
Miksi muslimit sanovat Alhamdulillah aivastuksen jälkeen?
Lue kolme arabiankielistä ilmausta, selvitä kuka sanoo minkäkin ja tutustu haditheihin hiljaisuudesta ja toistuvasta aivastamisesta.
Muslimit sanovat alhamdulillah aivastuksen jälkeen, koska hadithin mukaan profeetta Muhammad opetti aivastavaa ihmistä ylistämään Jumalaa. Kun toinen kuulee ylistyksen, hän voi sanoa yarhamukallah ja pyytää Jumalaa olemaan armollinen aivastaneelle. Ensimmäinen voi sen jälkeen rukoilla kuulijalle opastusta ja hyviä oloja. Nämä kolme lausetta ovat siinä järjestyksessä Abu Hurayran kertomuksessa Sahih al-Bukharissa.
Aivastaneella ja kuulijalla on eri sanat. Keskustelua on helpompi seurata, kun tietää, kuka sanoo minkäkin lauseen. Yksittäisen suomalaisen toivotuksen oppiminen ei vielä näytä muiden vuoroa. Alla arabiankielinen teksti ja likimääräinen lukutapa seuraavat viitattua kertomusta. Suomenkieliset kappaleet antavat sanojen merkityksen.
Mitä Alhamdulillah tarkoittaa aivastuksen jälkeen?
Alhamdulillah tarkoittaa, että ylistys kuuluu Jumalalle. Sahih al-Bukharin hadithissa 6224 Abu Hurayra kertoo, että aivastava ihminen sanoo ensin:
الْحَمْدُ لِلَّهِ
Sen voi lukea suunnilleen al-ḥamdu lillāh. Sanat kohdistavat ylistyksen Jumalalle. Ne voi sanoa aivastuksen jälkeen myös yksin tai silloin, kun kukaan ei vastaa. Kertomuksessa ne lausutaan ennen toisen ihmisen vastausta. Artikkeli Alhamdulillahista ja muista tavallisista arabian ilmauksista esittelee muita tilanteita, joissa samat sanat esiintyvät.
Jos näet latinalaisilla kirjaimilla useampia kirjoitusasuja, vertaa niitä arabiankieliseen riviin. Yhteen kirjoitettu alhamdulillah ja erilleen kirjoitettu al-hamdu lillah voivat viitata samoihin sanoihin. Suomenkielinen selitys antaa merkityksen. Toisella kirjaimistolla kirjoittaminen auttaa tunnistamaan äänen. Harjoituspaperille voi laittaa arabian, lukutavan ja selityksen eri riveille. Niin lukija näkee nopeasti, mitä kohtaa tarvitsee.
Viittauksen vieressä oleva Sahih al-Bukharin hadith 6223 esittelee tapaa luvussa, jossa puhutaan aivastamisesta ja haukottelusta. Vastausta koskeva kehotus mainitsee siinäkin kuulemisen. Jos haluat tietää, mistä käytäntö tulee, lue kyseinen kohta ja avaa sitten 6224 kolmeen lauseeseen tutustumista varten. Näistä kahdesta paikasta voi tarkistaa myös muita kuulemiaan selityksiä.
Jos teet itsellesi muistiinpanoja, voit kirjoittaa 6223 luvun aiheen viereen ja 6224 korttiin, jolla harjoittelet kolmea lausetta. Silloin toinen lukija tietää, mistä etsiä tavan yhteyttä ja mistä varsinaisen keskustelun sanoja. Pelkkä vanha muistiinpano ylistyksestä ei tarvitse pitkää tekstiä ympärilleen, jos viite on mukana. Tarvittaessa sen avulla voi nähdä, millä tavalla ylistys johtaa seuraavaan vuoroon. Siinä vaiheessa ei vielä tarvitse muistaa kaikkia henkilöitä nimeltä.
Mitä ylistyksen kuuleva sanoo?
