Mikä on pyhiinvaeltajan pullo ja mistä sen tunnistaa?

Mikä on pyhiinvaeltajan pullo ja mistä sen tunnistaa?

Muslim Post Editorial Desk@muslimpost

Vertaa keraamisia, metallisia ja lasisia pyhiinvaeltajan pulloja yhdeksän museotietueen avulla. Tutustu muotoon, ripustukseen ja käyttöön.

Pyhiinvaeltajan pullo on museoluetteloissa käytetty nimitys tietynlaiselle astialle. Yleinen malli on litteä. Siinä on kapea kaula ja pienet lenkit olakkeissa. Litteä runko sopii kannettavaksi lähellä vartaloa, ja lenkeistä astian voi ripustaa vyöhön tai satulaan. Museot käyttävät samaa nimeä myös puolikuun muotoisista metalliastioista. Kun selvität, mitä yksittäinen pullo saattoi sisältää tai kuka sitä käytti, tarkastele sekä muotoa että juuri kyseisen esineen tietoja.

Aloita leveästä sivusta ja siirry sitten katsomaan pulloa kapealta sivulta. Edestä erottuvat kaula, lenkit ja ulkoreuna. Sivulta näkyy rungon syvyys. Katso myös materiaali, pintakäsittely ja merkinnät puuttuvista tai lisätyistä osista. Näin voit vertailla syyrialaista keramiikkapulloa, nykyaikaisia osia sisältävää safavidipulloa ja kahta 1600-luvun metallipulloa, joiden muodolla on yhteys nahka-astioihin.

Miltä litteä tai pyöreä runko näyttää sivulta

Linssinmuotoinen runko muistuttaa linssiä. Se voi näyttää edestä pyöreältä ja sivulta melko ohuelta. Pyöreys kuvaa siis yhden katselukulman ääriviivaa. Syvyys auttaa vertaamaan litteää astiaa täyteläisempään muotoon. Puolikuun ääriviiva eroaa pyöreästä jo edestä. Etsi luettelosta syvyydeksi nimetty mitta ennen kuin arvioit paksuutta etukuvan perusteella.

Metropolitan Museum of Artin keraaminen pullo 1978.93.10 on suunnilleen 300- tai 200-luvulta eaa. Sillä on linssinmuotoinen runko, kapea suu ja pienet lenkit olakkeissa. Se löydettiin kaivauksissa Tall-i Takhtissa, Pasargadaessa, nykyisen Iranin alueella. Luettelon mitat ovat 18,2 × 15,7 × 10,7 senttimetriä. Museon mukaan nimi tuo mieleen astiat, joita myytiin myöhäisroomalaiselta ajalta lähtien Välimeren alueen kristillisissä pyhiinvaelluskohteissa. Paljon vanhemmalla Pasargadaen pullolla on oma arkeologinen yhteytensä. Museo pitää kokoa ja suuta sopivina henkilökohtaiseen juomapulloon. Metropolitan Museum of Art, seleukidiajan pullo 1978.93.10

Jos samasta esineestä on kaksi kuvaa, merkitse kummankin katselukulma havaintojen yhteyteen. Yhdestä kuvasta voi näkyä, missä kaula ja olake liittyvät toisiinsa. Toinen kuva voi paljastaa rungon kaarevuuden. Luettelon mitat auttavat vertaamaan pullon todellisia mittasuhteita, vaikka kuvat näkyisivät näytöllä eri kokoisina.

Pasargadaen astian kolme mittaa voi siirtää kuvatekstiin samassa järjestyksessä kuin tietueessa. Jos kuvailet sivun litteyttä, yhdistä havainto sivukuvaan tai erikseen nimettyyn mittaan. Näin lukija pystyy erottamaan kuvasta näkyvän muodon siitä, mitä luettelon mitat sellaisinaan kertovat.

