Kuusi sunnalaista hadithkokoelmaa ja ohje viitteen jäljittämiseen

Kuusi sunnalaista hadithkokoelmaa ja ohje viitteen jäljittämiseen

Muslim Post Editorial Desk@muslimpost
0

Tunnista kuusi hadithkokoelmaa. Esimerkit näyttävät, miten löydät kertomuksen eri numeroinneista ja kirjaat käytetyn laitoksen ja arvion.

Sunnalaisessa perinteessä kuuden usein yhdessä käytetyn hadithkokoelman ryhmään kuuluvat Sahih al-Bukhari, Sahih Muslim, Sunan Abi Dawud, Jami at-Tirmidhi, Sunan an-Nasa’i ja Sunan Ibn Majah. Ryhmän nimi on Kutub al-Sittah eli Kuusi kirjaa. Kun etsit perimätietoraporttia, aloita kokoelman nimestä. Merkitse talteen numero, luku ja laitos. Pelkkä numero voi johtaa monen eri tekstin luo.

Kuuden kirjan ryhmän muodostuminen

Jokaisella kokoelmalla on oma kokoajansa ja rakenteensa. Kuuden teoksen ryhmä vakiintui myöhempien oppineiden työn myötä. TDV:n islamilaisen tietosanakirjan artikkeli Kutub al-Sittahista kuvaa aikaisempaa viiden kirjan ryhmää, Ibn Majahin hyväksymistä vaikutusvaltaiseen kuuden teoksen luetteloon ja vaihtoehtoisia listoja, joihin valittiin Malikin Muwatta tai al-Darimin kokoelma. Nykyinen toistuva luettelo auttaa ymmärtämään nimityksen. Jos luet vanhaa teosta, tarkista asiayhteydestä, mitä nimikkeitä kirjoittaja tarkoitti.

Hadithkokoelmat säilyttävät välitettyjä kertomuksia ja järjestävät ne opiskelua varten. Koraani on erillinen teksti, jonka viitteet annetaan suurana ja jakeena. Koraania ja muita islamin pyhiä kirjoituksia käsittelevä opas selittää tämän jaon. Tässä oppaassa etsitään teksti, johon merkintä ”Muslim 1907a” viittaa, ja laaditaan lähdemerkintä, jonka perusteella toinenkin lukija voi löytää saman kohdan.

Aloita kokoelmista Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim

Ilmaus Sahihayn tarkoittaa tavallisesti kahta kokoelmaa: Sahih al-Bukharia, jonka kokosi Muhammad ibn Isma‘il al-Bukhari, ja Sahih Muslimia, jonka kokosi Muslim ibn al-Hajjaj. Molempien yleisessä nimessä oleva sana sahih voi tarkoittaa luotettavaa tai aitoa. Teosten suuret temaattiset osat ovat kirjoja, joiden sisällä on lukuja. Jos tunnet aiheen, otsikot tarjoavat hakureitin ilman pitkän numeroluettelon selaamista.

Al-Bukharin kokoelma alkaa ilmoitusta käsittelevällä kirjalla, jossa on aikomusta koskeva kertomus. Muslimin rinnakkainen kertomus on hallintoa käsittelevässä kirjassa. Siellä luvun otsikko mainitsee aikomuksen merkityksen sotaretkillä ja muissa teoissa. Alkuajatus ja kertova profeetan seuralainen voivat olla samoja, vaikka sijoitus on erilainen. Otsikko kertoo, missä kohdassa kertomus sijaitsee ja mihin ympäröivä teksti liittyy. Hadithin välitysketjua ja sanamuotoa käsittelevä opas auttaa erottamaan välittäjien nimet itse kertomuksesta.

Hakusana voi poiketa luvun nimestä. Aikomusta etsivä lukija saattaa kirjoittaa hakuun vain sanan ”aikomus”. Sisällysluettelossa hän joutuu kuitenkin ensin avaamaan suuremman osan, esimerkiksi kirjan ilmoituksesta. Kun viitteessä mainitaan vain suuri osa, tutki sen alaotsikoita. Siirry kirjasta lukuun ja vertaa sitten kertojan nimeä sekä tekstin alkua. Näin löydät mahdollisen kohdan myös silloin, kun et vielä tunne sen numeroa.

