Mikä on jharokha? Mogulien parvekeikkuna ja keisarin julkinen näyttäytyminen

Mikä on jharokha? Mogulien parvekeikkuna ja keisarin julkinen näyttäytyminen

Muslim Post Editorial Desk@muslimpost
0

Lahoren marmoriparvekkeelta Jahangirin ja Shah Jahanin kuviin Agrassa. Mukana rakennustietoa Mandusta, Fatehpur Sikristä ja Jaipurista.

Jharokha, myös jharoka, on Etelä-Aasian arkkitehtuurissa parvekeikkuna tai pieni seinäpinnasta ulkoneva tila. Mogulien hovimaalauksissa se kehystää usein keisarin korkealla terassin tai vastaanottosalin yläpuolella. Sana voi tarkoittaa rakennettua aukkoa tai paikkaa, jossa hallitsija oleskeli seremonian aikana. Maalauksesta voi nähdä, kenet taiteilija sijoitti ikkunan alle ja miten arvoasteikko näkyy ryhmien sijoittelussa. Rakennusselvitys puolestaan voi kertoa, mistä ulkoneva osa on tehty, miten se liittyy seinään ja mitkä rakenteet kannattelevat sitä.

Aga Khan -museon albumilehdellä Jahangir näkyy väkijoukon yläpuolella Agran linnoituksessa. Kuva on selkeä esimerkki keisarin julkisesta näyttäytymisestä. Lahoren linnoituksessa dokumentoidusta marmoriparvekkeesta saadaan muunlaista tietoa. Ulkonemaa kantaa neljä punaisesta hiekkakivestä tehtyä konsolia. Kun näitä kahta tarkastellaan yhdessä, sana saa sekä rakennuksen muodon että hovielämään liittyvän merkityksen. Kummankin linnoituksen yksityiskohdat on kuitenkin tarkistettava juuri kyseisen kohteen omasta dokumentaatiosta. Käytännössä kuvasta voi tarkastaa ensin ihmisten sijainnin ja vasta rakennusselvityksestä sen, mikä osa seinästä kantaa tasanteen.

Mistä ulkonevan parvekeikkunan tunnistaa?

Aloita kohdasta, jossa aukko liittyy pääseinään. Sivulta näkee, työntyykö tasanne tai pieni huone seinäpintaa ulommaksi. Etsi ulkoneman alta kannattimet ja sen yläpuolelta katto, räystäs tai katos. Kaide osoittaa sen paikan etureunan, jossa voi seistä tai istua. Aukossa voi olla säleikkö tai rei'itetty kivilevy myös silloin, kun aukko on ulkonevassa tilassa. Osilla on omat tehtävänsä. Niiden avulla voi kysyä, missä reuna on, mikä kannattelee rakennetta, kuka voi katsoa ulos ja kuinka paljon sisäpuolella olevasta henkilöstä näkyy.

Pakistanin kansallisen historiallisen ja kulttuurisen tutkimuksen instituutin selvitys kuvaa valkoisen marmoriparvekkeen Lahoren linnoituksen Daulat Khana-e-Khas-o-Ammissa. Ulkonemaa kannattelee neljä käärmeen muotoon kaartuvaa punaisen hiekkakiven konsolia. Selvitys sijoittaa rakennuksen Diwan-e-Ammin eli julkisen vastaanottosalin pohjoispuolelle ja yhdistää parvekkeen keisarin näyttäytymiseen eri asemissa oleville ihmisille. Valokuvasta voi ensin etsiä vaalean tasanteen ja sitten tutkia sen alla olevien punaisten kannattimien muotoa ja lukumäärää. Juuri näiden materiaalien yhdistelmä ja konsolien määrä ovat tämän parvekkeen tuntomerkkejä. Pakistanin historialliset linnoitukset, Lahoren linnoitus, s. 47–48.

Konsoli on tasanteen alla. Aukon edessä voi olla kivisäleikkö. Kangaskatos voi varjostaa paikkaa tai merkitä sen ylhäältä. Läheltä edestä otetussa kuvassa ääriviivat voivat peittää toisiaan, jolloin ulkoneman syvyyttä on vaikea arvioida. Sivu- tai alakuva näyttää osien liitoksen seinään. Aukon toteutusta on helpompi verrata toiseen, jos säleikön tyyppi tunnetaan ja se näkyy myös erikseen. Samassa kuvassa näkyvän kuvion perusteella ei vielä voi päätellä osan kantavaa tehtävää. Näin jali ja mashrabiya säätelevät näkyvyyttä.

