
Miten keskiajan islamilaiset pronssipeilit valettiin ja kiillotettiin
Vertaa museokokoelmien pronssipeilejä. Tunnista kiillotettu pinta, valettu kohokuvio, reiällinen nuppi ja myöhemmin lisätty teksti.
Etsi heijastava puoli ja taustasta kohoavat osat. Merkitse, missä reiät, jäljet ja kirjaimet näkyvät, ja vertaa sitten toiseen peiliin. Kiillotettu pinta, valettu nuppi ja valmiiseen metalliin työkalulla tehty teksti voivat kertoa saman esineen eri vaiheista.
Näin tunnistat heijastavan pinnan
Kuvan heijasti kiillotettu metalli. Peilipinta on yleensä sileämpi, ja taustassa voi olla reunus, kuvio tai kiinnitysosa. Ajan ja kulumisen vuoksi molemmat puolet voivat näyttää valokuvassa himmeiltä. Vertaa kuvassa näkyvää pintaa museon kuvaukseen. Taustakuva voi näyttää koristelun selvästi ja kertoa vain vähän peilipinnan alkuperäisestä kiillosta.
Metropolitan Museum of Artin Kalakuvioinen peili 2015.796.52 on halkaisijaltaan noin 7,6 cm. Museo ajoittaa sen suunnilleen 1200-luvulle ja yhdistää sen Keski-Aasiaan tai Iraniin. Taustassa nuppia ympäröi kuusiterälehtinen ruusuke pyöreän koristekentän sisällä. Kalojen tausta muistuttaa museon mukaan virtaavaa vettä. Koristelematon puoli on museon mukaan todennäköisesti kiillotettu heijastavaksi. Materiaaliksi ilmoitetaan lyijyä sisältävä pronssiseos. Ruusuke auttaa tunnistamaan taustan, ja kiillotusta koskeva tieto selittää toisen puolen tehtävän. Metropolitan Museum of Art, Kalakuvioinen peili 2015.796.52
Kirjoita inventaarionumero kunkin kuvan viereen, kun vertailet katselukulmia. Sivukuva voi näyttää matalan reunan tai nupin suoraan edestä otettua kuvaa selvemmin. Katso, näkyykö heijastavasta puolesta koko pinta vai pelkkä reuna. Saman kiekon kuvat voivat auttaa tarkistamaan eri yksityiskohtia.
Jos pinta näyttää kuvassa tummalta, merkitse havainto kuvan valaistuksen ja suunnan yhteyteen. Kalakuvioisen peilin kohdalla museo kertoo, kumpi puoli todennäköisesti kiillotettiin. Taustapuolen kuva puolestaan näyttää, miten kalat ja ruusuke on sijoitettu nupin ympärille.
Mitä valetusta taustasta voi nähdä
Valetun kohokuvion ulkoneva osa seuraa valumuotin muotoa. Pyöreästä peilistä voi katsoa, miten reuna rajaa koristelun ja miten kuvio muuttuu keskeltä laidoille. Metropolitanin iranilainen peili 42.136 on 1100-luvulta. Sen halkaisija on 19,4 cm ja luettelon ilmoittama syvyys 2,5 cm. Peilissä on selvästi erottuva nuppi, arabiankielisiä hyviä toivotuksia, juoksevia eläimiä ja kiertyviä kasviaiheita. Luettelo mainitsee valun ja siselöinnin. Siinä selitetään hiekkavalua ja nupin muodon yhteyttä kiinalaisiin esikuviin. Museo liittää koristelun seldžukkiajan Iranin kuvamaailmaan. Metropolitan Museum of Art, peili 42.136
Cleveland Museum of Artin Peili, jossa on neljä lehteä 1995.403 ajoittuu 1100- tai 1200-luvulle. Se yhdistetään Itä-Anatoliaan tai Pohjois-Mesopotamiaan. Neljä teräväkärkistä lehteä säteilee nupista ulospäin. Kuvassa näkyy leveä ohuiden viivojen vyöhyke ja kohotettu reuna. Luettelo antaa halkaisijaksi 7,7 cm, kokonaismitaksi 0,9 cm ja reunamitaksi 0,3 cm. Säilytä kahden jälkimmäisen mitan nimet profiileja vertailtaessa. Cleveland Museum of Art, nelilehtinen peili 1995.403
Kuvaa sommittelu ennen kuvioiden tulkintaa. Peilin 42.136 juoksevat eläimet ja kasviaiheet ovat kuvion eri osissa. Clevelandin esimerkissä lehdet kiertävät pyöreän taustan keskellä olevaa nuppia. Artikkelit ihmisistä ja eläimistä islamilaisessa taiteessa ja kasvikiehkuroista ja arabeskeista näyttävät, miten vastaavia yksityiskohtia voi vertailla muissa materiaaleissa.
