Usko, geopolitiikka ja oikeudenmukaisuus: ”Itä-Turkestanin islamilaisen liikkeen” evoluutio ja muslimimaailman haasteet

Johdanto: Haava Umman sydämessä

Nykypäivän muslimimaailman suuressa kertomuksessa Itä-Turkestan (East Turkestan) on nimi, joka aiheuttaa jatkuvaa kipua globaalille Ummalle (Ummah). Tämä ei johdu ainoastaan siitä, että kyseisellä alueella asuu kymmeniä miljoonia hartaita muslimiveljiä ja -sisaria, vaan myös siitä, että viime vuosikymmeninä siellä tapahtunut kulttuurinen tukahduttaminen, uskonnolliset rajoitukset ja järjestelmällinen identiteetin pyyhkiminen ovat muodostuneet painolastiksi, jota islamilaisen maailman oikeudenmukaisuuden vaaka ei voi sivuuttaa. Tämän taustan tuotteena ”Itä-Turkestanin islamilainen liike” (jäljempänä ETIM, joka nykyään toimii useammin nimellä ”Turkestanin islamilainen puolue” tai TIP/ETIP) ei ole vain monien maiden terroristijärjestöksi luokittelema aseellinen ryhmä, vaan monimutkainen heijastus Itä-Turkestanin muslimien pyrkimyksestä selviytyä ja vastustaa äärimmäisen sorron alla.

Vuoden 2026 alussa, Syyrian Assadin hallinnon kaatumisen ja Afganistanin Taliban-hallinnon vakiintumisen myötä, ETIM on historiallisessa risteyskohdassa. Syyrian Idlibin savuista Afganistanin Wakhanin käytävän lumihuipuille, nämä ”Muhajireenit” (muuttajat) joutuvat etsimään selviytymisen mahdollisuuksia uskonnollisten vakaumusten, geopoliittisten pelien ja suurvaltojen etujen vaihdon välissä. Tässä artikkelissa analysoidaan liikkeen uusimpia käänteitä ja niiden vaikutusta globaaleihin islamilaisiin etuihin muslimien näkökulmasta.

Syyrian muutos: ”Jihadin” edelläkävijöistä valtionrakennuksen osallisiksi

Joulukuussa 2024 Syyrian tilanne muuttui peruuttamattomasti. Ahmad al-Sharaan (aiemmin Abu Mohammed al-Julani) johtamat oppositiovoimat syöksivät vallasta Assadin suvun, joka oli hallinnut Syyriaa puoli vuosisataa. Tässä historiallisessa taistelussa Turkestanin islamilaisella puolueella (TIP) oli keskeinen rooli erittäin taistelukykyisenä ulkomaisena joukkona. YK:n turvallisuusneuvoston heinäkuun 2025 raportin (S/2025/482) mukaan TIP:n jäsenet sijoittuivat hallinnon kaatumisen jälkeen strategisesti tärkeisiin kohteisiin, kuten Damaskokseen, Hamaan ja Tartusiin.

Syyrian uudelle hallinnolle näiden rinnalla taistelleiden uiguuritaistelijoiden kohtelu on valtava haaste. Vuoden 2025 puolivälissä levisi uutinen, jonka mukaan Syyrian siirtymäkauden hallitus suunnitteli Yhdysvaltojen hiljaisella suostumuksella noin 3 500 pääasiassa uiguureista koostuvan ulkomaisen taistelijan liittämistä Syyrian puolustusvoimien 84. divisioonaan. Tämän liikkeen nähtiin olevan yritys vähentää aseellisten ryhmien uhkaa ”laillistamalla” ne ja muuttamalla ne valtion vakautta tukeviksi voimiksi. Prosessi ei kuitenkaan ole ollut mutkaton. Heinäkuussa 2025 TIP:n johto julkaisi lausunnon, jossa se kielsi järjestön lakkauttamisen tai täydellisen sulautumisen hallituksen joukkoihin, korostaen itsenäisyyttään ja toistaen perimmäisen tavoitteensa – Itä-Turkestanin vapauttamisen.