Miksi lenkit ovat lähellä olakkeita

Los Angeles County Museum of Artin eli LACMAn M.2002.1.140 on pyöreä, litteä pullo, jossa on kapea kaula ja kaksi pientä lenkkiä. Museo ajoittaa sen 1100-luvun puoliväliin ja merkitsee valmistuspaikaksi Syyrian. Pullo on 16,51 senttimetriä korkea. Materiaalikentässä mainitaan kaiverrettu, lasitettu frittikeramiikka ja runkoon kiinnitetyt osat. LACMAn oma tietue on nimeltään Canteen. Museon työntekijöiden Museum With No Frontiersille laatimassa tietueessa lukee Pilgrim flask. Molemmissa on sama esinenumero. LACMAn tietue M.2002.1.140 ja Saman pullon tietue Museum With No Frontiersissa

Kiinnitetyt lenkit mahdollistivat pullon ripustamisen vyöhön tai satulaan. Litteä kylki saattoi asettua lähelle tukea. Museo pitää todennäköisenä, että monilla keskiajan islamilaisen maailman vastaavilla astioilla kannettiin vettä henkilökohtaiseen käyttöön. Artikkeli kashkul-kulhoista ja niiden ketjuista näyttää toisenlaisen ripustuksen avoimessa astiassa. Vertailussa kannattaa katsoa, mistä esine voidaan ripustaa ja miten kulhon leveä aukko ja pullon kapea suu eroavat toisistaan.

LACMA kertoo myös lasittamattomista keraamisista pulloista, joissa haihtuminen saattoi jäähdyttää sisältöä. Tämä syyrialainen pullo on lasitettu. Tarkista tietueen pintakäsittely ennen kuin sovellat yleistä selitystä tiettyyn esineeseen. Artikkeli sabil-kuttabista ja julkisesta vedenjakelusta Kairossa käsittelee veden jakamiseen rakennettua taloa. Pullon lenkit taas näyttävät, millainen kannettava vesiastia saattoi olla yhden ihmisen käytössä.

Jos käytät syyrialaisesta pullosta kumpaakin tietuetta, säilytä alkuperäiset otsikot ja kirjoita niiden yhteyteen sama esinenumero. Lukija voi tarkistaa materiaalin ja mitat toiselta sivulta. Toiselta sivulta voi lukea muodon ja ripustuksen selityksen. Kaksi nimeä eivät viittaa kahteen eri pulloon, mikä käy ilmi esinenumerosta.

Safavidipullo, jossa on nykyaikainen nuppi ja nykyaikaiset kahvat

British Museumin tietueessa 1950,1019.1 on Iranista peräisin oleva safavidiajan keramiikkapullo. Hidžravuosi 1036 vastaa vuosia 1626–1627 jaa. Korkeus on 23,1, leveys 19 ja syvyys 10 senttimetriä. Lasitteen alla oleva sininen ja musta koristelu esittää lintuja, kasveja ja kiinalaisia kirjoitusmerkkejä jäljitteleviä kuvioita. Luettelon mukaan nuppi ja kahvat ovat nykyaikaisia. British Museum, safavidipullo 1950,1019.1

Syvyys on hieman yli puolet leveydestä. Suhde auttaa hahmottamaan sivuprofiilia, vaikka valokuvassa erottuisi lähinnä etupuolen kuviointi. Kirjoita kuvatekstissä pullon ajoitus esinenumeron viereen ja kahvojen ikä erikseen. Artikkeli islamilaisesta metallinhohtokeramiikasta näyttää erilaisen suhteen lasitteen ja koristelun välillä. Safavidipullon tietueessa sininen ja musta on sijoitettu nimenomaan lasitteen alle.

Vertaa safavidipullon sivun mittaa sellaiseen astiaan, josta on saatavilla sekä etu- että sivukuva. Jos verrattavassa pullossa on pieniä lenkkejä olakkeissa, niiden paikka auttaa tarkastelemaan mahdollista ripustusta. Safavidipullon nykyaikaisista kahvoista kerrotaan sen omassa tietueessa. Kahvojen ikää ei tarvitse päätellä muodosta tai toisen pullon osista.

