
Islamia edeltävä Arabia piirtokirjoitusten, asutuksen ja kaupan valossa
Tutustu 300–500-lukujen Arabiaan piirtokirjoitusten, Ma’ribin padon, Dadanin talon ja Omanin Fulayjista löytyneiden ruukkujen avulla.
Islamia edeltävässä Arabiassa oli 300–500-luvuilla maatalouskyliä, kuningaskuntia ja autiomaiden ja merien yli yhteyttä pitäviä yhteisöjä. Paikoista jäi erilaisia todisteita. Najranin lähellä kallioon tehty piirtokirjoitus on varhainen esimerkki arabialaisesta kirjoituksesta. Nykyisessä Jemenissä hallitsija Abraha teetti pitkän sabeankielisen piirtokirjoituksen Ma’ribin padolle. Luoteis-Arabian Dadanissa talo kertoo alueen asutuksesta. Omanin Fulayjissa kuljetusruukkujen pinnoite ja sisällön jäämät antavat suoraa tietoa tavaran kulkemisesta.
Ilmaus islamia edeltävä kattaa kaiken ennen islamin syntyä 600-luvulla. Tässä käsitellään myöhäisantiikkia, etenkin 300-, 400- ja 500-lukuja. Kiveen merkitystä kalenterista muunnettu tarkka päiväys ja kaivausaineiston perusteella arvioitu aikaväli vastaavat eri kysymyksiin. Lähteet näyttävät yhdessä, mitä ihmiset rakensivat, kirjoittivat, uskoivat ja kuljettivat. Niiden perusteella voi myös arvioida, millainen aineisto vastaa kuhunkin kysymykseen.
Mitä Najranin lähellä päivätty piirtokirjoitus kertoo arabialaisesta kirjoituksesta?
Ḥimāssa Najranin pohjoispuolella, nykyisen Saudi-Arabian eteläosassa, Christian Julien Robinin, Ali Ibrahim al-Ghabbānin ja Saʿīd al-Saʿīdin ranskalais-saudilainen ryhmä julkaisi varhaisia Najranin alueen piirtokirjoituksia. Luettelotunnuksella Ḥimā-South PalAr 1 tunnetussa kallion tekstissä on päivämäärä, jonka julkaisijat muuntavat vuodeksi 470. Todisteen mukaan tunnistettava varhainen arabialainen kirjoitus oli silloin käytössä. Vuosi koskee yhtä tekstiä. Arabian kielen muotoja puhuttiin aiemmin, ja joidenkin kirjainten näköisiä merkkejä oli sitä vanhemmassa kirjoituksessa.
Kirjoituksella ja kielellä on kummallakin oma historiansa. Ahmad Al-Jallad ja Hythem Sidky kuvaavat Ṭāʾifin pohjoispuolen piirtokirjoitusta koskevassa tutkimuksessa, miten kirjainten muoto ja oikeinkirjoitus auttavat tunnistamaan varhaisen arabialaisen kirjoituksen. He käsittelevät sen yhteyttä nabatealaiseen aramean kirjoitukseen sekä välimuotoja ja eroja 400- ja 500-lukujen teksteissä. Rīʿ al-Zallālahin tekstissä itsessään ei ole päiväystä. Sen rinnalle voi asettaa ajoitettuja esimerkkejä antamatta sille samaa vuotta. Arabialaisen kalligrafian tyylejä käsittelevässä oppaassa esitellään myöhempiä käsikirjoitusten ja rakennusten kirjaintyylejä.
Jos merkitset kalenterivuoden kuvan yhteyteen, kirjoita myös, mitä kirjoitusta se koskee. Vastaavan näköinen kirjain toisessa tekstissä ei anna sille samaa päiväystä. Etsi ensin tekstiin kaiverrettu kalenterimerkintä ja vertaa sitten tutkijoiden selostusta kirjainten muodoista. Silloin mahdollinen arvio kirjoituksen vaiheesta ei sekoitu itse kiveen merkittyyn vuoteen. Samalla käy selväksi, että kielellä saatettiin puhua monin tavoin ennen kuin juuri tämä teksti kaiverrettiin.
Mitä Dadanissa rakennettiin ja säilytettiin?
