
Mitä on cuerda seca? Historiallisten laattojen lasitteiden rajat
Cuerda seca pitää laatan lasitevärit erillään. Tutki tummia ääriviivoja, saumoja ja kuvioita Konyan ja Iranin museoesimerkkien avulla.
Valmis työ voi olla paljon yksittäistä viivaa suurempi. Yhdessä tähtilaatassa voi olla monta väriä. Palatsin laattapaneelissa yksi kuva voi ulottua kymmenille laatoille. Kummankin pinnassa on lasitteiden rajoja. Paneelissa näkyvät myös keraamisten kappaleiden saumat.
Mitä erottava viiva teki poltossa
Katso kohtaa, jossa kaksi lasiteväriä kohtaa. Metropolitan Museum of Artin Persian Tiles -luettelossa kuvatussa menetelmässä värialueet erottaa kapea mangaanin ja rasvan seoksesta tehty viiva. Rasvainen aines palaa poltossa, jolloin jäljelle jää himmeä rajaviiva. Viiva muodostaa ääriviivan ja auttaa lasitteita pysymään alueillaan. Samassa laatassa voi siten olla monta lasitettua pintaa, kuten terälehti, lehti ja niitä ympäröivä tausta. Met, Persian Tiles, johdanto ja luettelo
Kahden Konyaan liitetyn kaarevan laatan tietueessa Met kuvaa vahamaista lasitetta hylkivää ainetta. Ashmolean-museo kuvaa safavidiaikaisen paneelinsa rasvaista mangaanipohjaista viivaa. Tekstit selittävät erottavan viivan tehtävän omissa esimerkeissään ja antavat aineesta eritasoista tietoa. Valokuvan tumma viiva antaa vihjeen tekniikasta. Luettelotieto tai esineen tutkimus antaa vahvemman perustan aineen tunnistamiseen. Met, muotoillut laatat 08.185a ja 08.185b Ashmolean, paneelin EA1979.16 kuvaus
Kiinnitä huomiota siihen, kuvaako luettelo pinnan tuntua, aineen luonnetta vai sen koostumusta. Matta juova on havainto poltetun esineen pinnasta. Vahamaisuus on Metin kuvaus Konyan laattojen erottavasta aineesta. Mangaanipohjainen viiva puolestaan kuuluu Ashmoleanin selostukseen omasta paneelistaan. Yhteinen tekniikan nimi auttaa vertaamaan tehtävää, ja yksittäinen tietue kertoo, miten valmistustapa on kuvattu juuri sille esineelle.
Lasiterajat ja laattojen saumat
Leikatuista laatoista tehdyssä mosaiikissa erilliset lasitetut kappaleet sovitetaan kuvioksi. Sauma voi merkitä tietynmuotoisen keramiikkakappaleen reunaa. Artikkeli zellij-laattatyöstä näyttää, miten erikseen leikatut laatat muodostavat geometrisen kuvion. Cuerda secassa samalla keraamisella kappaleella voi olla monta värialuetta. Niiden raja voi kulkea ohuena kaarena kaukana laatan reunasta. Molemmilla menetelmillä syntyy monimutkaisia värikuvioita. Saumojen sijainti auttaa ymmärtämään, miten kuvio koottiin. Met, mosaiikin ja cuerda seca -laattakoristelun vertailu
Paneelista voi etsiä toisenkinlaista viivaa. Sauma voi kulkea suoraan sellaisen taustan läpi, joka on samanvärinen molemmilla puolilla. Ääriviiva voi samalla laatalla kaartua oksan tai vaatteen muodon mukaan. Kun kuvio ylittää sauman, katso, miten sen osat kohtaavat. Tekijän piti suunnitella sekä kunkin laatan värialueet että kuvion sijainti, kun kaikki osat asetettiin paikoilleen.
