Vapaa tahto islamissa: qadar, valinta ja vastuu

Vapaa tahto islamissa: qadar, valinta ja vastuu

Muslim Post Editorial Desk@muslimpost

Miten valinta ja Jumalan määräys liittyvät toisiinsa? Koraanin jakeet tahdosta ja pakosta, kaksi sunnalaista teologia ja Umarin ratkaisu Sarghissa.

Opettaako islam, että ihmisillä on vapaa tahto? Koraani puhuttelee ihmisiä, jotka voivat tahtoa ja toimia ja jotka vastaavat teoistaan. Samalla se asettaa ihmisen tahdon Jumalan tahdon yhteyteen. Muslimiteologit ovat selittäneet tätä suhdetta eri tavoin. Jos vapaalla tahdolla tarkoitetaan harkittua valintaa, josta ihminen voi vastata, lähteet antavat tällaisille valinnoille moraalista merkitystä. Jos tarkoitetaan kykyä valita täysin riippumatta Jumalan tahdosta, jakeet 76:29–30 avaavat ihmisen tahdolle laajemman yhteyden.

Arabian qadar tarkoittaa tavallisissa käännöksissä Jumalan määräystä tai jumalallista mittaa. Käytännön kysymys on, miten ihminen voi vastata päätöksestään, jos hän uskoo tapahtumien kuuluvan Jumalan määräyksen piiriin. Häneltä voi kysyä, mitä hän aikoi, mitä hän pystyi tekemään ja oliko hän pakon alainen. Varhainen kertomus Umarin päätöksestä kääntyä takaisin Sarghissa näyttää, miten hän itse puhui qadarista todellisessa valintatilanteessa.

Mitä qadar tarkoittaa Koraanissa ja Gabrielin hadithissa?

Koraanin 54:49 käyttää ilmausta bi-qadar, kun se puhuu siitä, että Jumala on luonut kaiken mitan tai määräyksen mukaan. Sanaa käytetään tässä luomista koskevassa väitteessä. Kääntäjät voivat painottaa mittaa tai määräystä, joten lukija voi kohdata eri käännöksissä kumpaakin sanastoa. Sen jälkeen voi tutkia toisesta kohdasta, mitä Koraani sanoo ihmisestä, joka tekee päätöksiä tai toimii.

Sahih Muslim 8a sijoittaa Gabrielia koskevan hadithin keskusteluun qadarista. Yahya ibn Yaʿmur kertoo Abd Allah ibn Umarille esitetystä kysymyksestä. Abd Allah vastaa kertomuksella, jonka hän kuuli isältään Umarilta. Kertomuksessa Muhammad mainitsee uskoon kuuluvana uskon qadariin, sen hyvään ja pahaan. Alku kertoo, minkä kysymyksen vuoksi Abd Allah palauttaa mieleen vanhan kohtaamisen. Kuuden uskonkohdan opas selittää, mitä muuta samassa hadithissa sanotaan uskosta.

Kun lukee kertomusta, voi merkitä muistiin molemmat keskustelut. Yahya kertoo kysymyksestä Abd Allahille. Tämän vastauksen sisällä kerrotaan erikseen, mitä Umar kuuli Muhammadilta. Jos keskusteluryhmä haluaa käyttää vain osaa uskosta annetusta vastauksesta, numeron avulla se voi lukea myös syyn, jonka vuoksi vastaus muistettiin. Näin alussa esitetty kysymys ja myöhemmin kerrottu vastaus saavat molemmat oikean paikan.

Mitä Koraani sanoo tahtomisesta ja mahdollisuudesta toimia?

Lue Koraanin 76:29–30 kaksi jaetta yhdessä. Ensimmäisessä puhutaan muistutuksesta ja siitä, joka haluaa kulkea tietä Herransa luo. Seuraava sijoittaa tämän tahtomisen Jumalan tahdon yhteyteen ja mainitsee Jumalan tiedon ja viisauden. Kummassakin lauseessa voi tarkistaa, kuka tahtoo. Ensin puhutaan siitä, miten ihminen vastaa johdatukseen. Sen jälkeen kuvataan vastauksen suhdetta Jumalaan.

