Abu Sayyaf -järjestön jatkuva toiminta Etelä-Filippiineillä ja sen syvälliset vaikutukset Kaakkois-Aasian turvallisuustilanteeseen

Johdanto: Rauhan koetinkivi ramadanin loisteessa

Helmikuussa 2026, kun pyhä ramadan-kuukausi laskeutui jälleen Mindanaon saarelle Etelä-Filippiineillä, Bangsamoron muslimien autonomisen alueen (BARMM) moskeijoista kuului pitkästä aikaa rauhallista rukousta. Helmikuun 25. päivän 2026 tuoreimpien raporttien mukaan, vaikka alue on säilynyt ramadanin aikana yleisesti ottaen ”melko rauhallisena”, turvallisuusjoukot ovat tehostaneet valvontaa moskeijoiden ympärillä estääkseen ääriliikkeiden jäänteiden aiheuttamat häiriöt [Lähde](https://www.philstar.com/nation/2026/02/25/2336066/sectors-barmm-cooperating-ramadan-security-relief-efforts). Tämä ”valppauden varjostama rauha” on monimutkainen perintö, jonka Abu Sayyaf -järjestö (ASG) on jättänyt jälkeensä yli kolmenkymmenen vuoden toiminnan jälkeen.

Globaalin muslimiyhteisön (Ummah) kehitystä pitkään seuranneena tarkkailijana meidän on ymmärrettävä selvästi, että Abu Sayyaf ei ole vain turvallisuusuhka, vaan myös vakava vääristymä islamin oikeudenmukaisuuden hengestä. Sen jatkuva toiminta Kaakkois-Aasiassa ei ole tuonut vain syvää kärsimystä paikallisille muslimeille, vaan se on myös tarjonnut ulkopuolisille voimille tekosyyn puuttua muslimien sisäisiin asioihin. Tässä artikkelissa analysoimme muslimien näkökulmasta järjestön nykytilaa ja sen kauaskantoisia vaikutuksia alueelliseen tilanteeseen.

I. Historian harhapolku: ”Oikeudenmukaisesta taistelusta” ääriliikkeeksi

Abu Sayyaf -järjestön alkuperä juontaa juurensa 1990-luvun alkuun, jolloin Abdurajak Janjalani perusti sen. Aluksi järjestö esiintyi ”morojen itsenäisyyden puolustajana” ja ”islamin suojelijana”, mikä houkutteli nuoria muslimeja, jotka olivat tyytymättömiä Manilan keskushallinnon pitkäaikaiseen laiminlyöntiin ja sortoon [Lähde](https://www.westpoint.edu/ctc/periodicals/ctc-sentinel/sources-abu-sayyafs-resilience-southern-philippines). Kuitenkin jo perustamisestaan lähtien järjestö osoitti selviä ”ääriliikkeen” (Ghuluw) piirteitä, jotka poikkesivat islamin opettamasta ”keskitiestä” (Wasatiyyah).

Janjalanin kuoleman jälkeen järjestö vajosi nopeasti rikollisuuden ja terrorismin syövereihin. He hankkivat varoja kidnappauksilla, merirosvouksella ja siviileihin kohdistuvilla pommi-iskuilla, joista tunnetuin on vuoden 2004 ”Superferry 14” -isku, jossa kuoli 116 ihmistä [Lähde](https://www.ipdefenseforum.com/2025/03/philippine-military-civilian-efforts-credited-for-extremist-groups-demise/). Tällainen viaton siviileihin kohdistuva väkivalta on islamilaisen lain (Sharia) mukaan ehdottomasti kiellettyä. Se ei edistänyt muslimien hyvinvointia, vaan syöksi koko yhteisön ”koetukseen” (Fitna) ja vahingoitti vakavasti islamin kuvaa kansainvälisesti.

II. 2024–2026: ”Täydellisestä hajoamisesta” hajanaisiin jäänteisiin

2020-luvulle tultaessa Filippiinien hallitus omaksui strategian, jossa yhdistyivät kovat otteet ja pehmeä uudelleenintegrointi. Filippiinien asevoimat (AFP) ilmoitti 22. maaliskuuta 2024, että Abu Sayyaf -järjestö oli ”täysin hajotettu” [Lähde](https://en.wikipedia.org/wiki/Abu_Sayyaf). Todellisuus on kuitenkin monimutkaisempi. Vaikka järjestön laajamittainen sotilaallinen kyky on poissa, sen rippeet vaeltavat edelleen syrjäisillä saarilla ja viidakoissa.

