
Kelim-maton tunnistaminen: näin näet värialueiden kudotut raot
Tutki loimea, kudetta ja värien väliin jääviä rakoja. Vertaa sileitä mattoja ja satulalaukkua sekä tunnista kuteiden liitokset ja solmittu nukka.
Lue sana kelim yhdessä museon esinetietojen kanssa. Nimeä voidaan käyttää matosta, jossa on kudottuja rakoja, tai matosta, jossa sileä kudos on tehty muulla tavalla. Satulalaukun rakenteessa rakoja voidaan käyttää vain tietyssä osassa. Esimerkeissä näitä kysymyksiä tarkastellaan loimen, kuteen, reunojen ja saumojen sekä kunkin esineen luettelotietojen avulla.
Mihin rako muodostuu kahden värin väliin
Loimilangat kulkevat kangaspuissa pituussuunnassa. Kuteet kulkevat niiden poikki. Kudevaltaisessa kudoksessa kude voi peittää suuren osan loimesta. Rakoja jättävässä kuvakudoksessa värillinen kude kulkee vain alueella, jolla väriä tarvitaan, ja kääntyy sitten takaisin. Joillakin värien rajoilla viereinen kude kääntyy eri loimilangan ympäri. Kun kääntymiskohdat toistuvat usealla rivillä, värialueet jäävät sillä lyhyellä matkalla erilleen. Rako kulkee loimen suuntaisesti. Katonah Museum of Artin tekstiiliopas kuvaa kuteen kääntymistä värin reunalla. Metropolitan Museum of Artin näyttely kuvakudoksen rakenteesta havainnollistaa, miten kuteet voivat kohdata tai kääntyä.
Etsi lähikuvasta langan silmukoita raon molemmilta puolilta. Ne auttavat tunnistamaan kudonnassa syntyneen rajan. Repeämä voi katkaista lankoja tai kulkea kuvion poikki. Taite voi luoda raolta näyttävän varjon, vaikka lankojen asento ei näy. Kerro kuvatekstissä, missä tumma viiva näkyy ja mitä luettelon tekniikkakentässä lukee. Tunnista viiva kudotuksi raoksi silloin, kun kudoksen rakenne ja esinetiedot tukevat tulkintaa.
Museon teknisessä näyttelyssä on rinnakkaiset näkymät etu- ja takapuolelta. Kolmannen kuvan esimerkissä näkyy palttinasidoksen rako. Ensimmäisen kuvan palttinasidoksessa kuteet on liitetty toisiinsa kaksinkertaisesti. Näillä esimerkeillä voi harjoitella katsomaan samaa kohtaa kahdelta puolelta. Moldovan maton luettelo ilmoittaa toisiinsa liittyvät kuteet yleisemmällä tasolla. Kuvista saatavaa tarkempaa liitostapaa ei tarvitse siirtää maton luettelotiedoksi.
Miten sileä pinta erotetaan solmitusta nukasta
Katso ensin pintaa pitkin ja sitten sivulta tai reunasta. Sileässä kudoksessa kuvio voi syntyä samassa tasossa risteävistä langoista. Solmitussa nukkamatossa langanpäät nousevat pohjakudoksen päälle omaksi pinnakseen. Metropolitan Museum of Artin Portable Storage -näyttelyn kudontatekniikoiden kuvaus vertaa sileää kuvakudosta, nukkaa ja kuteen kiertämistä toisiinsa liittyvissä tekstiileissä. Matalalta otettu kuva voi näyttää pintojen eron. Taustan tai suojassa olleen reunan lähikuva voi auttaa, jos etupuoli on kulunut.
Lue esinetiedoista, mihin tekstiiliä käytettiin. Rukousmattojen opas käsittelee käyttöä ja suuntaa. Kuvion kaarimuoto tai maton ääriviiva ei yksin ratkaise, miten kangas kudottiin. Kun luettelossa puhutaan rukousmatosta, säilytä nimitys ja tarkista materiaali ja tekniikka erikseen. Sama tapa auttaa, kun yleisnimitys on matto ja paikallinen nimi on annettu toisessa kentässä.
