
Minbarin osat: ovet, portaat, tasanne ja katos
Tunnista minbarin ovet, askelmat, sivupaneelit ja katos Kairouanin ja Marrakeshin esimerkkien sekä museoiden konservointiraporttien avulla.
Säilyneet esineet kertovat rakenteesta eri asioita. Kokonainen minbar näyttää, miten sisäänkäynti, portaat ja ylärakenne liittyvät toisiinsa. Erikseen säilyneistä ovilehdistä voi tutkia puuliitoksia lähietäisyydeltä. Kun jäljellä on vain yksi veistetty lauta, museon esinetieto voi joskus osoittaa, kuuluiko se askelmaan vai saarnatuolin sivulle. Alla olevat esimerkit auttavat tunnistamaan, mitkä osat ovat säilyneet, mitä on korjattu ja minkä muoto tunnetaan vanhoista valokuvista.
Ovilta portaita pitkin katoksen alle
Victoria and Albert Museumin puinen minbar näyttää rakenteen kokonaisuutena. Esinetieto 1050–1869 kuvaa kaksilehtisen oven, jonka yläpuolella on muqarnas-koristenauha. Oven takana seitsemän askelmaa johtaa pienelle tasanteelle sipulinmuotoisen kupolin alle. Sivulta nähdään, miten kolmionmuotoiset paneelit täyttävät portaiden nousevan linjan alle jäävän tilan. Kun yksittäisiä askelmia on kuvassa vaikea erottaa, ovi ja paneelien viisto reuna auttavat seuraamaan portaiden suuntaa. Victoria and Albert Museum, minbar 1050–1869.
Piirtokirjoituksissa esiintyy mamelukkisulttaani Qaytbayn nimi. Museo ajoittaa esineen niiden perusteella hänen valtakaudelleen 1468–1496. Todennäköiseksi valmistuspaikaksi ilmoitetaan Kairo. Alkuperäinen moskeija jää tuntemattomaksi. Valmistuspaikka ja ensimmäinen sijoituspaikka ovat kaksi erillistä tietoa. Koristellut ovilehdet osoittavat sisäänkäynnin, kupoli yläosan ja kirjoitukset antavat perusteet ajoitukselle. Perjantaisaarnan pitäjän nimityksiä käsittelee imaamin, muezzinin ja khatibin tehtävien opas.
Esinetiedossa mainitaan kolmionmuotoisten sivujen kuusitoistasakaraiset tähdet ja monikulmiot sekä ovilehtien tiheämpi kuvio. Jos lähikuvassa näkyy myös paneelin reuna, kuvion sijainti ja tiheys auttavat tunnistamaan osan. Museon ilmoittama koko on 708 senttimetriä korkea, 113 leveä ja 304 syvä. Nämä mitat kertovat koko rakenteen mittakaavasta. Sivulta otetussa kuvassa syvyyttä voi verrata portaisiin, etukuvassa leveys ja korkeus hahmottuvat yhdessä.
Kutubiyyan minbarin kolmionmuotoiset sivut
Marrakeshin Kutubiyya-moskeijaan yhdistetyn minbarin teko aloitettiin Córdobassa noin vuonna 1137. Almoravidihallitsija Ali ibn Yusuf tilasi sen omaan perjantaimoskeijaansa. Almohadit säilyttivät saarnatuolin vallattuaan Marrakeshin, ja sitä käytettiin myöhemmin Kutubiyyassa. Säilynyt esine on dokumentoitu El Badin palatsissa. Valmistuskaupunki, käytössä olleet moskeijat ja säilytyspaikka kuuluvat eri vaiheisiin esineen historiassa. Metropolitan Museum of Art ja Marokon kulttuuriministeriö, Kutubiyyan minbarin konservointijulkaisu.