Lähikuvassa voi näkyä laatan kulma ja osa kukasta. Seuraa ensin saumaa kulmasta taustan poikki. Katso sitten kukkaa rajaavaa viivaa saman laatan sisällä. Koko paneelin kuvasta voit tarkistaa, missä sama sauma näkyy uudelleen ja jatkuuko kasviaihe viereiselle laatalle. Kirjaa nämä havainnot erikseen, jotta kuvion ääriviivan ja kappaleen fyysisen reunan voi löytää myös toisesta kuvakulmasta.
Kaksi Konyaan liitettyä kaarevaa laattaa
Metin laatat 08.185a ja 08.185b ovat kvartsipohjaista keraamista massaa, jota luettelo kutsuu nimellä stonepaste. Laatat ajoitetaan 1300-luvun lopulle ja liitetään Konyaan nykyisessä Turkissa. Ensimmäinen on 47,8 cm korkea ja 28,1 cm leveä. Toinen on 47 cm korkea ja 27,6 cm leveä. Luettelo kuvaa useita lasitevärejä, joita mustat lasitetta hylkivät ääriviivat rajaavat. Laatoilla on sama tekniikka ja perusmuoto sekä hieman eri mitat. Met, Konyaan liitetyt muotoillut laatat
Kaarevuus antaa vihjeen mahdollisesta käytöstä. Met ehdottaa, että laatat olivat luultavasti Rumin hautamuistomerkin monilohkoisen tornin ulkopinnalla Konyassa. Kyseessä on museon arvio niiden todennäköisestä paikasta rakennuksessa. Edestä voi tarkastella värillistä kuviota. Sivukuvasta näkee keraamisen kappaleen kaarevuuden, joka auttaa ymmärtämään sen mahdollista sovitusta rakennuksen pintaan. Met, museon huomiot ja sivukuvat
Museon ilmoittamista mitoista voi laskea, että ensimmäinen laatta on 0,8 cm korkeampi ja 0,5 cm leveämpi kuin toinen. Jos kuvat näkyvät näytöllä samankokoisina, pieni ero jää helposti piiloon. Tallenna siksi kunkin kuvan yhteyteen tunnus ja mitat. Kun vertaat laatan kaarevuutta sivukuvasta, voit palata sen omaan mittatietoon.
Kaksi tähtilaattaa Khargirdista
Koillis-Iranin Khargirdissa al-Ghiyathiyyan madrasaan liitetyt laatat edustavat toista mittakaavaa ja muotoa. Metin 17.143.1:ssä on kaksitoista kärkeä. Laatta on kooltaan 40,3 × 40,3 cm ja syvyydeltään 3,2 cm. Museo ajoittaa sen islamilaisen ajanlaskun vuoteen 846 eli vuosiin 1442–43 ja sijoittaa sen läntisen iwanin seinälle. Iwan on yhdeltä sivulta avoin holvattu tila. Ulompi tähtimuoto rajaa kappaleen. Sen sisällä lomittuvat lasitetut muodot muodostavat toisen kuvion samalle pinnalle. Met, kaksitoistakärkinen tähtilaatta 17.143.1
British Museumin G.486 on toinen Khargirdin tähtilaatta. Luettelo ajoittaa sen 1400-luvun puoliväliin, kuvaa tyyliteltyjä pioneja ja mainitsee koristelun väreinä koboltinsinisen, mustan, punaisen, valkoisen ja kullan. Suurin halkaisija on 39,5 cm. Laatta yhdistetään al-Ghiyathiyyan madrasaan, jonka rakennusajaksi ilmoitetaan 1442–1446. Väriluettelo kuvaa tämän kappaleen ulkonäköä. Tekniikan nimi kertoo lasitetuista alueista ja niitä erottavista viivoista. Lue tiedot yhdessä, kun arvioit, mitkä kuvauksessa luetelluista väreistä ovat lasitetta. British Museum, Khargirdin tähtilaatta G.486
Tietueet näyttävät kaksi tapaa ilmoittaa mitat. Met antaa korkeuden, leveyden ja syvyyden. British Museum ilmoittaa suurimman halkaisijan. Pisimmät mitat tähtien poikki ovat lähellä neljääkymmentä senttimetriä. Kummallakin luettelolla on omat mittansa sekä eri määrä tietoa ajoituksesta ja rakennuksesta. Esimerkiksi G.486:n kohdalla 1442–1446 koskee rakennusta, kun esineen ajoitus on yleisemmin 1400-luvun puoliväli. Merkitse muistiin, mitä kukin luku mittaa ja kumpaan kohteeseen vuosiluku viittaa.