Mitä Agran ja Fatehpur Sikrin rakennukset osoittavat?

Agran linnoitus seisoo Yamunan oikealla rannalla. Intian arkeologinen virasto ajoittaa Akbarin laajan punahiekkakivisen uudistustyön vuosiin 1565–1573. Suuri osa aiemmasta kokonaisuudesta on viraston mukaan kadonnut. Shah Jahan puratti rakennuksia valkomarmoristen palatsien tieltä. Brittien sotilaskäytön aikana purettiin lisää rakennuksia kasarmeja varten. Nykyvalokuvissa näkyvät ne yksittäiset osat, jotka ovat säilyneet useiden hallitsijoiden ja myöhempien käyttäjien muutoksista. Linnoituksen nimi maalauksen luettelossa kertoo tapahtumapaikan. Yhteys tiettyyn säilyneeseen aukkoon vaatii tietoa myös aukon rakenteesta ja iästä. Usean eri aikakauden jäljet tekevät rakennuksen tarkan sijainnin ja dokumentoidun muutoksen kuvaamisesta erityisen tärkeää. Intian arkeologinen virasto, Agran linnoitus.

Fatehpur Sikristä on erillinen Akbarin ajan rakennuskuvaus. Julkisen vastaanottosalin länsipuolella Unesco kuvaa keisarin paikkaa pieneksi korotetuksi huoneeksi. Siinä on rei'itetyt kiviseinäkkeet ja kalteva kivikatto. Huoneesta on suora yhteys palatsikokonaisuuteen. Korotetun istuimen, palatsista kulkevan reitin ja edessä olevan julkisen tilan suhde käy ilmi samasta rakennuskuvauksesta. Sijainti ja rakenne tunnetaan säilyneestä kohteesta. Vain keisarin ympärille rajattu hovikuva jättää usein takaosan kulkuyhteyden näkymättömiin. Unescon rakennuskuvaus Fatehpur Sikristä.

Jahangir Agran linnoituksessa ja darshanin merkitys

Albumilehdellä AKM136, joka ajoitetaan 1500-luvun loppuun tai 1600-luvun alkuun, Jahangir näkyy parvekeikkunassa. Korkeat virkamiehet seisovat suoraan hänen alapuolellaan marmoriterassilla. Enemmän ihmisiä on alemmalla sisäpihalla. Aga Khan -museo tulkitsee kohtauksen keisarilliseksi darshaniksi, julkiseksi näyttäytymiseksi, jossa läsnäolijat näkivät hallitsijan. Kolme korkeustasoa jäsentävät kuvaa. Ne havainnollistavat etäisyyttä sen välillä, että näkee Jahangirin alhaalta, ja että pääsee niin lähelle, että voi palvella häntä.

Vasemmalla punaisen katoksen vieressä on maalattu kultaketju, johon on ripustettu pieniä kelloja. Museo yhdistää sen Jahangirin muistelmiin. Niissä keisari kertoo, että oikeutta hakeva saattoi helisyttää ketjua herättääkseen huomiota. Kuvassa ketjulla on vartija ja henkilöä, joka ehkä on anomuksen esittäjä, ajetaan pois. Muistelmat kertovat ilmoitetun tarkoituksen, maalaus taas näyttää yhden tilanteen, jossa ketjua lähestytään. Molemmat auttavat lukemaan kohtausta. Jos kuvatekstissä viitataan linnoituksen säilyneeseen kiinnikkeeseen, väitteelle tarvitaan erillinen tieto juuri siitä osasta. Aga Khan -museo, keisari Jahangir jharoka-ikkunassa, AKM136.

