Miten Ibn Battutan matkoista syntyi Rihla
Ibn Battutan matkat 1325–1354, Rihlan kirjoittaminen 1355–1356 ja käsikirjoitukset: mitkä reitit voidaan todentaa ja mistä tutkijat ovat eri mieltä?
Käsikirjoitukset auttavat tutkimaan tekstin syntyä ja välittymistä. Reittien todentaminen puolestaan vaatii ajoituksen, maantieteen, tekstilainojen ja muiden lähteiden arviointia: kirjan säilyminen ei yksin vahvista kaikkia sen kertomia vierailuja.
Matkat ja kirja lyhyesti
| Kysymys | Mitä lähteet tukevat |
|---|---|
| Mistä hän lähti? | Tangerista läntisessä Maghrebissa; ensimmäisenä tavoitteena oli käydä Mekassa ja Medinassa. |
| Milloin hän lähti? | Islamilaisen ajanlaskun 2. rajab 725, joka tavallisesti muunnetaan päivämääräksi 14. kesäkuuta 1325. |
| Milloin matkat päättyivät? | Vuoden 1354 alussa; paluu Marokkoon vuonna 1349 ei vielä päättänyt matkustamista. |
| Kuka muotoili säilyneen kertomuksen? | Ibn Battuta kertoi matkoistaan, ja Ibn Juzayy antoi tekstille kirjallisen muodon sulttaani Abu Inanin suojeluksessa. |
| Ovatko kaikki kerrotut vierailut yhtä varmoja? | Eivät. Yksittäisiä jaksoja on arvioitava kronologian, maantieteen, tekstilainojen ja muun näytön avulla. |
| Mitä tavallinen etäisyysarvio tarkoittaa? | Noin 75 000 englannin mailia eli noin 120 000 kilometriä perustuu reitin rekonstruointiin, ei 1300-luvulla tehtyyn mittaukseen. |
Matkan ja siitä säilyneen kertomuksen ero selittää suuren osan kirjan arvosta. Matkailija voi muistaa keskustelun hyvin mutta sekoittaa päivämäärän. Toimittaja voi säilyttää hyödyllisiä paikallistietoja samalla kun käyttää vanhempaa kirjallisuutta. Tiedon luotettavuus on siksi arvioitava väitteen ja reittiosuuden tasolla. Yksi tuomio koko teoksen totuudellisuudesta peittäisi sekä sen vahvuudet että ongelmat.
Pyhiinvaelluksesta paljon laajemmaksi matkaksi
Rihlan alku nimeää Tangerin ja ilmoittaa lähtöpäivän islamilaisessa kalenterissa. Jakso on luettavissa H. A. R. Gibbin vuoden 1929 käännöksessä Fordhamin Medieval Sourcebookissa. Se kertoo myös vanhemmista eroamisen tuskasta ja siitä, että Ibn Battuta lähti ilman matkaseuraa. Henkilökohtainen alku ei kuitenkaan tarkoita, että myöhemmät matkat olisivat olleet yksinäisiä: hän liittyi pian muihin matkustajiin, kauppiaisiin ja virallisiin seurueisiin.
Alkuperäinen päämäärä oli pyhiinvaellus, ei ennalta laadittu kiertomatka tiettyyn määrään nykyisiä valtioita. Tilaisuudet, neuvot, vaarat, sairaudet ja vaikutusvaltaisten tukijoiden apu muuttivat suuntaa. Egyptissä konflikti esti suunnitellun Punaisenmeren ylityksen Aydhabissa. Kertomus seuraa paluuta kohti Kairoa ja matkaa Syyrian kautta Hijaziin. Suora viiva Tangerista Mekkaan hävittäisi tämän tärkeän esimerkin olosuhteisiin mukautuvasta reitistä.
Myös kalenteri vaatii huomiota. Kertomus ilmoittaa iän kuuvuosina, kun taas nykyinen aurinkovuosiin perustuva laskelma antaa toisen luvun. Samanlaiset muunnosongelmat vaikuttavat myöhempiin päivämääriin. Jos eri laitokset ovat eri mieltä yksittäisestä päivästä, islamilainen päivämäärä ja käytetty muunnos on hyvä ilmoittaa. Tarkempi luku ei yksin tee ajoituksesta varmempaa.
