Näin luet vesileimoja osmanien ja islamilaisissa käsikirjoituksissa

Näin luet vesileimoja osmanien ja islamilaisissa käsikirjoituksissa

Muslim Post Editorial Desk@muslimpost

Vertaa kolmea puolikuuta, vastamerkkejä ja viiran jälkiä. Katso, miten paperista tehty havainto voidaan yhdistää käsikirjoituksen ajoitukseen.

Paperin vesileima on arkin sisään syntynyt kuvio. Perinteisessä vesiraitapaperissa viiraan kiinnitetty metallilankakuvio jättää arkkiin sen muodostuessa ohuemman kohdan. Paperin läpi kulkeva valo voi paljastaa kuvion ja viiran jättämät viivat. Leima kertoo paperista. Jotta sen voi yhdistää käsikirjoituksen syntyaikaan tai -paikkaan, on selvitettävä, missä lehti on kirjassa, ja tutkittava muita lähteitä. Jos tarkastelu alkaa yksityiskohtakuvasta, käsikirjoituksen tunnus ja lehden numero auttavat etsimään paikan kokonaisesta kuvasarjasta. Näin saman leiman voi löytää myös silloin, kun koko kirjan kuva on käännetty eri asentoon.

Kolme puolikuuta on tavallinen kuvio papereissa, joita on käytetty osmanien ja muiden islamilaisten käsikirjoitusten kokoelmissa. Puolikuut vaihtelevat kooltaan, paikaltaan ja muodoltaan. Arkissa voi olla myös toinen merkki tai kirjaimia. Kopioija on voinut käyttää päätekstissä tiettyä paperia, ja toinen lehti on voitu lisätä myöhemmin. Vertailu alkaa numeroidusta lehdestä ja sen paikasta niteessä. Vaikka eri havainnoilla olisi sama kuvion nimi, pidä sijainti ja mitat jokaisen esimerkin kohdalla erillään. Tämä on tärkeää etenkin, jos havainnot ovat kirjan eri osissa. Jos lehti on lisätty niteeseen myöhemmin, sen sijainti kuuluu samaan muistiinpanoon kuin leiman kuvaus. Näin havaintoa ei myöhemmin lueta automaattisesti päätekstin paperia koskevaksi.

Vesileiman, tiheiden viivojen ja tukilankojen jälkien löytäminen

Etsi läpivalaistusta kuvasta lähekkäin olevia yhdensuuntaisia viivoja ja toinen sarja, jossa viivat ovat kauempana toisistaan. Tiheät viivat ovat viiralankojen jälkiä. Harvemmassa olevat tukilankojen jäljet kulkevat niiden poikki. Vesileimalla on oma ääriviiva, ja se voi olla tukilangan jäljen vieressä tai sen poikki. Kirjaa sijainti suhteessa viivoihin ja arkin reunaan. Kuvan kääntäminen ei muuta viivojen suhdetta toisiinsa. Jos leima ulottuu viivan molemmille puolille, kerro, mitkä osat näkyvät sen kummallakin puolella. Paperinvalmistuksen opas kertoo laajemmin kuitujen käsittelystä ja paperiarkin muodostamisesta.

Michiganin yliopiston opas vesileimapapereihin järjestää lähteitä kuvion, vastamerkin ja muiden ominaisuuksien mukaan. Käytä kuvassa olevaa mittakaavaa tai julkaistua mittausta, jos sellainen on saatavilla. Merkitse, näkyykö leima kokonaan. Taitteen lähellä oleva kohta voi jäädä piiloon. Puuttuva kulma tai korjaus voi myös rajata kuvan näyttämää aluetta. Julkaistu valokuva riittää usein ensimmäiseen vertailuun. Kuvaile ensin, missä havaittava ääriviiva loppuu. Taitteen peittämä kohta ja paperista puuttuva kohta kannattaa nimetä eri tavoin, jotta lukija voi arvioida, mitä kuvasta todella tietää.