Kaksi luettelotietuetta, joissa on sama paikallinen nimi
Textile Museum of Canada luetteloi Konyan maton T87.0589 matoksi, jonka paikallinen nimi on kilim. Museo ajoittaa maton vuosiin 1860–1880 ja ilmoittaa materiaaliksi villan sekä tekniikaksi rakoja jättävän kuvakudoksen. Mitat ovat 293 × 134 senttimetriä. Erillisistä kentistä voi verrata aikaa, aluetta, rakennetta ja kokoa. Sama museo kutsuu myös Moldovan villamattoa T87.0358 kelimiksi. Museo ajoittaa sen vuosiin 1910–1920 ja kuvailee tekniikkaa kudevaltaiseksi kuvakudokseksi, jossa kuteet liittyvät toisiinsa. Mitat ovat 311 × 188 senttimetriä.
Tietueet osoittavat, miten paikallista nimeä ja teknistä kuvausta voi lukea yhdessä. Aloita tekniikkakentästä ja tutki sitten, miten kuteet kohtaavat värirajalla. Sileän maton kuvassa näkyvä selvä pituussuuntainen viiva kannattaa tutkia läheltä. Yhdellä luettelonimellä voidaan kuvata esineitä, joiden kuteet kohtaavat eri tavoin. Lisää vertailuun kummankin maton esinenumero, jotta lukija voi tarkistaa kuvauksen ja kuvat.
Mitä saumat, hapsut ja päät kertovat
Väriraja on yhden kankaan sisällä. Saumalla voidaan yhdistää kokonaisia kangasleveyksiä. George Washington University Museumin ja The Textile Museumin A Nomad’s Art -luettelossa Länsi-Anatolian kelim 2013.2.15 kuvataan kahdesta kangaspuiden levyisestä kappaleesta ommelluksi. Luettelo ajoittaa tekstiilin 1800-luvun alkupuoliskolle ja mainitsee solmitut loimihapsut, rakoja jättävän kuvakudoksen ja muita rakenteita. Tekstiilin mitat ovat 351 × 163 senttimetriä loimen ja kuteen suunnassa. Pitkä keskisauma liittyy kahden kappaleen yhdistämiseen. Lyhyet raot värien välillä kuvaavat kudoksen sisäistä rakennetta.
Samassa luettelossa kuvataan erilaisia päitä ja reunoja. Solmituissa hapsuissa näkyy, miten loimilankojen päät on viimeistelty. Tiheästi kudottu nauha voi peittää suuremman osan niistä. Etsi pitkiltä sivuilta hulpio eli kudottu reuna. Merkitse lähikuvaan tekstiilin pää, pitkä sivu ja keskisauma ennen kuin lasket kapeita aukkoja kudotuiksi raoiksi. Suzani-tekstiilien kappalesaumojen opas näyttää, miten saumaa voi tarkastella toisessa tekstiilissä, jonka kuvio on tehty kirjomalla.
Kun kuvassa näkyvät sekä hapsut että keskisauma, käytä niitä kuvan suunnan määrittämiseen. Hapsujen langat jatkuvat loimen suunnassa ja keskisauma erottaa kaksi yhteen ommeltua kappaletta. Jos lähikuva näyttää vain värin vaihdoksen, viittaa yleiskuvaan ja luettelon esinenumeroon. Silloin lukija voi etsiä yksityiskohdan oikeasta kohdasta.
Luettelon kuva 22 näyttää esineen kokonaisena ja tekninen luettelotieto tarkentaa reunoja. Länsi-Anatolian maton materiaaliksi on merkitty villa, ja loimi on värjäämätöntä valkoista villaa. Tietue antaa loimitiheydeksi 60 lankaa desimetrillä ja kudetiheydeksi 245 lankaa desimetrillä. Tiheys ilmoitetaan kahdelle lankasuunnalle erikseen. Kuvan värikenttiä voi tutkia kuteen suunnassa ja hapsujen päättelyä loimen suunnassa. Luettelo kuvaa hulpiot erikseen ja mainitsee kaksi nyöriä, joissa kummassakin on kaksi loimilankaa. Siinä mainitaan kuvakudoksen lisäksi kudevaltainen palttina ja punonta. Jos kuvan rajaus näyttää vain yhden alueen, käytä lähikuvan kohdalla sitä tekniikkaa, jonka kuvan ja luettelon perusteella pystyt paikantamaan.
