Islamilaisten hautakivien lukeminen: kirjoitus, ajoitus ja uusiokäyttö

Islamilaisten hautakivien lukeminen: kirjoitus, ajoitus ja uusiokäyttö

Muslim Post Editorial Desk@muslimpost

Tutustu kuufilaiseen kirjoitukseen, naskhiin, kuolinajankohtiin sekä vaurioiden ja uusiokäytön jälkiin museoiden esinetietojen avulla.

Historiallisen islamilaisen hautakiven lukeminen kannattaa aloittaa itse kivestä ja siitä puolesta, jonka näet. Katso kiven ääriviivoja, kirjaimia ympäröivää pintaa ja rivien suuntaa. Tarkista sitten museon esinetiedoista materiaali, kirjoitustyyli ja piirtokirjoituksessa mainittu tapahtuma. Hautakirjoituksen päivämäärä voi kertoa, milloin henkilö kuoli. Kiven reunat, kääntöpuoli tai muoto voivat puolestaan paljastaa, miten samaa kiveä käytettiin toisena ajankohtana.

Steela on tavallisesti pystyasentoon sijoitettu kivinen muistomerkki. Museoluettelon hautakivi voi olla laatta, suuremman muistomerkin osa tai hautamerkiksi muokattu vanhempi esine. Assuanista peräisin oleva kiillotettu kalkkikivilaatta, Punaisenmeren basalttikivi ja useat marmoriesineet osoittavat, mitä yksittäisestä esineestä voi selvittää. Yksi kirjoitus voi jatkua kiven toiselle puolelle. Toisinaan kahdella puolella on kirjoitusta kahdelta eri käyttökaudelta.

Aloita materiaalista ja muodosta

British Museum luetteloi esineen 1868,1102.432 Assuanissa valmistetuksi kiillotetuksi kalkkikiviseksi hautakiveksi. Sen pituus on 51,5 senttimetriä ja leveys 21,75 senttimetriä. Valokuvasta voi hahmottaa ääriviivat ja kirjoituksen sijoittelun. Luettelossa kerrotaan kivilaji ja pinnan kiillotus. Kirjaa kunkin havainnon yhteyteen, mihin se perustuu. Valaistus voi muuttaa sitä, miten vaalealta tai tummalta pinta näyttää. Nimeä materiaali kuvatekstissä museon esinetietojen perusteella. British Museum, Assuanin kalkkikivinen hautakivi 1868,1102.432.

Vertaa laattaa saman museon basalttiseen hautakiveen 1928,0305.1. Löytö- tai hankintapaikaksi on merkitty Dahlak Kebir Punaisellamerellä. Kiven korkeus on 65 senttimetriä ja leveys 31 senttimetriä. Kuraattori kuvailee karkeasti työstettyä tummaa basalttia, joka on Dahlakin hautakiville tyypillistä, ja kertoo, miten pintaa hakattiin matalammaksi kirjainten ympärillä. Kuvasta voi nähdä kiven pintarakenteen ja kirjainten hakatut reunat. Tieto basaltista tulee luettelosta. Vertaa myös luettelon käyttämää mittasuunnan nimeä. Assuanin laatalle annetaan pituus ja Dahlakin kivelle korkeus. British Museum, Dahlak Kebirin basalttinen hautakivi 1928,0305.1.

Katso kirjoitustyyliä ja kirjainten työstötapaa

Museo kutsuu Assuanin kiven kirjoitusta kuufilaiseksi ja Dahlakin kiven kirjoitusta naskhiksi. Kumpikin nimitys viittaa kirjoitustyyliin. Piirtokirjoitusta kuvattaessa voi myös kertoa, miten kivenhakkaaja työsti pintaa. Basalttikivessä kirjaimet kohoavat ympäristöään ylemmäs, koska niiden taustalta on poistettu kiveä. Etsi kirjainten reunoilta ohutta varjoa ja vertaa mahdollisuuksien mukaan toisesta kulmasta otettuun kuvaan. Arabialaisen kalligrafian kirjoitustyylien opas tarjoaa vertailukohteita kirjainten muodoille. Varhaisten islamilaisten rahojen kirjoitusten opas näyttää toisella alustalla, kuinka pinnan muoto vaikuttaa kirjoituksen sijoitteluun.