Koraanin 2:286 puhuu siitä, mitä ihmiseltä voidaan vaatia ja mitä ihminen hankkii teoillaan. Jae jatkuu rukoukseen, jossa pyydetään anteeksiantoa, armahdusta ja laupeutta ja mainitaan unohtaminen ja erehtyminen. Samassa kohdassa voi seurata kolmea asiaa: velvollisuuden rajaa, tekojen kuulumista tekijälle ja mahdollisuutta tehdä virhe. Opas Koraanin lukuihin ja jaenumeroihin selittää, miten nämä kohdat löytyvät toisesta painoksesta.

Jakeessa 2:286 esiintyy arabialaisia verbejä, joiden juuri liittyy ansaitsemiseen tai hankkimiseen. Sama juuri on myöhemmässä sanassa kasb. Lue ensin, mitä jae sanoo omista teoista ja siitä, mitä ihminen niistä kantaa. Teologit käyttävät lähisukulaista sanaa toisessa tehtävässä, kun he kysyvät, miten teko tapahtuu ja millä tavalla se kuuluu sen tekijälle.

Luomisen mitta ja ihmisen velvollisuuden raja ovat kaksi asiaa, jotka voi kirjata eri jaenumeroiden alle. Jakeen 54:49 viereen voi merkitä luomisen. Jakeen 2:286 viereen voi kirjoittaa, mitä ihmiseltä voidaan vaatia, ja sen jälkeen, mistä rukouksessa pyydetään apua. Siinäkin tapauksessa, että suomennoksen sanat kummassakin kohdassa muistuttavat toisiaan, numerot ohjaavat lukijan oikeaan kysymykseen.

Miksi aikomuksella ja pakolla on merkitystä vastuulle?

Koraanin 16:106 tekee poikkeuksen kohdassa, jossa puhutaan uskosta luopumisesta. Pakotettua ihmistä, jonka sydän pysyy vakaana uskossa, käsitellään eri tavalla kuin ihmistä, joka omaksuu epäuskon. Jakeessa on kyse juuri tästä tilanteesta. Se näyttää tässä keskustelussa, miten näkyvän teon olosuhteilla voi olla merkitystä sen moraalisen arvioinnin kannalta.

Umarin välittämä Sahih al-Bukharin ensimmäinen hadith yhdistää teot aikomuksiin. Kertomuksen esimerkki koskee muuttoa maallisen hyödyn vuoksi tai avioliittoa varten. Muuttoa kuvataan sen päämäärän perusteella, jota muuttaja tavoittelee. Hadithin lukemista käsittelevä opas vertailee tätä kohtaa toiseen versioon ja osoittaa, mistä tekstin sanat ja välittäjät löytyvät.

Ajattele kahta ihmistä, jotka sanovat täsmälleen saman asian. Toinen harkitsee vastaustaan ja päättää sanoa sen. Toiselle on esitetty uhka siltä varalta, että hän sanoisi muuta. Pelkät sanat kertovat vähän siitä, mitä kumpikin halusi tai mitä he olisivat voineet tehdä. Arkinen esimerkki auttaa ymmärtämään kysymystä, jonka jälkeen jae ja hadith voidaan lukea niiden omissa, tarkemmissa tilanteissa.

Kun kaksi lähdettä otetaan samaan opetukseen, niiden kuvaukset kannattaa nimetä. Koraanin esimerkin yhteydessä voi kirjoittaa, miten pakko ja uskossa pysyvä sydän mainitaan yhdessä. Hadithia varten voi kirjoittaa, mikä matkan tarkoitus oli. Näin yksi teksti tuo esille toimintaan kohdistuneen paineen ja toinen sen, mitä henkilö itse pyrkii tekemään. Lukija voi löytää kummankin yksityiskohdan oikeasta kohdasta.

Miten al-Ashʿari selittää teon omaksumista?