Jos kaksi peiliä näyttää edestä samankokoisilta, vertaa luettelon halkaisijaa ja erikseen ilmoitettuja syvyysmittoja. Clevelandin tiedoissa on kokonaismitta ja reunamitta. Metropolitanin suuremmassa esineessä syvyydelle on oma kohtansa. Mittanimitykset kertovat, mitä voidaan suoraan verrata, ja sivukuva auttaa tarkastelemaan osien muotoa.
Mitä analyysi kertoo runsastinaisesta pronssista
Pronssi on kuparipohjainen seos. Museon luettelo voi ilmoittaa koostumuksen tarkemmin, jos asiasta on tietoa. British Museumin seldžukkiajan peili 1963,0718.1 tehtiin 1100-luvulla Iranissa. Sen halkaisija on 19 cm ja merkitty korkeus noin 1 cm. Museon mukaan Susan La Niecen tieteellisessä analyysissä seos tunnistettiin runsastinaiseksi pronssiksi. Peili on valettu yhtenä kappaleena. Siinä on kohotettu reuna, reiällinen nuppi keskellä ja neljä siivekästä sfinksiä kohokuviona. Analyysitulos koskee tätä peiliä. British Museum, peili 1963,0718.1
James W. Allan kuvaa Nishapurin metalliesineitä käsittelevässä tutkimuksessaan Sirafin kaivauksilta löytyneen erilaisen peilin. Siinä on kaksi metallilevyä. Toinen on runsastinaista pronssia ja toinen vähän sinkkiä sisältävää messinkiä. Allan käsittelee esinettä esimerkkinä peilistä, jolla on heijastava ja himmeä puoli. Tieto kahdesta levystä selittää rakennetta, jota kuva yhdestä puolesta ei yleensä näytä. James W. Allan, tutkimus Nishapurin metalliesineistä
Louvren peili OA 7871/72, jossa kaksi sfinksiä on selät vastakkain, on luetteloitu valetuksi runsastinaiseksi pronssiksi. Suurin halkaisija on 11,3 cm, paksuus 0,3 cm ja reunan korkeus 0,68 cm. Peili ajoitetaan 1100- tai 1200-luvulle. Mahdollisiksi alkuperäpaikoiksi annetaan Iran ja Turkki. Säilytä mittojen nimet ja kumpaankin paikkaan liittyvä epävarmuus. Louvren materiaalitieto, British Museumin analyysi ja kalapeilin lyijypitoinen pronssi koskevat eri esineitä. Musée du Louvre, peili OA 7871/72
Kun vertailet metalliseoksia, kirjoita esinenumeron viereen, mistä tieto tulee. British Museumin tapauksessa kyse on analyysituloksesta. Louvren tapauksessa tiedon antaa materiaalikenttä. Sirafin esimerkissä selitetään kahden metallilevyn rakennetta. Samanvärinen pinta valokuvassa ei kerro, mihin näistä havainnoista seosvertailu voi perustua.
Miten myöhemmin tehty teksti eroaa valetusta koristeesta
Peilin 1963,0718.1 teksti lisättiin taustaan myöhemmin. British Museumin mukaan kuluneissa kirjaimissa näkyvät työkalun jäljet osoittavat, että ne siselöitiin pinnan kiillottamisen jälkeen. Siselöinnissä metallipintaa työstetään työkaluilla. Tässä jäljet osoittavat, että peili valettiin ensin ja teksti tehtiin valmistellulle pinnalle sen jälkeen. Luettelo kertoo työvaiheiden järjestyksen. Tekstin tekoajankohtaa ei ilmoiteta.
