esimerkkejä verrattaessa. Nykyisten qiblasuuntien laskemista käsittelevä opas kertoo, miten nykyaikainen suuntakulma vastaa tarkempaan maantieteelliseen kysymykseen.

Esineitä vertaillessa voi kirjoittaa muistiin, mitä museon ilmoittama luku laskee. Greenwichin esimerkissä 151 on paikannimien määrä. Norsunluisessa laitteessa 72 on lohkojen määrä. Katso lohkoa läheltä ja pane merkille, näkyykö siinä yksi nimi vai useampia nimiä. Muistiinpanossa on silloin mukana sekä luku että sen yhteys laitteessa käytettyyn tiedon järjestelytapaan.

Miten aurinkokello toimii samassa rasiassa

Aurinkokello näyttää ajan varjon paikasta suhteessa viivoihin. Varjon heittävää osaa kutsutaan gnomoniksi eli varjonosoittimeksi. Kannettavassa laitteessa se voi olla tappi, taittuva kolmio tai tuen varassa oleva lanka. Yhden luettelon tappi ja toisen taittuva osa voivat näyttää erilaisilta, vaikka niillä on samankaltainen tehtävä. Etsi valokuvasta ensin osan sijainti suhteessa tuntiviivoihin.

Greenwichin AST0443:ssa on magneettisen kompassin ohella taittuva kolmiomainen varjonosoitin. Science Museum Groupin laitteessa 1986-1387 on vaakasuora aurinkokello, jonka varjon heittää tappi. Luettelo ilmoittaa suunnitteluleveysasteeksi 0° ja kertoo asteikon käyttävän babylonialaisia tunteja. Oxfordin kauppaa ja matkustamista käsittelevä näyttely esittelee numeron 43645 yhdistelmänä, jossa on qiblaosoitin ja vaakasuora aurinkokello, jonka varjon heittää tappi. Laite on 1800-luvulta, signeeraamaton ja mahdollisesti persialainen. Leveysasteen, varjonosoittimen muodon ja tuntien laskutavan ilmoittava nimilappu kertoo enemmän kuin sana aurinkokello yksinään.

Jos valokuvassa kaksi osaa näyttävät neulamaisilta, katso niitä ympäröiviä merkintöjä. Kompassineulan ympärillä olevat ilmansuunnat liittyvät suunnan lukemiseen. Kiinteän tapin läheiset tuntiviivat taas osoittavat, mihin varjo asettuu. Jos valokuva näyttää vain yhden osan, vertaa sen paikkaa laajempaan kuvaan ja tarkista, mitä siitä sanotaan luettelossa.

Istanbulin leveysasteelle tehty norsunluinen laite

British Museumin kompassi, aurinkokello ja qiblaosoitin 1921,0625.1 on noin 11 senttimetriä leveä norsunluinen rasia. Katalogi ajoittaa sen hidžran vuoteen 990 eli vuosiin 1582–83. Hankinta- tai löytöpaikan kohdalle on kirjattu Kairo. Suunnitteluleveysasteeksi ilmoitetaan noin 41° pohjoista leveyttä, joka vastaa Istanbulia. Tiedot vastaavat eri kysymyksiin. Kellon suunnitteluleveysaste on päätelty varjon heittävän langan geometriasta ja laitteen merkinnöistä. Kairon maininta kuuluu esineen vaiheita koskeviin tietoihin.

Katso avoimesta laitteesta kolmea kohtaa. Keskellä on kaaviomainen Kaaban kuva. Kompassi on omassa syvennyksessään. Ulkorengas jakaa kaupungit ja alueet 72 lohkoon, ja Istanbul on kirjoitettu punaisella. Museo tulkitsee ryhmät likimääräisiksi alueellisiksi suunniksi. Laitteessa on myös vaakasuora aurinkokello sekä punainen, purjeen muotoinen asteikko iltapäivärukouksen ajan osoittamiseen. Taittuva metallituki piti paikallaan lankaa, joka heitti varjon kummallekin kellotaululle. Punainen asteikko käyttää vanhaa tapaa jakaa valoisa aika kahteentoista osaan. Kunkin osan pituus vaihtuu vuodenajan mukaan.

Valokuvasta voi ensin etsiä kohdan, johon metallituki asettuu. Seuraa sen jälkeen vaaka-asteikon ja punaisen kentän viivoja. Ulkokehän paikannimet kuuluvat erilaiseen lukemiseen. Kun tiedät, mitä kutakin pintaa varten etsitään, pystyt tunnistamaan myös lähikuvan, jossa rasian muut osat jäävät kuvan ulkopuolelle.

Punaisen asteikon kahtatoista osaa voi verrata kahdessa eri vuodenajassa. Kun päivän valoisa osuus pitenee, myös sen kahdestoista osa pitenee. Kun valoisaa aikaa on vähemmän, yksi osa on lyhyempi. Tämä selittää, mitä luettelon maininta tuntien laskutavasta lisää kuvaukseen. Saman laitteen maantieteelliset lohkot voivat näkyä samassa kuvassa, vaikka niissä kaupungit ja alueet on ryhmitelty suunnan mukaan.

Mitä kuluminen, puuttuvat osat ja epävarmat merkinnät kertovat

Joidenkin yksityiskohtien merkitys on avoin. Osa kompassin lähellä olevista merkinnöistä on tunnistamatta. Toisen renkaan merkinnät ovat kuluneet, ja museon tulkinta on alustava. Katalogin mukaan lasi ja neula vaikuttavat alkuperäisiltä. Pidä esinettä kuvaillessa esillä se, mikä voidaan havaita, miten museo sen tulkitsee ja missä kunnossa osa on. Näin kulunutta asteikkoa voi käsitellä antamatta sille varmaa tehtävää.

