
Mitä bidri-metallityö on? Sinkkiseos, musta patina ja metallikoristeet
Tutustu bidrin tummaan sinkkiseospintaan ja vaaleaan upotukseen. Vertaa Bidarin tarjotinta, pan-rasiaa, iiriskoristeista jalustaa ja 1800-luvun kannua.
Nimi tulee Deccanin Bidarista. Museo voi käyttää sitä Bidarissa tehdystä esineestä, sinne liitetystä esineestä tai esineestä, jolle on ehdotettu kokonaan muuta valmistuspaikkaa. Nimi on lähtökohta esineen tutkimiselle. Tarjotin, rasia, pullo ja kannu voivat kuulua samaan metallityön perinteeseen, vaikka niiden valmistuspaikka, pinnan viimeistely ja rakenne vaihtelevat. Tekniikan nimi ja valmistuspaikka kannattaa merkitä eri kohtiin. Silloin museoiden antamat varmuusasteet säilyvät, vaikka esineitä tarkastellaan samassa yhteydessä.
Mistä perusmetallin, patinan ja upotuksen löytää?
Aloita astian rungosta. Muoto valetaan seoksesta, jossa on runsaasti sinkkiä. Pintakäsittely tummentaa ympäröivän metallin ja antaa pohjalle sen ominaisen ilmeen. Vaalea koriste täyttää osan tästä pinnasta. SOASin kokoelmien kuvaus kahdesta bidriesineestä kertoo valamisesta ja pinnan valmistelusta, kuvion leikkaamisesta, langan tai levyn lisäämisestä ja lopuksi pohjan tummentamisesta. Koriste säilyy siten erottuvana. Valetun muodon, koristetta varten tehdyn syvennyksen ja valmiin pinnan voi kuvailla erikseen. Valokuva näyttää yleensä valmiin pinnan, joten työstämisen järjestys kannattaa ottaa esinekuvauksen lähteestä. Tumma kohta ei kerro koostumusta yhtä suoraan kuin materiaalin tunnistava tutkimus. Kuvan perusteella voi kuitenkin kuvata, missä kohtaa pinnan sävy vaihtuu.
Etsi valokuvasta sileä tumma alue, kuvion ääriviiva ja leveä kohta samassa aiheessa. Kirjaa, miten valo heijastuu kustakin osasta. Kahdella kiiltävällä alueella voi olla eri sävy, mutta lämpimässä valossa vaalea metalli voi näyttää kellertävältä. Tarkista materiaalin tunnistus museon luettelon asianomaisesta kentästä. Jos se puhuu kullanvärisestä metallista tai ehdottaa kahta materiaalia, käytä samaa varausta. Ohut linja voidaan paikantaa varmasti silloinkin, kun sen tarkka koostumus jää avoimeksi. Erota muistiinpanoissa, mikä näkyy kuvassa ja minkä materiaalin luettelon laatija on ehdottanut.
Miten lanka, upotettu levy ja päälle asetettu levy muodostavat kuvion?
Ohut lanka voi seurata kapeaa viivaa. Leikattu levy voi täyttää leveämmän terälehden tai kentän. Rungon pinnalle asetettu levy voi muodostaa laajan kuvion. Los Angelesin piirikunnan taidemuseon tietue tarjottimesta M.73.5.160 kuvaa upotetun ja päälle asetetun levyn yhdistelmää, jota täydentää lanka. Tarjotin on tietueen mukaan valmistettu Bidarissa noin vuosina 1650–1700. Matalan tarjottimen halkaisija on hieman yli 45 senttimetriä. Luettelo antaa sanat saman kuvion eri tekniikoille. Yksityiskohdassa voi ensin seurata kuvion ääriviivaa ja katsoa sitten erikseen, mikä täyttää sen. Jos vain toinen alue näkyy selvästi, kuvaile sitä ja katso sitten, mitä museon tekniikkakenttä kertoo muiden alueiden valmistamisesta.