Lehden kääntöpuolella on kalligrafiaa, mikä sopii albumimuotoon. Muoto on olennainen, kun lehteä verrataan kronikan kuvitukseen. Yhdellä albumilehdellä voi olla sekä hovikuva että esimerkki kaunokirjoituksesta. Käsikirjoituksessa kuva voi liittyä tiettyä tapahtumaa koskevaan kertomukseen. Niteen jäljentäminen tai kokoaminen tuo lisäksi oman ajoituksensa. Akbarin tilaama kuvitettu eepos on toinen esimerkki siitä, miten laajuus ja formaatti vaikuttivat mogulimaalauksen tekemiseen ja siihen, miten kuvia selattiin. Akbarin Hamzanaman laajuus ja muoto.

Shah Jahanin valtaannousu ja arvoasema kuvassa

Royal Collection Trustin Padshahnamassa Bichitr maalaa Shah Jahanin vastaanottamassa kolmea vanhinta poikaansa durbarissa eli virallisessa hovikokouksessa. Luettelo sijoittaa seremonian Agran linnoitukseen Jahangirin marraskuisen kuoleman vuonna 1627 jälkeiseen kevääseen. Aukeaman maalaukset ajoitetaan noin vuosiin 1630–1640. Keisari istuu korkealla julkisen vastaanottosalin keskellä. Parvekkeella hän suutelee esikoisensa Dara Shukohin otsaa. Aidat, aatelisten paikat ja tunnuksia kantavat palvelijat osoittavat, miten pääsy hallitsijan lähelle oli järjestetty. Korkea aukko kokoaa katseet yhteen. Royal Collection Trust, Shah Jahanin valtaannousu, RCIN 1005025.k ja 1005025.l.

Jahangirin poika prinssi Khurram nousi valtaistuimelle Shah Jahanina. Vallanperimys auttaa tunnistamaan saman miehen yhdessä maalauksessa prinssiksi ja toisessa keisariksi. Kuninkaallisen kokoelman säilynyt nide jäljennettiin vuosina 1656–1657. Luettelo ei varmista, milloin kuvat lisättiin. Seremonia, yksittäisen maalauksen teko ja jäljennös ajoitetaan erikseen. Korkealla keskellä oleva jharokha toistuu hovin arvojärjestyksen kuvallisena mallina. Sijainti sivulla kertoo maalareiden valinnoista. Salin mitat tai sen eri osien välimatkat edellyttävät rakennuslähteitä. Royal Collection Trust, Padshahnama-käsikirjoitus, RCIN 1005025. Mogulien vallanperimys Akbarista Shah Jahaniin.

Mandun tiikeriparveke ja Manduun sijoittuva maalaus

Intian arkeologinen virasto kirjaa Nahar Jharokhan rauniot aukiolle Dilawar Khanin moskeijan itäpuolelle Mandussa, Malwan alueella. Marmoriparveke lepäsi aiemmin tiikerihahmon päällä. Siitä tulee tiikeriparvekkeen nimi. Selvitys arvelee hallitsijan näyttäytyneen siinä alamaisilleen. Takana olevan rakennuksen tyyli viittaa selvityksen mukaan aikaan, jolloin Jahangir oleskeli Mandussa. Paikkaa, materiaalia ja aiempaa kannatinta koskevat tiedot yhdistävät tulkinnan tähän tiettyyn raunioon. Intian arkeologinen virasto, Nahar Jharokha ja sen ympäristö, s. 13.

Royal Collection Trust pitää todennäköisenä, että Payagin noin vuonna 1640 maalaama kuva esittää 12. lokakuuta 1617 pidettyä seremoniaa Mandun palatsin julkisessa vastaanottosalissa. Jahangir istuu parvekkeella ja antaa prinssi Khurramille jalokivikoristeen turbaaniin. Parvekkeen alla näkyy maapallo, ihmisiä, leijona ja nautaeläin. Luettelo selittää jakson maalarin lisäämäksi vertauskuvaksi. Raunio ja maalaus liittyvät toisiinsa Mandun parvekkeiden käytön kautta. Maalatun parvekkeen tunnistaminen juuri tiikeriparvekkeeksi vaatisi lisänäyttöä. Royal Collection Trust, Payagin vastaanottokuva Mandusta, RCIN 1005025.an.