Marokkolainen esinetieto kuvaa siirrettävää saarnatuolia, jossa on kahdeksan askelmaa ja koristelua sisä- ja ulkopinnoilla. Seuraa sivukuvassa portaiden viistoa reunaa ja katso sen jälkeen isoa geometrista kuviota reunan alla. Geometrisen verkon sisällä pienissä monikulmaisissa paneeleissa on veistettyjä kasviaiheita. Pinnassa yhdistyvät puupaloista koottu koristelu ja upotukset, joissa on käytetty muun muassa luuta. Yleiskuva näyttää, miten kuvio täyttää kolmionmuotoisen sivun. Lähikuvassa näkyvät verkon linjat ja niiden väliin jäävät veistetyt kentät. Geometristen kuvioiden opas selittää, miten toistuvia muotoja ja viivoja voi seurata pinnalla. El Badin palatsi, Kutubiyyan minbarin esinetieto.
Mitä konservointi paljasti askelmien alta
Kutubiyyan minbar oli vinossa konservaattorien tutkiessa sitä. Yhteiseen työhön osallistunut Mark D. Minor kuvaa aiemmista korjauksista jääneitä lautoja, jotka työnsivät sivuja erilleen ja pitivät rakenteen vinossa asennossa. Työryhmä dokumentoi ja poisti nämä tuet. Se lisäsi uudet sisäpuoliset tuet, jotka kiinnitettiin irrotettavin puristimin. Ennen käsittelyä ja sen jälkeen otetut kuvat kertovat, miten kaiverruksen lähikuvassa vaikeasti havaittava muutos vaikutti koko saarnatuolin muotoon ja vakauteen. Mark D. Minor, osallistujan kertomus Kutubiyyan minbarin konservoinnista.
Minor kertoo myös puulajien tunnistamisesta. Rungon puu on atlassetriä, koristelun vaaleissa osissa on tunnistettu puksipuuta ja eräisiin tummiin kirjaimiin ja nauhoihin afrikkalaista mustapuuta. Tunnistukset koskevat eri kohtia. Runkoa ja pinnan yksityiskohtia luetaan siksi eri mittakaavassa. Sivuvalokuva näyttää puuosien luoman kuvion, kun taas raportin rakennekuva paljastaa, missä kohdissa sisätuet liittyvät runkoon.
Saman raportin mukaan portaiden alapäässä korvattiin kaksi puuttuvaa nousulautaa. Nousulauta muodostaa kahden peräkkäisen askelman välisen pystypinnan. Vaakasuora askelpinta on kohta, johon jalka asetetaan. Ero auttaa sijoittamaan korjauksen lähikuvassa tai raportissa. Uudet nousulaudat koskevat kahta pystypintaa. Sisätukien käsittely koskee sitä, miten sivut kannatetaan. Kun raportissa nimetään käsitelty osa, muutoksen laajuus hahmottuu paremmin kuin pelkästä konservointivuodesta.
Mitä irto-ovet ja uudelleen koottu sisäänkäynti kertovat
Metropolitan Museum of Art ajoittaa minbarin oviparin 91.1.2064 noin vuosiin 1325–1330. Museo arvelee ovien olevan peräisin Saif al-Din Qawsunin moskeijasta Kairossa. Oviin käytettiin muun muassa museon rosewood-nimellä luetteloimaa ruusupuuta ja mulperipuuta. Upotuksiin kuuluu norsunluuta ja eebenpuuta. Äänikommentissa konservaattori kuvaa tiiviisti istuvia osia ja toisiinsa lukittuvia liitoksia. Tällaisessa rakenteessa materiaalit pääsevät laajenemaan ja kutistumaan kosteuden vaihdellessa. Ovet kertovat sisäänkäynnin koosta ja puusepäntyöstä. Museon ilmoittama korkeus on 196,2, leveys 88,9 ja syvyys 4,4 senttimetriä. Mitat kuvaavat oviparia. Museon tietueessa mainittu vapaasti seisova, painotettu näyttelyteline on nykyisen esillepanon osa. Kun kuvaa käytetään ovien mittasuhteiden tarkasteluun, kannattaa katsoa, missä ovilehdet päättyvät ja missä niiden näyttelytuki alkaa. Portaiden ja ylätasanteen tarkasteluun tarvitaan esimerkki, jossa myös ne ovat säilyneet. Metropolitan Museum of Art, minbarin ovipari, 91.1.2064.