Miksi satulalaukussa voi olla useita tekniikoita
Metropolitan Museum of Art ajoittaa kaksiosaisen satulalaukun 2015.490.29 noin vuoteen 1880 ja liittää sen Hatayn Reyhanlın alueeseen. Etupuolella on rakoja jättävää kuvakudosta, kudevaltaista palttinaa, vino sumak-reunaviiva ja punottuja yksityiskohtia. Tausta on luetteloitu kudevaltaiseksi palttinaksi. Vertaamalla puolia voi yhdistää tekniikan tiettyyn kohtaan. Heybe tarkoittaa kaksiosaisen satulalaukun muotoa. Tieto kudotuista raoista koskee osaa sen rakenteesta.
Portable Storage -näyttelyn tekniikkakuvaus selittää, että sumak-koriste voidaan tehdä kiertämällä lisäkudetta loimilankojen ympäri. Pohjakude voi jäädä sen alle. Museon lähikuvassa näkyy vino punainen sumak-viiva ja sen vieressä kuvakudoksen rakoja. Tunnista viivan muodostava lisäkude ja katso sitten, missä viereiset värialueet kääntyvät. Samassa tekstiilissä nämä havainnot koskevat kahta eri rakennetta.
Metropolitan Museum of Artin markkinakaupungin laukun tutkimuksessa havaittiin metallisuikale tekstiiliytimen ympärillä. Metallin pääosa oli kuparia, ja pinnassa oli runsaasti sinkkiä. Pinta antoi messingin kaltaisen vaikutelman. Tutkimuksessa käytettiin näkyvän valon mikroskopiaa ja pyyhkäisyelektronimikroskopiaa. Valokuvassa nähty kullan sävy on havainto ulkonäöstä. Metallin koostumus perustuu langan tutkimukseen. Liitä tulos kuvatekstissä siihen laukun osaan, jossa metallilanka näkyy, ja kuvaa kunkin puolen kudonta omassa yhteydessään.
Esinetiedoissa laukun korkeus on 113 senttimetriä ja leveys 60,3 senttimetriä. Loimi ja kude on luetteloitu villaksi. Metallilangan ydin on puuvillaa. Etupuolen viimeistelyssä museo mainitsee vinosti punotun sulkimen ja punotut loimihapsut. Langan tutkimuksessa metallisuikaleen leveys oli noin 390 mikrometriä ja paksuus noin 25 mikrometriä. Näkyvässä valossa otetusta suurennoksesta voi seurata, miten suikale kiertää ydintä. Poikkileikkauksesta tehty alkuaineanalyysi kertoo puolestaan, että sinkkiä on enemmän pinnassa kuin suikaleen keskiosassa. Menetelmät vastaavat eri kysymyksiin langan rakenteesta ja koostumuksesta. Muotoa voi havainnoida suurennoksesta, ja metallin tunnistuksen voi ilmoittaa tutkimuksen perusteella. Erottele esineen senttimetrit ja suikaleen mikrometrit, jos havainnollistat suurennosta kuvan vieressä.
Miten värirajat synnyttävät näkyvät muodot
Katso porrastettua ääriviivaa ensin kaukaa ja sitten läheltä. Yleiskuvassa monta pientä siirtymää voi näyttää vinolta viivalta. Läheltä raja voi paljastaa rivittäin etenevät portaat. Suoremmassa värirajassa etsi monta peräkkäistä kuteen kääntymistä. Toistuvien geometristen kuvioiden opas näyttää, miten muotoa seurataan pinnalla. Tekstiilistä voi erottaa yksittäiset lankojen muodostamat rajat sekä pienistä rajoista rakentuvat laajemmat muodot.
