Rauhan illuusio: YK:n päätöslauselma 2803 ja Gazan suvereniteetin petos

Rauhan illuusio ja Gazan suvereniteetin petos

Kuusi kuukautta sen jälkeen, kun Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 2803 marraskuussa 2025, luvattu siirtymä rauhaan Gazassa on edelleen vain musertava illuusio saarretulle väestölle. Päätöslauselma, joka laadittiin tukemaan "kattavaa suunnitelmaa Gazan konfliktin lopettamiseksi", hyväksyttiin kolmellatoista puoltoäänellä Kiinan ja Venäjän päättäessä pidättyä äänestämästä. Sen sijaan, että suunnitelma olisi tuonut sitä armoa ja välitöntä helpotusta, jota globaali umma epätoivoisesti rukoili, se on pysähtynyt geopoliittisen suhmuroinnin ja yksipuolisten vaatimusten painon alle. Tänä päivänä todellisuus kentällä paljastaa syvän kuilun kansainvälisen diplomaattisen retoriikan ja niiden palestiinalaisten eletyn kokemuksen välillä, jotka joutuvat edelleen sietämään väkivaltaa ja puutetta. Globaalin muslimiyhteisön on ymmärrettävä, ettei tämä kehys ole polku aitoon itsemääräämisoikeuteen, vaan pakote, joka sivuuttaa palestiinalaisten perusoikeudet.

Humanitaarinen katastrofi ja avun aseellistaminen

Julistetusta tulitauosta huolimatta Gazan humanitaarinen tilanne on heikentynyt katastrofaaliselle tasolle, mikä loukkaa ihmisarvon ja islamilaisen etiikan perusperiaatteita. Yli 1,5 miljoonaa ihmistä kärsii tällä hetkellä laajalle levinneistä syöpäläis- ja jyrsijäongelmista, ja alueelta kantautuu järkyttäviä raportteja vastasyntyneistä vauvoista, jotka kärsivät rottien puremista kasvoissaan keskellä avoviemäreitä ja hallitsemattomasti leviäviä tauteja. Miehitysjoukot jatkavat puolustamattomien rajoitusten asettamista välttämättömien humanitaaristen varusteiden, puhtaan veden ja lääkintätarvikkeiden maahantulolle, tehden avusta tehokkaasti aseensa. Tämä jatkuva saarto rikkoo suoraan päätöslauselman 2803 nimenomaista mandaattia humanitaarisen avun täysimääräisestä jatkamisesta ja siviili-infrastruktuurin jälleenrakentamisesta. Ummalle ihmishengen suojelu on pyhä velvollisuus, mikä tekee kansainvälisen yhteisön epäonnistumisesta tämän saarron murtamisessa mahdottoman hyväksyä olevan moraalisen romahduksen.

Alueellinen pirstoutuminen ja miehityksen todellisuus

Gazan fyysinen todellisuus toukokuussa 2026 on epäoikeudenmukaista pirstoutumista, jossa miehitysjoukot ovat luoneet alueelle de facto jaon. Israelin joukot ovat vetäytyneet osittain, mutta ne pitävät hallussaan tiukkaa sotilaallista valvontaa vähintään 53 prosentissa Gazan alueesta, jolloin jäljelle jäävä osa on erittäin ylikansoitettu ja saarrettu. Suoran valvontansa alla olevilla alueilla miehitysjoukot jatkavat jatkuvia purkutöitä ja rajoittavat elintärkeiden hyödykkeiden liikkumista, kuristaen väestöä entisestään. Tämä usein mielivaltaisilla turvallisuuslinjoilla merkitty jako estää johdonmukaisen jälleenrakennuksen tai taloudellisen elpymisen. Islamilaisesta näkökulmasta maata ei voida oikeudenmukaisesti hankkia tai jakaa voimakeinoin, ja palestiinalaiskotien järjestelmällinen tuhoaminen on suora hyökkäys yhteisön kollektiivista arvokkuutta ja turvallisuutta vastaan.