Tunnista neljä muuta kokoelmaa

Jos viitteen alussa on jokin alla olevista nimistä, avaa ensin kokoelman sisällysluettelo ja sen jälkeen yksittäinen merkintä. Sulkeissa on rinnakkaisia kirjoitusasuja, joita näkyy luetteloissa ja hakutuloksissa.

KokoelmaKokoajaMitä kannattaa tarkistaa
Sunan Abi Dawud (Sunan Abu Dawud)Sulayman ibn al-Ash‘ath al-SijistaniEtsi uskonnollista käytäntöä ja oikeutta koskevista luvuista. JAKIMin Abu Dawud -luettelo kuvaa myös, miten teoksessa on eri tavoin arvioituja kertomuksia.
Jami at-Tirmidhi (Jami al-Tirmidhi)Muhammad ibn ‘Isa al-TirmidhiLue kertomus ja sen jälkeiset huomautukset. Jami at-Tirmidhin sisällysluettelo kattaa esimerkiksi jumalanpalveluksen, käyttäytymisen ja muita aiheita.
Sunan an-Nasa’i (Sunan al-Nasa’i)Ahmad ibn Shu‘ayb al-Nasa’iTarkista teoksen tarkka nimi. Sunan an-Nasa’in verkkolaitos ilmoittaa nimekseen al-Mujtaba, josta käytetään myös nimitystä pienempi Sunan.
Sunan Ibn MajahMuhammad ibn Yazid Ibn Majah al-QazwiniAloita luvusta ja kirjaa mahdollinen yksittäistä kertomusta koskeva arvio. JAKIMin Ibn Majah -luettelo kuvaa kokoelman asemaa kuuden joukossa ja sen kertomusten moninaisuutta.

Arabian nimet voidaan kirjoittaa latinalaisin aakkosin eri tavoin. Näissä nimissä Abu Dawud ja Abi Dawud viittaavat saman kokoajan teokseen. Yksi tietokanta käyttää muotoa al-Tirmidhi ja toinen muotoa at-Tirmidhi. Kokeile ensin juuri käyttämäsi luettelon kirjoitusasua. Jos toinen lukija etsii kohtaa painetusta kirjasta, viitteeseen kannattaa lisätä muutakin kuin hakusana.

Kun nimi on epäselvä, avaa ensin kunkin teoksen oma sisällysluettelo ja tarkista, näkyykö sama kokoajan nimi molemmissa tuloksissa. Esimerkiksi al-Mujtaba on tässä valikoiman nimi, kun taas al-Nasa’i on kokoajan nimi. Kirjoita nämä tiedot eri kohtiin. Pelkkä kokoajan nimi voi palauttaa myös laajemman teoksen tai sitä käsittelevän kommentaarin. Jos käyttämäsi viite mainitsee sen sijaan vain toisen nimen Sunanista, pidä nimimuoto mukana niin kauan kuin vertaat tietueita.

Erota teos, laitos ja tekstin sijainti

Kokoelma tarkoittaa teosta. Laitos on teoksen julkaistu versio, jonka tiedoissa voi olla toimittaja, kääntäjä, kustantaja ja julkaisuvuosi. Kokoelman sisäinen kirja on teemallinen osa. Nide on fyysinen tai julkaisun osaksi merkitty yksikkö. Sivunumero voi vaihtua, kun teksti ladotaan uudelleen, viitteitä lisätään tai sisältö jaetaan uudella tavalla niteisiin. Verkkonumero kuuluu järjestelmään, joka mainitaan sen vieressä.

Havainnollinen esimerkki on Yhdysvaltain kongressin kirjaston tietue al-Bukharin kokoelman neljännestä niteestä. Luettelo ajoittaa pergamenttikopion vuosiin 1174–1175 ja sanoo sen olevan neljäs nide, vaikka niteiden kokonaismäärää ei tunneta. Tieto kuvaa juuri tätä kappaletta. Nykyverkkosivun Kirja 4 kertoo toisenlaisesta sijainnista. Opas kolofoneihin ja omistusmerkintöihin näyttää, miten kappaleen jäljet voivat paljastaa sen vaiheita. UC Mercedin sunnalaisia kokoelmia koskevat bibliografiset muistiinpanot antavat vertailtavia esimerkkejä painoksista ja käännöksistä.

