Miksi Fustatin fatimidikannuissa oli rei’itetty savisiivilä?

Miksi Fustatin fatimidikannuissa oli rei’itetty savisiivilä?

Muslim Post Editorial Desk@muslimpost

Selvitä, mihin siivilä sijoitettiin kannun kaulassa, ja vertaa säilyneen kannun, kaulansirpaleen ja irronneen siivilän museotietoja.

Fatimidikannun siivilä on rei’itetty saviosa, joka sijoitettiin astian kaulan sisään. Kun kannu särkyy, kuvioitu levy voi säilyä. Kaksi Fustatista löydettyä esinettä auttaa sijoittamaan levyn alkuperäiseen rakenteeseen. Ashmolean Museumissa on lasittamaton vesikannu, jonka kaulassa on siivilän jälkiä. British Museumissa on kaulansirpale, jossa rei’itetty siivilä on vielä paikallaan.

Aloita selvittämällä, mikä osa astiasta on jäljellä. Kannussa voi seurata suuta, kaulaa ja olkapäätä eli kaulasta leveämpään runkoon johtavaa aluetta. Irronneessa kappaleessa voi näkyä savikehä, kaartuva seinämä ja murtopinta. Molempia voidaan kutsua suodattimeksi tai siiviläksi. Ylhäältä otettu kuva näyttää kuvion. Sivukuva voi näyttää, mihin kohtaan astiaa levy liittyy.

Etsi siivilän paikka kaulan sisältä

Ashmolean Museumin vesikannu EA1974.34 on 900-luvun lasittamaton saviastia. Se valmistettiin Egyptissä ja löydettiin Fustatin kaivauksissa. Kannun korkeus on 18,2 senttimetriä ja suurin halkaisija 11 senttimetriä. Esineen nimessä mainitaan siivilän jäljet kaulassa. Suurin halkaisija kuuluu koko kannulle. Sillä ei voi määrittää siivilän tai suun leveyttä. Kaivajaksi ja vuoden 1974 lahjoittajaksi on merkitty American Research Center in Egypt.

British Museumin sirpale 1921,0301.12 säilyttää siivilän kannun kaulan osassa. Norsukuvio on tehty uurretuin viivoin ja rei’in. Museo kuvaa esineen lasittamattomaksi savitavaraksi, jossa on vaalea kellanruskea saviliete eli engobe. Valmistusmaaksi ilmoitetaan Egypti. Löytöpaikka Fustat tulee museon kaivausmerkinnästä. Ajoitus ulottuu 900-luvulta 1100-luvulle. Liitos osoittaa siivilän sijainnin, mutta sirpale ei säilytä koko astian muotoa.

Kun luet tietoja rinnakkain, erot tulevat esiin. Vesikannussa säilyvät astian ääriviivat ja jälki kaulan sisällä. Sirpaleessa säilyvät itse siivilä ja osa viereistä seinämää. Pyhiinvaeltajien pulloja käsittelevä opas näyttää toisen esimerkin siitä, miten astian runko, suu ja muut osat auttavat tunnistuksessa. Fustatin kannussa olennaista on suun sisäpuolella olevan rakenteen sijainti.

Jos molemmista esineistä käytetään lähikuvaa, kerro, mitä kuvan ulkopuolelle jää. Ashmoleanin kuvassa jäljet kuuluvat kannuun, jonka muoto voidaan näyttää yleiskuvassa. British Museumin kappaleessa kiinnostava kohta on levyn ja kaulan seinän liitos. Yhdestä kuvasta ei aina näe yhtä aikaa eläimen kuvioita ja seinämän muotoa. Merkitse kuvatekstiin myös kuvakulma. Esinenumeroiden avulla voi tarkistaa, mikä osa kuvassa on ehjä ja missä kohdassa esine on murtunut.

Mitä varten reiät todennäköisesti tehtiin?