Kaksi metallipulloa, joilla on nahkaisia esikuvia

Metropolitanin 2020.11 on kaiverrettu pronssipullo 1600-luvulta. Luettelo nimeää valmistuspaikaksi Pohjois-Intian tai Deccanin. Korkeus on 21,1 ja leveys 23,6 senttimetriä. Runko on symmetrinen puolikuu, jonka päät kaartuvat. Museo yhdistää muodon nahkaisiin matka-astioihin. Deccanin maalaustaiteessa ja metallitöissä esiintyy samantapaisia puolikuun muotoja. Kuvauksessa käsitellään myös riikinkukko- ja haukka-aiheita intialaisen koristelun yhteydessä. Metropolitan Museum of Art, pronssipullo 2020.11

Kaatonokka ja kansi puuttuvat. Kolme rengasta on säilynyt. Museo ehdottaa renkaiden perusteella, että pullo saattoi riippua ketjusta. Puolikuun ääriviivat voi jäljittää säilyneestä rungosta. Kun kuvaat ripustusta, mainitse jäljellä olevat renkaat, kadonneet osat ja museon esittämä tulkinta.

Metropolitanin pullo 1984.100 ajoittuu 1600-luvulle, ja museo yhdistää sen Turkkiin. Se on valettua ja kaiverrettua kuparia, jossa on jälkiä tombak-kultauksesta. Korkeus on 23, leveys 16 ja syvyys 12 senttimetriä. Syvyys on kolme neljäsosaa leveydestä. Museo vertaa muotoa osmanien ratsastusvarusteisiin kuuluneisiin nahkapulloihin. Ylelliset versiot olivat museon mukaan todennäköisesti aseman merkkejä. Tulkinta koskee tämän ryhmän arvokkaita esineitä. Metropolitan Museum of Art, kuparipullo 1984.100

Metallipulloja vertaillessa kannattaa mainita, mistä käyttöä koskeva tulkinta alkaa. Pronssipullon tapauksessa säilyneet renkaat tarjoavat perusteen ketjua koskevalle ehdotukselle. Kuparipullon kohdalla museo vertaa muotoa ratsastusvarusteisiin ja kiinnittää huomiota ylelliseen toteutukseen. Kun mainitset esinenumeron ja kyseisen ominaisuuden samassa kuvauksessa, tulkinta pysyy yhteydessä siihen esineeseen, josta se on tehty.

Miten ajjubidien ajan lasipullo toistaa muodon

British Museumin syyrialainen lasinen vesipullo 1869,0120.3 on noin vuosilta 1250–1260. Luettelo ilmoittaa korkeudeksi 23,2, pituudeksi 23 ja leveydeksi 15,2 senttimetriä. Säilytä nämä nimitykset myös silloin, kun vertaat lasipulloa esineeseen, jonka luettelo ilmoittaa syvyyden. Lasissa on emalikoristelua ja kultausta. Museo tunnistaa pyhiinvaeltajan pullon muodon, joka on yleisempi keramiikka- ja metalliastioissa. British Museum, ajjubidien ajan lasipullo 1869,0120.3

Museo tunnistaa koristelussa kristillisiä soturipyhimyksiä ja hoviaiheisiin liittyviä henkilöitä, joista yksi soittaa harppua. Kuvauksessa voi kertoa, missä kohdassa lasia hahmot näkyvät. Artikkeli ihmisistä ja eläimistä islamilaisessa taiteessa esittelee muita tapoja, joilla museot tulkitsevat henkilöitä ja heidän ympäristöään. Pullon omistajan selvittäminen edellyttää juuri tätä esinettä koskevaa aineistoa.

Kuvatekstissä voit käyttää lasipullon kahta tietoa rinnakkain. Materiaalin ja pintakäsittelyn voi kuvata emalina ja kultauksena lasilla. Hahmojen tunnistus on museon tulkinta kuviosta. Kun kerrot erikseen, missä harpisti tai soturipyhimykset näkyvät, lukija voi etsiä kyseiset yksityiskohdat kuvasta.