Kirjaa tekstin paikka ja museon kuvaus sen sisällöstä. British Museum luonnehtii myöhemmin lisättyä arabiankielistä tekstiä loitsuksi. Louvre tunnistaa peilin OA 7871/72 reunaa kiertävässä nauhassa hyviä toivotuksia arabiaksi kuufalaisella kirjoituksella. Luettelot kuvaavat eri tekstejä. Louvren tiedot kirjoitustavasta ja sijainnista vastaavat eri kysymykseen kuin British Museumin esineen työkalun jäljet. Arabialaisen kalligrafian kirjoitustyylejä käsittelevä opas auttaa erottamaan kirjoitustavan, kielen ja merkityksen.
Kuvatekstissä voi nimetä tekstin paikan ennen työvaiheiden selostamista. Jos kirjaimet erottuvat huonosti, museon selostus kulumisesta ja työkalun jäljistä antaa täsmällisempää tietoa. Valupinnan ja lisätyn tekstin kuvaus sopivat samaan kuvatekstiin, kun kummankin tiedon peruste kerrotaan.
Missä nuppi, lenkki tai kädensija on
Nuppi kohoaa pinnasta ja voi sijaita taustan keskellä. Sen läpi kulkeva reikä voi toimia kiinnityskohtana. Katso sivulta, meneekö reikä kokonaan läpi. British Museum mainitsee erikseen, että peilin 1963,0718.1 keskimmäinen nuppi on reiällinen. Metropolitanin mukaan peilin 42.136 saattoi ripustaa nupista. Kiinnityskohdan voi kuvata silloinkin, kun luettelo ei kerro säilyneestä narusta tai tietyn omistajan tavasta pidellä peiliä.
Los Angeles County Museum of Artin peili M.2002.1.598 on peräisin Pohjois-Syyriasta ja ajoittuu 1100- tai 1200-luvulle. Siinä on lenkki reunalla. Luettelossa on valettu pronssi, 10,47 cm korkeus ja 7,93 cm halkaisija. Nämä mitat auttavat erottamaan koko esineen koon pyöreän osan halkaisijasta. LACMA, peili M.2002.1.598
Topkapın palatsimuseon peili 2/1792 tarjoaa vertailukohdan materiaalille ja otteelle. Luettelo ajoittaa sen 1200-luvun seldžukkiaikaan Konyassa Anatoliassa. Se on valettua terästä, jossa on matalaa kohokuviota ja kultaupotuksia. Kokonaispituus on 41,5 cm ja peilin halkaisija 21 cm. Pitkä varsi muuttaa ääriviivaa selvemmin kuin taustan nuppi. Topkapın palatsimuseo, peili 2/1792 Museum With No Frontiersissa
Kun huomaat metallissa reiän, katso ensin, missä osassa se on. Artikkeli avoimista ja reiällisellä kannella varustetuista suitsutusastioista näyttää kannen, jossa on useita lähekkäisiä reikiä. British Museumin peilissä reikä kulkee keskellä olevan nupin läpi. Kuvaile kyseinen osa ja tarkista sen tehtävä esineen omasta tietueesta.
Kiinnityksen paikka on hyvä merkitä myös kuvan yhteyteen. British Museumin esimerkissä aukko on nupissa keskellä taustaa, kun taas LACMAn esimerkissä lenkki on reunalla. Topkapın teräspeilin varsi jatkuu kiekon ulkopuolelle. Yhteinen kuvaus kiinnikkeistä ei yksin riitä kertomaan, mikä osa muuttaa kunkin peilin ääriviivaa.