Säilyneisyydellä on merkitystä myös kuvassa, jossa esine on suljettu. Norsunluisessa esimerkissä on irrotettava kansi ja kahdeksanterälehtinen kultakukka. Museo mainitsee, että kukan keskeltä saattaa puuttua upotus ja norsunluussa on lohkeamia. Ne ovat koteloa koskevia havaintoja. Sisäosien tarkastelussa olennaisia ovat neula, lasi, tuki ja viivojen luettavuus. Yhdistä ulko- ja sisäkuvat luettelonumeron avulla samaan esineeseen.

Voit tehdä kaksi merkintää samasta esineestä, jos kuvissa näkyy sekä kansi että sisäpuoli. Kannen kohdalle voit kirjoittaa, että keskeltä saattaa puuttua upotus. Sisäpuolen kohdalle voit merkitä kuluneen renkaan sekä museon alustavan tulkinnan. Kun kuva tai kuvaus vaihtuu, numeron 1921,0625.1 avulla voi tarkistaa, että molemmat merkinnät koskevat samaa rasiaa. Epävarmuutta ilmaisevat sanat kuuluvat mukaan kumpaankin muistiinpanoon.

Missä sama ajatus näkyy astrolabissa

Maantieteellistä tietoa kaiverrettiin myös laitteisiin, joilla oli muita käyttötarkoituksia. Oxfordin pohjoisafrikkalaisen astrolabin 51459 valmisti Muhammad ibn Ahmad al-Battuti vuosina 1733–34. Museo kuvaa kaupunkien qiblasuuntia sisältäviä taulukoita ja kirjoitusta, joka kirjaa laitteen lahjoittamisen Fezin moskeijalle. Katalogi erottaa kirjoituksen sisällön museon ehdotuksesta siitä, kuka laitetta mahdollisesti käytti. Ne ovat erillisiä tietoja esineen ympäristöstä ja mahdollisesta käytöstä.

Astrolabin paikkataulukko ja kompassirasian taulukko voivat välittää samantapaista tietoa. Vertaa taulukoita kantavia pintoja ja niiden vieressä olevia osia. Rasiassa voi olla magneettinen neula tai varjonosoitin. Astrolabissa emolevyä, tähtiverkkoa, levyjä ja alidadia käsittelevän oppaan osat tukevat tähtitieteellisiä havaintoja. Oxfordin näyttely esittelee myös muita astrolabeja, joissa on rukousviivoja tai paikkaluetteloita. Siksi sekä luettelon nimike että esineen todelliset kirjoitukset ovat tärkeitä.

Näin luet qiblaosoittimen museovalokuvaa

Aloita kokonaismuodosta ja kuvakulmasta. Onko kansi irti, auki saranan varassa vai kiinni? Etsi kompassin syvennys, jos se näkyy. Paikanna varjon heittävä osa ja katso, missä kaiverretut viivat ovat siihen nähden. Etsi sen jälkeen kaupunkien nimet ja luvut. Kannessa oleva luettelo ja kehän lohkot järjestävät tiedon eri tavoin. Jos kuvassa näkyy vain yksi sivu, tarkista esinetiedoista, mitä muista pinnoista kerrotaan.

Kirjaa luettelonumero ennen vertailua. Lisää materiaali, ilmoitettu ajoitus ja mahdollinen tekijää tai paikkaa koskeva arvio. Säilytä kysymysmerkki, jos museo käyttää sitä. Kirjoituksesta luettu päivämäärä ja kokoelmaan tulon ajankohta kuuluvat eri kohtiin. Merkitse leveysaste kellotaulun tietojen yhteyteen ja hankinta- tai valmistuspaikka erikseen. Silloin kahden laitteen vertailu on helpompi tarkistaa.

Esimerkiksi numeron 1921,0625.1 kohdalla voit merkitä ajoitukseksi 1582–83, Kairon hankinta- tai löytöpaikan kohtaan ja noin 41° pohjoista leveyttä kellon rakenteen yhteyteen. Science Museum Groupin numeron 1986-1387 suunnitteluleveysaste 0° kuuluu samaan kenttään kuin 41°. Kun verrataan kahta suunnittelutietoa, hankintapaikka voidaan pitää muistiinpanoissa omassa kohdassaan.

Museotiedot ja vertailtavat laitteet

• Oxfordin tieteenhistorian museo, rukousnäyttely esittelee erilaisia paikkataulukoita, asteikoita ja käyttötapoja.
• Oxford, osoitin 53791 kuvaa levyn ilmansuunnat ja astemerkinnät sekä erilliset viivat rasian sisällä.
• Royal Museums Greenwich, AST0443 dokumentoi messinkirasian, 151 paikkaa, magneettineulan ja taittuvan varjonosoittimen.
• Science Museum Group, 1986-1387 ilmoittaa tappignomonin, leveysasteen 0° ja tuntien laskutavan.
• Oxford, kaupan ja matkustamisen näyttely esittelee yhdistetyn osoittimen ja vaakasuoran aurinkokellon 43645.
• British Museum, 1921,0625.1 dokumentoi norsunluurasian, Istanbulin suunnitteluleveysasteen, lohkot ja kaksi aurinkokelloa.
• Oxford, astrolabi 51459 osoittaa, että qiblasuuntien taulukko voitiin sijoittaa myös toisenlaiseen laitteeseen.