
Mitä jinnit ovat? Koraani, Iblis ja kansanperinne
Mitä Koraani kertoo jinnien luomisesta, jinnien suuran kuulijoista ja Iblisistä? Tutustu jakeisiin ja erota ne tarinoiden hengistä.
Islamissa jinnit ovat Koraanissa kuvattuja luotuja olentoja. Ne ovat ihmisistä erillinen ryhmä. Koraanin kuvauksessa ne voivat kuulla ilmoituksen ja suhtautua siihen eri tavoin. Jakeessa 18:50 Iblis luetaan jinneihin. Jinnien suurassa kerrotaan puolestaan kuulijoista, jotka kuulivat Koraanin ja uskoivat siihen. Näistä kahdesta jakeiden yhteydestä voi lähteä liikkeelle, kun pohditaan, tarkoittaako jinn itsessään pahaa henkeä.
Suomenkielinen lukija on saattanut kohdata satujen lampunhengen ennen kuin Koraanissa käytetty jinnin nimitys on tullut tutuksi. Tarinoilla on oma kirjallinen historiansa. Kun kysymys koskee islamia, kolme lukukohtaa auttavat aloittamaan. Jakeet 55:14–15 käsittelevät luomista. Kohdassa 72:1–15 on kuulijoiden puhetta. Jakeessa 18:50 mainitaan nimeltä Iblis. Jakeet vastaavat eri kysymyksiin, joten niiden ympärille voi rakentaa tarkemman käsityksen kuin yksittäisen tarinan luettelosta hahmon ominaisuuksia.
Mitä Koraani kertoo jinnien luomisesta?
Koraanin jakeissa 55:14–15 kaksi peräkkäistä jaetta kertoo ihmisen luomisesta savesta ja jinnin luomisesta tulesta. Käännöksissä liekin laatu saatetaan ilmaista eri sanoin. Ihmisen ja jinnin rinnastus kuuluu kohtaan, jossa kuvataan Jumalan luomisvoimaa. Se kertoo näiden olentojen alkuperästä Koraanin kertomuksessa. Jos lukija haluaa tietää, miltä ne näyttävät, kysymystä ei voi ratkaista näiden kahden jakeen avulla. Jakeissa ei kuvata muotoa tai väriä eikä muunlaisia yksityiskohtia, joita kirjojen kuvituksissa voidaan nähdä. Käännöksen tapa kuvata tulta kertoo siitä, miten kääntäjä ilmaisee jakeen sanan, eikä samalla anna jinnille ruumiin tai vaatteen väriä.
Koraani 51:56 mainitsee ihmiset ja jinnit yhdessä, kun se nimeää Jumalan palvonnan heidän luomisensa tarkoitukseksi. Kun luet tämän jakeen heti edellisen kohdan jälkeen, huomio siirtyy alkuperästä siihen, mitä näiltä olennoilta pyydetään. Se auttaa ymmärtämään, miksi jinnien suuran kuulijoita kuvataan sen kautta, miten he ottavat saamansa sanoman vastaan. Ilmoituksesta, enkeleistä ja viimeisestä päivästä kerrotaan laajemmin oppaassa islamin kuuteen uskonkohtaan.
Suomenkielisessä tekstissä jinn tarkoittaa yhtä ryhmän jäsentä ja monikkomuoto jinnit viittaa useampaan. Kääntäjä voi käyttää arabiasta peräisin olevaa nimitystä, jotta lukija tietää, mistä ryhmästä puhutaan. Sana henki voi tuoda mieleen esimerkiksi kuolleen ihmisen sielun. Jos teet piirroksella tai muistiinpanoilla selkoa jakeen osapuolista, pidä ensin ryhmän nimi ja puhujan asema erillään tavasta, jolla käännös kuvaa heitä.
Jos vertailet kahta suomennosta siitä, millaisesta tulesta jinni luotiin, kirjoita muistiin jakeen numero ja kummankin laitoksen tiedot. Eri sanavalinta voi tehdä kuvauksesta lukijalle erilaisen, vaikka jakeessa käsitellään samaa kysymystä olentojen alkuperästä. Sen rinnalla palvontaa käsittelevä jae auttaa pitämään erillään sen, mistä ihmiset ja jinnit on luotu, ja sen, miksi heidät on jakeen mukaan luotu.