Kuinka kuva ulottui safavidipaneelin laatoille
Los Angeles County Museum of Art tunnistaa 1600-luvun paneelinsa M.73.5.4 toiseksi kahdesta paneelista, jotka oli aikanaan asennettu kaariaukon yläpuolelle Hasht Beheshtin paviljongissa Isfahanissa. Koottu paneeli on noin 115 × 105 cm. Sen ulkomuoto sopii kaaren yläpuolelle ja sivulle jäävään kenttään. Piirros ja värit jakautuvat useille laatoille tämän muodon sisällä. Luettelo käsittelee safavidiajan tapaa yhdistää erikseen maalattuja laattoja suuremmaksi kuvaksi. Katsoja voi nähdä yhtenäisen kohtauksen ja seurata samalla sen jakautumista laatoille. LACMA, kaaren yläpuolisen kentän paneeli M.73.5.4
Ashmoleanin EA1979.16 on 1600-luvun puolivälin iranilainen paneeli, jossa on 48 laattaa. Kehyksetön paneeli on kooltaan 93 × 269 cm. Linnut ja muut eläimet on aseteltu keskellä olevan lohkomaisen kuvion ympärille. Paneelilla on oma luettelotietueensa, jossa valmistuspaikaksi ilmoitetaan Iran. Eläinten paikkaa laajemmassa sommitelmassa voi verrata muihin esimerkkeihin ihmisistä ja eläimistä islamilaisessa taiteessa. Ashmolean, 48 laatan paneeli EA1979.16
Joitakin safavidiajan paneeleita voi tarkastella kirjakuvituksen rinnalla. Metin laattaluettelo vertaa niitä aikalaisminiatyyreihin. Šaahi Tahmaspin Šahnameen maalauksissa voi katsoa hahmojen, kasvillisuuden ja reunusten sijaintia sivulla. Laattapaneelien sommitteluun kuuluvat lisäksi keramiikan saumat. Kasvin varsi voi jatkua kahden laatan yli, kun taas kapea lasitetta hylkivä viiva erottaa kaksi lasiteväriä yhden laatan sisällä. Met, Persian Tiles, safavidiajan laattapaneelit
Vertaile paneeleita aloittamalla ulkomuodosta. LACMAn paneelin reuna auttaa hahmottamaan suhteen kaariaukkoon. Ashmoleanin paneelissa koko ja kappalemäärä puolestaan näyttävät, miten laajalle kuvio levittäytyy. Kun suurennat kuvaa, näet yksittäiset värialueet. Kirjoita erikseen muistiin, missä kuvan osat jakautuvat laatoille ja miten kuva rajautuu kokonaisena. Rakennukseen sijoittuva ulkoreuna ja lasitteiden väliin jäävä viiva kuuluvat eri tarkastelutasoille.