Kaulan poikki ulottuva levy katkaisee avoimen reitin suulta runkoon, mutta neste voi kulkea reikien läpi täytettäessä tai kaadettaessa. Tukholman siivilän NM 00428/1921 luettelotiedot sijoittavat hieman kuperan levyn kaulan ja olkapään liitoskohtaan. Museon tulkinnan mukaan se suojasi nestettä hyönteisiltä ja roskilta. Esine ajoitetaan 1000-luvulle, sen ilmoitettu alkuperä on Fustat ja halkaisija 6,5 senttimetriä.

Esitä tarkoitus museon tulkintana. Avoimet reiät näkyvät savessa, mutta yksittäisen kannun todellista sisältöä varten tarvitaan muuta näyttöä. Reiän koko on vaikea arvioida valokuvasta ilman mittakaavaa. Se voi näyttää tummalta, koska levyn takana on varjo. Tarkista, meneekö viiva saven läpi vai päättyykö se uurteeseen pinnalla. Murtuma voi myös viedä osan reikää ympäröivästä reunasta.

Tukholman luettelossa Fustat on kirjattu alkuperäksi F. R. Martinin kokoelmatietojen perusteella. Ajoituksen yhteydessä museo mainitsee toisen samankaltaisen gasellisiivilän, jonka kaivauskontekstia ajoitettiin rahalöytöjen avulla. Kyse on vertailusta. Rahat eivät siten osoita, että juuri tämä Tukholman kappale olisi löydetty samasta kerroksesta tai yhdessä rahojen kanssa.

Käyttöä koskeva lause voi nojata reiän muotoon ja levyn paikkaan. Havainto siitä, että reikä kulkee saven läpi, voidaan erottaa ajatuksesta, että levy pidätteli roskia. Kannun nimittäminen vesikannuksi on puolestaan Ashmoleanin luettelotieto. Kun kuvailet Tukholman esinettä, kerro ensin, että kyseessä on astiaan kuulunut osa. Lisää sitten museon tulkinta siitä, miksi osa sijoitettiin kaulan kohdalle.

Erota rei’itys pinnan uurteista

Uurros jättää viivan pinnalle. Rei’itys avaa kulkureitin savilevyn läpi. British Museumin norsukuviossa on molempia. Sivulta tuleva valo voi tuoda uurteen esiin. Viisto kuva voi näyttää aukon reunan ja saven paksuuden. Kuvaile ensin, mitkä merkit näkyvät ja miten ne on tehty, ja kerro vasta sitten, miten ne muodostavat eläinhahmon.

Los Angeles County Museum of Artin siivilä M.2002.1.129 on 900–1100-luvun egyptiläistä savitavaraa. Sen halkaisija on 5,24 senttimetriä. Museo mainitsee muotoilun leikkaamalla, uurteet ja rei’ityksen. Kuraattorin tekstissä kuvataan kala, joka ui veden kuviossa. Jos käytettävissäsi oleva sivu ei näytä esineen kuvaa, kerro, että kalan tunnistus tulee museon selostuksesta. Islamilaisen taiteen eläinhahmoja käsittelevä opas näyttää muita esimerkkejä dokumentoiduista eläinaiheista.

Kaikkien aukkojen ympärillä näkyvä tumma alue ei ole uusi reikä. Kun katselet sivukuvaa, voit etsiä paksuuden muutosta ja seurata, mihin asti seinämä säilyy. Yläkuvassa on helpompi nähdä, mikä osa eläimen siluetista muodostuu ehjästä savesta. Museoiden käyttämät sanat leikkaus, uurros ja rei’itys kuvaavat eri jälkiä. Liitä sana siihen kohtaan, jonka saat näkyviin kokoelmakuvan avulla.

Vertaa norsua, mahdollista gasellia ja kalaa

British Museum tunnistaa norsun. Tukholman tietueessa kuvio on vasemmalle kulkeva nelijalkainen eläin, mahdollisesti gaselli. Los Angelesin museo tunnistaa kalan. Yhdistä jokainen eläimen nimi oikeaan esinenumeroon ja säilytä museon varaus. Kokonaisen levyn kuva osoittaa eläimen sijainnin. Aukkojen väliin jäävä savi voi rajata hahmoa yhtä selvästi kuin reiät sen ympärillä.