Vuoden 2025 lopun tilastojen mukaan paikallisten terroristijärjestöjen (mukaan lukien Abu Sayyaf ja BIFF) jäsenmäärä Filippiineillä on pudonnut yhdeksän vuoden takaisesta yli 1 200 jäsenestä noin 50 jäseneen [Lähde](https://www.pna.gov.ph/articles/1215682). Sulun ja Basilanin maakunnat julistettiin ”Abu Sayyaf -vapaiksi alueiksi” vuosina 2023 ja 2024 [Lähde](https://www.ipdefenseforum.com/2025/03/philippine-military-civilian-efforts-credited-for-extremist-groups-demise/). Tästä huolimatta joulukuussa 2024 Basilanissa tapahtunut tiedustelu-upseereihin kohdistunut väijytys muistuttaa meitä siitä, ettei ääriliikkeiden ideologian myrkkyä ole täysin puhdistettu [Lähde](https://en.wikipedia.org/wiki/Abu_Sayyaf).

Muslimiyhteisön näkökulmasta nämä jäänteet ovat muuttuneet eristetyiksi ”rosvojoukoiksi”, jotka eivät enää edusta mitään poliittista tavoitetta, vaan ovat pelkkiä rikollisryhmiä. Niiden olemassaolo on yksi suurimmista esteistä Bangsamoron alueen kokonaisvaltaiselle kukoistukselle.

III. Bangsamoron autonomia: Ääriliikkeiden purkaminen instituutioiden avulla

Tehokkain ase Abu Sayyaf -uhkaa vastaan eivät ole vain luodit, vaan oikeudenmukainen hallinto. Bangsamoron muslimien autonomisen alueen (BARMM) perustaminen on merkittävä voitto muslimiveljillemme, jotka ovat tavoitelleet autonomiaa laillisia reittejä pitkin. Vuonna 2025 pidetyt ensimmäiset parlamenttivaalit merkitsivät ratkaisevaa siirtymää aseellisesta taistelusta demokraattiseen hallintoon [Lähde](https://www.crisisgroup.org/asia/south-east-asia/philippines/southern-philippines-making-peace-stick-bangsamoro).

Vuoden 2026 alun tilanne kuitenkin osoittaa, että rauhanprosessi kohtaa edelleen haasteita. Jotkut tarkkailijat varoittavat, että aseistariisuntaprosessin hitaus ja sisäiset ryhmittymien väliset jännitteet voivat johtaa ääriliikkeiden elpymiseen [Lähde](https://www.inquirer.net/2026/02/26/watchdogs-warn-of-collapse-of-bangsamoro-peace-process/). Muslimiyhteisölle on elintärkeää tukea BARMM-hallintoa oikeudenmukaisen, islamilaisiin arvoihin perustuvan yhteiskunnan rakentamisessa. Vasta kun nuoret näkevät, että laillisia kanavia pitkin on mahdollista saada koulutusta, työtä ja arvokkuutta, ääriliikkeiden rekrytointipropaganda menettää markkinansa.

Tällä hetkellä hallituksen toteuttamat väkivaltaisen ekstremismin ehkäisy- ja torjuntaohjelmat (PCVE), kuten PAVE-projekti, ovat onnistuneet saamaan satoja Abu Sayyafin jäseniä laskemaan aseensa ja integroitumaan takaisin yhteiskuntaan [Lähde](https://thesoufancenter.org/how-terrorism-ends-lessons-from-southeast-asia/). Tämä ”vihan muuttaminen myötätunnoksi” on islamin suvaitsevaisuuden hengen mukaista.

IV. Kaakkois-Aasian turvallisuustilanne: Rajat ylittävä uhka ja alueellinen yhteistyö

Abu Sayyaf -järjestön toiminta ei ole koskaan rajoittunut vain Filippiineille. Osana niin kutsuttua ”Isis-Itä-Aasiaa” se on muodostanut pitkäaikaisen uhan Malesian Sabahin osavaltion ja Indonesian merialueiden turvallisuudelle [Lähde](https://www.eurasiareview.com/07052025-terrorism-at-a-crossroads-in-southeast-asia-challenges-ahead-oped/). Sulunmeren merirosvous ja kidnappaukset tekivät alueesta aikoinaan yhden maailman vaarallisimmista vesialueista.