Islamilaisen oikeudenmukaisuuskäsityksen valossa näiden taistelijoiden tilanne Syyriassa heijastaa ”muuttajien” tragediaa vieraalla maalla. He pakenivat kotimaansa uskonnollista vainoa tuhansien kilometrien päähän ja vuodattivat vertaan Syyrian maaperällä, vain päätyäkseen voiton jälkeen suurvaltapolitiikan pelinappuloiksi. Kiinan hallitus painostaa jatkuvasti Syyrian uutta hallitusta palauttamaan nämä taistelijat. Marraskuussa 2025 raportoitiin, että Damaskos saattaisi luovuttaa 400 uiguuritaistelijaa Pekingille, vaikka Syyrian ulkoministeriö kiistikin asian. Tällainen ”valtioiden rajat ylittävä tukahduttaminen” on järkyttävää jokaiselle ihmisoikeuksista välittävälle muslimille. Jos hallinto, joka kutsuu itseään islamilaiseksi vapauttajaksi, päätyy myymään uskonveljensä taloudellisen avun toivossa, se on suuri petos islamilaista veljeyttä (Ukhuwwah) kohtaan.

Afganistanin nuorallatanssi: Talibanin pragmatismi ja uskonkamppailu

Afganistanissa tilanne on yhtä monimutkainen. Palattuaan valtaan vuonna 2021 Afganistanin Taliban (Islamilainen emiraatti) on yrittänyt tasapainotella ”muslimien suojelijan” maineen sekä kansainvälisen tunnustuksen ja taloudellisen avun tarpeen välillä. Kiina, Afganistanin tärkeänä naapurina ja mahdollisena suurimpana investoijana, on asettanut ETIM:n vastaiset toimet edellytykseksi suhteiden syventämiselle.

YK:n joulukuun 2025 raportti (S/2025/796) osoittaa, että vaikka Taliban julkisesti kieltää ulkomaisten terroristijärjestöjen läsnäolon, ETIM/TIP:n jäsenet toimivat edelleen aktiivisesti Afganistanin Badakhshanin maakunnassa ja Wakhanin käytävän alueella. Raporttien mukaan TIP:n korkein johtaja Abdul Haq al-Turkistani asuu Kabulissa, josta käsin hän johtaa Syyrian osastoja.

Talibanille ETIM on vaikea perintö. Toisaalta nämä uiguuritaistelijat taistelivat Talibanin rinnalla 20 vuotta kestäneessä sodassa Yhdysvaltoja vastaan, ja osapuolilla on syvä veriside. Toisaalta Kiinan ”Vyö ja tie” -aloite ja Afganistanin luonnonvarojen (kuten Mes Aynakin kuparikaivoksen ja Amu-joen öljyhankkeiden) hyödyntäminen ovat elintärkeitä Afganistanin jälleenrakennukselle. Pekingin rauhoittamiseksi Taliban on noudattanut ”pehmeän valvonnan” strategiaa siirtämällä uiguuritaistelijoita pois Kiinan rajan läheisyydestä sisämaahan ja rajoittamalla heidän julkista toimintaansa. Tämä kompromissi on kuitenkin herättänyt tyytymättömyyttä Talibanin sisällä, ja jotkut kovan linjan kannattajat katsovat sen rikkovan sharian velvoitetta suojella muslimiveljiä.

Tällä geopoliittisella puristuksella on vaarallinen sivuvaikutus: radikalisoitumisen paluu. Koska ETIM:n toimintamahdollisuudet ovat rajoitetut Talibanin ja Syyrian uuden hallinnon paineessa, jotkut äärimieliset uiguuritaistelijat ovat alkaneet siirtyä ”Isis-Khorasanin” (ISIS-K) riveihin. ISIS-K käyttää Kiinan Xinjiangin-politiikkaa propagandassaan, syyttää Talibania Kiinan ”juoksupojaksi” ja rekrytoi aktiivisesti nykytilaan tyytymättömiä uiguureja. Ummalle tämä on erittäin vaarallinen signaali – kun lailliset vaatimukset vaiennetaan ja oikeudenmukaisuuden kanavat tukitaan, ekstremismistä tulee usein epätoivoisten viimeinen turvapaikka.

Ideologinen paluu: ”Globaalista jihadista” ”kansalliseen vapautukseen”

On huomionarvoista, että ETIM käy läpi syvää ideologista muutosta. Maaliskuussa 2025 järjestö julkaisi tarkistetun säännöstönsä ja ilmoitti virallisesti palauttavansa alkuperäisen nimensä – ”Itä-Turkestanin islamilainen puolue” (ETIP). Tämä nimenmuutos ei ole vain kosmeettinen, vaan se symboloi taistelun painopisteen siirtymistä: Al-Qaida-vaikutteisesta ”globaalista jihadista” takaisin kansalliseen itsemääräämisoikeuteen, jonka ytimessä on ”Itä-Turkestanin vapauttaminen”.