Jos reunus näkyy lähikuvassa, seuraa pinnan korkeuseroa ja upotuksen rajaa. Ympäröivä seos, leikattu syvennys ja koriste voivat näkyä samassa kuvassa. Kuluminen voi pehmentää reunoja, joten tarkista tekniikka luettelosta. Suitsutusastioiden opas vertaa erikseen dokumentoituja metallirunkoja, kansia ja pintakäsittelyjä. Khatam-puu-upotuksen opas kuvaa puupinnalle valmistettuja pieniä osia. Alustalla ja rakenteella on merkitystä, kun selosteessa käytetään yleistä sanaa upotus. Merkitse muistiin ensin alustan materiaali ja sitten koristelun rakenne. Näin metalliin ja puuhun liittyvät havainnot säilyvät oikeassa yhteydessään.
LACMA mainitsee tarjottimen materiaalikentässä tekniikat tarkashi ja tehnishan. Kuraattorin kuvaus erottaa langan, metalliin upotetun levyn ja pinnalle asetetun levyn. Verkkotietueessa on mitat ja tekninen kuvaus, kun taas Metin esinekuvat näyttävät koristeiden ja osien suhteelliset sijainnit. Käytä kunkin esineen omaa aineistoa. Kuvan reunaan päättyvä viiva voi jatkua sivulle tai reunusta pitkin. Kuvatekstissä voi tunnistaa näkyvän osan ja jättää koko kuvion tarkastelun toiseen kuvaan tai kuraattorin kuvaukseen. Halkaisija on koko tarjottimen mitta, vaikka kuvassa olisi vain pieni osa sen reunasta.
Miten Bidarin rasia ja iiriskoristeinen jalusta eroavat?
Metin pan-rasia 1996.3a, b liitetään Bidariin ja ajoitetaan 1600-luvun alkupuolelle tai keskivaiheille. Se on noin 9,9 senttimetriä korkea ja 13,6 senttimetriä leveä. Materiaalikenttä kertoo valetusta ja kaiverretusta sinkkiseoksesta sekä hopea- ja messinkiupotuksesta. Museo tarjoaa useita kuvakulmia. Vertaa rungon ja kannen koristelua ja tarkista, kumpi osa valitussa kuvassa näkyy. Museon käyttämä esinenimike kertoo astian tyypin. Kirjaa nimi, kokoelmanumero ja mitat samasta tietueesta. Näin esimerkiksi rasian leveyttä ei vahingossa yhdistetä kuvaan eri esineestä, jonka muoto näyttää läheltä samankaltaiselta. Kannen muoto auttaa myös hahmottamaan, mistä suunnasta kuvioita katsoo eri kuvissa.
Metin iiriskoristeinen jalusta 1984.221 liitetään 1600-luvun lopun Bidariin. Se on 17,5 senttimetriä korkea, halkaisijaltaan 16,5 senttimetriä. Tietue kuvaa messinkiupotusta valetussa ja kaiverretussa sinkkiseoksessa. Jalusta kannatteli aikoinaan vesipiipun muita osia. Museokuvassa kuvailun kohde on jalusta. Vertaa materiaalitietoa näkyvään koristeluun ja selvitä alkuperäinen kokoonpano kuraattorin muistiinpanosta. Rasia ja jalusta dokumentoivat kaksi muotoa, eri ajoitukset ja eri upotusmetallit. Rasian leveys ja jalustan halkaisija kannattaa myös kirjata omilla nimillään, jotta mittoja voi verrata ilman sekaannusta.
Mitä opetuskokoelman kaksi esinettä kertovat viimeistelystä?
SOASin pullossa LDSAC 2021.1.9 on pyöreä runko ja pitkä, kapea kaula. 1800-luvun pullosta puuttuu alkuperäinen suljin. Kokoelman vastuuhenkilö kuvaa kiillotettua pintaa ja todennäköisesti hopealangasta ja hopealevystä tehtyjä, vyöhykkeisiin järjestettyjä upotuksia. Hän vertaa pulloa Biharin Purneaan liitettyihin esimerkkeihin ja jättää tuotantopaikan avoimeksi. Luettelon vertailun voi mainita samankaltaisuutena, vaikka työpajaa ei tunneta. Vertailun voi ilmaista vaikkapa siten, että kokoelman kuvauksessa pulloa verrataan Purneaan liitettyihin esineisiin. Tällöin viittaus kertoo, kenen tekemä vertailu on. Kaulan muoto, kiilto ja puuttuva suljin ovat erillisiä havaintoja, joita voi käyttää esineen kuvaamisessa.