Näissä siivilöissä kuviot sijoittuvat rajattuun alueeseen. Reuna, toistuvat aukot ja keskushahmo voidaan kuvata omina osinaan. Geometristen kuvioiden opas neuvoo etsimään keskikohdan ja toistot. Tutkimus Fustatin fatimidikannujen siivilöistä vertailee geometrisia, kasvi- ja eläinaiheita sekä kirjoituksia useissa kokoelmissa, myös Metissä. Vertailu kuvaa tutkimuksen aineistoa, kun taas yksittäinen sirpale näyttää sen oman kuvionsa.

Kun vertailet kahta eläinhahmoa, etsi sama piirre kummastakin kuvasta. Esimerkiksi eläimen reuna voi muodostua saven läpi menevistä rei’istä tai pinnalle uurretusta linjasta. Jos toisesta esineestä on vain tekstikuvaus, kerro, että sen motiivi on luettelosta. Näin eri tavoin esitetyt kohteet pysyvät tunnistettavina.

Vertailu kannattaa tehdä samasta kuvakulmasta, jos kummastakin kappaleesta on sellainen kuva. Esimerkiksi levyn keskellä oleva aukko voi näkyä eri muotoisena vinossa valossa. Jos toisen esineen kalan tunnistaa vain kuraattorin tekstistä, merkitse se nimenomaan tekstin tiedoksi. Silloin lukija tietää, että norsusta voidaan näyttää kuvassa uurros ja kalan kohdalla voidaan tarkistaa museon sanallinen kuvaus.

Pidä mitat ja materiaalit oikean kappaleen yhteydessä

Smithsonianin National Museum of Asian Art ilmoittaa siivilän FSC-P-1025.501 olevan Egyptistä 900-luvun lopulta tai 1000-luvulta. Sen kokonaismitat ovat 2,9 × 6,1 × 6 senttimetriä järjestyksessä korkeus, leveys ja syvyys. Los Angelesin ja Tukholman museoiden luetteloissa on yksi halkaisija. Ulkoneva kaulus tai säilynyt seinämä voi vaikuttaa kokonaismittaan, vaikka kuvioitu osa näyttäisi yhtä suurelta.

Merkitse runko ja pintakäsittely erikseen. British Museumin sirpale on lasittamaton, ja siinä on engobe. Ashmoleanin kannu on myös lasittamatonta savitavaraa. Toisenlaisessa astiassa voi olla lasite. Metallinhohtoista lysteerikeramiikkaa käsittelevä opas esittelee toisen pintakäsittelyn. Säilytä Fustatin esineiden osalta reiät, runkomateriaali ja mahdollinen savipinnoite omina tietoinaan.

Tarkista, missä mittakaava on suhteessa siivilälevyyn. Suun yläpuolelta otetussa kuvassa suu voi näyttää suuremmalta ja siivilä pienemmältä, koska levy on syvemmällä. Sivukuvasta voi näkyä, kuinka paljon seinää on jäljellä. Jos tiedoissa on vain kokonaismitta, käytä sanaa kokonaismitta myös kuvatekstissä. Siitä ei voi suoraan päätellä lävistetyn kuvion omaa halkaisijaa.

Mitan kohdalla kerro, missä suunnassa esine on kuvattu. Smithsonianin korkeus, leveys ja syvyys voivat sisältää muuta savea kuin kuvioidun levyn. Tukholman halkaisija ei ilmoita koko kannun kokoa. Ashmoleanin suurin halkaisija taas on kannun leveimmän kohdan mitta. Ne ovat kaikki käyttökelpoisia lukuja, kun yksikön lisäksi mainitaan, mitä kohtaa mitataan. Yhtä suurilta ruudulla näyttävät kuvat eivät tee mitoista keskenään samoja.