Aikajana sisältää eritasoista varmuutta
| Ajanjakso | Keskeinen vaihe | Miten tietoja kannattaa lukea |
|---|---|---|
| 1325–1326 | Pohjois-Afrikka, Egypti, Syyria ja ensimmäinen pyhiinvaellus Mekkaan | Lähtö on nimenomaisesti päivätty; kertomukseen kuuluu viivytyksiä ja muuttunut reitti Egyptissä. |
| 1326–1327 | Irak ja läntinen Persia, muun muassa Bagdad ja Tabriz, sekä uusi pyhiinvaellus | Teksti kuvaa liikkumista virallisten seurueiden ja Bagdadin pyhiinvaelluskaravaanin kanssa. |
| 1320-luvun loppu–1330-luvun alku | Uusia oleskeluja Mekassa sekä matkoja Punaisellamerellä, Arabiassa ja Itä-Afrikassa | Kyse on laajasta vaiheesta; jokaiselle osuudelle ei ole kiistatonta nykyistä päivämäärää. |
| 1330-luvun alku | Anatolia, Mustameri ja Kultaisen ordan verkostot ennen Intiaan suuntautumista | Jotkin poikkeamat, etenkin Bulgharissa käynti, ovat kiistanalaisia. |
| 1333–1341/1342 | Pitkä oleskelu Delhin sulttaanikunnassa | Tutkimus sijoittaa hänet Intiaan vuodesta 1333; loppuajankohta riippuu rekonstruktiosta. |
| 1340-luku | Intian valtameren matkat, muun muassa Malediivit ja Sri Lanka, sekä Kiinaan ulottuvat kertomukset | Merenkulun verkostojen olemassaolo ja jokaisen kerrotun vierailun todentaminen ovat eri kysymyksiä. |
| Marraskuu 1349–vuoden 1354 alku | Paluu Marokkoon, sitten al-Andalus ja läntinen Sudan, mukaan lukien Mali 1352–1353 | Kotiinpaluu ei päättänyt matkoja; myöhempi Afrikan-matka kuuluu kokonaiskuvaan. |
Aikajana kokoaa vaiheiksi matkoja, jotka tekstissä jakautuvat moniin episodeihin. Se ei anna perustetta laskea päivittäistä kulkunopeutta tai määrätä jokaiselle kaupungille täsmällistä saapumispäivää. Pitkät oleskelut, uusintavierailut, sairauden aiheuttamat katkokset ja toimittajan järjestely voivat tehdä yksinkertaisesta nuolijonosta harhaanjohtavan. Läntinen Sudan tarkoittaa tässä historiallista aluetta Saharan eteläpuolella, ei nykyistä Sudanin valtiota.
Karavaanit, laivat ja matkustamisen mahdollistaneet ihmiset
Käytännön yksityiskohdat ovat usein kokonaisetäisyyttä valaisevampia. Egyptin-jaksot kuvaavat majoitusta, huoltoa ja rajatarkastuksia. Bagdadin-jaksot kertovat kuvernöörin järjestämistä kuljetuksista ja tarvikkeista sekä karavaanin johtajasta, joka hoiti Ibn Battutaa tämän sairastuttua. Nämä ovat kuvauksia suhteiden ja instituutioiden varassa matkustamisesta. Ne eivät osoita, että poliittisten rajojen ylittäminen olisi aina ollut helppoa.
Pyhiinvaellus yhdisti uskonnollisen tavoitteen vaativaan logistiikkaan: vettä, eläimiä, ruokaa, suojelua, lähtöaikoja ja johtamista tarvittiin. Mahmalia ja virallista hajj-karavaania käsittelevä opas selittää, miten kamelin kantama seremoniallinen kantotuoli edusti karavaania tukevaa hallitsijaa. Symbolinen asema kulkueessa on erotettava johtajien, sotilaiden ja oppaiden käytännön työstä. Mahmal ei ollut tavallinen matkustajien kuljetusväline, eikä tämä tausta todista tietyn mahmalin seuranneen Ibn Battutaa hänen kaikilla matkoillaan.
Merellä syntyi toisenlaisia riippuvuuksia. Laivan lähtö, sää ja paikan saaminen alukselta saattoivat määrätä seuraavan kohteen. Punaisenmeren kuvauksessa oudot alukset ja vaikeat olosuhteet tekevät matkailijan levottomuuden näkyväksi. Havainnot selittävät, miksi nykyisen reittikartan kannattaa säilyttää paluut, keskeytykset ja kulkuneuvon vaihdot. Matka ei ollut katkeamatonta etenemistä kohti itää.