Toisen SOAS-esineen, LDSAC 2021.1.10:n, tumma pinta näyttää pehmeämmältä ja epätasaisemmalta. Nykykuvauksessa se on todennäköisesti pieni sylkyastia, mutta se oli aiemmin luetteloitu kivialtaaksi. Leveä kullanvärinen upotus voi olla messinkiä tai kultaa, ja pienemmät yksityiskohdat ovat hopeaa. Säilytä vanha nimitys kokoelman historiassa ja toiminnasta tehty arvio nykykuvauksen yhteydessä. Pyhiinvaeltajien pullojen opas osoittaa, miten runko ja lisäosat auttavat astian tunnistamisessa. Puuttuva osa rajoittaa sitä, mitä valokuva yksin voi osoittaa käytöstä. Tarkka värin kuvaus ja käyttötarkoituksen epävarmuus voivat molemmat kuulua samaan kuvatekstiin.
Miten konservointitutkimus erottaa tumman pinnan rungosta?
V&A:n konservointilehden tutkimuksessa tarkasteltiin tutkimusta varten hankittuja bidrirasiaa ja kiekkoa. Röntgenfluoresenssi osoitti sinkin olevan päämetalli molemmissa. Ryhmä arvioi rasian alapuolelta otetussa pienessä näytteessä patinakerroksen paksuudeksi noin kolme mikrometriä tutkitussa kohdassa. Pinnan kartoitus osoitti myös, että tumma pohja oli yleensä hieman vaaleaa upotusta alempana. Mitattu ero koskee tutkimusnäytettä. Kerroksen paksuus ja viereisten pintojen korkeusero ovat eri tuloksia. Kun merkitset näytteenottokohdan, lukija voi nähdä, mitä esineen osaa mittaus koskee ja mitä kohtaa valokuvassa tarkastellaan.
Erillinen British Museumin näytteiden pinta-analyysi tutki patinan ja sen alapuolisen alueen kemiaa. Kirjoittajat ehdottivat tummaa ulkonäköä selittäväksi malliksi hajautunutta, sinkkioksidin kaltaista faasia. Liitä ehdotus kyseiseen tutkimukseen. Ohuen pintakerroksen analyysi voi antaa eri tietoa kuin valetun rungon materiaalikuvaus. Keraamisen lustre-koristelun opas käsittelee toista tapausta, jossa ohut pinta muuttaa valon heijastumista. Keraamisella tekniikalla ja sinkkiseoksen pinnalla on kummallakin oma materiaalinäyttönsä. Samantapainen tumma väri kahdessa kuvassa ei yksin kerro, onko pinnan paksuus tai kemiallinen koostumus sama. V&A:n arvio paksuudesta perustuu tiettyyn kohtaan rasiassa. British Museumin näytteistä tehty selitysmalli koskee eri tutkimusta. Kun niitä käytetään yhdessä, mainitse kummankin kohdalla havaittu tai ehdotettu asia. Raportit kannattaa pitää erillään myös silloin, kun samat sanat esiintyvät molempien tutkimusten kuvauksissa.
Mitä Bidarin nimi kertoo 1800-luvun kannusta?