Mitä jinnien suurassa tapahtuu?
Al-Jinn eli jinnien suura on Koraanin 72. suura. Sen alussa profeetalle kerrotaan ilmoituksen välityksellä joukosta jinniä, jotka kuuntelivat lausuntaa. Kuulijat kuvaavat kuulemaansa ja sanovat sen ohjaavan oikeaan. He kertovat uskovansa ja torjuvat muiden asettamisen Herransa rinnalle. Lue jakeet 72:1–2 yhdessä: ensin selviää, kenestä ilmoituksessa puhutaan, ja toisessa jakeessa käy ilmi, miten ryhmä kuvaa kuulemansa vaikutusta.
Jatka jakeisiin 72:11 ja 72:14–15. Kuulijat kertovat keskinäisistä eroistaan. Jotkut ovat oikeamielisiä, toiset kulkevat muita teitä. Myöhemmässä kohdassa erotetaan ne, jotka alistuvat Jumalalle, ja ne, jotka kääntyvät pois oikeudenmukaisuudesta. Jos kaikkia jinneja kuvataan yhdellä sanalla kapinallisiksi, tällainen kuvaus sivuuttaa suuran kuulijoiden oman puheen. Kun ryhmän nimeä käytetään, ryhmää voi kuvata näiden jakeiden perusteella samalla kun tunnistaa eroja sen jäsenten välillä.
Luvussa myös puhujan näkökulma vaihtuu. Alun sanat osoittavat, mitä profeetan kuuluu välittää. Varhaiset jakeet kertovat pitkälti, mitä kuulijat sanoivat. Myöhemmissä jakeissa palataan jumalallisiin ohjeisiin ja lähettilästä koskeviin lausumiin. Kun merkitset lainauksen muistiin, kirjoita sen viereen puhuja tai se, kenelle sanat on osoitettu. Profeetan saamaa käskyä ei tällöin vahingossa esitetä jinnien kertomuksena itsestään. Suurien ja jakeiden viiteopas näyttää, miten viite voidaan merkitä siten, että toinenkin lukija löytää jakeen käyttämästään laitoksesta.
Näissä muistiinpanoissa voi kirjoittaa jakeen 72:2 kohdalle, mitä kuulijat sanovat saaneensa kuulemastaan, ja jakeen 72:11 kohdalle, mitä he sanovat omista tavoistaan. Jakeissa 14–15 erottuu toisenlainen jako, joka koskee alistumista ja oikeudenmukaisuudesta poikkeamista. Kun molemmat ryhmittelyt pidetään näkyvissä, lukija voi jäljittää, mihin kohtaan väite jinnien erilaisista valinnoista perustuu.
Al-Ahqafin suuran kuulijat
Koraanin kohta 46:29–32 sisältää toisen kuvauksen jinnien kuuntelemisesta. He kehottavat toisiaan kuuntelemaan tarkasti. Kun lausunta päättyy, he palaavat oman kansansa luo varoittamaan sitä. He kertovat kuulleensa kirjoituksen, joka on ilmoitettu Mooseksen jälkeen ja joka vahvistaa aikaisemman ilmoituksen ja johtaa totuuteen. Tämän jälkeen he kehottavat kansaansa vastaamaan Jumalan kutsujalle. Jakeissa voi seurata tapahtumien järjestystä: ensin kuulijat ovat läsnä, sitten he palaavat ja saattavat kuulemansa muiden tietoon.
Lue jinnien suuran avaus rinnakkain jakeiden 46:29–32 kanssa. Suurassa 72 kuulijoiden puhetta seurataan pidempään, ja esiin tulevat heidän kertomansa erot jinnien kesken. Suurassa 46 seurataan heidän paluutaan oman kansansa luo. Jos käsittelet kohtia opetuksessa, poimi molemmista ensin kuuntelemista kuvaava jae ja lue sitten sen vieressä olevat jakeet. Tällä tavoin kummankin kohdan oma painotus syntyy tekstistä. Vertailu ei edellytä tarkkaa tapahtumapäivää tai kuulijoiden ryhmän jäsenen nimeä. Sellaiset tiedot tarvitsevat oman lähteensä, jos niitä käytetään.