Oppineisuus ja hovipalvelus kuuluivat matkoihin
Ibn Battuta matkusti muslimioppineena, hakeutui oppineiden ja uskonnollisten henkilöiden luo ja osallistui hovipalvelukseen. Tällaiset roolit saattoivat avata ovia vieraanvaraisuuteen ja uusiin tuttavuuksiin. Samalla ne sijoittivat hänet tiettyyn sosiaaliseen maailmaan. Tukijoiden vastaanottama lainoppinut ei nähnyt kaupunkia samalla tavoin kuin kantaja, maanviljelijä, orjuutettu ihminen tai paikallinen nainen.
Christine Chismin luku teoksessa The Cambridge Guide to Global Medieval Travel Writing tulkitsee hänen vaihtuvia roolejaan keinoksi päästä erilaisiin sosiaalisiin ympäristöihin. Tämä on nykyinen tulkinta kertomuksesta, ei keskiaikainen passiasiakirja. Se auttaa kysymään, mikä suhde mahdollisti kohtaamisen ja mikä jäi kertojan ulottumattomiin.
Ijazaa ja opettajan antamaa tiedonvälityslupaa käsittelevä opas selventää toista eroa. Lupa saattoi koskea tiettyä tekstiä tai toimintaa, eikä se automaattisesti vastannut standardoitua yliopistotutkintoa. Näin voidaan ymmärtää nimettyjen opettajien ja oppineiden verkostojen merkitys väittämättä, että jokaisesta Rihlassa kuvatusta tapaamisesta oppineen kanssa syntyi yhä säilynyt lupatodistus.
Pitkä oleskelu Delhissä näyttää erityisen selvästi eron vierailun ja työskentelyn välillä. Claudia Maria Tresso sijoittaa Ibn Battutan Intiaan Muhammad ibn Tughluqin hallituskaudella, vuodesta 1333 noin vuosiin 1341–1342. Vuodet poliittisessa ympäristössä voivat tuottaa yksityiskohtaista tietoa. Hovin läheisyys vaikuttaa silti myös siihen, mitä kertoja tietää, pelkää ja päättää kertoa.
Bagdad ja Mali paljastavat matkailijan näkökulman rajat
Bagdadin kuvauksessa tuho ja jatkuva kaupunkielämä ovat läsnä yhtä aikaa. Teksti kertoo vaurioituneista instituutioista mutta myös silloista, markkinoista ja kylpylöistä. Se mainitsee lahjat ja lähtöjärjestelyt. Jaksoja ei voi pelkistää kukoistavaksi kaupungiksi, johon valloitus ei vaikuttanut, eikä tyhjäksi raunioksi ilman myöhempää elämää. Kaupunki voi menettää poliittista keskeisyyttään ja silti säilyttää asukkaita, instituutioita ja matkustusverkostoja.
Bagdadin perustamisen ja pyöreän kaupungin ulkopuolisen kasvun historia antaa taustaa tälle erolle. Pyöreä ydin ei ollut koko suurkaupunki. Hovin siirtyminen Samarraan ja myöhempi paluu näyttävät lisäksi, ettei poliittinen katkos tarkoittanut kaiken kaupunkielämän loppua. Tämä tausta ei korvaa näyttöä siitä, mitä Ibn Battuta itse näki 1300-luvulla. Toisen vuosisadan väestöarvioita ei myöskään voi sellaisinaan käyttää kuvaamaan hänen kohtaamaansa kaupunkia.
Malin-matka tarjoaa toisenlaisia havaintoja. Kertomus kuvaa suolan kaivamista ja kauppaa, oppaita, ruokahuoltoa, vieraanvaraisuutta ja Mansa Sulaymanin hovia. Vertailut paljastavat sekä uteliaisuutta että turhautumista. Läsnäolo on arvokasta näyttöä, mutta lahjojen, tapojen ja naisten käyttäytymisen arviointiin vaikuttivat hänen omat odotuksensa. Kuvattu tapa, moraalinen arvio ja arvio kauppavaihdosta ovat erityyppistä tietoa.