Nykyisen AlUlan Wādī al-Qurāssa Dadanin arkeologinen hanke tutki kookkaan rakennuksen alueen eteläosassa. Raportti myöhäisantiikin asutuksesta ajoittaa rakennuksen käytön 200-luvun lopulta tai 300-luvun alusta 600-luvun alkuun. Se kuului kylään, joka kehittyi vanhan asutuskummun käytön päätyttyä suunnilleen 200-luvun puolivälissä. Pelkästään kumpuun keskittyneet kaivaukset olisivat voineet ohittaa myöhemmän asutuksen. Keitaan sisäinen siirtymä osoittaa, miten kaivauspaikan valinta vaikuttaa löydöistä tulkittuun historiaan.
Rakennuksessa oli sisäkaivo ja keramiikkaa, joka kuvastaa astioiden valmistuksen ja käytön muutoksia. Nämä viittaavat asuinkäyttöön. Tutkijoiden mielestä varhaisissa vaiheissa rakennuksen asukkaat olivat suhteellisen vauraita. Maan pinnalta löytyi yksi hienon pohjoisafrikkalaisen punapintaisen keramiikan sirpale. Sen muoto ajoittaa valmistuksen vuosiin 325–420. Tunnistettuja tuontiastioita oli vähän. Jotkin suuret säilytys- ja kuljetusastiat tulivat luultavasti pohjoisesta Hidžazista, mahdollisesti Taymasta. Raportti erottaa pintalöydön kaivetuista esineistä. Kaukainen alkuperä osoittaa, että esine kulki. Kuljetusreitti ja vaihdannan kokonaismäärä jäävät eri kysymyksiksi.
Talon kaivo osoittaa, miten tärkeää oli saada vettä asuinpaikalta. Omanin aflaj-kastelujärjestelmiä käsittelevässä jutussa kuvataan toisenlaista veden saantia ja jakoa kanavia pitkin. Tapauksissa on eroa sijainnissa, mittakaavassa ja siinä, mihin vettä ohjattiin.
Tutkijoiden mukaan rakennus kuului noin hehtaarin kylään. Kaivo ja esineet auttavat tutkimaan kotitalouden elämää eri vaiheissa. Rakennuksen läheltä löytyneen pohjoisafrikkalaisen sirpaleen muoto paljastaa, milloin astia saatettiin valmistaa. Talon kerrosten perusteella taas selvitetään, milloin juuri kyseisellä paikalla oli toimintaa. Eri ajoitukset tuovat esille eri asioita. Dadanin kauppaa pohtiessa voi siksi kysyä tarkemmin, mitkä esineet voidaan yhdistää varmasti kunkin vaiheen elämään talossa.
Kaivausraportin keramiikkaa käsittelevässä osassa voi seurata suurten astioiden yhteyttä Pohjois-Hidžaziin. Niitä arvioidaan savesta ja astioiden muodoista, eikä sama perustelu koske kaikkia löydettyjä esineitä. Mahdollinen Taymasta tullut säilytysastia kertoo toisenlaisesta yhteydestä kuin kaukana Pohjois-Afrikassa valmistettu hieno astia. Jos hyödynnät raporttia kaupan tutkimiseen, merkitse, pidetäänkö alkuperää varmana vai todennäköisenä, ja tarkista, onko kyse pintahavainnosta vai dokumentoidun kerroksen löydöstä.
Mitä piirtokirjoitukset kertovat Ḥimyarin uskonnosta?
Ḥimyarin kuningaskunnasta nykyisen Jemenin ylängöillä on jäänyt piirtokirjoituksia sabean kielellä. Garb Bayt al-Ashwal 2 lukee taivaan Herran ansioksi avun palatsin rakentamisessa. Työn tilasivat Malkikarib Yuha’min ja hänen poikansa. Posen Libraryn julkaisemassa käännöksessä kalenterimerkintä vastaa tammikuuta 384. Kyseessä on virallinen kirjaus kuninkaallisesta rakennustyöstä ja avuksi kutsumisesta. Sanat osoittavat, miten tilaajat kertoivat jumalallisesta avusta. Teksti kertoo vähemmän rakentajien tai rakennuksen käyttäjien omista päivittäisistä vakaumuksista.
Garb Bayt al-Ashwal 1 on toinen teksti, jossa ei ole päiväystä. Christian Julien Robin liittää sen Ḥimyarin juutalaisuutta käsittelevässä tutkimuksessa kirjoituksessa mainitun kanssahallitsijan aikaan vuoden 380 ja 420 välillä. Piirtokirjoitus kutsuu avuksi taivaan ja maan Herraa ja viittaa Israeliin. Robin tutkii myös keskeiseen kirjainkuvioon kaiverrettua pientä heprealaista tekstiä. Heprea ja Israelin mainitseminen osoittavat yhteyden juutalaisuuteen. Kun rinnalla on kuninkaallinen avunpyyntö, huomaa, miten nimetty yhteisö ja toinen kieli antavat lisätietoa verrattuna pelkkään yhden Jumalan mainintaan.