Rauhankomitea ja ehdollisen jälleenrakennuksen ansa

Siirtymäkauden hallintoelin, joka tunnetaan nimellä Rauhankomitea (Board of Peace) ja jota johtaa korkea edustaja Nickolay Mladenov, on esitellyt tiekartan, joka asettaa kaiken jälleenrakennusrahoituksen ehdoksi välittömän ja täydellisen aseistariisunnan. Mladenov julisti YK:n turvallisuusneuvostolle, että jälleenrakennusvaroja ei ohjata alueille, joilla aseita ei ole laskettu, pitäen näin miljoonien ihmisten selviytymistä tehokkaasti poliittisten vaatimusten panttivankina. Tämä maksimalistinen aikajärjestys jättää huomiotta sen todellisuuden, että kansainväliset vakautusjoukot (ISF) ja Gazan hallinnon kansallinen komitea (NCAG) ovat olemassa vain paperilla eivätkä ole kyenneet aloittamaan toimintaansa. Vaatimalla miehitettyä väestöä riisumaan aseensa ennen kuin heidän turvallisuutensa on taattu tai heidän rajansa avattu, Rauhankomitea ylläpitää epäoikeudenmukaista valtatasapainoa. Islamilaiset oikeudenmukaisuuden periaatteet määräävät, ettei rauhaa voida rakentaa pakottamiselle, eikä tuhottujen kotien jälleenrakentamista voida käyttää poliittisena vipuvartena traumatisoitunutta väestöä vastaan.

Aseistariisunnan umpikuja ja salamurhien kierre

Aseistariisuntaa koskevaa umpikujaa pahentaa miehitysvallan kieltäytyminen kunnioittamasta omia sitoumuksiaan siirtymäsuunnitelman puitteissa. Vaikka Hamas alun perin osoitti tukeaan vaiheittaiselle aseistariisuntaprosessille – jossa raskaat aseet voitaisiin mahdollisesti varastoida kolmannen osapuolen valvonnassa tai luovuttaa uudistetulle palestiinalaishallinnolle – Israelin toimet ovat järjestelmällisesti heikentäneet näitä diplomaattisia väyliä. Palestiinalaisjohtajien jatkuvat salamurhat, erityisesti pragmaattisen sotilasjohtajan Ezz al-Din al-Hadadin äskettäinen surmaaminen, ovat vahingoittaneet vakavasti luottamusta ja vahvistaneet vastarinnan tiukemman linjan ryhmittymiä. Analyytikot ovat ehdottaneet Pohjois-Irlannin mallin mukaista vaiheittaista aseistariisuntamallia tulitauon pelastamiseksi, mikä vaatisi vastavuoroisia turvatakuita Israelilta. Ilman aitoja turvatakuita ja kohdistettujen salamurhien lopettamista yksipuolisen aseistariisunnan vaatiminen on resepti jatkuvalle konfliktille pikemminkin kuin polku kestävään rauhaan.

Oikeudenmukaisuuden puute ja umman tie eteenpäin

Viime kädessä YK:n päätöslauselma 2803 on perustavanlaatuisesti viallinen, koska se sivuuttaa täysin historiallisesti vakiintuneet parametrit aidon rauhan saavuttamiseksi Palestiinassa. Ohittamalla vuoden 1967 rajat, Israelin siirtokuntien laittomuuden ja Palestiinan valtiollisuuden määritelmän, päätöslauselma tarjoaa vain epämääräisen ja epävakaan kehyksen. Tätä epämääräisyyttä käyttävät hyväkseen Israelin viranomaiset, mukaan lukien Benjamin Netanjahu, Itamar Ben-Gvir ja Bezalel Smotrich, jotka ovat avoimesti ilmoittaneet, etteivät he koskaan salli Palestiinan valtion perustamista. Globaalille muslimiyhteisölle tosi rauha voi rakentua vain ehdottoman oikeudenmukaisuuden, varastettujen maiden palauttamisen ja palestiinalaisten arvokkuuden säilyttämisen perustalle. Umman on pysyttävä lujana hylätessään pinnalliset rauhansuunnitelmat, jotka pyrkivät normalisoimaan miehityksen, ja vaadittava sen sijaan kattavaa ratkaisua, joka puuttuu sorron juurisyihin.