Mansa Musan pyhiinvaelluksen lähdeopas tutkii kuninkaallista matkaa vuosina 1324–1325. Ibn Battuta tuli Maliin vuosikymmeniä myöhemmin, vuosina 1352–1353 ja Musan kuoleman jälkeen. Hän ei siis nähnyt Musan kullan jakamista Kairossa. Varhaisemman vierailun lähteet ja myöhemmän hovin havainnot on pidettävä erillään.
Esinehistoria voi myös osoittaa vertailun rajat. Metropolitan Museumin Fulbe-kansan hoddu-soitinta koskeva tietue käsittelee al-Umarin ja Ibn Battutan viittauksia samankaltaisiin luuttuihin 1300-luvun puolivälissä. Museoesine ja sen tutkimuksellinen tulkinta valaisevat musiikkiperinnettä. Ne eivät todista koko matkareittiä, eikä esillä olevaa soitinta pidä kuvata Ibn Battutan henkilökohtaiseksi omaisuudeksi.
Miten muistoista tuli Rihla
Matkojen jälkeen sulttaani Abu Inan tilasi kertomuksen, ja Ibn Juzayy työsti sen kirjallista muotoa. Tresso erottaa joulukuussa 1355 tapahtuneen valmistumisen helmikuulle 1356 päivätyistä viimeisistä työvaiheista. Nämä ovat kirjan syntyyn liittyviä päivämääriä, eivät ylimääräisiä matkavuosia. Kertojan ja toimittajan täsmällistä työnjakoa on vaikea selvittää.
Koko nimi käännetään tavallisesti suunnilleen muotoon Lahja niille, jotka pohtivat kaupunkien ihmeitä ja matkustamisen merkillisyyksiä. Lyhyempi Rihla tarkoittaa matkaa tai matkakertomusta. Se sijoittaa kirjan kirjalliseen perinteeseen, jossa kuvaukset, oppineisuus, uskonnolliset vierailut, ihmeelliset tapahtumat ja muistetut kohtaamiset saattoivat kuulua samaan kertomukseen. Nykyisen kenttäpäiväkirjan odottaminen peittää tämän muodon.
Säilynyt teksti ei mahdollista kaikkien alkuperäisten matkamuistiinpanojen rekonstruointia. Tästä ei seuraa, ettei Ibn Battuta olisi koskaan käyttänyt muistiinpanoja. Perusteltu ero on tuntemattoman työaineiston ja myöhemmän käsikirjoituksina ja painoksina säilyneen kertomuksen välillä. Muisti, suullinen kerronta, toimittajan valinnat ja kopiointi nostavat kukin esiin erilaisia kysymyksiä.
Käsikirjoitus, painos ja digitointi ovat eri kerroksia
Charles Defrémeryn ja Beniamino Raffaello Sanguinettin arabiankielisen tekstin ja ranskankielisen käännöksen sisältävä laitos ilmestyi vuosina 1853–1858. Bibliothèque nationale de Francen luettelo kuvaa siitä vuonna 1968 tehdyn näköispainoksen. Näköispainoksen ja sen pohjana olevan laitoksen päivämäärät on siksi erotettava. Kumpikaan ei ajoita Ibn Battutan lähtöä tai teoksen ensimmäistä kirjoittamista.
Tresso käsittelee viittä Algeriasta hankittua käsikirjoitustodistajaa, joita käytettiin 1800-luvun laitoksessa. Hankintapaikka ei tarkoita, että kaikki viisi säilytetään siellä nykyisin. Hän tunnistaa BnF Arabe 2291:n todistajaksi, jossa on Ibn Juzayylle attribuoitu allekirjoitus ja helmikuulle 1356 ajoittuva päiväys. Tieto välitetään tässä tutkimuksesta; alkuperäistä käsikirjoitusta ei ole tutkittu tätä artikkelia varten.
Muut käsikirjoitustodistajat ovat myöhempiä jäljennöksiä. Toimittajaan yhdistetty todistaja ja myöhempi kokonainen kopio palvelevat eri tarkoituksia. Ensimmäinen voi olla erityisen tärkeä tekstin syntyhistorialle, kun taas toinen saattaa säilyttää jaksoja tai lukutapoja, joita epätäydellisessä vanhemmassa todistajassa ei ole. Pelkkä ikä ei tee yhdestä lähteestä vastausta kaikkiin tekstihistorian kysymyksiin.