Abu al-Hasan al-Ashʿari antaa esimerkin teoksensa Kitab al-Lumaʿ sivulla 75. Hän vertaa ihmisen tavanomaista tulemista ja menemistä tahattomaan vapinaan. Hän katsoo, että molemmat liikkeet kuuluvat Jumalan luomiseen ja että niiden eron voi silti tunnistaa. Hänen selityksensä luomisesta koskee kumpaakin liikettä, mutta ihmisen suhde liikkeeseen on tapauksissa erilainen.

Seuraavalla sivulla al-Ashʿari kuvaa kasbia, joka käännetään usein omaksumiseksi tai hankkimiseksi. Teko tapahtuu luodun kyvyn kautta ihmisessä, joka omaksuu teon. Binyamin Abrahamovin tutkimus teoksen al-Lumaʿ argumentista selittää, miten tämä yhdistää Jumalan luoman teon ihmisen vastuuseen. Liikkeiden vertailu on al-Ashʿarin oma esimerkki. Kyvyn kuvauksessa hän tarkentaa, mistä teon omaksumisessa hänen mukaansa on kyse.

Kaksi sivua kannattaa lukea tässä järjestyksessä. Ensimmäisellä voi merkitä, mitä ihminen kokee, kun hän liikkuu omasta tahdostaan tai vapisee tahtomattaan. Toisella voi katsoa, mihin sanaa kasb käytetään. Näin lukija löytää ensin vertauksen ja sitten väitteen siitä, millä tavalla valittu liike syntyy. Tutkimusartikkeli antaa lisäksi tulkinnan siitä, miten tämä liittyy vastuuseen.

Miten al-Maturidi erottaa toimintakyvyn ja valinnan?

Teoksen Kitab al-Tawhid, sivulla 186, Abu Mansur al-Maturidi kuvaa teon kuuluvan ihmiselle siinä suhteessa, että ihminen valitsee sen, tietää mitä tekee ja aikoo tehdä sen. Seuraavaksi hän perustelee, että Jumala luo teot. Samaa tekoa tarkastellaan tässä eri puolilta. Ikhtiyar tarkoittaa valintaa, ja sitä käytetään usein, kun selitetään tätä osaa hänen ajattelustaan.

Al-Maturidi erottaa myös erilaisia kyvyn merkityksiä. Ihmisen kykyä käsittelevässä kohdassa hän puhuu ennen tekoa käytettävissä olevista toimivista välineistä ja valmiuksista. Seuraavalla sivulla hän tarkastelee mahdollisuutta lähteä pyhiinvaellukselle ja selittää, miksi välineillä on merkitystä, kun puhutaan velvoitteesta. Näistä edellytyksistä hän erottaa tietyn teon suorittamiseen liittyvän kyvyn. Naseeh Moyikkalin omaksumista ja valintaa vertaileva tutkimus asettaa eron aiemman ashʿarilaisen keskustelun rinnalle.

Al-Maturidi itse viittaa jakeeseen 2:286 samalla sivulla kuin pyhiinvaellusesimerkki. Hän liittää sen välineisiin ja olosuhteisiin, joiden ansiosta velvollisuus voidaan täyttää. Voi selvittää ennen matkaa, onko matkantekoon tarvittavat välineet käytettävissä. Matkustaminen on itse teko, jonka tekemiseen kyvyn toinen merkitys liittyy. Näiden sivujen avulla voi verrata teologin perustelua suoraan Koraanin tekstiin.

Jos lukupiiri merkitsee samalle paperille sivun 186 ja pyhiinvaellusesimerkin, kumpikin voi saada oman kysymyksensä. Ensin voi kysyä, missä mielessä teko kuuluu sen valitsevalle ihmiselle. Sen jälkeen voi kysyä, millaiset olosuhteet tekevät velvollisuudesta mahdollisen. Toisen kysymyksen vastaus auttaa ymmärtämään, miksi al-Maturidi puhuu erikseen ennen toimintaa olevista välineistä ja siitä kyvystä, joka liittyy itse tekemiseen.

Mitä kaksitoistašiialainen teksti tarkoittaa kahden ääripään välisellä kannalla?