Dahlakin kiveen on kuraattorin mukaan hakattu syvennyksen muotoinen sommitelma, jonka yläosassa riippuu lamppu. Esinetiedot erottavat vainajan ja kirjaimet hakanneen käsityöläisen. Jälkimmäisen nimi luetaan muodossa Abd al-Rahman ibn Abi Harami al-Makki. Kuraattori tulkitsee kummankin nimen al-Makki-osan viittaavan yhteyteen Mekan kanssa. Dahlak Kebir on merkitty erikseen löytö- tai hankintapaikaksi. Yhteys ihmisen ja paikan välillä sekä kiven luetteloitu sijaintitieto kertovat eri asioista. Moskeija-arkkitehtuurin sanasto selittää, mikä tehtävä mihrabilla on rakennuksessa. Hautakiven syvennys ja lamppu ovat pintaan hakatun sommitelman osia.

Selvitä, mitä tapahtumaa päivämäärä koskee

British Museum lukee Assuanin kivestä kuolinpäiväksi 14. dhu al-hijja 554 islamilaisen ajanlaskun mukaan ja antaa luettelossa vastaavaksi päiväksi 27. joulukuuta 1159. Dahlakin kiven kuolinvuosi on museon mukaan islamilaisen ajanlaskun vuosi 584 eli 1188. Ilmoita päivämäärän yhteydessä kalenteri ja tapahtuma. Englanninkielisen luettelon lyhenne AH tarkoittaa islamilaisen hidžrakalenterin vuotta. Kun alkuperäinen päivämäärä ja museon antama vastine näkyvät rinnakkain, lukija voi tarkistaa, kuinka sama tapahtuma on ilmoitettu kummassakin kalenterissa.

Ashmolean Museumin EA2006.21 osoittaa, että yhden kirjoituksen tiedot voivat olla eri tavoin varmoja. Museo lukee kuolinpäiväksi 4. shawwal 431 islamilaisen ajanlaskun mukaan. Luettelossa sitä vastaa 17. kesäkuuta 1040. Vainaja oli nainen tai museon arvion mukaan todennäköisemmin nuori tyttö. Nimen luenta on epävarma. Museo pitää nykyistä Tunisiaa todennäköisenä valmistuspaikkana muodon, marmorin ja kirjoituksen perusteella. Yksi kirjoitus jatkuu molemmille puolille, joita esinetiedot käsittelevät yhdessä päivämäärän ja henkilötietojen kohdalla. Käsikirjoitusten kolofonien ja omistajamerkintöjen opas antaa toisen esimerkin päivämäärän yhdistämisestä siihen tapahtumaan, josta se kertoo. Ashmolean Museum, hakattu marmorinen hautakivi EA2006.21.

Museon ilmoittamat mitat ovat likimääräisiä. Laatta on noin 22 senttimetriä korkea, 76 senttimetriä leveä ja 13 senttimetriä syvä. Jos kuvassa näkyy vain yksi puoli, nimeä puoli kuvatekstissä ja anna lukijalle viite koko esineen kuvaukseen. Kuolinpäivä, nimen luenta, likimääräinen koko ja arvio valmistuspaikasta voivat esiintyä samassa selosteessa, kun kunkin tiedon varmuus käy ilmi.

Vertaa kahta egyptiläistä laattaa, joita käytettiin uudelleen

British Museumin marmorilaatta 1975,0415.1 oli yksi neljästä kenotafin osasta. Kenotafi on muistomerkki. Kuraattorin mukaan viistetyt reunat ja vajaa ulkopuolen kirjoitus viittaavat siihen, että laatta oli matalan aitauksen tai avoimen kenotafin päädyssä, pään puolella. Ulkopuoli ajoitetaan suunnilleen 800-luvulle, ja siinä on koristeellista kuufilaista kohokirjoitusta. Museon mukaan rakennelma purettiin, ja laatan taakse kaiverrettiin myöhemmin yksinkertaisempi kuufilainen kirjoitus. Kääntöpuolella mainitaan kuolema jumada II -kuussa vuonna 356 islamilaista ajanlaskua. Kirjoituksen selostus antaa vastineeksi vuoden 967. Ajoituskentässä myöhemmän kirjoituksen ajoitus on 966–967. Kääntöpuolen päivämäärä kuuluu laatan myöhempään käyttövaiheeseen. British Museum, uudelleen käytetty kenotafin laatta 1975,0415.1.