Samassa hadithissa kuulijalle annetaan lyhyt pyyntö. Jos kuulet aivastaneen ylistävän Jumalaa, kertomuksessa seuraa tämä vastaus:
يَرْحَمُكَ اللَّهُ
Lue suunnilleen yarḥamuka llāh. Muoto yarhamukallah on tavallinen kirjoitusasu. Merkitys on ”olkoon Jumala sinulle armollinen”. Kuulija sanoo sen aivastaneelle. Tavan selityksissä tällaista rukousta kutsutaan nimellä tashmit. Egyptin Dar al-Ifta määrittelee termin arabiankielisessä vastauksessaan aivastukseen vastaamisesta ja viittaa samaan keskusteluun.
Suomalaiselle kuulijalle lauseen paikka voi muistuttaa ”terveydeksi”-toivotusta. Sanat pyytävät nimenomaan Jumalalta armoa toiselle ihmiselle. Merkitse harjoitukseen tämän rivin kohdalle kuulija. Aivastanut henkilö on jo sanonut ensimmäisen lauseen. Artikkeli duasta ja rituaalisesta rukouksesta selittää, miten tällainen lyhyt pyyntö sopii tavalliseen keskusteluun.
Kahden ihmisen harjoituksessa voi ensin kertoa ääneen, kumpi ylistää ja kumpi rukoilee toisen puolesta. Kun luette sanat sen jälkeen, muistakaa, että jälkimmäinen rivi on tarkoitettu juuri ensimmäiselle puhujalle. Harjoitus on mahdollinen, vaikka ihmisiä olisi oikeassa tilanteessa useampi. Tällöin kuulijan tehtävän tunnistaa siitä, että hän lausuu pyynnön sen jälkeen, kun on kuullut ylistyksen.
Mitä aivastanut voi sanoa vastaukseksi?
Kun kuulija on pyytänyt Jumalaa osoittamaan armoa, kertomus antaa aivastaneelle sanat, joilla hän voi rukoilla kuulijan puolesta:
يَهْدِيكُمُ اللَّهُ وَيُصْلِحُ بَالَكُمْ
Likimääräinen lukutapa on yahdīkumu llāhu wa yuṣliḥu bālakum. Siinä pyydetään Jumalaa johdattamaan puhuteltuja ja saattamaan heidän asiansa kuntoon. Jossakin selityksessä voidaan puhua heidän tilanteensa kohentumisesta. Nämä ovat tapoja ilmaista saman päätöspyynnön sisältö. Ensimmäisen ja kolmannen lauseen lausuu sama puhuja.
Ensimmäisestä lauseesta on myös pidempi muoto, joka ylistää Jumalaa kaikissa oloissa. Jamiʿ al-Tirmidhin hadith 2960 välittää sen Abu Ayyubilta ja kertoo myös kaksi seuraavaa vastausta. Malesian liittovaltion alueiden muftin viraston ohje aivastamisesta käsittelee lyhyttä ja pitkää muotoa. Jos jokin alku kuulostaa vieraalta, selvitä ensin, mistä kertomuksesta se tulee, ja katso sitten vastausten lausujat. Myös aterioiden yhteydessä lausutuilla ylistyksillä on omat tilanteensa ja lähteensä.
Kirjoita harjoituspaperiin aivastavan ylistys ensimmäiselle riville, kuulijan pyyntö armosta toiselle ja viimeinen rukous kolmannelle. Tosielämässä vuorot voivat tulla nopeasti. Roolin tunnistaminen auttaa silloin, kun vain osa lauseesta kuuluu. Harjoituksessa voi myös ensin lukea kaikkien lauseiden merkitykset järjestyksessä. Arabiankielisen tarkan tekstin voi sen jälkeen avata samasta hadithista ja tarkistaa lause kerrallaan.
Toimiva tapa harjoitella on merkitä paperiin henkilö A ja henkilö B. A on se, jonka aivastus aloittaa tilanteen. B kuulee A:n ylistyksen. B:n pyyntö armosta koskee A:ta, ja A:n viimeinen pyyntö puolestaan koskee B:tä. Jos kuulijoita on useita, voit edelleen aloittaa pohtimalla, mihin suuntaan kukin pyyntö on osoitettu. Kirjoita hankalasti luettavan sanan kohdalle lyhyt selitys sen tarkoituksesta. Niin pienet erot kirjoitustavassa eivät aiheuta epäselvyyttä siitä, kenen vuoro on. Kun harjoitus on tuttu, lue lähteestä koko kohta ja varmista, missä rukoukset on liitetty toisiinsa.