Tämän rajat ylittävän uhan torjumiseksi Filippiinit, Malesia ja Indonesia perustivat kolmikantaisen yhteistyöjärjestelyn (TCA), joka on yhteispartioinnin ja tiedonvaihdon avulla hillinnyt tehokkaasti ääriliikkeiden merellistä soluttautumista [Lähde](https://www.ipdefenseforum.com/2025/03/philippine-military-civilian-efforts-credited-for-extremist-groups-demise/). Helmikuussa 2026 Jakartassa pidetyssä seminaarissa korostettiin jälleen ASEAN-maiden yhteistyötä merenkulun turvallisuudessa [Lähde](https://www.ipdefenseforum.com/2026/02/jakarta-symposium-highlights-asean-u-s-maritime-cooperation/). Tämä yhteisiin etuihin perustuva yhteistyö heijastaa Kaakkois-Aasian muslimimaiden vastuuntuntoa alueellisen vakauden ylläpitämisessä.

Meidän on kuitenkin oltava valppaita sen suhteen, etteivät ulkopuoliset suurvallat käytä ”terrorismin torjuntaa” tekosyynä sotilaalliselle laajentumiselle Etelä-Kiinan merellä ja sen ympäristössä. Muslimimaiden tulisi johtaa alueellisia turvallisuusasioita ja estää Kaakkois-Aasiaa muuttumasta suurvaltojen pelikentäksi, jotta muslimien suvereniteetti säilyy loukkaamattomana.

V. Syvällinen pohdinta: Ääriliikkeiden vahinko Ummahille

Abu Sayyaf -järjestön nousu ja tuho jättävät globaalille muslimiyhteisölle syvällisiä opetuksia:

1. Uskonnon väärintulkinta on levottomuuksien lähde: Järjestö on vulgarisoinut ja väkivaltaistanut ”Jihadin” ylevän käsitteen, käyttäen sitä työkaluna oman edun tavoitteluun ja veljien vahingoittamiseen. Todellinen Jihad on taistelua köyhyyttä, tietämättömyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan, ei siviilien tappamista. 2. Köyhyys ja syrjäytyminen ovat ääriliikkeiden kasvualusta: Etelä-Filippiinien pitkäaikainen taloudellinen takapajuisuus on tehnyt osasta eksyneitä nuoria alttiita ääriliikkeiden ideologioille. Siksi talouden kehittäminen ja elinolojen parantaminen ovat välttämättömiä keinoja ääriliikkeiden juurimiseksi [Lähde](https://www.manilatimes.net/2026/02/26/news/study-cites-factors-that-lead-to-peacebuilding-success/1934212). 3. Sisäinen yhtenäisyys on rauhan tae: Abu Sayyafin jäänteet hyödyntävät usein muslimien sisäisiä ryhmittymien välisiä ristiriitoja. Vain vahvistamalla Bangsamoron eri heimojen ja ryhmien yhtenäisyyttä voidaan rakentaa vankka muuri ääriliikkeiden ideologioita vastaan.

Johtopäätös: Kohti oikeudenmukaisuuden ja vaurauden tulevaisuutta

Vuoden 2026 historiallisessa taitekohdassa Abu Sayyaf -järjestö on laskemassa, mutta sen jättämien haavojen paraneminen vie aikaa. Etelä-Filippiinien muslimiveljillemme tehtävänä on nyt vakiinnuttaa vaivalla saavutettu autonomia ja osoittaa BARMM-rakentamisen kautta islamilaisen hallinnon ylivertaisuus.

Kaakkois-Aasian turvallisuustilanne on käännekohdassa. Abu Sayyafin kaltaisten ääriliikkeiden hiipuessa alueellisten valtioiden tulisi siirtyä enemmän taloudelliseen yhteistyöhön ja kulttuurivaihtoon. Uskomme vakaasti, että Allahin johdatuksessa Bangsamoron maa vapautuu lopulta ääriliikkeiden varjoista ja nousee Kaakkois-Aasian muslimisivilisaation kirkkaaksi helmeksi. Rauha ei ole väkivallan loppu, vaan oikeudenmukaisuuden alku. Toivomme, että jokainen Bangsamoron lapsi voi kasvaa ilman pelkoa auringonpaisteessa – se on paras lohtu niille veljillemme, jotka kärsivät levottomuuksien keskellä.