Onko Iblis jinn vai enkeli?
Koraanin jae 18:50 nimeää Iblisin yhdeksi jinneistä. Samassa jakeessa enkeleille annetaan käsky kumartaa Aadamia, ja Iblis esiintyy tapahtumassa poikkeuksena. Koska molemmat tiedot ovat samassa kohdassa, lukija voi kysyä, miksi nimi on mukana kohtauksessa, joka alkaa enkeleille osoitetulla käskyllä. Jakeen yhteydessä voi kirjoittaa muistiin sekä käskyn saajat että sen, miten Iblis siinä määritellään. Kun viittaat kohtaan, jätä nämä molemmat näkyviin.
Vertaa seuraavaksi Iblisiä suuran 72 kuulijoihin. Nimi Iblis viittaa yhteen hahmoon, joka kieltäytyy Aadamin kertomuksessa. Suuran 72 puhujat puolestaan kuvaavat uskoa ja alistumista ryhmänsä jäsenten keskuudessa. Sana paholainen esiintyy kolmannessa yhteydessä. Koraani 6:112 käsittelee ihmisten ja jinnien joukossa olevia paholaisia ja liittää ne harhaan johtavaan puheeseen. Kun teet muistiinpanoja juuri tästä jakeesta, voit käyttää sen mukaista nimitystä. Koko ryhmää tai tiettyjä kuulijoita käsittelevässä kohdassa säilytä laajempi ryhmän nimi.
Pyhien tekstien käyttämiä ryhmiä kannattaa verrata lukemalla, miten ne kuvataan kussakin kohdassa. Jos enkeliä tai muuta olentoa käsittelevä kirjoitus vetoaa hadithiin, selvitä käytetyn kokoelman nimi ja kertomuksen numero. Opas hadithien sanamuotoon ja välittämiseen selittää, miten hadithin numerointi eroaa Koraanin suurasta ja jakeesta koostuvasta viitteestä. Sama numero kahdessa erilaisessa viittausjärjestelmässä ei johda samaan tekstiin.
Jos vertaat saman muistiinpanon avulla kohtia 18:50 ja 6:112, merkitse ensimmäiseen, että Iblis on nimetty hahmo, ja jälkimmäiseen, että jae kuvaa harhaan johtavia toimijoita kahdessa ryhmässä. Näin voit käyttää sanaa paholainen silloin, kun käännöksen jakeessa puhutaan paholaisista, ja säilyttää nimityksen jinnit niissä kohdissa, joissa puhutaan laajemmasta ryhmästä.
Mitä Salomoa koskeva kohta kertoo salatusta tiedosta?
Koraanin jakeissa 34:12–14 joukko jinneja työskentelee Salomolle Jumalan luvalla. Salomon kuoleman jälkeen olento syö hänen sauvaansa. Kuolema käy ilmi, kun hän kaatuu. Jakeessa esitetään oma johtopäätös siitä, mitä jinnit tiesivät. Jos ne olisivat tunteneet näkymättömän, ne olisivat ymmärtäneet tilanteen ja lakanneet työskentelemästä niissä oloissa, jotka jakeessa kuvataan.
Kertomus liittää toiminnan luvan Jumalaan ja rajoittaa samalla olentojen tietoa. Tietyt jinnit tekevät työtä Salomolle, mutta eivät tiedä keskeistä seikkaa aivan lähellään. Jos lukemassasi tekstissä väitetään tämän tapahtuman pohjalta, että jinnit tuntevat tavallisesti salattuja asioita, lue lähde viimeiseen jakeeseen asti. Kohdan alku kuvaa, mihin he pystyivät. Jae 14 näyttää, miksi siitä ei voi päätellä sitä, mitä he tiesivät. Vertailussa on tärkeää lukea koko kohtaus, ei vain luetteloa siinä mainituista töistä.
Miksi lampunhenkiä ja jinneja käsitellään eri lähteissä?