Jos käytössäsi on vain kuva yhdestä sivusta, katso myös voiko julkaisun nimiösivun saada nähtäväksi. Sivun yläreunan otsikko voi olla kokoelman sisäisen kirjan nimi. Selän numero voi ilmoittaa niteen. Julkaisuvuosi ja kääntäjän nimi antavat sivunumerolle yhteyden tiettyyn laitokseen. Kun viitteet on erotettu näin, saman kertomuksen esiintyminen eri julkaisuissa ei sekoitu kysymykseen siitä, mitä kirjaa kuvan lähettäjä todella käytti.

Etsi samaa aihetta käsittelevä kertomus kahdesta kokoelmasta

‘Umar ibn al-Khattabin nimiin liitetty kertomus liittää teot aikomuksiin. Sahih al-Bukharin tietue antaa tunnisteen Bukhari 1 ja sisäiseksi sijainniksi Kirja 1, hadith 1. Samalla sivulla on vanha USC-MSA-viite: nide 1, kirja 1, hadith 1. Tässä numerot ovat sattumalta samoja. Seuraavasta esimerkistä käy ilmi, miksi niihin ei voi soveltaa yhtä sääntöä.

Sahih Muslimin rinnakkainen kertomus antaa tunnisteeksi 1907a, viitteeksi Kirja 33, hadith 222 ja vanhaksi USC-MSA-tiedoksi Kirja 20, hadith 4692. Kaikki kolme johtavat samaan verkkotietueeseen. Kirjain 1907a:n lopussa kuuluu tunnisteeseen. Viereinen 1907b avaa oman tietueensa. Jos alaviitteessä lukee ainoastaan ”Muslim 4692”, vertaa lukua vanhan järjestelmän kenttään ja tarkista kertojan nimi ja kertomuksen sisältö.

Selkeä muistiinpano voi olla ”Sahih Muslim 1907a, hallintoa käsittelevä kirja, kirja 33, hadith 222. Vanha USC-MSA: kirja 20, hadith 4692. ‘Umarin kertomus aikomuksista.” Painetulle lähteelle merkitään lisäksi käytetty laitos sekä katsottu nide ja sivu. Verkkolähteelle säilytetään suora osoite. Viite on käyttökelpoinen silloinkin, kun sivuston valikot muuttuvat.

Jos luentomonisteessa on sekä Bukhari 1 että Muslim 1907a, tee viiteluetteloon kaksi riviä. Kumpikin rivi voi sisältää seurattavan linkin ja oman kirjan nimen. Yhteinen aihe voidaan kirjata hakusanaksi molempiin. Säilytä erillään se, mitä ensimmäinen kokoelma julkaisee, ja se, mitä toisessa on. Tällöin selviää myös nopeasti, kummasta käännöksestä tietty sanavalinta on peräisin.

Kirjaa kertomus ja arvio erillisiksi tiedoiksi

Kokoelman nimi kertoo, mistä kertomus löytyy. Luotettavuusarvio koskee tarkasteltua kertomusta tai sen välitysreittiä. Verkossa voidaan näyttää samalla sivulla sekä kokoajan huomautus että myöhemmän toimittajan arvio. Kirjaa kunkin huomion tekijä, kun kopioit tekstin opetusmateriaaliin tai viet sen keskusteluun. Silloin eri kommentit eivät sekoitu toisiinsa.

Jami at-Tirmidhi 2517 kertoo kamelin sitomisesta ja Jumalaan luottamisesta. Kokoajan käännetty huomautus kuvaa mainittua Anasin kautta kulkevaa reittiä sanalla gharib. Erillisessä arvioinnin kentässä lukee Hasan (Darussalam). Kokoelman sisäinen viite on Kirja 37, hadith 103, ja englanninkielisen käännöksen viite on nide 4, kirja 11, hadith 2517. Säilytä tiedot siten, että niiden tekijä tai yhteys näkyy. Al-Mulk-suuran lausumista koskevien kertomusten opas tarjoaa toisen esimerkin vierekkäisistä tietueista, joilla on samankaltaiset aiheet ja eri arviot.