Pidä luettelotunnusten viimeiset numerot mukana muistiinpanoissa. Kakkosen kohdalla kuninkaallinen rakennushanke on päivätty kalenterin avulla. Ykkösen ajoitus perustuu mainitun hallitsijan aikaan ja tekstissä on muita uskonnon tunnistamisen kannalta olennaisia viitteitä. Lähekkäiset tunnukset voivat vahingossa viedä lukijan väärään tekstiin. Kun jokaisesta kirjoituksesta merkitsee päivämäärän perusteen ja siinä mainitun henkilön, samannimiset tiedot on helppo yhdistää oikeaan lähteeseen.
Ma’ribin padon piirtokirjoitus liittää hallinnon uskontoon
Pitkä piirtokirjoitus CIH 541 on Ma’ribin padolta. Se kertoo Aksumin Etelä-Arabian läsnäoloon liittyvän hallitsija Abrahan ajan tapahtumista. Teksti ajoitetaan tavallisesti vuoteen 548. Alussa pyydetään apua Raḥmānānilta, Messiaalta ja Pyhältä Hengeltä. Kristillinen aloitus on sabeaa, samaa kieltä jota käytettiin aiemmissa erilaisia uskonnollisia ilmauksia sisältävissä teksteissä. Kirjoitus nimeää Abrahan, kertoo padon korjaamisesta ja mainitsee poliittisia tapahtumia. Julkaisu, jossa on kuva, translitterointi ja käännös, näyttää tekstin rakenteen ja kohdat, joiden luenta on epävarma.
Avunpyyntö ja kertomus korjauksista ovat samassa muistomerkissä. Maatalousasutus tarvitsi patoa. Sen korjaaminen antoi hallitsijalle mahdollisuuden mainita työnsä julkisesti. Teksti tallentaa hovin käsityksen siitä, mitä tehtiin ja kenet haluttiin mainita. Se ei luettele paikallisten asukkaiden vakaumuksia tai heidän rukoustensa sanoja. Kun tekstiä vertaa aiempiin piirtokirjoituksiin, voi kysyä, kuka sen tilasi ja mitkä ilmaisut kertovat uskonnollisesta taustasta. Varhaisislamilaiset kuitit ja hallintokirjeet valaisevat myöhempää arkista kirjallista toimintaa ja sen eroa julkiseen muistomerkkiin.
Mitä Omanin Fulayjin ruukut kertovat kaupasta?
Fulayj sijaitsee Omanin Al Batinahin rannikkoalueella sisämaahan päin Soharin satamasta. Kaivauksissa tunnistettiin linnoitus, jonka rakentaminen ajoittui 400-luvun alun ja 500-luvun puolivälin välille. Brittiläis-omanilaisen hankkeen raportti selittää arkeologiset perusteet, jotka liittävät paikan myöhäiseen sasanidien läsnäoloon. Rakennusta käytettiin uudelleen islamilaisen kauden alussa. Kerrosten avulla erotetaan linnaketta edeltävä toiminta, sen käyttö ja myöhempi uudelleenkäyttö. Esineen ajoituksessa auttaa tieto juuri sen kerroksesta enemmän kuin tieto löytymisestä alueen rajojen sisältä.
Vuoden 2026 tutkimus viidestätoista kuljetusruukun sirpaleesta sijoitti näytteet kaivauskonteksteihinsa ja tutki niiden bitumipinnoitetta. Tutkijat havaitsivat kaksi koostumusryhmää ja yhdistivät ne eri lähteisiin Lounais-Iranissa. Viidestä näytteestä havaittiin myös punaviiniin liittyviä merkkiaineita. Yksi sirpale kuuluu linnakkeen varhaiseen käyttöön liittyvään kerrokseen. Muiden sirpaleiden ajoitukset ovat laajempia. Joukossa on uudelleenkäytön kerros, joka kattaa siirtymän varhaiseen islamilaiseen aikaan. Tulokset osoittavat joidenkin astioiden sisältöä ja pinnoitteen raaka-aineen alkuperää. Astian savi, vedenpitävä pinnoite ja sisältö saattoivat olla eri paikoista.