Messinkipullo, jonka kahvat saatettiin lisätä myöhemmin

Smithsonianin National Museum of Asian Artin Freer Gallery säilyttää messinkistä pulloa F1941.10, jossa on hopeaupotuksia. Museo ajoittaa sen 1240- tai 1250-luvulle. Maantieteellisessä kentässä mainitaan Mosul ja todennäköisenä alueena Pohjois-Irak. Kokonaiskorkeus on 45,2 ja leveys 36,7 senttimetriä. Museo vertaa profiilia keraamisiin pyhiinvaeltajan pulloihin. Luettelo mainitsee kaulan sisällä olevan siivilän ja toteaa, että kahvat on todennäköisesti lisätty myöhemmin. Smithsonian, Freer Galleryn pullo F1941.10

Upotuskoristeluun kuuluu kirjoituksia, koristekuvioita ja kristillisiä aiheita. Keskellä on Neitsyt Maria ja lapsi, ja muualla kuvataan kohtauksia Kristuksen elämästä. Museo kertoo ehdotuksesta, jonka mukaan varakas kristitty saattoi tilata astian ehkä matkojen muistoksi. Kuvatekstissä voi mainita erikseen tunnistetut aiheet, tilaajaa koskevan oletuksen ja huomautuksen kahvoista.

Kaulan sisäinen siivilä ei välttämättä erotu etukuvasta. Sen sijainnin voi silti ilmoittaa luettelon perusteella. Kahvojen ajankohdasta luettelo käyttää todennäköisyyttä ilmaisevaa sanamuotoa. Molemmat tiedot kuuluvat samaan astiaan. Ne vastaavat kuitenkin eri kysymyksiin, toinen siitä, mitä kaulassa on, ja toinen siitä, milloin näkyvät kahvat saatettiin kiinnittää.

Näin kirjoitat kuvauksen, jonka voi tarkistaa

Aloita esinenumerosta. Merkitse etupuolen ääriviivat, sivuprofiili ja syvyys, jos se on ilmoitettu. Kuvaa suu, lenkit, renkaat tai kahvat sekä materiaali ja pintakäsittely. Kirjoita kuntoa koskeva tieto sen osan kohdalle, jota se koskee. Pronssipullosta 2020.11 puuttuvat kaatonokka ja kansi. Safavidipullon nuppi ja kahvat ovat nykyaikaisia. Freer Galleryn pullon kahvat ovat todennäköisesti myöhempiä lisäyksiä. Jokaisen tiedon voi tarkistaa kyseisellä esinenumerolla.

British Museumin kokoelmahistoria kertoo ostosta, jonka yhteydessä pullon sisältö on kirjattu. Edward William Lane osti Kairosta kiinalaisesta posliinista tehdyn pullon. Ostohetkellä siinä oli vettä Mekan Zamzam-kaivosta. Paikka ja pullossa ollut vesi tunnetaan juuri tämän oston yhteydessä. Ensimmäiseen käyttöön, aiempaan omistajaan tai esineen reittiin tarvittaisiin muuta aineistoa. British Museum, islamilaisen kokoelman historia

Kun vertailet lukuja, kirjoita mitan nimi luvun viereen. Iranilaisen keramiikkapullon leveys on 19 ja syvyys 10 senttimetriä. Kuparipullon vastaavat mitat ovat 16 ja 12 senttimetriä. Syyrialaisen lasipullon luettelossa käytetään pituutta ja leveyttä. Nimitykset auttavat päättelemään, mitkä luvut ovat suoraan verrattavissa ja milloin tarvitaan sivukuvaa.

Myös käyttötietoa kannattaa kuvata sillä tarkkuudella, jolla se on kirjattu. Pasargadaen astian kohdalla museo arvioi suun ja koon sopivuutta juomapulloksi. Lanea koskeva kertomus nimeää ostajan ja kertoo nesteen ostohetkellä. Jos kaksi pulloa muistuttaa toisiaan, kumpaakin voi silti tarkastella oman löytöpaikkansa, kuntonsa ja käyttöä koskevan aineistonsa kautta.

Museotietueita pyhiinvaeltajan pullojen vertailuun