Rauniokuvauksen tiikeri kannatteli parveketta. Maalauksen eläinpari kuuluu hallintoa ja sopusointua käsittelevään vertauskuvaan. Sijainti aukon alapuolella houkuttelee vertaamaan niitä heti. Kuvatekstissä voi täsmentää, kuvaako lähde eläintä rakennuksen osana, maalattuna koristeena vai vertauskuvallisen jakson hahmona. Mandun kohdalla kannattaa merkitä erikseen, milloin tutkija ajoittaa kuvatun tapahtuman ja mihin rakennuksen mahdollista ajoitusta koskeva arvio perustuu. Yhdenmukainen sijainti kuvassa tai rakennuksessa ei ratkaise sitä, mikä tehtävä eläimellä on. Näin museoesineiden ihmis- ja eläinhahmoja voi tulkita.

Mitä myöhempi rajput-ikkuna kehysti ja mitä siitä näki?

Clevelandin taidemuseon Sawarin rajputkuningaskunnasta peräisin olevassa, noin vuoden 1730 maalauksessa ylhäinen nainen pitelee ruusua moniliuskaisen kaaren alla. Hänen käsivartensa on kaiteen yläpuolella. Kaiteelle on levitetty matto. Museo tulkitsee maton kuninkaallisen aseman merkiksi ja yhdistää kehyksen siihen, että pienemmät hovit omaksuivat mogulien kuvallisia käytäntöjä. Ikkuna suuntaa huomion naiseen, hänen profiiliinsa ja kehykseen. Luettelo tunnistaa kohtauksen tyypin, mutta rakennusta ei ole yksilöity. Clevelandin taidemuseo, ylhäinen nainen jharokha-ikkunassa, 2018.182.

Jaipurin Hawa Mahal on myöhäisempi rakennus. Piirikunnan väestönlaskentakäsikirja ajoittaa Tuulten palatsin vuoteen 1799, Sawai Pratap Singhin kauteen. Siinä kuvataan viisikerroksinen julkisivu, jossa on ulkonevia puolikkaan kahdeksankulmion muotoisia ikkunoita, rei'itettyjä säleikköjä ja kaartuvia kattoja. Paviljongista hovin naiset saattoivat katsella kaupunkia. Jahangirin albumilehti korostaa keisarin näkyvyyttä pihalle. Jaipurin ulkoneva säleikkö antoi näköalan ulos ja samalla rajoitti kadulta sisään näkyvää aluetta. Jaipurin piirikunnan väestönlaskentakäsikirja, Hawa Mahal, s. 66.

Jharokhan kuvateksti valokuvalle tai maalaukselle

Aloita valokuvassa paikasta, rakennuksesta ja näkyvästä osasta. Kerro, mitä kuvauskulma näyttää: ulkoneman alapinnan, konsolit, säleikön aukot tai katon muodon. Tarkista kuvan ulkopuolelle jäävät tiedot rakennusselvityksestä. Kannattimen lähikuva ja istuimen ja pihan suhdetta näyttävä laaja kuva vastaavat eri kysymyksiin. Lahoren selvityksestä saa materiaalin ja kannattimien määrän. Fatehpur Sikrin kuvauksessa on puolestaan korotettu kivisäleiköillä varustettu tila ja reitti sinne palatsista. Hyvin rajattu kuvateksti kertoo ensin, kumman havainnon kuva todistaa.

Maalauksesta kannattaa mainita kokoelmanumero, luettelon nimeämä henkilö tai tapahtuma sekä kuvan ajoitus. Ilmoita tapahtuman oma päivämäärä erikseen, jos se tunnetaan. Kuvaile, mihin maalari sijoitti henkilöt ja miten kangas tai symboli toimii sommittelussa. AKM136:ssa ketju on vasemmalla katoksen luona, jonkin matkan päässä Jahangirin ikkunasta. Payagin kuvassa parvekkeen alapuolinen esitys on allegorinen. Yksityiskohtien sijainnin mainitseminen auttaa lukijaa löytämään ne ja tarkistamaan, minkälaista väitettä kukin lähde tukee. Esimerkiksi museon tunnus ja rakennuksen nimi palvelevat eri hakua. Edellinen vie tiettyyn kuvaan ja jälkimmäinen dokumentaatioon, jossa kyseisen paikan rakenteita tarkastellaan.

Rakennusselvitykset ja museotietueet