Muodosta näkee, että ruukut toimivat kuljetusastioina. Jäämät ja pinnoitteen koostumus yhdistävät tämän paikan Persianlahden ja Intian valtameren vaihdantaan. Näistä tiedoista ei käy ilmi, mikä alus kuljetti yksittäistä ruukkua tai kuinka paljon viiniä liikkui vuodessa. Opas monsuunipurjehdukseen Intian valtameren kaupassa kuvaa, miten kausituulet ohjasivat laajempia matkoja. Fulayjin arkeologiassa paikallinen liike näkyy esineissä, jotka jäivät paikoilleen.
Numeroitu sirpale osoittaa, mitä tuloksella tarkoitetaan. Viinin merkkiaineita sisältävä 3465 kuuluu linnakkeen käytön kerrokseen. Sirpale 3459 kuuluu uudelleenkäytön vaiheeseen, jonka tutkijat ajoittavat väljästi 500-luvun lopulta 600-luvun lopulle. Muut positiiviset tulokset koskevat vanhempaa kerrosta ja paloja, jotka saattoivat liikkua ennen hautautumistaan löytöpaikalle. Viisi positiivista näytettä kuuluu eri vaiheisiin. Islamia edeltävästä ajasta puhuttaessa kerroksen ajoitus on yhtä tärkeä kuin kemiallinen tulos.
Kokeile merkitä omiin muistiinpanoihin kolme alkuperää. Kirjaa, mitä tiedetään materiaalista, josta astia tehtiin, mistä pinnoitteen bitumi on todennäköisesti peräisin ja mitä sisällöstä on todettu. Sama viinijäämä ei kerro, että itse ruukku olisi valmistettu viinin tuotantopaikassa. Tulosten rajat on helpompi muistaa, kun analysoitu aine ja paikannettu lähde kirjoitetaan jokaisen löydön kohdalle.
Miten kiveen merkittyä vuotta verrataan kaivauksissa arvioituun aikaan?
Tunnista ensin, mitä ajoitetaan. Vuosi 470 on muunnettu päivämäärä Ḥimān yhdessä kallion tekstissä. Dadanin talon käyttöönotto ajoitetaan löydöistä ja niiden asiayhteydestä arvioidulle aikavälille. Fulayjissa luotettava yhteys kerrokseen on tärkeä, koska samanlaista ruukkua on voitu käyttää monta kautta. Ma’ribissa on erotettava kirjoituksen synty, siinä kuvatut tapahtumat ja padon aiempi historia.
Kun luet väitteen uskonnosta, kysy, mitä kirjoittajaa, tilaajaa tai yhteisöä lähde edustaa. Palatsin tai padon teksti voi kertoa, mitä tilaaja halusi julkaista. Pieni kaiverrus voi kertoa, mitä yksi ihminen halusi jättää kiveen. Kaupasta puhuttaessa kysy, onko todisteena keramiikkaa, laboratoriotulos vai kirjoitettu reittikuvaus. Varmasti tunnistettu tuontiesine kertoo yhteydestä. Löytöjen määrä ja asiayhteys ratkaisevat, mitä muuta voidaan päätellä.
Esimerkiksi samalla aikajanalla voi olla 470, ajanjakso 325–420 ja 500-luvun lopulta 600-luvun lopulle ulottuva vaihe. Näissä vuosiluvuissa on kyse kallioon kaiverretusta tekstistä, tietynmuotoisen astian valmistuksesta ja rakennuksen käytöstä. Mikään niistä ei itsessään ajoita muiden esineiden liikkumista. Muistiinpanoista tulee luettavampia, kun mukaan kirjoittaa paikan, aineiston tunnuksen ja sen, onko luku löydetty tekstistä vai arvioitu kaivauksissa lukuisten löytöjen perusteella.
Asiakirjoja ja tutkimuksia jatkolukemiseen
- Najranin piirtokirjoitusten julkaisu ja Rīʿ al-Zallālahin tekstin laitos näyttävät päivättyjä ja päiväämättömiä varhaisen arabialaisen kirjoituksen esimerkkejä.
- Dadanin kaivausraportti kertoo, miten vanha kumpu ja myöhempi kylä sijaitsevat ja mistä tuontiesineet löytyivät.
- Ḥimyarin kuninkaalliset piirtokirjoitukset, tutkimus kuningaskunnan juutalaisista jäljistä ja CIH 541:n julkaisu näyttävät tilaajat ja erilaiset avunpyynnöt.
- Fulayjin hankkeen raportti ja tutkimus ruukkujen bitumista ja jäämistä esittävät ajoitukset ja laboratoriotulokset.