Library of Congress kuvaa vuonna 1904 painettua arabiankielistä laitosta, joka on digitoitu Bibliotheca Alexandrinan aineistosta. Luettelotietue auttaa tunnistamaan painoksen. Digitointi ei ole alkuperäinen käsikirjoitus, eikä tämän artikkelin yhteydessä ole vertailtu sen satoja arabiankielisiä sivuja rivi riviltä. Painoksia verrattaessa on kirjattava kieli, kääntäjä, valikoima, sivunumerointi ja toimitukselliset huomautukset ennen kuin ero tulkitaan keskiaikaisen kertomuksen muutokseksi.
Tekstilainat ja kiistanalaiset vierailut vaativat tapauskohtaista tarkastelua
Amikam Eladin tutkimus esittää, että huomattavia osia Palestiinan kuvauksesta on peräisin al-Abdarin vanhemmasta matkakirjallisuudesta. Tämä on tiettyä tekstisuhdetta koskeva argumentti. Lainattua kuvausta ei voi aina pitää toisena riippumattomana silminnäkijänä rakennukselle tai käytännölle. Se ei silti yksin todista kaikkia Rihlan matkoja ja havaintoja keksityiksi.
Bulghar on toisenlainen tutkimustapaus. Stephen Janicsekin vuoden 1929 artikkeli vertaa kerrottua poikkeamaa etäisyyteen, kestoon, jokien ylityksiin ja odotettujen yksityiskohtien puuttumiseen. Argumentti kyseenalaistaa juuri tämän vierailun uskottavuuden. Bulghar on tässä Volgan varren paikka, ei nykyinen Bulgaria. Useita näytön lajeja tarkastellaan yhdessä; pelkkä outo paikannimi olisi paljon heikompi vastaväite.
Myös Kiinaa koskevista jaksoista on kiistelty. Eladin näkyvät huomautukset esittelevät erilaisia tutkimuskantoja, eivät yhtä ratkaistua lopputulosta. Yleiskatsauksen tulee siksi kertoa itäisten vierailujen kiistanalaisuudesta ja erottaa meriyhteyksien olemassaolo jokaisen henkilökohtaisen käynnin todentamisesta. Varmalta näyttävä nykykartta tai yksittäinen ristiriitainen jakso ei korvaa tapauskohtaista tutkimusta.
| Näytön laji | Mitä se voi osoittaa | Mitä se ei yksin osoita |
|---|---|---|
| Tekstissä päivätty lähtö | Mitä kertomus nimenomaisesti sanoo alkupisteestään | Kaikkien myöhempien päivämäärien riippumatonta vahvistusta |
| Lainattu kuvaus | Kirjallisen suhteen tekstien välillä | Henkilökohtaisen matkustamisen täydellistä puuttumista |
| Mahdollinen laiva- tai karavaanireitti | Miten matka olisi voinut tapahtua | Että tämä matkailija kulki jokaisen ehdotetun osuuden |
| Käsikirjoituksen allekirjoitus tai kolofoni | Tietoa tietystä tekstin todistajasta | Kaikkien edeltävien vuosikymmenten matkapäiväkirjaa |
Etäisyydet ja nykyvaltioiden määrät riippuvat rekonstruktiosta
Noin 75 000 englannin mailin kokonaisarvio esiintyy nykyisissä tutkimusyhteenvedoissa, muun muassa Chismin luvun tiivistelmässä. Se vastaa karkeasti 120 000 kilometriä ja ilmaisee rekonstruoitujen matkojen poikkeuksellista laajuutta. Se ei ole mitatun reitin tarkka tulos. Kiistanalaisen poikkeaman toisenlainen arviointi, keskiaikaisen paikan uusi tunnistus tai toistuvien matkojen käsittely muuttaa myös kokonaislukua.
Valtioiden laskeminen tuo lisäongelman. Keskiajan hovit, kaupungit, alueet ja matkareitit eivät vastaa nykyisiä rajoja. Yksi poliittinen tai kaupallinen verkosto voi nykyisin ulottua usean valtion alueelle. Väite esimerkiksi ”neljässäkymmenessä maassa käymisestä” tarvitsee ilmoitetun karttapohjan, laskutavan ja kiistanalaisten pysähdysten käsittelyn ennen kuin sitä voi verrata toiseen lukuun.