Miksi aloitus on joskus pidempi?
Jotkut sanovat lisää sanoja alhamdulillahin jälkeen. Abu Ayyubin välittämässä muodossa ylistykseen sisällytetään kaikki olot. Jamiʿ al-Tirmidhin hadithissa 2738 Nafi kertoo toisesta keskustelusta. Ihminen aivasti Ibn Umarin vieressä, ylisti Jumalaa ja toivotti rauhaa lähettiläälle. Ibn Umar tunnisti nämä sanat ja kertoi, minkä muodon hän oli oppinut aivastusta varten. Se on muoto, jossa puhutaan Jumalan ylistämisestä kaikissa oloissa.
Kertomukset vastaavat sekä merkitystä että alkuperää koskeviin kysymyksiin. Lyhyt muoto on Bukharin kohdassa 6224 ja pitemmällä on omat kohdat Tirmidhin kokoelmassa. Kun lainaat yhtä kertomusta, säilytä sen oma aloitus. Kun vertailet kahta aloitusta, kirjoita ne erillisille riveille. Lisäsanat kuuluvat ensimmäiselle puhujalle ja armoa pyytävä lause kuulijalle. Sekä pitkää että lyhyttä aloitusta voi käyttää harjoituksessa niin, että kuulijan vuoro merkitään vasta sen jälkeen.
Jos olet kuullut ainoastaan yhden muodon, vertaa ensin lyhyttä ja pitkää ensimmäistä lausetta ennen kuin tarkastelet niiden vastauksia. Pitkä versio kertoo lisäksi, että ylistys annetaan kaikissa oloissa. Viitattu kertomus antaa sen omassa muodossaan. Kun käytät oppimateriaalissa molempia, voit nimetä ensimmäisen lyhyeksi ja kirjoittaa jälkimmäisen viereen Tirmidhin numeron. Tällainen valinta antaa oppijalle mahdollisuuden harjoitella yhden aloituksen kerrallaan. Jos hän myöhemmin kuulee toisen aloituksen, hän voi tunnistaa lisäsanat ilman, että hänen tarvitsee ajatella kuulijan vastauksen jo alkaneen. Näin lähdetiedon tehtävä käy samalla selväksi.
Mitä jos kuulet aivastuksen mutta et ylistystä?
Sahih al-Bukharin hadithissa 6225 kaksi ihmistä aivastaa profeetan läsnä ollessa. Hän vastaa toiselle. Kun häneltä kysytään syytä, hän kertoo, että yksi ylisti Jumalaa ja toinen ei. Sahih Muslimin hadith 2992 antaa saman erottelun kertomuksessa, jossa Abu Musa vastasi yhdelle ja selitti syyn toiselle.
Molemmissa kertomuksissa tavallinen vastaus tulee ylistyksen jälkeen. Viereisestä pöydästä voi kuulla aivastuksen, vaikka hiljaiset sanat eivät kuulu. Se kertoo, mitä olet kuullut. Kun selität käytäntöä, voit kertoa lähteiden nimeämän ehdon olettamatta, mitä toinen lopulta sanoi. Opas hadithviitteen löytämiseen ja tarkistamiseen kertoo, miten kokoelma ja numero merkitään.
Jos luet molemmat esimerkit, ota huomioon, kuka niissä pyytää selitystä. Bukharin kertomuksessa profeetalta kysytään hänen reaktiostaan. Muslimin kertomuksessa Abu Musa kuvailee omaa toimintaansa ja kertoo, mitä oli kuullut. Sama ehto näkyy eri henkilöiden toiminnassa. Erilliset viitteet auttavat tarkistamaan molemmat tilanteet ilman, että toista luullaan vain selitykseksi ensimmäiselle.
Mitä lähteet sanovat toistuvasta aivastamisesta?