Kolmen puolikuun vertaaminen yksi kerrallaan

Michiganin kokoelmaraportti kolmesta puolikuusta kuvaa useita papereita käsikirjoituksessa Isl. Ms. 44, joka kopioitiin vuonna 1648 luultavasti Egyptissä. Leimat näkyvät sivuilla 4, 580 ja 620. Raportti esittää ne eri muunnelmina. Katso puolikuiden järjestys, koko ryhmän leveys sekä jokaisen puolikuun korkeus ja leveys. Pidä sivunumero mukana muistiinpanossa. Sivut 4 ja 620 kuuluvat samaan niteeseen, mutta ne ovat erillisiä havaintoja paperista. Jos kokoat kuvat rinnakkain, kirjoita jokaisen viereen oma sivunumero. Siten sama tunnus ei peitä alleen sitä, että kuvaus on tehty eri sivuista.

Michigan esittää myös kolme puolikuuta Isl. Ms. 504:n lehdellä 37 lähellä sisämarginaalia. Kyseinen osa kopioitiin vuonna 1713. Sisämarginaalilla tarkoitetaan lehden taitteen puoleista reunaa. Osittain näkyvä leima voi kertoa sijaintinsa, vaikka koko ääriviivan vertaaminen olisi vaikeaa. Eri papereilla voi samassa kokoelmassa olla sama kuvion nimi. Mitattava muoto ja etäisyydet tarkentavat vertailua. Jos leima jatkuu taitteeseen, merkitse, mikä osa on kuvassa näkyvissä. Toisen kuvan avulla päätelty ääriviiva ei ole sama havainto kuin tässä kuvassa näkyvä jälki.

Vastamerkin ja mittojen käyttäminen yhdessä

Vastamerkki on lisämerkki, joka voi esiintyä päävesileiman yhteydessä. Siinä voi olla nimikirjaimia, nimi tai muu kuvio. Isl. Ms. 454:stä Michigan näyttää vastamerkin, jossa näkyy V-kirjain kolmilohkoisen kuvion alla. Samasta käsikirjoituksesta esitetyt kolme puolikuuta ovat lisätyssä osassa. Kuvaile molempien merkkien sijainti lähteiden perusteella ennen kuin käytät niitä yhdessä paperin tunnistamiseen. Lehden numero tai osan kuvaus auttaa tarkistamaan, koskevatko havainnot samaa paikkaa. Esimerkiksi osan nimeä ei kannata siirtää merkistä toiseen, ellei luettelo osoita molempia samaan kohtaan.

Julkaistu Baillieun kirjaston käsikirjoitustutkimus kirjaa eroja kahden vesiraitapaperin esimerkin, MUL 33:n ja MUL 34:n, välillä. Tukilankojen jälkien välit ovat taulukossa vastaavasti 25 ja 30 millimetriä ja tiheiden viivojen välit 2 ja 3 millimetriä. Vesileimojen rivillä erotetaan kolme puolikuuta ja LG MUL 33:ssa sekä kolme pitkänomaista puolikuuta MUL 34:ssä. Kuvateksteissä käsikirjoituksille annetaan vuodet 1638 ja 1782. Ne yksilöivät luettelon esimerkit. Mittaukset ja leimat kuvaavat tutkittua paperia. Kun kopioit luvut muistiin, kirjoita myös viivan laji ja mittayksikkö. Näin kummankin esimerkin kaksi mittaa säilyvät eri havaintoina ja kuvatekstin vuosi pysyy niiden rinnalla omana tietonaan. Esimerkiksi MUL 33:n luvut 25 ja 2 eivät kuvaa yhden viivatyypin vaihtelua. Kun ne siirretään omiin riveihinsä, myös MUL 34:n vastaavat mitat on helpompi löytää.