Bostonin Museum of Fine Artsissa on erillinen sisäänkäynti, joka on koottu 1300-luvun loppupuolen osien ympärille. Museon mukaan nykyinen paneeli, jossa on kaksi kuusitoistasakaraista tähteä, on kahden sisäänpäin avautuneen ovilehden paikalla. Alareunan kirjoitus viittaa siihen, että ainakin osa tehtiin Kairossa sulttaani al-Zahir Barquqille. Kirjoitus kertoo vain osasta sisäänkäyntiä, jonka näkyvät kappaleet on yhdistetty myöhemmin toiseen kokoonpanoon. Museum of Fine Arts, Boston, minbarin sisäänkäynnin konservointi.
Päätukikehyksestä ja alemmasta kirjoituslaudasta tunnistettiin alepponmäntyä. Kuuden puunäytteen ajoitukset sijoittuvat 1300-luvun puolivälistä 1400-luvun puoliväliin. Ne koskevat tiettyjen osien puuta. Röntgenkuvat antoivat erillistä tietoa koristeiden kiinnityksestä. Museon mukaan osa keskipaneelin norsunluulaatoista on voinut alun perin olla minbarin sivulla. Puun ikä ja ajankohta, jolloin osa asennettiin nykyiselle paikalleen, vastaavat eri kysymyksiin. Museum of Fine Arts, Boston, puuanalyysi ja röntgenkuvat.
Museo tutki myös kehyksen sisäpuolen eebenpuisia pylväitä ja kaarevia upotuskoristeita. Kiinnitystapa viittaa siihen, että koristeet ovat saattaneet olla aiemmin toisessa kokoonpanossa ja että ne on ehkä lisätty kehykseen vuoden 1876 näyttelyä varten. Museon mukaan yhdessäkään kuudesta puunäytteestä ei saatu 1800-luvulle sijoittuvaa ajoitusta. Näytteiden ikä ja koristeiden kiinnitystapa antavat eri tietoa.
Mihin nousulaudan tai sivupaneelin kappale kuuluu?
Raqqadan islamilaisen taiteen museossa säilytetään veistettyä tiikkikappaletta Kairouanin suuren moskeijan minbarista. Esinetieto BS 200 sijoittaa sen portaiden ylimmän pään nousulaudan osaksi ja ajoittaa vuosiin 856–863. Kappale on 64 senttimetriä pitkä, 5,5 leveä ja museon mittatietojen mukaan 3,5 senttimetriä paksu. Kapeaa lautaa koristavat viiniköynnöksen lehdet ja rypäletertut. Esinetiedon mukaan joitakin osia irrotettiin noin vuoden 1920 restauroinnin yhteydessä ja säilytettiin moskeijan historiallisten esineiden kanssa. Kairouanin suuren moskeijan opas näyttää minbarin paikan rakennuksessa. Raqqadan islamilaisen taiteen museo, veistetty puukappale BS 200.
Tämän kappaleen myöhempi säilytyshistoria tunnetaan osittain. Museon mukaan se otettiin suuren moskeijan museoon vuonna 1965. Vuodesta 1986 lähtien sitä on tietueen mukaan säilytetty Raqqadassa. Siksi kokoelman valokuva näyttää laudan irrallisena, vaikka esinetieto yhdistää sen portaiden yläosaan.
Metropolitan Museum of Artin kappale 34.150.1 on toisen minbarin sivulta. Veistetty ja maalattu tiikkiosa tehtiin Yazdissa vuonna 1151. Museon mukaan sen tilaaja oli Abu Bakr ibn Muhammad. Kappale on 120,7 senttimetriä korkea ja 31,4 leveä. Samassa esinetiedossa syvyydeksi ilmoitetaan 8,3 senttimetriä ja painoksi 9,1 kiloa. Syvyys täydentää etukuvan antamaa tietoa siitä, kuinka paksu yksittäinen säilynyt rakenneosa on. Vertaa sitä Kairouanin kapeaan lautaan ja tarkista, mitä tietueet kertovat alkuperäisestä sijainnista. Molemmat ovat tiikkiä. Kairouanin tietue sijoittaa osan portaiden yläpäähän ja Yazdin tietue toisen kappaleen saarnatuolin sivulle. Metropolitan Museum of Art, Yazdin minbarin kappale, 34.150.1.