Princetonin yliopiston taidemuseon kannu 2023-25 on ajoitettu noin vuoteen 1850 ja on 90 senttimetriä korkea. Materiaalikenttä mainitsee bidrityön, hopean, kuparin ja messingin. Valmistuspaikaksi on merkitty Intia, mahdollisesti Surat tai Vadodara. Kuvallisessa ja arkkitehtonisessa koristelussa museo tunnistaa Euroopasta sovellettuja aiheita sekä intialaisia kasveja ja eläimiä maisemassa. Aiheet kuuluvat esineen koristeluun. Maantieteellinen arvio on luettelossa erikseen. Tarkka kuvateksti voi ilmoittaa mitan ja likimääräisen valmistusajan ennen kahta mahdollista kaupunkia. Eurooppalaisiin esikuviin viittaava kuvakieli ja intialaiset kasvit sekä eläimet ovat kuvauksen eri yksityiskohtia. Pelkkä kuvan aihe ei ratkaise, kummassa ehdotetussa kaupungissa esine tehtiin.
Tietue kertoo kuningatar Viktorian kokoelmasta vuosina 1851–54 ja Victoria and Albert Museumista vuosina 1854–1946. Princeton hankki kannun vuonna 2023. Omistushistoria seuraa esinettä valmistamisen jälkeen. Kirjoita muistiinpanoihin likimääräinen valmistusaika, mahdollinen valmistuspaikka ja päivätyt omistustiedot omille riveilleen. Hyvin dokumentoitu omistusketju voidaan kertoa täsmällisesti samalla kun työpajan sijaintiin liittyvä epävarmuus säilyy. Mahdollisten tuotantokaupunkien nimet voivat siis näkyä tekstissä erillään kokoelmaluettelon paikoista.
Näin kuvailet esinettä museon valokuvasta
Etsi tumma alue, ohut linja ja leveä muoto. Seuraa niitä reunan yli tai katso toista kuvaa, jos tietue tarjoaa sellaisen. Etsi reuna, kansi, kahva tai aukko ja kerro, minkä osan kuva näyttää. Aloita muodosta ja viimeistelystä, nimeä sitten materiaalit luettelon sanoilla. Inventaarionumerolla toinen lukija löytää saman yksityiskohdan. Jos kaksi kuvaa on eri suunnista, tekstissä voi kertoa, kummalta puolelta kuvio näkyy. Esimerkiksi kannun kahva voi auttaa sijoittamaan kuvion suhteessa suuhun. Kuvaile ne osat, jotka näkyvät, ja käytä luettelon muita kuvia puuttuvien kohtien tutkimiseen.
Käytä museon ajoituksia ja varauksia. LACMAn tarjottimessa on upotettua ja päälle asetettua levyä sekä lankaa. Metin iirisjalustalle ilmoitetaan messinki. Rasiasta ilmoitetaan myös hopea. Vertailussa molempien tietueiden sanat voi kopioida muistiin sellaisinaan ennen kuin tekee yhteistä kuvausta bidrikoristeiden materiaaleista. SOASin esineessä näkyy kullanvärinen sävy, ja metallista on ehdotus. Princetonin kannun tietueessa on mahdollinen valmistuspaikka ja dokumentoitu omistushistoria. Nimi bidri yhdistää esimerkit metallityön lajiin. Jokaisen esineen omasta tietueesta löytyvät väitteiden perustelut. Jos kuvailemasi havainto liittyy vain yhteen kuvakulmaan tai näytteeseen, sano se kuvatekstissä tai muistiinpanossa.
Kokoelmatietueet ja tekniset tutkimukset
- SOASin kokoelmat, oppiminen esineistä vertaa pulloa ja todennäköistä sylkyastiaa ja kuvaa valmistuksen vaiheita.
- LACMA, tarjotin M.73.5.160 dokumentoi langan sekä upotetun ja päälle asetetun metallilevyn.
- Met, rasia 1996.3a, b kuvaa hopeaa ja messinkiä kannellisessa astiassa.
- Met, jalusta 1984.221 kertoo messingistä ja alkuperäisistä lisäosista.
- V&A:n konservointilehti, numero 55 tutkii patinaa ja pinnan korkeutta kahdessa tutkimusesineessä.
- Fondazione Bruno Kessler, British Museumin näytteiden tutkimus kuvaa menetelmiä ja tummalle patinalle ehdotettua selitystä.
- Princetonin yliopiston taidemuseo, kannu 2023-25 kertoo korkeuden, mahdollisen valmistuspaikan ja omistushistorian.