Kirjaa mittaussuunta ja mitta. Jos kuva on käännetty, puolikuiden paikka lähimpien tukilankojen jälkiin nähden on hyödyllisempi kuin näytöllä käytetty vasen tai ylös. Kerro, kuinka paljon arkista näkyy. Opas mushafiin fyysisenä kirjana kertoo irtolehden, taitetun arkin ja niteen suhteesta. Kuvan rajauksessa voi ilmoittaa, mikä arkin reuna näkyy. Jos asteikkoa ei ole, kuvaruudun etäisyys ei ole paperista mitattu etäisyys. Sen sijaan voidaan ilmoittaa, näkyykö leima esimerkiksi kahden harvan viivan välissä.

Paperin paikan selvittäminen käsikirjoituksessa

Nimilehti, esilehti, tekstilehti ja korjaus voivat kuulua kirjan eri vaiheisiin. Michiganin kokoelman raportissa näkyy kolme puolikuuta Isl. Ms. 589:n vapaassa etuesilehdessä. Käsikirjoitus kopioitiin Jemenissä vuonna 1660. Raportti näyttää myös merkin Isl. Ms. 454:n lisätyssä osassa. Käsikirjoituksen ilmoitettu kopiointivuosi on 1692. Lehden tehtävä vaikuttaa siihen, minkä osan ajoittamisessa paperi auttaa. Kirjoita ensin, onko kyse tekstilehdestä vai kirjan muusta osasta. Anna sitten päivämäärä ja tieto siitä, mihin asiakirjaan tai kuvaukseen se perustuu.

Käytä digitoitua järjestystä tai luettelon kuvausta vihkoista, jos sellainen on saatavilla. Katso, osuuko paperin ulkonäön muutos toiseen jaksoon tai korjauksen kohdalle. Merkitse paperihavainnon paikka ja kolofonin paikka erikseen. Kolofonien ja omistusmerkintöjen opas kuvaa, miten kirjoitettu päivämäärä, omistustieto ja myöhempi lisäys voivat kuulua saman niteen eri osiin. Säilytä lehden numero, vaikka kaksi merkintää näkyisivät katseluohjelmassa lähellä toisiaan. Näin toinen tutkija voi palata erikseen päivämäärään ja vesileiman havaintoon.

Aṭ-Ṭāriqa al-Muḥammadiyyan konservointiraportti dokumentoi kirjan lehdissä näkyneitä merkkejä, muun muassa nimikirjaimia sisältävän merkin lähellä alkua sekä ankkurin, jossa on kuusisakarainen tähti. Raportissa on myös paperilla tehtyjä korjauksia. Kuvissa ja käsittelymuistiinpanoissa erotetaan vanhassa lehdessä havaittu leima konservoinnissa lisätystä materiaalista. Jos vaurioituneen reunan vieressä näkyy vaalea suikale, tarkista käsittelytieto ennen kuin kuvaat sen osaksi vanhaa arkkia. Kuvatekstiin voi merkitä erikseen leiman paikan vanhassa paperissa ja kohdan, johon korjauspaperi lisättiin.

Mahdollisen ajoituksen ja dokumentoidun käyttöpaikan vertaaminen

Michiganin näyttelytietue Isl. Ms. 1061:stä kuvaa länsiafrikkalaista Koraania, jossa on irrallisia lehtiä, kääre ja kantolaukku. Kirjoitusta, muotoa ja koristelua tarkastellaan Bornun alueen yhteydessä. Paperissa on kolme puolikuuta ja vastamerkki Andrea Galvani Pordenone. Näyttely ehdottaa parin perusteella 1800-luvun loppua tai 1900-luvun alkua. Paperihavainto liittyy juuri näihin merkkeihin. Käsikirjoituksen alueelliset piirteet käsitellään erikseen. Vastamerkin teksti kannattaa siirtää sellaisena kuin se lähteessä on. Bornua koskeva kuvailu voidaan silloin pitää omassa kentässään ja sama tekstimuoto on löydettävissä paperin kuvasta.