Kaksitoistašiialainen oppinut al-Saduq lukee imaami Jaʿfar al-Sadiqin kannaksi kahden ääripään välisen näkemyksen uskontunnustuksen luvussa pakosta ja vallan luovuttamisesta. Toinen ääripää on pakko eli jabr. Toinen on toimivallan luovuttaminen kokonaan eli tafwid. Esimerkissä joku neuvoo toista välttämään väärää tekoa. Toinen tekee sen silti. Neuvon jälkeen henkilön jättäminen toimimaan omillaan eroaa siitä, että hänelle annettaisiin käsky toimia niin.

Al-Saduqin esimerkissä kysymys on teon sallimisen ja sen käskemisen suhteesta. Al-Ashʿari vertaa tahdonalaista ja tahatonta liikettä. Al-Maturidi puolestaan puhuu velvoitteen edellytyksistä ja teon kuulumisesta tekijälle. Kun näiden esimerkkien yhteydessä säilyttää kunkin tekijän oman kysymyksen, on helpompi lukea, miten kukin teos puhuu Jumalan ja ihmisen toiminnan suhteesta.

Al-Saduqin luku on yksi paikannettava teksti tästä kysymyksestä. Kun esimerkkiä käyttää keskustelussa, tekijän nimen ja luvun voi yhdistää mainintaan siitä, kenen ajatuksena näkökanta esitetään. Tämä auttaa erityisesti silloin, kun samassa muistiinpanossa tarkastellaan myös kahden sunnalaisen teologin käsitteitä. Lukija löytää keskustelun pakosta ja toimivallan siirtämisestä samasta luvusta kuin siinä käytetyn neuvomisen esimerkin.

Miksi usko Jumalan määräykseen voi yhdistyä vaivannäköön?

Sahih Muslimin kohdassa 2664 Abu Hurayran välittämä kertomus kehottaa tavoittelemaan hyödyllistä, pyytämään apua Jumalalta ja jatkamaan yrittämistä. Sen jälkeen puhutaan suhtautumisesta jo tapahtuneeseen ja varoitetaan jäämästä miettimään, mitä olisi voinut käydä. Ensimmäinen osa kuvaa toimintaa ja avun pyytämistä. Toinen pohtii reaktiota jo tapahtuneeseen. Duaa ja salatia käsittelevä selitys kuvaa, miten avun pyytäminen voi olla henkilökohtainen rukous Jumalalle.

Sahih al-Bukharin kohdassa 5729 annetaan historiallinen esimerkki harkinnasta. Kertomuksen mukaan Umar sai Sarghissa kuulla epidemiasta al-Shamin alueella. Hän keskusteli useiden ryhmien kanssa ja ilmoitti, että matkustajat palaisivat. Abu Ubayda kysyi, pakeneeko Umar Jumalan määräystä. Umar vastasi, että he siirtyvät yhdestä Jumalan määräyksestä toiseen. Hän vertasi ratkaisua laakson rehevän ja karun puolen välillä valitsemiseen, kun kameleille etsitään laidunta. Abd al-Rahman ibn Awf tuli myöhemmin paikalle ja välitti Muhammadin opetuksen, joka liittyi päätökseen.

Kertomuksen järjestys kertoo, milloin eri osallistujat puhuvat. Ilmoitus epidemiasta tulee ennen neuvotteluja. Abu Ubayda kysyy Jumalan määräyksestä sen jälkeen, kun Umar on ilmoittanut suunnittelevansa paluuta. Laakson esimerkki kuuluu Umarin omaan vastaukseen. Abd al-Rahmanin välittämä opetus tulee sen jälkeen. Tässä järjestyksessä luettuna on mahdollista erottaa neuvo, henkilön oma selitys ja toisen henkilön myöhemmin kertoma tieto.

Umar piti kumpaakin mahdollista reittiä osana qadaria. Hän kuuli muita ja päätti, minkä reitin valitsi. Lähteistä voi siis lukea erikseen qadar-sanan taustan, teon aikomuksen ja mahdollisuudet sekä tilanteen, jossa epävarmuus ei poistanut tarvetta päättää. Sarghin kertomus näyttää, miten historiallinen henkilö itse kuvasi uskoa ja valintaa tällaisessa tilanteessa.