British Museum ilmoittaa laatan pituudeksi 76 senttimetriä, korkeudeksi 45 senttimetriä ja paksuudeksi 5,3 senttimetriä. Mitat kuuluvat yhdelle osalle. Kun ulkopuolen kirjoitus katkeaa, sitä kannattaa tarkastella osana rakennelmaa, jonka muut osat ovat eri kokoelmissa.

Metropolitan Museum of Artin 2010.225 on toinen kaksipuolinen marmorinen hautakivi, jonka museo liittää Egyptiin. Museo ajoittaa yhden puolen 900-luvulle ja kuvaa sen paksuviivaista kuufilaista kirjoitusta. Yli kaksi vuosisataa myöhemmin kivi käännettiin ylösalaisin ja toiselle puolelle hakattiin kirjoitus, jotta kivi toimisi toisen haudan merkkinä. Myöhempi puoli ilmoittaa kuolinvuodeksi 646 islamilaista ajanlaskua eli 1248–1249. Kirjoituksen ympärillä on pylväisiin tukeutuva kaari. Kaaren sivukentissä on ruusukkeita ja sen huipusta riippuu lamppu. Kääntäminen muutti sen, mikä reuna oli ylhäällä. Luettelon kahdesta kuvasta voi verrata suuntaa ja hakkaustapaa. Metropolitan Museum of Art, kaksipuolinen hautakivi 2010.225.

Aseta esinetiedot rinnakkain. British Museumin laatan viistetty reuna ja vajaa kirjoitus auttavat sijoittamaan laatan suurempaan kokonaisuuteen. Metropolitan Museum of Artin laatan vaihtunut suunta ja toinen sommitelma osoittavat, miten siitä tuli uudelleen hautakivi. Museo antaa laatan korkeudeksi 56 senttimetriä, leveydeksi 40 senttimetriä ja syvyydeksi 5,7 senttimetriä. Kun käytät kahta kuvaa samasta esineestä, nimeä kuvateksteissä puolet ja kerro, mihin havaintoon niiden ajoitusjärjestys perustuu.

Tunnista uudelleen käytetyn pylvään aiempi muoto

Kiven muoto voi paljastaa uusiokäytön jälkiä. Khalili Collections -kokoelman MXD 276 on 112,5 senttimetriä korkea valkoisesta marmorista tehty hautakivi, joka on luetteloitu Tunisian kohdalle. Kokoelma tulkitsee sen pieneksi myöhäisroomalaiseksi tai bysanttilaiseksi pylvääksi, joka muokattiin lieriömäiseksi hautamerkiksi. Luettelossa mainitaan syvä ura lähellä yläosaa ja pyöristetty pää. Kasviaiheilla koristeltu kuufilainen hautakirjoitus mainitsee kuolinpäivän 2. safar 436 islamilaista ajanlaskua. Kokoelma antaa sen vastineeksi 29. elokuuta 1044. Päivämäärä kertoo kuolemasta. Varren kuvaus auttaa ymmärtämään, mihin aiemman muodon tunnistaminen perustuu. Khalili Collections, lieriömäinen marmorinen hautakivi MXD 276.

Kaarevaa pintaa katsotaan eri kulmasta kuin tasaista laattaa. Etsi pyöristetty pää ja seuraa lieriötä alas varteen. Yhdestä kuvasta osa riveistä voi kadota näkyvistä siellä, missä pinta kaartuu taaksepäin. Toinen kuva tai luettelon kuvaus auttaa erottamaan varren rivit yläosan kiertävistä riveistä. Luettelossa kuvataan varren kaaripaneeli ja yläosan ympärillä kulkeva kirjoitus. Jos käytät lähikuvaa, nimeä kuvatekstissä lieriön se osa, jonka lukija näkee.