Mitä kuvat kertovat mahdollisesta käytöstä
Heijastava pinta selittää peilin arkisen tehtävän. Kuvien ja tekstien avulla voi ymmärtää, mitä merkityksiä esineeseen saatettiin liittää. Metropolitanin peili 1978.348.2 ajoittuu 1100- tai 1200-luvulle ja yhdistetään Luoteis-Iraniin tai Turkkiin. Se on valettua ja siselöityä pronssia, halkaisijaltaan 22 cm. Museo tulkitsee taustan hahmot Salomoksi ja häneen liittyviksi olennoiksi. Kuraattorit käsittelevät mahdollista käyttöä ennustamisessa ja toteavat, että käyttötapa on epävarma. Metropolitan Museum of Art, peili 1978.348.2
Kuvatekstissä voi mainita tulkinnan ja lähteen samassa lauseessa. Hahmon tunnistaminen perustuu museon tulkintaan kuviosta. Ehdotettu käyttö liittyy esineeseen ja sitä koskevaan vertailuaineistoon. Omistajan tai tietyn käyttötilanteen toteamiseen tarvittaisiin lisää todisteita. Näin koristeen merkitys, kiillotettu puoli ja lähdetiedon rajat pysyvät esillä.
Näin kirjoitat tarkistettavan kuvatekstin
Aloita inventaarionumerosta, ajoituksesta ja alkuperäarviosta. Nimeä kuvassa näkyvä puoli. Kerro reunasta, kohokuviosta, nupista, lenkistä tai varresta. Aseta materiaali ja tekniikka sen osan yhteyteen, jota ne koskevat. Merkitse myöhemmin lisätyt kirjaimet tekstin kohdalle. Valaminen kuuluu rungon kuvaukseen. Käytä museon omia mittanimikkeitä ja säilytä epävarmat tiedot epävarmoina.
Lisää löytöyhteys, kun se on kirjattu. Allanin Nishapur-luettelon numero 76 on Metropolitanin peili 40.170.265. Se on halkaisijaltaan 6 cm ja valettu pronssista. Siinä on kuusiterälehtisiä ruusukkeita ja reiällinen nuppi. Numero 77 on myös valettua pronssia. Halkaisija on 10,7 cm. Kuviosta erottuu neljä juoksevaa jänistä, ja uloin vyöhyke on syöpynyt. Peili löytyi Bazaar Tepen kuopasta. Tutkimuksen mukaan numeron 76 tarkka löytöpaikka Nishapurin alueella on tuntematon. Löytöpaikka antaa lisätietoa koristeiden vertailuun.
Kun asetat mitat rinnakkain, kirjoita nimitys luvun viereen. Louvren tiedoissa reunan korkeus ja kiekon paksuus ovat eri lukuja. Topkapın esineessä kokonaispituus ja pyöreän peilin halkaisija on ilmoitettu erikseen. Alkuperäiset mittanimet auttavat lukijaa tarkistamaan, mitkä luvut kuvaavat samaa ominaisuutta.
Museotietueet ja tutkimukset pronssipeilien vertailuun
- Metropolitan Museum of Art, Kalakuvioinen peili 2015.796.52. Oletettu kiillotettu puoli ja lyijypitoinen pronssi.
- Metropolitan Museum of Art, 42.136. Nuppi, valu, eläinkuvio ja teksti iranilaisessa 1100-luvun peilissä.
- Cleveland Museum of Art, 1995.403. Neljän lehden sommittelu ja pienen peilin mitat.
- British Museum, 1963,0718.1. Runsastinaisen pronssin analyysi ja myöhemmän tekstin työkalunjäljet.
- James W. Allan, Nishapurin metalliesineet. Kaivauksilta löytyneet peilit ja levyrakenteen vertailu valettuihin esineisiin.
- Musée du Louvre, OA 7871/72. Valettu runsastinainen pronssi, kuufalainen tekstinauha ja mahdolliset alkuperät.
- LACMA, M.2002.1.598. Pohjoissyyrialaisen peilin reunalenkki.
- Topkapın palatsimuseo, 2/1792 Museum With No Frontiersissa. Varrellinen teräksestä valettu peili.
- Metropolitan Museum of Art, 1978.348.2. Hahmojen tulkinta ja mahdollinen käyttö.