Kirjoita omaa käyttöä varten kaksi erillistä merkintää. Ensimmäinen voi alkaa sanoilla ”kokoajan huomautus” ja toinen arvioinnista vastaavan julkaisijan nimellä. Jos lainaat myöhempää arviota, nimeä laitos tai sivu, jossa sen näit. Samaan kohtaan johtava numero ei itsessään osoita, että jokainen käännös näyttäisi saman huomautuksen tai että kaikki editiot käyttäisivät samoja arvioinnin kenttiä.

Näin etsit lähdettä, jos sinulla on vain virke

Aloita erottuvista sanoista ja kertojan nimestä, jos se tunnetaan. Hae ensin mainitusta kokoelmasta. Kokeile tarvittaessa arabian ilmausta tai toista käännöstä. Avaa uskottavat löydöt, lue luvun otsikko ja ympäröivä teksti. Katso, täsmäävätkö kertoja ja väite. Yhteinen aihe voi tuoda näkyviin useita toisiinsa liittyviä versioita.

Laajenna hakua, jos kuusi kokoelmaa eivät anna osumaa. Antologia voi valita katkelmia useista kokoelmista. Kommentaari voi lainata kertomusta ja lisätä analyysin. Musnad voi järjestää kertomukset seuralaisen mukaan, kuten JAKIMin luettelo Ahmadin Musnadista osoittaa. Kun löydät tekstin antologiasta, säilytä tämän löydön paikka ja tarkista mahdollinen viite alkuperäiseen kokoelmaan erikseen.

Kirjoita ennen tuloksen jakamista muistiin kokoelman nimi, luku, koko tunniste ja numerointijärjestelmä. Pidä kustantaja tai alusta, käännös ja arvio omissa kentissään. Lisää suora verkko-osoite tai tiedot laitoksesta ja sivusta. Jos osuma jää epävarmaksi, kuvaile löydettyä tekstiä ja kerro, mitä et voinut tarkistaa. Kertojan nimi voi erota tai käytettävissä oleva sitaatti voi olla liian lyhyt.

Lähdeluettelossa voi käyttää kahta riviä. Ensimmäiseen kopioidaan alkuperäinen viite, esimerkiksi ”Muslim, kirja 20, nro 4692”. Toiseen merkitään itse avattu lähde, vanhan järjestelmän nimi, tunniste 1907a ja aihe eli aikomukset. Toista laitosta käyttävä henkilö voi silloin etsiä kohtaa myös luvulla ja seuralaisen nimellä. Alkuperäinen tieto jää näkyviin ja sen täydennyksen voi tarkistaa.

Kuvakaappauksesta voi puuttua myös kokoelman nimi. Jos siinä lukee ”hadith 1” ilmoitusta koskevan otsikon alla, avaa kokonainen tietue ja tarkista, että yläreunassa todella nimetään al-Bukharin kokoelma. Ellei lähde selviä kuvasta, kirjaa se alustavaksi löydöksi. Vasta kertojan ja tekstin alun vertailu antaa perusteen yhdistää kuvassa oleva teksti oikeaan kohtaan. Näin hakumuistiinpano kertoo sekä mistä aloitit että mitä lopulta pystyit vahvistamaan.

Kun viite annetaan ryhmässä suullisesti, pyydä puhujaa nimeämään myös kokoelma ja teoksen sisäinen kirja. Kuultu luku voi tarkoittaa sivua, lukua tai hadithin tunnistetta. Toista tiedot omassa merkinnässäsi siinä järjestyksessä, jossa ne näkyvät tarkistetussa laitoksessa. Jos puhuja muistaa vain numeron, käytä lisäksi kertojan nimeä tai aiheen sanastoa. Näillä tiedoilla löydät sopivan ehdokkaan, jonka voit verrata alkuperäiseen katkelmaan.