Etsi myös reunus. Se voi toistaa kuvion, muuttaa sen suuntaa tai kehystää suuremman kentän. Reunus ja kenttä ovat kuvailevia sanoja, joita käytetään eri käsitöissä. Painetun kanga-kankaan opas näyttää toisen tavan sijoittaa reunus kentän ympärille. Kelimissä voit seurata lankoja reunuksen yhdellä sivulla, jotta näet, miten raja kudottiin. Symbolin, alueen tai tekijän tunnistaminen vaatii muutakin näyttöä kuin muotojen samankaltaisuutta.
Miten museokuvaa luetaan tai kuvateksti kirjoitetaan
Katso koko tekstiiliä ja tunnista loimen suunta, jos tekstiilin päät tai hapsut osoittavat sen. Etsi lähikuva kohdasta, jossa kaksi väriä kohtaa. Tutki, näkyykö lyhyitä rakoja, yhteen liitettyjä kuteita, kiertävää lisäkudetta tai koholla olevaa nukkaa. Etsi hulpio, mahdolliset saumat ja päätyjen viimeistely. Lähikuva voi näyttää lankojen risteämisen. Yleiskuva sijoittaa yksityiskohdan takaisin kuvioon ja antaa käsityksen esineen koosta.
Ilmoita esinenumero, luettelon ajoitus, materiaali ja tekniikka kuvan vieressä. Jos museo kutsuu esinettä matoksi tai satulalaukuksi, käytä samaa nimitystä. Kun esineen eri puolilla on eri rakenteita, kerro, mitä puolta ja kohtaa tieto koskee. Konyan maton luettelo tukee rakoja jättävän kudoksen tunnistamista. Moldovan matossa se nimeää kuteiden liitoksen. Satulalaukun tiedoissa erotetaan etupuoli, tausta ja suljin. Jokainen kuvaus on mahdollista tarkistaa esinenumeron perusteella.
Kun vertailet Konyan ja Moldovan mattoja, pidä tunnistaminen sidottuna siihen tietoon, joka kuvasta tai luettelosta todella näkyy. Voit kirjoittaa Konyan esineen T87.0589 kuvatekstiin sen pituuden ja leveyden sekä luettelon antaman tekniikan. Jos kuva ei näytä yksittäistä rakoa, ilmaise, että tekniikka on luettelon tieto. Moldovan T87.0358:n kuvatekstissä mainitse kudevaltaisuus ja kuteiden liitos. Suurennosta tarkastellessa katso erikseen rajakohta ja sen molemmin puolin kulkevat langat. Näin kuvateksti kertoo, mihin yksityiskohtaan lukija voi palata.
Jos vertailet maton lähikuvaa satulalaukun etupuoleen, rajaa havainnot kuvassa näkyvään alueeseen. Laukun etuosan sileä pinta voi sisältää kuvakudosta ja sen vieressä sumak-viivan. Taustan luettelotieto kuvaa palttinaa. Valitse siksi erikseen laukun kuvan puoli ja tarkka kohta, jossa kuvattu lankarakenne sijaitsee.
Esinetietoja ja teknisiä lähteitä
- Katonah Museum of Art, opas syyrialaisiin tekstiileihin kuvaa kuteen kääntymistä värin rajalla ja antaa näyttelyesimerkin.
- Metropolitan Museum of Art, Making the Invisible Visible havainnollistaa, miten värillinen kude muodostaa kuvioita eri menetelmillä.
- Metropolitan Museum of Art, Portable Storage -näyttelyn kudontatekniikat kuvaa sileää kuvakudosta, nukkaa ja kuteen kiertämistä laukuissa.
- Textile Museum of Canada, T87.0589 kuvaa Konyan villakelimin, jossa on kudottuja rakoja.
- Textile Museum of Canada, T87.0358 kuvaa Moldovan villakelimin, jossa kuteet liittyvät toisiinsa.
- The Textile Museum, A Nomad’s Art -luettelo kuvaa anatolialaisten kelimien lankoja, reunoja, päätyjä ja kangaskappaleita.
- Metropolitan Museum of Art, satulalaukku 2015.490.29 kuvaa etupuolen, taustan, hapsut ja sulkimen.
- Metropolitan Museum of Art, markkinakaupungin laukun tutkimus kertoo satulalaukun metallilangan analyysistä.