Sunan Ibn Majahin hadith 3714 puhuu vastaamisesta enintään kolme kertaa ja kuvaa sitä seuraavan tilanteen toisin. Malesian muftin virasto käyttää kertomusta kuulijan vastauksen yhteydessä. Se mainitsee toistuvan aivastamisen jälkeen rukouksen henkilön terveyden puolesta. Ylistystä se kuvaa edelleen aivastaneen omaksi ilmaisuksi.
Egyptin Dar al-Ifta käsittelee kertomuksia, joissa puhutaan kahdesta tai kolmesta vastauksesta. Se käsittelee lisäksi rukousta tervehtymisestä. Jos kuulet lukumäärän, selvennä, mitä sanoja sillä tarkoitetaan. Tässä kohdassa lasketaan kuulijan vastauksen toistoja. Kyse on tavasta vastata. Vastausten määrän perusteella ei voi päätellä henkilön terveydentilaa.
Jos yksi osallistuja muistaa kaksi ja toinen kolme, vertaile eri lähteitä. Ibn Majahista voi lukea esimerkin kolmesta. Dar al-Ifta tarkastelee useampia kertomuksia yhdessä. Kirjoita määrä sen lähteen viereen, jossa se mainitaan. Kolme eri lausetta puolestaan voi pitää omassa järjestyksessään. Näin voidaan puhua toistosta ilman, että aivastaneen ja kuulijan osat sekoittuvat.
Jos teet lukupiirille aiheesta pienet muistiinpanot, aloita kysymyksellä siitä, koskeeko lukumäärä aivastavaa vai kuuntelevaa ihmistä. Lukekaa sen jälkeen, miten malesialainen virasto esittelee Ibn Majahin esimerkin ja mitä Egyptin laitos lisää vertailuun. Molemmat puhuvat tavasta vastata toisen ihmisen tilanteeseen. Tarvittaessa on helppo palata niihin kohtiin, joissa annetaan itse vastauksen sanat. Lukuryhmä voi siis pitää erillään keinon etsiä tietty lause ja keinon ottaa selvää siitä, milloin lähteet kuvaavat toistuvaa vastaamista. Näin ei tarvitse yhdistää eri henkilöiden sanoja yhdeksi laskusäännöksi.
Kasvojen peittäminen ja muiden huomioiminen
Jamiʿ al-Tirmidhin hadithissa 2745 Abu Hurayra kertoo profeetan peittäneen kasvonsa kädellä tai vaatteellaan aivastaessaan ja vaimentaneen ääntä. Tämä kuvaa tekoa aivastuksen aikana. Jos kysymys koskee sen jälkeistä puhetta, avaa Bukhari 6224. Kaksi viitettä auttavat löytämään erikseen toiminnan ja sanat.
Kerratkaa niin, että ensimmäinen henkilö lausuu ylistyksen, toinen pyytää armoa ja ensimmäinen vastaa lopuksi. Tarkistakaa järjestys Bukharin kohdasta 6224. Jos kysymys koskee hiljaisuutta tai toistuvaa aivastamista, antakaa kyseistä tilannetta koskeva viite. Lukija pystyy erottamaan lähteet, kun tiedossa on, mikä kertoo kolme lausetta ja mikä selittää erillisen tapauksen. Harjoitus voi päättyä siihen, että jokainen merkitsee yhden numeron ja kertoo, mitä sen avulla löytyy. Jos keskustelussa on vaikea muistaa kaikkia numeroita, kirjoita avainsanat niiden viereen. Numero 6224 voidaan merkitä kolmen lauseen kohdalle, 6225 kohtaan, jossa kysytään vastauksesta, ja 2745 kuvaukseen itse liikkeestä. Yhden hyvän viitteen löytäminen kertoo, mistä tarkistaa kyseinen asia, mutta toisen kysymyksen kohdalla voi olla helpompi avata suoraan sen oma kertomus. Näin harjoitus ei riipu siitä, millaisen lyhyen selityksen joku sattui lukemaan ensimmäiseksi.
Jos sanat on tarkoitus jakaa kahdella kielellä, pidä arabiankielinen rivi, arvioitu lukutapa ja suomenkielinen selitys erillään. Se, mitä käytätte käännöksenä, on helpompi tunnistaa, kun toisen rivin alussa lukee myös, kenen on tarkoitus sanoa kyseiset sanat.





