Rebiya Kadeer käsitteli kattavasti uiguurikansan vapaustaistelua ja nykyistä kansainvälistä tilannetta

Johdanto: Uiguurikansan henkisen äidin vetoomus

Vuoden 2026 alussa Itä-Turkestanin kansan vapaustaistelu astui uuteen vaiheeseen. Uiguurien kansanliikkeen johtaja, ”uiguurikansan henkiseksi äidiksi” kutsuttu Rebiya Kadeer analysoi tuoreissa lausunnoissaan syvällisesti uiguurikansan kohtaamaa kovaa sortoa ja kansainvälisen tilanteen monimutkaisuutta. Vuoden 2025 lopulla Washingtonissa Etelä-Mongolian kongressin puheenjohtajan kanssa tapaamassaan Rebiya Kadeer korosti yhteisen toiminnan tärkeyttä Kiinan järjestelmällistä assimilaatiopolitiikkaa vastaan [Lähde]. Hän julisti jälleen maailmalle, että uiguurikysymys ei ole vain ihmisoikeusasia, vaan kokonaisen kansakunnan olemassaolon ja vapauden taistelu.

Nykyinen tilanne: Kansanmurha ja pakkotyö

Vuoden 2026 alun raportit osoittavat, että Kiinan hallitus on tehnyt sortotoimistaan Itä-Turkestanissa entistä salaisempia ja järjestelmällisempiä. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) helmikuun 2026 uudessa raportissa todetaan, että valtion organisoima pakkotyöjärjestelmä jatkuu edelleen ja miljoonia uiguureja siirretään kotiseuduiltaan työskentelemään valvotuissa tehtaissa [Lähde]. Rebiya Kadeer kutsui tätä tilannetta ”nykyaikaiseksi orjuudeksi” ja muistutti, ettei islamilainen yhteisö saa pysyä hiljaa tämän sorron edessä.

Kiinan uskonnollinen vaino on myös saavuttanut huippunsa: moskeijoiden purkaminen, Koraanin kieltäminen ja paastoamisen kaltaisten uskonnollisten harjoitusten leimaaminen ”ääriliikkeiksi” jatkuvat [Lähde]. Rebiya Kadeer korosti puheessaan: ”Taistelumme ei ole vain maasta, vaan uskontomme ja identiteettimme säilyttämisestä, jonka Allah on meille uskonut.”

Kansainväliset reaktiot ja poliittiset muutokset

Helmikuussa 2026 kiinnostus uiguurikysymystä kohtaan voimistui jälleen kansainvälisellä näyttämöllä. Yhdysvaltain hallitus julkisti uusia viisumirajoituksia kiinalaisille virkamiehille, jotka ovat osallisia uiguurien pakkopalautuksiin Kiinaan [Lähde]. Samaan aikaan Maailman uiguurikongressi toivotti tervetulleeksi Japanin uuden pääministerin Sanae Takaichin tuen uiguurien oikeuksille [Lähde].

Vaikka Rebiya Kadeer arvosti länsimaiden toimia, hän kiinnitti huomiota Kiinan ”rajat ylittäviin sortotoimiin”. Tuoreet uutiset paljastivat, että Kiinan vakoojat ovat uhkailleet Pariisissa ja Saksassa asuvia uiguuriaktivisteja ja yrittäneet vaientaa heidät ottamalla heidän perheenjäsenensä panttivangeiksi [Lähde]. Kadeer totesi, että Kiinan sorto ei tunne rajoja, minkä vuoksi kansainvälinen yhtenäisyys on välttämätöntä.

Islamilaisen maailman vastuu ja umman hiljaisuus

Surullisinta on, että Islamilaisen yhteistyöjärjestön (OIC) pääsihteeri tapasi tammikuussa 2026 Pekingissä Kiinan virkamiehiä ja ilmaisi tukensa Kiinan politiikalle [Lähde]. Uiguuriyhteisö ja Rebiya Kadeer tuomitsivat tämän jyrkästi. Kadeer kritisoi islamilaisten maiden johtajia siitä, että he asettavat taloudelliset edut uskonnollisen veljeyden edelle.

Islamilaisesta näkökulmasta katsottuna yhden muslimin kärsimys on koko umman kärsimys. Rebiya Kadeer vetosi muslimikansoihin sanoen, että vaikka hallitukset pysyisivät hiljaa, muslimien on rukoiltava uiguuriveljiensä puolesta ja tuettava heitä aineellisesti ja henkisesti. ”Vastustamme sitä, että moskeijamme muutetaan sikalaksi ja tyttäremme pakotetaan avioliittoihin; tämä on koko islamilaisen maailman kunnia-asia”, hän sanoi [Lähde].

Taistelustrategia: Rauha ja itsemääräämisoikeus

Käsitellessään uiguurien kansanliikkeen strategiaa Rebiya Kadeer korosti jälleen rauhanomaisen vaikuttamisen tärkeyttä. Hän selitti, että uiguurikansalla on kansainvälisen oikeuden mukainen oikeus itsemääräämiseen ja että Kiinan käyttämä ”terrorismi”-leima on vain tekosyy [Lähde].

Helmikuun 5. päivänä 2026 vietettiin Ghuljan verilöylyn 29. vuosipäivää ympäri maailmaa. Rebiya Kadeer totesi lausunnossaan, ettei menneisyyden marttyyrien veri valu hukkaan ja että nuoremman sukupolven on jatkettava tätä taistelua [Lähde]. Hän totesi myös, että Maailman uiguurikongressin toukokuussa 2026 Münchenissä järjestettävä ”kolmas uiguurien huippukokous” on tärkeä taistelun tulevaisuuden suunnan määrittämisessä [Lähde].

Johtopäätös: Usko oikeuden voittoon

Rebiya Kadeerin analyysit osoittavat, että uiguurikansan vapaustaistelu ei ole vain poliittinen liike, vaan oikean ja väärän, sorron ja oikeudenmukaisuuden välinen kamppailu. Kansainvälisen tilanteen monimutkaisuudesta huolimatta uiguurikansan tahto ei ole murtunut. Kadeerin sanoin: ”Kiinan hallitus voi tuhota rakennuksemme, moskeijamme ja kauppakeskuksemme, mutta se ei voi koskaan voittaa uiguurin henkeä” [Lähde]. Islamilaisen umman ja oikeudenmukaisuutta rakastavan ihmiskunnan tuella Itä-Turkestanin vapauden aurinko nousee varmasti uudelleen.