Rebecca Bayramin tutkimus osmanien käsikirjoitusten vesileimoista tarkastelee paperin käyttöä 1500-luvulta 1800-luvulle ja sen kulkua Euroopan ja osmanikeskusten välillä. Aihe kattaa useampia kuvioita ja niteitä. Jos lähde antaa paperille mahdollisen alkuperän, kirjaa se eri kohtaan kuin käsikirjoituksen kopiointipaikka. Nämä kaksi kenttää voivat kertoa saman arkin eri vaiheista. Säilytä kumpaankin paikkaan liittyvä varmuusaste, vaikka toisesta olisi tarkempi luettelotieto.

Ajoitettujen vertailujen lukeminen omassa yhteydessään

Cambridgen yliopiston arkistossa julkaistu tutkimus Kairon genizan paperista antaa käsikirjoitusten tunnuksia, vesileimojen mittoja ja julkaistuissa kuvastoissa olevien vastaavien leimojen ajoituksia. Painopiste on myöhäiskeskiajan Kairossa noin vuosina 1350–1600. Kuvaston vuosi kuuluu tutkijoiden käyttämään vertailuesimerkkiin. Kirjaa se erikseen asiakirjaan kirjoitetusta päivämäärästä. Kerro, onko vertailun perusteena läheinen ääriviiva, mitattu ominaisuus vai laajempi kuvioryhmä. Näiden tietojen avulla lukija voi arvioida, mitä osaa leimasta tutkimuksessa verrattiin.

Tutkijat kertovat esimerkiksi osittaisesta avaimen kuvasta arabiankielisessä lääkemääräyksessä T-S AS 180.199. He käyttävät avaimen lisäksi katkennutta tukilangan jälkeä yhdistääkseen paperin muottiin, josta on tieto Fabrianossa vuodelta 1488. Havaitut seikat ovat avaimen osittainen ääriviiva ja viiva. Vuosi kuuluu dokumentoidulle vertailulle. Kuvatekstissä voi kirjoittaa ensin arkissa näkyvät seikat ja sen jälkeen ilmoittaa Fabrianon ja vuoden vertailumuotin kohdalla.

Punaisenmeren alueella käytetyn paperin tutkimus kuvaa Zabīdissa papereita, joissa on puolikuun ääriviiva ja Istanbulin nimeävä vastamerkki. Esimerkit ovat erilaisilla lehdillä. Esilehdellä havaittu leima auttaa ymmärtämään, miksi sijainti merkitsee. Vertaa tekstiä, paperia ja lähteen antamaa kopiointiaikaa erillisinä todisteina. Käsikirjoitusmusteiden opas tarkastelee vastaavaa eroa sen välillä, mitä näkyy, ja mitä tekninen lähde osoittaa kirjoitusmateriaalista. Yhdellä sivulla näkyvät paperi ja kirjoitus ovat kaksi havaintoa, joille voidaan antaa erilliset lähdeviitteet.

Näin kirjoitat muistiinpanon, jonka muut voivat tarkistaa

Anna laitos, tunnus sekä sivu tai lehti. Kerro, onko kuva tehty läpivalossa ja näkyykö merkki kokonaan. Kuvaile pääkuvio, näkyvä vastamerkki, sijainti suhteessa tiheisiin viivoihin ja tukilankojen jälkiin sekä julkaistut mitat. Tunnista lehti tekstilehdeksi, esilehdeksi, lisäykseksi tai korjaukseksi vain silloin, kun kuvasarja tai luettelo tukee sitä. Jos käytät julkaistua mittakaavaa, kerro, missä kuvassa se on. Erillisestä taulukosta otetun mitan yhteydessä voi antaa taulukon tunnuksen.

Yhdistä jokainen ajoitus omaan todisteeseensa. Samassa muistiinpanossa kopiointiaika voi tulla kolofonista, aikaväli vesileimojen vertailusta ja sidoksen tai korjauksen aika erillisestä konservointitiedosta. Säilytä lähteen varaukset. Lukija voi näin löytää saman lehden ja ymmärtää, miten jokaiseen ajoitukseen päädyttiin.

Kokoelmien tietueet ja tutkimukset