Tekniikkaa käytettiin eri keraamisilla massoilla
Met luetteloi Konyan kaarevat laatat ja Khargirdin tähtensä nimellä stonepaste. Ashmolean käyttää 48 laatan keraamisesta massasta nimiä stonepaste ja fritware. Sen sanaston mukaan fritware on massa, jossa on enimmäkseen jauhettua kvartsia sekä pienempiä määriä savea ja frittiä. Nämä termit koskevat koristelun alla olevaa massaa. Cuerda seca kertoo, miten värialueet erotettiin. Kun luet tietueesta molemmat kohdat, saat tietoa sekä laatasta että sen lasituksesta. Ashmolean, tekniikka ja fritware-sanasto
Sama tekniikan nimi esiintyy Sevillassa 1400-luvun lopulla tai 1500-luvun alussa tehdyssä lautasessa. Met kuvaa esineen tinalasitetuksi savikeramiikaksi ja mainitsee mangaanin ja öljyn ääriviivan yhteydessä. Lautanen osoittaa saman värien erottelun toisessa keraamisessa massassa ja toisessa esinemuodossa. Se auttaa ymmärtämään, miksi espanjalainen nimi antaa yksin vain vähän tietoa tietyn laatan valmistuspaikasta. Artikkeli islamilaisesta lysterikeramiikasta esittelee toisen lasitetun pinnan käsittelytavan, jonka näkyvä piirre on metallinen hohde. Met, Sevillan lautanen 30.53.2
Kahden tietueen rinnakkainen lukeminen auttaa käyttämään näitä sanoja tarkasti. Sevillan lautasen kohdalla tinalasitus kuvaa saviesineen pintaa. Ashmoleanin paneelissa fritware puolestaan kertoo laattojen massasta pinnan alla. Värien rajaaminen on kummassakin tarkasteltavissa ääriviivan kohdalla. Merkitse luetteloon erikseen esineen muoto, rungon materiaali ja pinnalla näkyvä tekniikka. Näin lautasen pyöreää muotoa ja paneelin eri laatoille jakautuvaa pintaa voi vertailla sotkematta niiden valmistustietoja.
Tutki pintaa ennen kuin hahmotat seinän
Jos tutkit yhtä kappaletta, aloita näkyvästä reunasta. Merkitse, päättyykö tumma viiva reunaan vai kaartuuko se takaisin laatan sisälle. Samalle kappaleelle jäävä kaari voi erottaa sen värialueita. Saven ja lasitteen läpi kulkeva murtuma osoittaa fyysisen reunan. Katso paneelista ensin kokonaiskuvaa ja etsi saumojen rakenne ennen kuin seuraat yksittäistä hahmoa pinnalla.
Vertaa sitten muotoa ja mittoja luetteloon. Kaarevuus auttaa selittämään Metin ehdottamaa paikkaa Konyan parille. Khargirdin tähden sijainti käy ilmi läntisen iwanin kuvauksesta. Hasht Behesht koskee LACMAn tiettyä paneelia. Ashmoleanin luettelo kertoo toisen paneelin mitat ja järjestyksen. Värialueet antavat vihjeitä pinnasta. Dokumentoitu löytöpaikka, arkkitehtoniseen kohtaan sovitettu muoto tai museon kertomus antaa taustaa sille, missä esine on voitu nähdä.
Liitä jokainen havainto esinenumeroon. Konyan parista voit merkitä sivukuvassa näkyvän kaaren ja sen yhteyteen museon ehdotuksen tornin ulkopinnasta. Khargirdin tähtien vertailussa muistiinpano auttaa pitämään Metin seinää koskevan tiedon samassa kohdassa kuin 17.143.1:n mitat. Silloin toinen lukija voi löytää sekä kuvan yksityiskohdan että sen lähteen, josta rakennusta koskeva tulkinta on peräisin.
Museoesineet ja tekniset lähteet
- Met, Persian Tiles vertailee erottavaa viivaa, leikatuista laatoista tehtyjä mosaiikkeja ja suurempia safavidiajan sommitelmia.
- Met, kaarevat laatat 08.185a ja 08.185b dokumentoi muodon, mitat ja todennäköisen sijainnin Konyassa.
- Met, tähtilaatta 17.143.1 tunnistaa kaksitoistakärkisen kappaleen ja sille kirjatun arkkitehtonisen yhteyden.
- British Museum, tähtilaatta G.486 antaa koon, värit ja yhteyden Khargirdin madrasaan.
- LACMA, kaaren yläpuolinen paneeli M.73.5.4 kuvaa paneelin ja sen paikan Hasht Beheshtin paviljongissa.
- Ashmolean, paneeli EA1979.16 ilmoittaa laattojen määrän ja mitat kehyksen kanssa ja ilman sekä kuvaa värien erottamisen.