Kun historialliset valokuvat säilyttävät muodon
Nur al-Dinin 1100-luvulla Aleppossa tilaama minbar tunnetaan toisenlaisesta aineistosta. Sylvia Auld kuvaa Metropolitan Museum of Artin Jerusalem-näyttelyn luettelossa kolmionmuotoista rakennetta, jossa etuovet avautuvat sisäportaisiin ja ylätasannetta peittää muqarnas-katos. Al-Aqsan moskeijassa ollut puinen saarnatuoli tuhoutui tulipalossa vuonna 1969. Aiemmat valokuvat kertovat sen muodosta ja koristelusta. Luettelo julkaisee uudelleen Félix Bonfilsin nimiin merkityn kuvan ja näyttää hiiltyneet osat, joita Jerusalemin islamilainen museo säilyttää numerolla 142/40. Luettelossa mainitaan myös myöhemmin tehty rekonstruktio. Metropolitan Museum of Art, Nur al-Dinin minbar, s. 136–137 ja luettelon kohde 93.
Tämän minbarin katos koostuu pienistä, porrastetusti sijoitetuista soluista. Victoria and Albert Museumin esimerkissä tasannetta peittää sipulinmuotoinen kupoli, ja muqarnas on oven yläpuolella. Tarkista siis solujen paikka ennen kuin päätät, kuuluvatko ne yläosaan. Solut voivat muodostaa ovien yläpuolisen koristenauhan, kattaa tasanteen tai esiintyä samassa saarnatuolissa useammassa kohdassa. Muqarnas-opas selittää näiden solujen geometrian suuremmassa rakennusmittakaavassa.
Minbarin tarkastelu kuvassa tai museossa
Aloita kuvasta, jossa näkyvät sekä jalusta että yläosa. Etsi etuovi ja katso, mihin suuntaan portaat nousevat. Sivukuvassa voit seurata pitkää viistoa reunaa alaspäin sisäänkäyntiin asti. Etsi yläpäästä tasanne ja sen päältä kupoli, katos tai muu rakenne. Siirry lähikuvaan ja katso veistettyjä kuvioita tai upotuksia sen jälkeen, kun olet paikantanut paneelin osana kokonaisuutta.
Lue sitten kuvateksti ja museon esinetieto. Ovilehtipari, uudelleen koottu sisäänkäynti ja sivukappale kertovat eri kohdista. Jos esine on säilynyt kokonaisena ja sitä on kunnostettu, etsi raportista korvatut tai vahvistetut osat. Kun vertaat kahta kuvaa samasta minbarista, tarkista, näyttävätkö ne historiallisen esineen, sen tilan ennen tai jälkeen käsittelyn vai myöhemmän rekonstruktion. Ilmoita mahdollinen luettelonumero, jotta lukija löytää saman esineen ja tiedot.
Kokoelmatietoja ja konservointiraportteja
- Victoria and Albert Museum, 1050–1869 kuvaa kaksilehtisen oven, seitsemän askelmaa ja kupolin alla olevan tasanteen.
- Kutubiyyan minbarin konservointijulkaisu sisältää rakennepiirustukset, valokuvat ja käsittelyraportin.
- El Badin palatsi, Kutubiyyan minbar dokumentoi askelmat, koristelun ja valmistuksesta kertovat kirjoitukset.
- Mark D. Minorin raportti kuvaa sisätuet ja uudet nousulaudat.
- Metropolitan Museum of Art, 91.1.2064 näyttää mamelukkiajan ovet ja sisältää konservaattorin selostuksen.
- Bostonin Museum of Fine Artsin tekninen raportti selittää puulajien tunnistamisen, näytteiden ajoituksen ja röntgenkuvat.
- Raqqada, BS 200 tunnistaa tiikkiveistoksen Kairouanin minbarin nousulaudan kappaleeksi.
- Metropolitan Museum of Art, 34.150.1 dokumentoi veistetyn ja maalatun sivukappaleen Yazdista.
- Metropolitan Museum of Artin Jerusalem-näyttelyn luettelo kuvaa Nur al-Dinin minbarin ja siitä säilyneen aineiston.