Erota pinnan vauriot siitä, mikä on vielä luettavissa

Fitzwilliam Museumin hiekkakivisteela E.38.1930 havainnollistaa, miten kiven kunto vaikuttaa luentaan. Luettelo kuvaa kuufilaista kirjoitusta huonosti säilyneeksi. Museo tunnistaa vainajan naiseksi ja ajoittaa kuoleman huhtikuun loppuun tai toukokuulle 1056. Luettelon mukaan pinta on mustunut savusta. Museo tulkitsee vaurion merkiksi steelan uusiokäytöstä. Mustuminen on pinnasta tehty havainto. Uusiokäyttö on museon tulkinta, ja myöhemmän käytön olosuhteet jäävät avoimiksi. Fitzwilliam Museum, hiekkakivisteela E.38.1930.

Luettelon mukaan kivi on 54 senttimetriä pitkä, 39 leveä ja 6,5 syvä. Mitat voi antaa tarkasti ja kuolinajankohdan museon ilmoittamana aikavälinä. Matalan resoluution valokuvassa kadonneelta näyttävä rivi voi peittyä vaurion, valaistuksen tai kuvauskulman takia. Jos luettelossa on vain osittainen luenta, kerro, mitä on saatu luettua, ja säilytä epävarmuus muista kohdista. Luettelossa lahjoitusvuosi on 1930. Se on tieto siitä, milloin esine saatiin museoon, ja kuuluu kuvatekstissä omaan asiayhteyteensä.

Merkitse kuvatekstiin puoli, päivämäärä ja lähde

Aloita museosta ja esinenumerosta. Lisää materiaali, muoto ja kuvailemasi puoli. Jos valokuva esittää yksityiskohtaa, kerro, näkyykö etu- vai kääntöpuoli, reuna vai osa kaarevaa vartta. Kerro, viittaako päivämäärä kuolemaan, museon arvioon varhaisemman työn iästä vai muuhun tapahtumaan. Anna päivämäärä alkuperäisen kalenterin mukaan sekä museon antama vastine, jos molemmat ovat tiedossa. Säilytä luettelon varaus, jos alkuperä on todennäköinen tai luenta epävarma.

Tarkista lopuksi, voiko lukija löytää samat perustelut. Mainitse British Museumin laatan aiempi ulkopuolen kirjoitus ja myöhempi kaiverrus takana. Mainitse Metropolitan Museum of Artin kiven kääntäminen ja kaari sen myöhemmällä puolella. Fitzwilliam Museumin steelan kohdalla kerro, että museon tulkinta uusiokäytöstä perustuu savun jälkiin. Yksi päivämäärä ja yksi kuva etupuolesta voivat näyttää vain yhden osan kiven historiasta.

Kuvatekstin voi rakentaa myös lukijan kysymyksen ympärille. Jos kuva esittää British Museumin laatan 1975,0415.1 kääntöpuolta, kerro ensin, että kuvassa näkyy marmorinen kenotafin osa ja sen myöhempi, kiveen kaiverrettu kirjoitus. Liitä kuolinajankohta jumada II 356 AH juuri tähän kirjoitukseen. Mainitse erikseen, että museon kuvaus antaa vastineeksi vuoden 967. Luettelon ajoituskentässä näkyvä vuosiväli 966–967 koskee myöhempää kirjoitusta. Lukija voi siten löytää luettelosta molemmat tiedot.

Jos kuvaat Metropolitan Museum of Artin 2010.225-esineen myöhempää puolta, kaari, ruusukkeet ja riippuva lamppu auttavat tunnistamaan kuvan. Pidä tieto ylösalaisin kääntämisestä mukana, sillä muuten lukija ei välttämättä huomaa, miksi kuvien yläreunat eivät vastaa toisiaan. Jos taas valitset Ashmoleanin EA2006.21:stä vain yhden kuvan, selitä, että kuva esittää osaa yhdestä piirtokirjoituksesta. Toinen puoli kuuluu samaan tekstiin. Kuvan rajaus ja tekstin rajat ovat eri asioita. Näissä esimerkeissä luettelo tarjoaa perustelun sille, miten kuvan voi liittää esineen vaiheisiin.

Museoluettelot islamilaisten hautakivien vertailuun