Erota kaivaustieto kokoelmaan päätymisen historiasta

British Museum merkitsee löytöpaikaksi Fustatin ja viittaa rekisteriin. Ashmolean nimeää kaivajan ja ilmoittaa lahjoituksen erikseen. Queensland Museumin kirjoitus de Tournouërin esineistä käsittelee Fustatin esineryhmää lahjoituksen mukana tulleen kirjeen avulla. Museo kuvailee kannun kaulan ja olkapään välissä ollutta savisiivilää. Kirje mainitsee talon kaivauksen ja Ali Bey Bahgatin yhteyden esineiden hankintaan. Kun käytät tietoa, nimeä kirje. Esineryhmän tausta ei anna jokaiselle sirpaleelle erillistä kaivauskerrosta.

Kirjoita ajoitus, valmistuspaikka, löytöpaikka ja hankintatapa omiksi tiedoikseen. Luettelo voi nimetä Egyptin valmistusmaaksi, vaikka löytöpaikkaa ei olisi merkitty. Lahjoitusvuosi kertoo, milloin esine saapui museoon. Samassa tietueessa mainittu keskiaikainen vuosisata kertoo eri asiasta. Tarkista myös, viittaako vuosiluku kokonaisen kannun ajoitukseen vai irralliseen kappaleeseen.

Kokoelmaan päätymisen aikajana voi sisältää myös lahjoituskirjeen, omistajan nimen ja luettelonumeron. Näitä ei pidä yhdistää automaattisesti yhdeksi arkeologiseksi tapahtumaksi. Queenslandin tekstissä kirjettä käytetään kuvaamaan Fustatin esineryhmän taustaa. Ashmoleanissa kaivauspaikka ja lahjoittaja on merkitty tietueeseen. British Museumin kohdalla löytöpaikkaa tukee kaivauksia koskeva merkintä. Jos käytät näitä esimerkkejä samassa kappaleessa, toista esinenumero aina, kun siirryt toisesta lähteestä seuraavaan.

Kirjoita kuvateksti siitä osasta, joka todella säilyi

Ilmoita esineen nimi, museo ja kokoelmanumero. Sano, onko kuvassa kannu, jonka kaulassa on jälki, kaulansirpale, johon levy jäi kiinni, vai erikseen kirjattu pala. Nimeä uurre tai lävistys, kun luettelo tukee kuvausta. Lisää mitta ja kerro, mitä se mittaa. Säilytä sana mahdollinen, jos luettelo ehdottaa gasellia.

Vertailevassa kuvasarjassa sivukuva voi näyttää kiinnityskohdan ja yläkuva kuvion. Käytä yleiskuvaa lähikuvan sijainnin osoittamiseen. Ashmoleanin kannu auttaa hahmottamaan astian profiilia. British Museumin sirpale näyttää oman levynsä paikan. Los Angelesin, Tukholman ja Smithsonianin tiedot tarjoavat mittoja ja tunnistuksia muista kappaleista. Jätä jokaisen kuvan viereen juuri sen esinenumero, jotta lukija voi tarkistaa, mitä kuva näyttää ja mitä museon merkintä vahvistaa.

Lyhyen kuvatekstin voi jakaa kahteen lauseeseen. Ensimmäinen kertoo, mikä osa on näkyvissä, missä se on ja kuinka suuri se on. Toinen kertoo, miten esine liittyy kannuun tai millaisen eläimen museo siinä näkee. Jos käytät kahta kuvaa, voit antaa toisessa liitoskohdan sijainnin ja toisessa kuvion yksityiskohdan. Pidä ajoitus ja materiaalit siinä kuvassa, jonka esineestä ne on kirjattu. Näin toinen kuva voi täydentää ensimmäistä ilman, että erillisten löytöjen tiedot sekoittuvat.

Museotiedot ja tutkimus