Englannin sana genie on monelle tuttu Tuhannen ja yhden yön kertomusten pohjalta. Suomenkielisessä sadussa saatetaan puhua lampunhengestä. Kun tarinan käännös tai sovitus tuo jinnin kertomukseen, tapahtumat kuuluvat siihen kirjalliseen teokseen. Amira El-Zein tarkastelee kirjassaan Islam, Arabs, and the Intelligent World of the Jinn jinneja erilaisten uskonnollisten ja kulttuuristen perinteiden kautta. Kustantajan esittely tarjoaa lähtökohdan sille, miksi kulttuurihistoriassa hyödynnetään myös muita lähteitä kuin Koraania. Tutkimuksen aihepiiri voi olla laajempi ilman, että kaikki käsitellyt tekstit kuuluvat pyhiin kirjoituksiin.
Säilynyt esine antaa toisen esimerkin siitä, mitä eri lähteet voivat osoittaa. Princeton Geniza Projectin tietue T-S Ar.34.153 kuvaa arabiankielistä käsikirjoituskatkelmaa, jota säilyttää Cambridgen yliopiston kirjasto. Luettelossa kirjataan viittauksia jinneihin, paholaisiin ja Koraanin kieleen. Signum yksilöi juuri tämän katkelman. Jos haluat viitata luettelotietueeseen, voit kirjata sen tunnisteen ja säilytyspaikan. Se auttaa erottamaan kyseisen käsikirjoituksen toisista samankaltaisista asiakirjoista. Jos haluat tietää tietyn koraaninkohdan sanamuodon, mene tunnistetun jakeen ja käytetyn käännöksen äärelle.
Myös museon luettelo voi ajoittaa kuvan tai yhdistää sen tekijään tai valmistusympäristöön. Olentoa esittävä kuva kertoo, miten tekijä esitti hahmon omassa teoksessaan. Lue ensin luettelosta, onko kyse esimerkiksi käsikirjoituksen kuvituksesta vai muusta esineestä, ja tarkista ajoitus. Vertaile kuvaa uskonnolliseen tekstiin vasta, kun tiedät, mitä esineen tiedot todella kattavat. Islamilaisen taiteen ihmis- ja eläinhahmojen katsaus näyttää, millaisiin kysymyksiin museon esinetieto voi antaa vastauksen.
Luetteloiden vertailussa voit asettaa rinnakkain käsikirjoituksen signumin ja museon esinenumeron. Molemmat osoittavat, mitä aineistoa kuvaus tarkoittaa. Niiden avulla voi etsiä oikean kuvauksen myöhemmin, kun taas suuraviite osoittaa, minkä jakeen yhteydessä Koraanin ilmaus esiintyy. Lähteiden tunnisteiden merkitseminen on tärkeää etenkin silloin, kun kuvitettu tarina ja uskonnollinen teksti mainitsevat samannimisen olennon.
Mistä lukea lisää jinneistä?
Lyhyen lukukerran voi aloittaa jakeista 55:14–15 ja 51:56. Kirjaa erot luomista ja palvonnan tarkoitusta käsittelevien jakeiden välillä. Lue sitten 72:1–15 ja kirjoita muistiin vähintään kaksi asiaa, joilla kuulijat kuvaavat omaa ryhmäänsä. Katso jakeista 46:29–32, mitä kuulijat siinä kertomuksessa tekevät seuraavaksi. Lue lopuksi 18:50 ja 34:12–14. Ensimmäinen yksilöi nimetyn hahmon, kun taas toinen näyttää toisen kertomuksen tiedollisen rajan.
Pidä kahdenlaisia muistiinpanoja. Koraanin jakeessa tai hadithissa merkitse tekstiviite ja sitä ympäröivä aihe. Tutkimuksesta, käsikirjoituksesta tai kirjallisesta sovituksesta merkitse kirjoittaja, laitos tai säilyttävä instituutio sekä lähteen laji. Jos lukemasi teksti kertoo tapahtumasta, nimeää olennon tai liittää siihen kyvyn, näet merkinnöistä, onko kyse koraaninkohdasta, tietystä historiallisesta tulkinnasta vai toisessa yhteydessä välitetyn kertomuksen yksityiskohdasta. Käytännössä voit kirjoittaa yhden sarakkeen todennettavissa olevalle viitteelle ja toisen sille, mitä väitettä viite tukee.