Perusteltu kartta erottaa selitteessään varmat kronologiset kiintopisteet, laajat rekonstruoidut kulkureitit ja kiistanalaiset jatkeet. Toistuvia vierailuja ei pidä poistaa, ja kartan tulee kertoa, seuraako se tekstin kerrontajärjestystä vai historioitsijan tarkistamaa kronologiaa. Opetuksessa käytettävälle lainaukselle on ilmoitettava laitos ja sivu. Lisäksi on erotettava, kuvaako jakso havaintoa vai muilta saatua tietoa, ja pidettävä kertojan arvio erillään historioitsijan johtopäätöksestä.
Lähteet
Viitteillä on eri tehtävät. Käännetty primäärikertomus antaa kerrottuja kokemuksia, tutkimus testaa yksittäisiä jaksoja, ja luettelo- sekä museotietueet tunnistavat tiettyjä laitoksia ja esineitä sekä niiden käytön rajat. Kolme Cambridgessa julkaistua tutkimusartikkelia ja Cambridge-kirjan luku jakavat julkaisijan. Ne eivät ole neljä toisistaan riippumatonta instituutiota.
- Ibn Battuta, Travels in Asia and Africa, 1325–1354, H. A. R. Gibbin kääntämä ja toimittama vuoden 1929 valikoima Fordhamin Medieval Sourcebookissa: primäärikertomuksen valikoima tukee lähtöä, Egyptin muuttunutta reittiä, Bagdadin karavaanissa saatua apua ja Malin havaintoja. Se on toimitettu käännös, ei kertojan sanojen välitön tallenne.
- Claudia Maria Tresso, ”India's epidemics in the Riḥla of Ibn Baṭṭūṭa: plague, cholera or lexical muddle?”: johdanto ja käsikirjoituksia koskevat huomautukset tukevat Intian oleskelua, kertomuksen syntyaikoja ja Arabe 2291:tä. Päätutkimus koskee epidemioiden sanastoa, ei koko reitin todentamista.
- Amikam Elad, ”The description of the travels of Ibn Baṭṭūṭa in Palestine: is it original?”: julkinen katkelma käsittelee al-Abdarilta lainaamista, ja näkyvät huomautukset osoittavat eri tulkintoja kiistanalaisista vierailuista. Maksumuurin takana olevaa koko artikkelia ei ole luettu.
- Stephen Janicsek, ”Ibn Battuta's Journey to Bulghar: Is it a Fabrication?” vuodelta 1929, Unkarin tiedeakatemian kirjaston skannaus: etäisyyttä, ajoitusta ja maantiedettä koskevia argumentteja käytetään tämän poikkeaman kiistanalaisuuden selittämiseen. Johtopäätöstä ei laajenneta koko kirjaan.
- Christine Chism, ”Ibn Battuta”, teoksessa The Cambridge Guide to Global Medieval Travel Writing: julkinen tiivistelmä antaa noin 75 000 mailin rekonstruktion ja tulkinnan matkailijan vaihtuvista rooleista. Koko lukua ei ole luettu.
- Bibliothèque nationale de France, teoksen Voyages d'Ibn Battûta luettelotietue: tunnistaa vuoden 1968 näköispainoksen ja sen suhteen vuosien 1853–1858 arabialais-ranskalaiseen laitokseen. Luettelotieto ei yksin vahvista keskiaikaista vierailua.
- Library of Congress, Ibn Battuta's Rihla: virallinen tietue tunnistaa vuoden 1904 arabiankielisen painoksen ja Bibliotheca Alexandrinan aineistotaustan. Tietue luettiin kirjaston JSON-rajapinnan kautta, kun tavallinen sivu ei avautunut.
- The Metropolitan Museum of Art, ”Hoddu (Xalam)”: esinetulkinta käsittelee keskiaikaisia viittauksia luuttuihin. Sitä käytetään esinehistoriallisen vertailun rajojen osoittamiseen, ei jokaisen matkan todisteena.
- University of Chicago Press, David Waines, The Odyssey of Ibn Battuta: kustantajan esittely ja sisällysluettelo johdattavat nykyiseen tutkimukseen matkoista, vieraanvaraisuudesta ja kertojan maailmankuvasta. Ne tarjoavat lisälukemista; koko kirjaa ei ole luettu tätä artikkelia varten.