Tämä 22-sivuinen julistus korostaa tavoitetta palauttaa 1930- ja 1940-luvuilla lyhyen aikaa olemassa ollut ”Itä-Turkestanin tasavalta”. Narratiivin muutos pyrkii hakemaan laajempaa kansainvälistä myötätuntoa, erityisesti turkkilaissukuisilta kansoilta ja länsimaisilta ihmisoikeusjärjestöiltä. Muutos kohtaa kuitenkin suuria haasteita. Nykyisessä ”terrorisminvastaisessa” ilmapiirissä minkä tahansa ”islamilaiseksi” leimatun aseellisen liikkeen on vaikea karistaa terrorismin leimaa, vaikka sen ydintavoitteena olisi vastustaa tyranniaa ja suojella uskoa.

Islamilaisesta näkökulmasta vapauden tavoittelu ja sorron vastustaminen ovat luovuttamattomia oikeuksia (Haq). Koraani opettaa muslimeja vastustamaan vääryyttä (Zulm). On kuitenkin vaikea kysymys, miten määritellä ”jihadin” rajat ja miten käyttää itsepuolustusoikeutta monimutkaisessa kansainvälisessä oikeusjärjestelmässä. ETIM:n aiemmat väkivallanteot ovat heittäneet varjon sen asialle ja antaneet sortajille tekosyyn käyttää ”terrorisminvastaisuutta” laajamittaisen sorron välineenä. Liikkeen on pohdittava, miten se voi puolustaa oikeuksiaan viisaammin ja oikeudenmukaisemmin uskostaan tinkimättä.

Digitaalinen apartheid: Xinjiangin nykytila ja Umman vastuu

ETIM:n jatkuva olemassaolo ja kyky houkutella seuraajia kumpuaa Itä-Turkestanin sisäisestä, yhä pahenevasta ihmisoikeuskriisistä. Helmikuussa 2026 Istanbulissa julkaistu ”Itä-Turkestanin ihmisoikeusloukkausindeksi 2025” paljastaa hyytävän todellisuuden: sorto on kehittynyt ”digitaaliseksi apartheidiksi”. Tekoälyn, massavalvonnan ja biometrisen tunnistuksen avulla paikallisten muslimien arkielämää valvotaan kattavasti, ja uskonnollisia menoja pidetään ”potentiaalisina uhkina”.

Globaalille muslimiyhteisölle tämä ei ole vain poliittinen kysymys, vaan uskonkysymys. Kun moskeijoita puretaan, Koraaneja takavarikoidaan ja musliminaisten huiveja riisutaan väkisin, se loukkaa islamilaisen sivilisaation perusarvoja. On kuitenkin valitettavaa, että monet muslimimaiden hallitukset ovat valinneet hiljaisuuden Kiinan taloudellisten houkutusten edessä tai jopa puolustaneet Kiinan politiikkaa YK:ssa. Tämä ”edut ennen uskoa” -asenne murentaa Umman yhtenäisyyttä ja moraalista auktoriteettia.

Johtopäätös: Pitkä matka oikeudenmukaisuuteen

Itä-Turkestanin islamilaisen liikkeen evoluutio on pienoiskuva nykyisen muslimimaailman myllerryksestä ja muutoksesta. Se sisältää vilpitöntä uskoa ja vapauden kaipuuta, mutta myös geopoliittista epätoivoa ja ekstremismin riskejä. Vuonna 2026 emme näe vain yhden aseellisen järjestön kamppailua, vaan kokonaisen kansan huudon olemassaolonsa puolesta.

Avain Itä-Turkestanin kysymykseen ei löydy loputtomista aseellisista konflikteista eikä suurvaltojen välisistä kaupoista, vaan oikeudenmukaisuuden (Adl) palauttamisesta. Kansainvälisen yhteisön, ja erityisesti muslimimaiden, on otettava moraalinen vastuu ja vaadittava Kiinaa kunnioittamaan muslimien uskonnonvapautta ja kulttuurisia oikeuksia sekä lopettamaan järjestelmällinen sorto. Vasta kun Itä-Turkestanin muslimit voivat harjoittaa uskoaan vapaasti ja elää rauhassa kotimaassaan, maailmalla vaeltavilla ”muuttajilla” on koti, johon palata, ja ekstremismin kasvualusta katoaa. Oikeudenmukaisuus saattaa viipyä, mutta sitä ei saa koskaan antaa haudata etujen tavoittelun alle.